Löytyykö oikeasti heitä, jotka ovat onnellisia perhe-elämässään tai parisuhteessa?

Itsehän sitä on vastuussa omasta elämästään. Käytin siis nuorempana aikaa huolelliseen parinvalintaan ja nyt 25v myöhemmin ei ole valittamista.

Minä olen onnellinen. Tässä perheessä tuntee että on juuri oikeat ihmiset ympärillä.

Vapaus valttia!

Miksi joku valitsisi puolison, johon on tyytymätön? 

Minä olen onnellinen, löysin kumppanin jota aidosti rakastan ja joka rakastaa myös minua ja haluamme toisillemme vain hyvää. Meillä on ihanaa yhdessä.

Toki olisin vielä onnellisempi jos esimerkiksi ei tarvitsisi käydä töissä tai hoitaa mitään muuta velvollisuuksia, mutta pääasiallisesti olen onnellinen ja se onnellisuus johtuu siitä, että on tämä vaimo ja ihana elämä yhdessä.

Olen onnellinen, vaikka olen kasvattanut lapseni yksin aikuisiksi. Erosin lasten isästä heidän ollessaan alle kouluikäisiä. Parisuhdetta toki olen kaivannut, mutta hyvää miestä ei löytynyt, huonoja kylläkin kokeilin

Pikkulapsi vuodet olivat parasta aikaa, vaikka lapset huippu tyyppejä ovat nyt nuorinakin. 

Toki olen sellainen ihminen, joka on onnellinen ylipäätään "aina", vaikka vaokeuksia elämässä on ollut paljon.

Tietysti löytyy. Eivät vain huutele sitä onneaan ympäriinsä.

Olin onnellinen sinkkunakin, nyt onnellisessa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän sitä on vastuussa omasta elämästään. Käytin siis nuorempana aikaa huolelliseen parinvalintaan ja nyt 25v myöhemmin ei ole valittamista.

"Minä tein oikein! Minä onnistuin!"

Tämä on tosi ylimielinen vastaus. (Noinkohan puolisokaan on edes samaa mieltä jos laitettais eri huoneeseen ja kysyttäis asiaa.

Tekis kaikkien pitkistä liitoista eronneiden puolesta haistatella, vaikka en itse ole eronnut.Ihmiset muuttuu ajan myötä, monet asiat muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellinen, löysin kumppanin jota aidosti rakastan ja joka rakastaa myös minua ja haluamme toisillemme vain hyvää. Meillä on ihanaa yhdessä.

Toki olisin vielä onnellisempi jos esimerkiksi ei tarvitsisi käydä töissä tai hoitaa mitään muuta velvollisuuksia, mutta pääasiallisesti olen onnellinen ja se onnellisuus johtuu siitä, että on tämä vaimo ja ihana elämä yhdessä.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?

""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""

Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.

Kun mietin onnellisuutta omien sukulaisteni ja tuttujen kohdalla, niin onnellisia pariskuntia on aika harvassa. Enemmän on niitä, jotka ovat yhdessä siksi että eroaminen hävettää näin pienellä paikkakunnalla ja yhdessä ollaan kun ei ole muutakaan, toinen osapuoli on riippuvainen toisesta eli taloudelliset syyt. Onnettomuus paistaa naamasta ja puheista mutta itsepähän ovat uransa valinneet. Minä hyppäsin sellaisesta perinteisestä kunhan nyt ollaan-suhteesta nuorena 20 vuotta sitten pois ja päivääkään en ole katunut. Jos olisin jäänyt siihen niin nyt olisin onneton alistettu paremmasta haaveileva vaimo. Mutta enpäs onneksi ole vaan vapaudesta nauttiva itsenäinen nainen, jonka ei tarvitse katsella tylsää ukkoa. 

Olen onnellinen parisuhteessa. Jos en olisi niin eroaisin.

No todellakin olen onnellinen. Vähän väliä mietin edelleen lähes 30 yhteisen vuoden jälkeen että onpa tuo toinen ihan mahtava tyyppi. Meillä on aina ollut tosi hyvä henkinen yhteys ja olemme hyvin klassisesti toistemme parhaat kaverit. Lapset on jo kasvatettu aikuisiksi ja nyt on edessä uusi hieno elämänvaihe jälleen kahdestaan ja sitä on innoissaan suunniteltu yhdessä. Ja onneksi ajatukset siitä mitä se pitää sisällään ovat jälleen tosi yhteneväisiä.

Juuri nyt olemme yhdessä toteuttamassa aika isoa projektia joka muuttaa elämäämme ja sekin tekee minut hyvin onnelliseksi.

Tottakai löytyy. Minulla on ihana parisuhde ja tykkään jopa työstänikin.

Missäs näitä pitäisi huudella niin, että asia tulee muillekin selväksi, mutta kukaan ei suutu? 

Vierailija kirjoitti:

""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""

Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.

Luuletko että eroparit valitsi huonosti?! Tajuatko elämästä yhtään mitään? Ainakaan mitään kykyä ajatella oman kuplan ulkopuolelle ei ole. Älä ainakaan juttele kenenkään eronneen kanssa.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen miehestäni ja ydinperheestämme. 21 vuotta ollaan tänä vuonna mieheni kanssa oltu yhdessä. 

Eilenkin juuri mietin asiaa, ja tunsin syvää herkistävää onnea, kun istuttiin koko perhe sohvalla, teinit ja me vanhemmat, oli leppoisaa, naurettiin ja vitsailtiin jotain hölmöjä juttuja yhdessä. 

Varsinkin siitä olen kiitollinen, että jaksettiin mieheni kanssa vaikeuksien yli, jaksettiin antaa molemminpuolin anteeksi, ja jaksettiin vielä jopa asumiseron jälkeen palata yhteen. Käytiin katsomassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella tai sinkkuna. Ei se ollut, alun vapaudenhuuman jälkeen.

Hoitakaa parisuhdetta. Antakaa toisillenne anteeksi. Nähkää myös omat vikanne, niin kipeää kuin se tekeekin ja laittaa oikeasti nöyrtymään. Mutta hyvä perhe-elämä on kaiken sen arvoista! 

"Kun mietin onnellisuutta omien sukulaisteni ja tuttujen kohdalla, niin onnellisia pariskuntia on aika harvassa."

Hassua miten tämä kokemus vaihtelee eri ihmisillä. Itse taas ajattelen että varsin iso osa sukulaisista ja tuttavista vaikuttaa vähintään melko onnellisilta suhteissaan. Ne muutamat onnettomat ovat eronneet jo aikoja sitten ja ne yhdessä pysyneet ovat yleensä hitsautuneet pariskuntina aika hyvin yhteen.

Mutta tietenkään kenenkään toisen parisuhdetta ei voi täysin tietää.

Minä olen onnellinen puolisoni ja lapseni kanssa, luultavasti onnellisempi tai ainakin tasapainoisempi kuin aikoinaan sinkkuna.

Samalla olen kateellinen sinkuille, jotka voivat juoksennella tinder-treffeillä ja joilla on jännitystä elämässään.

Sellaista elämä on. Kaikkea ei voi saada ja aina on aidat ruoholänttien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""

Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.

 

Luuletko että eroparit valitsi huonosti?! Tajuatko elämästä yhtään mitään? Ainakaan mitään kykyä ajatella oman kuplan ulkopuolelle ei ole. Älä ainakaan juttele kenenkään eronneen kanssa.

No, ylempänä joku kertoo että oli 20 vuotta tuollaisessa "ollaan nyt tässä kun ei parempaakaan ole"-suhteessa ja haukkuu perään exänsä tylsäksi ukoksi. Kyllä tuo on ihan oma valinta, ja ihan saakelin huono sellainen. Voisiko sitä parisuhteeseen menoa odotella edes sen aikaa, että edes rakastuisi johonkuhun. 

Eri