Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Vierailija kirjoitti:

Masenussairauden karmein puoli on se totaalinen ymmärtämättömyys, mihin masentunut törmää jatkuvasti. Mitä antaisinkaan, jos voisin olla ihminen, joka käy kävelyllä, laittaa terveellistä ja herkullista ruokaa, käy töissä ja viettää aikaa läheisten kanssa. Antaisin myös mitä vain, että saisin syövän tai jonkun muun kauhean taudin. Silloin ehkä ihmiset kokisivat myötätuntoa tuntemaani kipua ja tuskaa kohtaan. En ehkä kokisi yhtä raastavaa syyllisyyttä sairaudestani. Yritän olla "hyvä potilas", mutta en saa itseäni paranemaan asennemuutoksella. 

Vaikeasti masentuneena olen arvoton, kelvoton, sairaiden paarialuokkaa. 

Minua masentuneena ahdisti ajatus siitä jos kuolen, koska tunsin, että kukaan ei olisi jäänyt kaipaamaan. Oli hirveää tuntea olevansa arvoton.

Vierailija kirjoitti:

Paljon paremmin auttaa, kun jättää ryyppämisen tietty kävely tukena siihen. 

Kaikki masentuneet eivät juo tai polta. Minä en kumpaakaan. Masennuksen keskellä lopetin tupakoinnin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti se auttaa päivittäinen liikunta ja ulkoilu auttaa tehokkaasti masennukseen. Toki liikkeelle lähtöön voi tarvita lääkitystä, mutta miksi haukkua hoitokeinoa, joka tehoaa?

Joo, kuulemma auttaa paremmin kuin moni lääke. Samoin on tutkittu, että tervellisellä ruokavaliolla on suuri vaikutus mielenterveyteen. Jos liikkuu tarpeeksi, nukkuu öisin, ja syö säännöllisesti ja terveellisesti, on paljon pienempi todennäköisyys sairastua masennukseen kuin toisin toimivilla.

Edelleen.

Entä jos ei vaan nuku?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

 

Nää neuvot ei toimi vakavasti masentuneella, kyllä se tarvitsee jotain muutakin apua.

Vielä kevät. Kaikki puhkeaa kukkaan ja alkaa vihertämään ja elää elämäänsä. Itse ei vaan kykene ja haluais pois.

Tepsiikin vain lievästi-keskivaikeasti masentuneille.

Vaikeasti masentuneet tarvitsevat lääkehoidon tuekseen. 

Tsombiena olo pahentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masenussairauden karmein puoli on se totaalinen ymmärtämättömyys, mihin masentunut törmää jatkuvasti. Mitä antaisinkaan, jos voisin olla ihminen, joka käy kävelyllä, laittaa terveellistä ja herkullista ruokaa, käy töissä ja viettää aikaa läheisten kanssa. Antaisin myös mitä vain, että saisin syövän tai jonkun muun kauhean taudin. Silloin ehkä ihmiset kokisivat myötätuntoa tuntemaani kipua ja tuskaa kohtaan. En ehkä kokisi yhtä raastavaa syyllisyyttä sairaudestani. Yritän olla "hyvä potilas", mutta en saa itseäni paranemaan asennemuutoksella. 

Vaikeasti masentuneena olen arvoton, kelvoton, sairaiden paarialuokkaa. 

Minua masentuneena ahdisti ajatus siitä jos kuolen, koska tunsin, että kukaan ei olisi jäänyt kaipaamaan. Oli hirveää tuntea olevansa arvoton.

<3

Minua taas se, että jos sairastun (vielä pahemmin, esim. syöpään), kukaan ei ole jeesaamassa konkreettisissa asioissa eikä henkisenä tukena. 

Ja jos kuolen, en yhtään tiedä, kuka järjestää hautajaiseni tai järjestetäänkö niitä ollenkaan ja kuka jaksaa perata ajalliset asiani ja tavarani kuolinpesää hoitaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

 

Nää neuvot ei toimi vakavasti masentuneella, kyllä se tarvitsee jotain muutakin apua.

Vielä kevät. Kaikki puhkeaa kukkaan ja alkaa vihertämään ja elää elämäänsä. Itse ei vaan kykene ja haluais pois.

Olen ollut syvästi masentunut. En koskaan halunnut pois. Suurin hätähuutoni oli se, että miten pääsen ulos siitä hel-vetistä, niistä traumoista, jotka masennukseen johti. 

Eikö sekin ole pois? Minäkin haluaisin lopettaa vanhan elämäni ja jatkaa jossain uudelta pohjalta (niin, että siellä olisi valmis elämä, mihin asettua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

 

Nää neuvot ei toimi vakavasti masentuneella, kyllä se tarvitsee jotain muutakin apua.

Vielä kevät. Kaikki puhkeaa kukkaan ja alkaa vihertämään ja elää elämäänsä. Itse ei vaan kykene ja haluais pois.

Tepsiikin vain lievästi-keskivaikeasti masentuneille.

Vaikeasti masentuneet tarvitsevat lääkehoidon tuekseen. 

Tsombiena olo pahentaa. 

Todellakin. Siksi pitääkin lääkitä stimulantilla sellaisia potilaita (kuten minuakin, ilman tätä olisin zombi). Jos potilas kuitenkin on psykoosissa tms niin silloin varmaan on parempi olla zombi kuin aktiivisena psykoottisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ei pääse edes vessaan. Juokse neuvoinesi itärajan yli.

 

Selviät kuitenkin vauvapalstalle? 

Kusetko useinkin sänkyysi?

Uukuniemessä on rajalla kilometri tolkulla keräpiikkilankaa! Go, go, go

Vierailija kirjoitti:

Millainen teillä on mielikuvissa se parantumisen mielentila? Onko se ennestään tuttu vai ennenkokematon?

Itse olin yksinäinen yh ja suurin haave oli nauraa ja rakastaa ehdoitta. Toki rakastin lasta ehdoitta, vääjämättä vanhemmuus vaillinainen. Onneksi talous oli vakaa, ei tarvinnut miettiä mistä ruuat ja vaatteet. Tunnen vielä 25 vuoden jälkeen tuskaa. Onneksi tein lapseni kanssa yhdessä mukavia asioita, silloin kuin pystyin. Joka päivä kuitenkin jotain, vähän. Lapsi oli pakote toimintaan, kuitenkin hänelle kova hinta, kun äitillä syvä masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana "siellä" kertoo jo paljon. Olet siis sisällä ja muodostat mielipiteen mitä ulkona on sillä perusteella miten koet sen sisältä käsin.

Kävely metsätiellä tai metsäpolulla, kaupungin puistossa, jokivarressa on elämys jokaiselle aistille linnut laulaa, sinivuokko pyrkii esiin. 

Aamun ja illan hiljaisuudessa samakin reitti tuntuu eri kokemukselta.

Tällä viikolla viikonlopuna ihmettelin metsätiellä perhosia, tänään sinivuokkoja. Asuntoalueen pienessä lähimetsässä on oma maailma.

 

Voi vttu mitä skeidaa. Et tiedä masennuksesta mitään. Oot pska. Pää kii.

 

Just samaa mietin. Masentunut näkee kaiken, ei ajattele tai tunne mielihyvää.

Olen ollut elämäni aikana toistuvasti masentunut, jopa siinä määrin, että olen harkinnut itsem*urhaa ja siitä huolimatta kehoitan jokaista - erityisesti masentunutta - harrastamaan liikuntaa. Se todentotta auttaa!

Masentunutkin saa ottaa vastuuta itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen teillä on mielikuvissa se parantumisen mielentila? Onko se ennestään tuttu vai ennenkokematon?

Ihan ennalta koettu ja eletty.

Normaali arki. Lähiomaisia. Jonkinlainen sosiaalinen turvaverkko. Mielellään työssä. Ei kohtuuttomia rahahuolia. Riittävän mukava koti ja toimiva auto. 

Kyllä se voi auttaa. Itse menin istuskelemaan kannon päälle ja olin vaan. Eihän se mikään kaikenkattava ratkaisu ole mutta mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.

Masennukseen vaan lienee vaikka kuinka monia eri syitä ja niitä on mahdollista selvittää. Syövässä syy on yksinkertaisesti se, että elimistössä on syöpäsoluja, jotka täytyy tuhota.

Syöpäkään ei kaikilla samanlainen tai laatuinen. Syöpää tulee mihin tahansa kehon kolkkaan. Masennus on päässä halusit tai et. Masennus valtaa mielesi sopukat, kaikki kehon osat, turruttaa, niin tekee myös syöpä. Syöpä diagnoosin saanut masentuu sata varmasti. Koskaan ei pidä yksinkertaistaa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.

Masennus on mielen sairaus. Kyllä siihen voi vaikuttaa ajatuksilla ja toiminnalla enemmän kuin syöpään.

Vasta sitten voi vaikuttaa, kun on selättänyt masennuksen kerran. Toisella kertaa osaat ottaa ohjat ja taluttaa masennusta itse. Tiedät, että et halua enää sitä elämää, mitä oli, kun sairasti masennusta. 

If auttaa enemmän. Etenkin jos vakuutuspetos on taitavasti laadittu. (Kaikiltahan se ei onnistu jäämättä vilungista kiinni, kuten ei onnistunut jopa jossain vaiheessa eräältä miss Suomen iskeneeltä lähi-idän ihmeeltä se tahallinen auton  (BMW 530d) romutus ja yritys nostaa vakuutuksesta fyrkkaa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

Masentunut ei pysty asunnosta ulos. Masennus.

 

Mutta av-palstalle pystyy kyllä kirjoittamaan, kuinka on masentunut eikä pysty mihinkään.

Tämä on väheksyntää ja halveksuntaa parhaimmillaan. Syyllistäminen! Tiesitkö, että narsismi on yksi pershäiriön muoto?! 

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu että leikkauspotilaiden osastollaoloaika lyheni niillä, joiden ikkunasta näkyi luontoa, edes puu.

 

Älkää aliarvioiko luonnon voimaa.

Oliko masennus leikkauksen syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

 

Masentunut ei pysty asunnosta ulos. Masennus.

 

 

Pystyy kumminkin lääkäriin soittelemaan ja vaatimaan psyykenlääkkeitä? Myös kelan hakemusten teko onnistuu mallikkaasti? Mutta muuten kusee vaan allensa, eikä edes parvekkeelle pääse?

En oikein jaksa uskoa, että toimintakyky olisi niin nollissa, ettei edes ulos pääse 

Jos mulla ei olisi ollut lasta, olisin joutunut osastohoitoon. Lapsi piti minut arjessa kiinni. Sitouduin intensiiviseen psykoterapiaan, traumat oli syvällä. Lääkkeitä en huolinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muu. Ei syöpäpotilaallekaan sanota, että nyt pitää vain reipastua ja tahtoa sairaus pois.

Masennukseen vaan lienee vaikka kuinka monia eri syitä ja niitä on mahdollista selvittää. Syövässä syy on yksinkertaisesti se, että elimistössä on syöpäsoluja, jotka täytyy tuhota.

Syöpäkään ei kaikilla samanlainen tai laatuinen. Syöpää tulee mihin tahansa kehon kolkkaan. Masennus on päässä halusit tai et. Masennus valtaa mielesi sopukat, kaikki kehon osat, turruttaa, niin tekee myös syöpä. Syöpä diagnoosin saanut masentuu sata varmasti. Koskaan ei pidä yksinkertaistaa mitään

Kaikki syöpädiagnoosin saaneet eivät masennu, ainakaan oleellisen vaikeasti. Onneksi.