Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö oikeasti heitä, jotka ovat onnellisia perhe-elämässään tai parisuhteessa?
11.04.2025 |
Ovatko sinkut sittenkin tyytyväisimpiä elämäänsä?
Kommentit (162)
"Luuletko että eroparit valitsi huonosti?!"
No osa valitsi. Kyllä on monta pariskuntaa josta ulkopuolinen näki jo etukäteen että ainakin tulee olemaan vaikeuksia tulossa. Mutta kuten sanoin, elämässä ei tietenkään koskaan voi kaikkea laskelmoida mutta voi nähdä asioita jotka isommalla tai pienemmällä todennäköisyydellä johtavat johonkin lopputulokseen.
"Tajuatko elämästä yhtään mitään?"
Veikkaisin että lähes 60 vuodessa on elämästä aika paljon oppinut.
"Ainakaan mitään kykyä ajatella oman kuplan ulkopuolelle ei ole. Älä ainakaan juttele kenenkään eronneen kanssa."
Olen jutellut aika monen. Ja kyllä moni on sanonut että kyllä oli olemassa asioita joiden olisi pitänyt tajuta olevan ongelmallisia mutta ei vain osannut niitä nähdä. Se on inhimillistä eikä se ole mitään syyllistämistä että todetaan että me kaikki teemme myös virheitä. Minäkin olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pejriaatteessa kyllä. On toki sanottava että pitkässä liitossa 47v. avioliittoa+5vuoden seurustelu sitä ennen. 4lasta, nyt jo aikuisia, on ollut parempia ja huonompia aikoja. Ruuhkavuodet, kolmivuorotyö, opinto- ja asuntolainat, rakentaminen, joskus on tuntunut puolin ja toisin, että ruoho voisi olla vihreämpää aidan toisella puolen. Kaikesta huolimatta olen onnellinen. Elämä on helpottunut, lapset ovat aikuisia, olemme eläkkeellä, viihdymme toistemme seurassa. Rakkaus on toki muuttanut muotoaan ja elämässä on ollut erilaisia vaiheita. Onneksi emme ole luovuttaneet ja suosittelisin pitkäjäntesyyttä ja sisukkuutta nuoremmille pareille jo lastenkin takia. Vaikka olin 20 vuotias, kun menin naimisiin, harkitsin asiaa vakavasti ja halusin sitoutua. lupaukseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""
Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.
Luuletko että eroparit valitsi huonosti?! Tajuatko elämästä yhtään mitään? Ainakaan mitään kykyä ajatella oman kuplan ulkopuolelle ei ole. Älä ainakaan juttele kenenkään eronneen kanssa.
No, ylempänä joku kertoo että oli 20 vuotta tuollaisessa "ollaan nyt tässä kun ei parempaakaan ole"-suhteessa ja haukkuu perään exänsä tylsäksi ukoksi. Kyllä tuo on ihan oma valinta, ja ihan saakelin huono sellainen. Voisiko sitä parisuhteeseen menoa odotella edes sen aikaa, että edes rakastuisi johonkuhun.
Eri
Yksi ihminen kertoo katkerana jotain, mitä sitten? Vaikuttaa onnettomalta muutenkin. Tuskin tietää mitään onnesta muutenkaan
Parasta mitä on elämässäni tapahtunut.
Olen nyt parisuhteessa onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämäni aikana. Se ei kuitenkaan johdu parisuhteesta itsestään vaan täysin siitä, että minulla on elämässäni naisystäväni kaltainen ihminen. Parisuhde on oikeastaan vaan luonnollinen sivutuote siitä rakkaudesta ja ystävyydestä mitä välillämme on.
Eli kai tässäkin on vaan todettava, että onnellisuus riippuu täysin siitä millaisessa suhteessa on toiseen ja itseensä. Kun on hyvä suhde itseensä, sinkkuna on varmasti onnellisempi kuin huonossa tai edes vähän valjussa suhteessa. Kun taas on oikean ihmisen kanssa, parisuhde tekee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""
Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.
Luuletko että eroparit valitsi huonosti?! Tajuatko elämästä yhtään mitään? Ainakaan mitään kykyä ajatella oman kuplan ulkopuolelle ei ole. Älä ainakaan juttele kenenkään eronneen kanssa.
No, ylempänä joku kertoo että oli 20 vuotta tuollaisessa "ollaan nyt tässä kun ei parempaakaan ole"-suhteessa ja haukkuu perään exänsä tylsäksi ukoksi. Kyllä tuo on ihan oma valinta, ja ihan saakelin huono sellainen. Voisiko sitä parisuhteeseen menoa odotella edes sen aikaa, että edes rakastuisi johonkuhun.
Eri
Tottakai OSA varmasti on niitäkin, jotka valitsee huonosti. Mutta ne mitä luultavammin myös päättyy aiemmin? Pitkäaikaisista suhteista useat kokemukset on niitä että ei "kasveta samaan suuntaan" tai on tullut liikaa etäisyyttä välille, läheisyys ja yhteys on kadonnut jne. Elämässä tapahtunut paljon. Mitä kenellekin
Oon 33, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Tykkään sinkkuilusta niin paljon. Sopivalle miehelle olisi kyllä ajatuksen tasolla tilaa elämässä mutta en tiedä pystyisinkö ihan oikeasti olemaan niin tiiviisti kytköksissä toiseen ihmiseen, yhdessä asumisesta puhumattakaan. Olisi varmaan nuorempana pitänyt harrastaa ns. kevytseukkailua ni ei olis niin suurta kynnystä aloittaa nollasta. Tai et ei kukaan aikuinen mies tässä iässä ehkä jaksa sellaista et toinen ei tiedä ollaanko tässä nyt tosissaan vai ei. Mutta toisaalta tuntuu et kaiken onkin pitänyt mennä just näin. Oon 30+ ja SAAN elää just omannaköistä elämää, keneltäkään lupaa kysymättä. Tätä itsenäisyyttä on vaikea vaihtaa muuhun :) N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen olevani. Mulla on ihan hyvä mies. En voi valittaa siitä.
Olen kyllä. Niin kauan kuin mieheni antaa minun olla oma itseni eikä harjoita minkäänlaista henkistä väkivaltaa - niin miksi en olisi onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yksi ihminen kertoo katkerana jotain, mitä sitten? "
No sitä että ihmiset selvästikin myös tekevät virheitä jotka olisi voinut välttää jos olisi vain halunnut nähdä ja myöntää sen todellisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen onnellinen. Tässä perheessä tuntee että on juuri oikeat ihmiset ympärillä.
Sama!
Ja perhe on meille myös laajennettu käsite: läheisimmät ystäväperheet, miniän siskon perhe ja äiti kuuluvat tiiviisti mukaan. "Sisärengas" joka on aina tukena ja turvana kaikessa vastavuoroisesti. Ystäväperheiden lapset ovat kasvaneet "serkkuina" kapaloista saakka yhdessä, heillä 13:lla on aivan erityinen suhde. Aina ei tarvita samaa verta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""
Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.
Luuletko että eroparit valitsi huonosti?! Tajuatko elämästä yhtään mitään? Ainakaan mitään kykyä ajatella oman kuplan ulkopuolelle ei ole. Älä ainakaan juttele kenenkään eronneen kanssa.
No, ylempänä joku kertoo että oli 20 vuotta tuollaisessa "ollaan nyt tässä kun ei parempaakaan ole"-suhteessa ja haukkuu perään exänsä tylsäksi ukoksi. Kyllä tuo on ihan oma valinta, ja ihan saakelin huono sellainen. Voisiko sitä parisuhteeseen menoa odotella edes sen aikaa, että edes rakastuisi johonkuhun.
Eri
"Tottakai OSA varmasti on niitäkin, jotka valitsee huonosti."
No ihan varmasti on. Sitähän tuossa peräänkuulutettiin, että valittaisiin viisaammin. Ei siinä minun mielestäni sanottu, että kaikki eronneet on valinneet väärin tai jotenkin muuten epäonnistuneet. Vaan että kun parinvalinnassa on tarkkana, onnettoman liiton riski pienenee.
"Pitkäaikaisista suhteista useat kokemukset on niitä että ei "kasveta samaan suuntaan" tai on tullut liikaa etäisyyttä välille, läheisyys ja yhteys on kadonnut jne"
Kyllä noissakin on osassa takana myös omia valintoja. On ajateltu että ei nyt tarvitsekaan olla niin paljon yhteistä aikaa kun ei muillakaan lapsiperheillä ole, ei tarvitse käydä keskusteluja kun eihän tässä mikään ole muuttunut jne.
Myös se että uraudutaan siihen arkeen vuosikymmeneksi ja sen jälkeen havaitaan että ei oikein enää edes tunne sitä toista on myös aina jossain määrin valinta. Ei ehkä täysin tietoinen valinta mutta valinta joka tehdään siinä että ei ajatella asioita tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa olin onneton. Erosin ja nyt on sellainen naisystävä, että elämä on taas mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
"Pitkäaikaisista suhteista useat kokemukset on niitä että ei "kasveta samaan suuntaan" tai on tullut liikaa etäisyyttä välille, läheisyys ja yhteys on kadonnut jne"
Kyllä noissakin on osassa takana myös omia valintoja. On ajateltu että ei nyt tarvitsekaan olla niin paljon yhteistä aikaa kun ei muillakaan lapsiperheillä ole, ei tarvitse käydä keskusteluja kun eihän tässä mikään ole muuttunut jne.
Myös se että uraudutaan siihen arkeen vuosikymmeneksi ja sen jälkeen havaitaan että ei oikein enää edes tunne sitä toista on myös aina jossain määrin valinta. Ei ehkä täysin tietoinen valinta mutta valinta joka tehdään siinä että ei ajatella asioita tarpeeksi.
No puolison riippuvuudet tai vaikka väkivalta ei ole valintoja. Eikä toisen osapuolen käytös, pettäminen, rikokset.. mitä ikinä
Saahan sitä oman erinomaisuuden kuplassa kuvitella että on onnistunut, koska on niin ylivoimaisen fiksu ja hyvä valitsemaan verrattuna muihin. Mutta kyllä kannattaa äärimmäisen varovainen kun muille heittää tuota "elämä on valintoja" -opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän sitä on vastuussa omasta elämästään. Käytin siis nuorempana aikaa huolelliseen parinvalintaan ja nyt 25v myöhemmin ei ole valittamista.
"Minä tein oikein! Minä onnistuin!"
Tämä on tosi ylimielinen vastaus. (Noinkohan puolisokaan on edes samaa mieltä jos laitettais eri huoneeseen ja kysyttäis asiaa.
Tekis kaikkien pitkistä liitoista eronneiden puolesta haistatella, vaikka en itse ole eronnut.Ihmiset muuttuu ajan myötä, monet asiat muuttuu.
Olettaisin, että jos puoliso on eri mieltä, hän olisi eronnut. Tai jos muuttuisin onnettomaksi tässä suhteessa ja tilanteeseen ei näkyisi korjausta lähitulevaisuudessa, niin en itsekään jäisi tähän roikkumaan. Vapaus valita, molemmilla osapuolilla.
Eikä tämä mun eka pitkä suhde ole, harjoitella piti sitä valintaakin kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen onnellinen, löysin kumppanin jota aidosti rakastan ja joka rakastaa myös minua ja haluamme toisillemme vain hyvää. Meillä on ihanaa yhdessä.
Toki olisin vielä onnellisempi jos esimerkiksi ei tarvitsisi käydä töissä tai hoitaa mitään muuta velvollisuuksia, mutta pääasiallisesti olen onnellinen ja se onnellisuus johtuu siitä, että on tämä vaimo ja ihana elämä yhdessä.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Nyt 5v
Tutkimusten mukaan on arvioitu että noin puolet ihmisistä on turvallisen kiintymyssuhteen omaavia. Kaikki heistä eivät tietenkään ole parisuhteessa tai välttämättä onnellisia muista syistä, mutta voisi ajatella että kahden turvallisesti toisiinsa kiintyneen aikuisen suhde on ainakin hieman todennäköisemmin hyvinvoiva. Tyytyväisyys on toki paljon muutakin, mutta tuo kiintymys helpottaa esim. pitkään suhteeseen sitoutumista koska se ei lähtökohtaisesti pelota kuten sitoutumiskammoista. Tämä taas tarkoittaa, että noin toiset puolet ihmisistä ovat jollain tapaa turvattomasti kiintyneitä ja todella usein turvattomasti kiintyneet löytävät vieläpä toisensa koska vastakohdat ja vastakkaiset traumat vetävät toisiaan puoleensa. Sekään ei tarkoita, etteikö nämä ihmiset voisi aidosti rakastaa toisiaan ja olla onnellisiakin, mutta turvattomuus vaikeuttaa terveen yhteyden ja luottamuksen jne. ylläpitoa. Se voi oireilla emotionaalisena etääntymisenä, intiimiyden ja lähelle päästämisen vaikeutena, ripustautumisena, liiallisena mustasukkaisuutena ja pelkona, kommunikaation haasteina jne. Joskus näiden extreme-muodot saavat jopa ihmiset työntämään rakkautta pois tai sabotoimaan sitä esim. pettämällä tai eristäytymällä, koska se aito välittäminen ja sen vastaanottaminen on niin vierasta.
Tämä oli siis vastauksena niille, jotka ylempänä ihmettelivät miksi jotkut eivät vain lähde onnettomasta suhteesta. Joillekin se on tosiaan helppoa ja yksinkertaista, mutta joillekin erityisesti romanttinen rakkaus on lähtökohtaisesti haastavampaa tai saada aikaan sen, että joitain osia ihmisestä on ns. lukossa koska luottamukseen ja rakastetuksi tulemiseen ei olla saatu samanlaisia eväitä ja oppeja kotoa ja vanhemmilta. Ihminen ei myöskään välttämättä itse huomaa tätä, mutta ulkopuolinen saattaa huomata. Se saattaa näyttäytyä ulospäin järjettömältä kuviolta, jossa kaksi ihmistä pysyvät yhdessä vaikka eivät vaikuta onnellisilta tai sitten ihminen on yksinäinen ja katkera, vaikka ulospäin on selvää että hän itse torjuu omat mahdollisuutensa. Olisi hyvä kun muistettaisiin että näitä asioita ei voi kukaan itse valita ja että vaikka kiintymystä voi työstää, ne mallit on aika tiukassa ja esim. huono itsetunto voi saada kerjäämään rakkautta vääristä kohteista. Siihen tarvittaisiin myötätuntoa eikä kauhistelua siitä, miksi tuhlaa elämäänsä. Ulkopuolelta ei ikinä nähdä tai tiedetä kaikkea eikä pystytä samaistumaan siihen, miksi koetaan rakkautta täällä niin ei tavalla.
Ei mekään tiedetä vaikka tuon "oikein valitsijan" puoliso kävis vieraissa jatkuvasti. Se onni voi olla joskus yhden tiedon päässä totuudesta. Se voi olla yks kaunis päivä, kun kaikki muuttuu.
Tämä ei ole toive. Vaan ihan realismia että mitä vaan voi käydä. Nöyryys kannattaa säilyttää elämässä.
Moni asia on valintaa ja toisaalta moni asia voi tapahtua valinnoistasi riippumatta.
Niinpä, ei kukaan tiedä. Et sinä sen enempää kuin tuo toinenkaan. Vaikea on muiden suhteita arvioida eikä ihmiset aina itsekään tiedä. Lisäksi erilaisia aikoja tulee vaihdelleen.