Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Vierailija kirjoitti:

Useimmat masentuneet kyllä jaksavat ja pystyvät kävelemään lähikauppaan kaljan röökin ostoon.

No tämähän ota sitä itsestään niskasta kiinni ottamista. Sillä ei ole väliä, mikä sinne ulos ihmisten ilmoille ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu että leikkauspotilaiden osastollaoloaika lyheni niillä, joiden ikkunasta näkyi luontoa, edes puu.

 

Älkää aliarvioiko luonnon voimaa.

Oliko masennus leikkauksen syy?

En tiedä, mutta olen traumatisoitunut (lapsesta asti) ja minulle on aina ollut tärkeää se, että ikkunoistani näkyy taivas sekä paljon vihreää ja mielellään mahdollisimman vähän taloja, etenkään suuria. Nyt olen masennusjaksolla ja kävin pihalla haravoimassa. Ihan ok, mutta ei siitä mitään välitöntä nautintoa saanut. Kevätaurinko vielä pahensi. Tulihan kuitenkin tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän noissa nälänhädän maissa on niin vähän masennusta?

Onko? Aliravitsemus on yksi masennuksen aiheuttaja.

 

Miksihän silti ylipainoiset ovat useimmin masentuneita 

Liittyy jopa siihen ylensyömiseen ihan tutkitusti 

Ihminen voi olla aliravittu, sairastua anemiaan ym. oli ylipainoinen tai ei. 

Yksi tärkein mikä helpottaa masennukseen on perustulo. Eli lääkäri kirjoittaa sulle rahat jotka saat joilla selviät elämässäs ilman että ulkopuolelta tulee stressiä pärjäämisen kanssa. Tähän yleensä lämästään lääkkeet päälle, jotka voi tosiaan sekoittaa vain pään ja kemiat.

Monesti se työelämä on sairas, eikä ihminen. Näissä keskusteluissa myös yritetään saada lääkkein ja nopeasti ja halvalla henkilö takaisin tuottamaan. Hänellä ei ole muuta arvoa ja haukutaan jos ei tee mitään.

Tämä ilmapiirikin on tosi ahdistava ja masentava.

Perustulo tarvittaisiin. Ei tässä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ennen vanhaan pärjäsivät ne masentuneet, jotka eivät torpastaan päässeet ulos kun masensi niin paljon.

Ei tainnut sillon vielä olla masentuneita samalla tavalla mitä nykyään. Nythän ollaan todella erillään luonnosta ja siitä mistä elämän perusedellytykset kuten ruoka tulee. Se ei oo mikään normaali tila ihmiselle ja voi vaikuttaa psyykkisten sairauksien lisääntymisenäkin

Mitä ihmettä  😳 entä ne, jotka taistelivat isänmaan puolesta?! Meinaatko, että sota ei jättänyt jälkeäkään?! Perheen isät olivat hyvin traumatisoituneita, perheen äitejä jäi leskeksi, lapsia nostettiin ruotsin junaan, kun ei ollu varaa elättää. Minun papat olivat sodassa ja vanhempani syntyneet 40- luvulla. Että masennus uusi trendi! 

Vierailija kirjoitti:

Heti yhteys ammatti-ihniseen kun on keskivaikeakin masennus.

Lääkkeitä paljon haukutaan mutta tosiasiassa masennus aikaansaa jatkuessaan  pysyviä muutoksia aivoihin ja lääkkeet suojaavat siltä. Ne eivät tee onnelliseksi, päin vastoin ne latistavat tunne-elämää molemmista suunnista. Ne kuitenkin mahdollistavat paranemisen.

Asian nopea työstäminen edellyttäisi sitä terapiaa ja sellaistahan ei tämän hetken Suomesta saa edes varoissaan oleva. Jonoon kannattaa mennä ja ehkä se ulkona kävelykin onnistuu kun saa lääkityksen. 

Keskivaikean masennuksen diagnosoi vain lääkäri  😅

Riikka Purran neuvo masentuneelle: Hyppää koskeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tämä suomen tilanne& ja ilmapiiri masentaa ja vielä ero kumppanista niin soppa on valmis,ei ole mukavaa olla yksin .Tuntuu että mitä järkeä koko elämällä on..

 

Ihmisiä eroaa, eikä ne silti jää kotiin makaamaan masentuneena. Oletko varma ettei puoliso jättänyt sua siksi, koska makaat ja rutiset?

 

Niin ,vaimoni kuoli syöpään joten mieti vähän mitä kirjoitat

Et sinä ole maailman raasuin ihminen eikä maailma lopeta pyörimistä vuoksesi. Etkö sinä yhtään mieti lapsisotilaita, ihmiskaupan uhreja, raiskattuja, sota-alueella olevia, kidutettuja jne.

 

Olen eri- kun perheestämme menehtyi lapsi, en miettinyt muita, en mieti päivääkään yhtään ainutta sodan uhria. Elän omaa elämää. Tunsin sydämessä pahan olon, kun luin, että mies oli menettänyt vaimonsa syövälle. Myötätunto heräsi ajatuksesta, että minun mieheni, perheeni joutuisi kokemaan saman. En haluaisi itsekään kokea menetystä, vielä. 

 

minulle on se ja sama, mitä maailmalla tapahtuu, mutta mies, joka kertoi tarinansa tällä palstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsesäälissä piehtarointi kannattaa lopettaa ja miettiä, miksi on masentunut. Jotain elämässä täytyy muuttaa, mikä se konsti on, tietysti vaihtelee yksilöiden välillä.

Tämä on ainoa oikea ratkaisu. En tiedä miksi noin monta alapeukkua.

Koska pahiten traumatisoituneet eivät itsesääli. Siinä ollaan hyvässä vaiheessa, jos ihminen itsesäälii ja silloin tietty se ulkoilu ja itsesäälin lopettaminen auttaa. Ap vaan otiskoi ketjun väärin, kun olisi pitänyt olla lievästi ja jotkut keskivaikeasti masentuneet eikä pahasti masentuneet.

Väitätkö, että traumatisoitunut ei viru itsesäälissä 😳

Mulla on vähän samaa ongelmaa, kuin tuolla ketjun alkupäässä, ettei saa aikaiseksi lähteä, vaikka kuinka suunnittelee ja yrittää. En koe kuitenkaan itseäni masentuneeksi, vaan innottomaksi, ponnettomaksi ja saamattomaksi, siis patalaiskaksi. Ennemmin menen lojumaan sängylle, vaikka kuinka olisi kutsuva sää. Ja tiedän tasan tarkkaan, että ulkoilu ja etenkin luonnossa liikkuminen virkistäisi. 

Itse koen, että minua passivoi ulkoilukaverin puute. Yksin ei tee mieli lähteä yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Itseasiassa urheilu lisää hyvänolon hormonin tuotantoa. Se todellakin auttaa paremmin kuin masennuslääke. Se on fysiologinen reaktio. Kannattaa kokeilla.

Ja saat kirjoituksellasi kannustettua maseentuneen urheilemaan 😅, jos olisit aikoinani tuon mulle sanonut kasvotusten, olisin saanut masentuneena hyvät naurut. Tosiasia on, kun menet tuollaiset ohjeet antamaan on mahdollista, että masentunut alkaa itkeä. Sinulla ei taida olla pienintäkään ajatusta siitä, kuinka masentunut voi tehdä illalla tai aamulla suuria suunnitelmia ennenkuin totuus selviää, että hädin tuskin jaksaa nousta kahvin keittoon, vessaan, peseytymään, pukeutumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Itseasiassa urheilu lisää hyvänolon hormonin tuotantoa. Se todellakin auttaa paremmin kuin masennuslääke. Se on fysiologinen reaktio. Kannattaa kokeilla.

Jos elimistösi ei jaksa tuottaa niitä hormoneja tai reseptorit on paskana. En tiedä. Kun sain dopamiinireseptoreihin vaikuttavan lääkkeen, aloin tuntea dopamiinin vaikutuksen. SItä ennen ei tuntunut, vaikka olisi yrittänyt itse tuottaa sitä. Lisäksi syön lisäravinteita, joissa on dopamiinituotantoon tarvittavia aineita. 

Masentuneella serotoniinpuutos, eri ku dopamiini.

Vierailija kirjoitti:

Kävely ulkona on oikeasti hyödyllistä mielenterveyden kannalta. Sillä on monia positiivisia vaikutuksia.

Parantaa unta

Laskee verenpainetta

Kehittää lihaskuntoa

Laskee stressiä

Kehittää kognitiivisia kykyjä

Jne.

 

Sitä on vain helpompi heittäytyä passiiviseksi ja odottaa, että joku muu tulisi ja nostaisi ylös

Masentunut tietää tuon kaiken, ei ole tyhmä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuttamaton tosiasia, että virheellisten neuvojen tyrkyttäminen on loputon. Henkilö, joka ei ole ollut vakavasti masentunut, ei tule koskaan käsittämään, mitä se on.

 

On muuttamaton tosiasia, että masentunut on mieleltään sairas. Sairas mieli haluaa valehdella ja kertoa vahingollisia asioita, joita mieleltään sairastuneen pitää oppia . sivuuttamaan ja olemaan uskomatta. 

 

Masentunut ei ole mieleltään sairas. Masentuneelle kaikki on totta. Masentunut ei pääse niiden asioiden yli. Minä koin lapsena paljon väkivaltaa niin fyysistä kuin henkistäkin, myös insestiä. Muistan kuinka minut pakotettiin suuseksiin. Lapsi ei osaa mielessään keksiä tai kuvitella tällaista. Kesti ikuisuuden eheyttää aikuisena masentuneena itsensä, jotta tällaisen kans oppi elämään. Masennus oli ensisijainen, joka piti selättää. Vieläkin tulee mielikuvia, mutta olen oppinut ja ymmärrän sen, että terve aikuinen ei noin toimi. Se syyllisyys ja häpeä. Tapahtuneesta on yli 50 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Todella moni masentunut on lisäksi dissosiaatiossa. On todella haitallista, että siihen ei juurikaan puututa eikä sitä juurikaan hoideta, ellei satu kuvittelemaan itselleen montaa eri persoonaa. Itselläni dissosiaatio on suuremmin työkykyä haittaava tekijä, mutta silti lääkärinlausunnossa on vain masennusdiagnoosi ja tekstissä sitten sivumainitaan dissosiaatio. 

Dissosiaatiossa ei kuvitella yhtään persoonaa, siinä on monta persoonaa, jotka kuuluu trauman aiheuttajille. Terve aikuinen ei vääristä lapsen kuvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

Masentunut tietää, että ulos ei ole pakko mennä. On työ ja tuska, kun pitää kauppaan mennä, roskat viedä, posti hakea. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samaa ongelmaa, kuin tuolla ketjun alkupäässä, ettei saa aikaiseksi lähteä, vaikka kuinka suunnittelee ja yrittää. En koe kuitenkaan itseäni masentuneeksi, vaan innottomaksi, ponnettomaksi ja saamattomaksi, siis patalaiskaksi. Ennemmin menen lojumaan sängylle, vaikka kuinka olisi kutsuva sää. Ja tiedän tasan tarkkaan, että ulkoilu ja etenkin luonnossa liikkuminen virkistäisi. 

Itse koen, että minua passivoi ulkoilukaverin puute. Yksin ei tee mieli lähteä yhtään mihinkään.

Kyllähän krooninen yksinäisyys voi altistaa masennukselle ja muille terveysongelmille. Häviää vähitellen into lähteä mihinkään ja eristäytyy vaan entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

No kyllä edesauttaa taluttamaan masennusta. Raitis ilma oikeasti jättää tuuleen synkkiä ajatuksia. Syvästi masentunut olen ollut ja siitä selvinnyt.

Kaikki eivät ole depressiivisesti masentuneita. Atyyppisesti masentunut ei kieritä ikäviä ajatuksia. Toki atyyppinen reagoi paremmin hyviin asioihin eli jos tykkää ulkoilusta, saa siitä kokemuksen mielihyvästä.

 Niin mutta minä olin syvästi masentunut, kierin niissä traumoissa ja itsesäälissä, ulkoilu auttoi sumentuneisiin aivoihin, sai happea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mieleen nousevia asioita ei voi valita, niin päätöksellä voi valita vaikuttaa siihen, millaisella asenteella vastaanottaa sen mieleen nousevan asian

 

Tässä taas neuvoa sellaiselta, joka ei ole kokenut sitä, mitä on kun mielialaan ja ahdistuneisuuteen ei vain voi vaikuttaa.

Ymmärrän kyllä, että sellaisen, joka ei ole kokenut, on vaikea ymmärtää. Mutta sen verran pitäisi ymmärtää, että ei viljele syyllistäviä neuvoja, ennen kuin ottaa asioista selvää.

Otetaan vaikka yksi tilanne. Miten neuvoisit ihmistä, joka haluaisi itkeä, mutta jolla ei ole enää kyyneleitä? Olo on hirveä, itku helpottaisi, mutta se ei enää tule. Mitä neuvot?

 

Tai se, että olet kovia kolhuja kokenut vanhempiesi taholta ja syyttää lasta, itsessään ei mitään vikaa. Mitä on ollut elää vailla rakkautta ja huolenpitoa mihin kaikilla lapsilla on oikeus. Vielä karumpaa siitä tekee se, että sisarukset ovat saaneet sinunkin edestä rakkautta. Eikö olekin niillä helppoa, jotka eivät tätä karua maailmaa ole kohdanneet.

toivottavasti tavoitat kyyneleesi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mieleen nousevia asioita ei voi valita, niin päätöksellä voi valita vaikuttaa siihen, millaisella asenteella vastaanottaa sen mieleen nousevan asian

 

Tässä taas neuvoa sellaiselta, joka ei ole kokenut sitä, mitä on kun mielialaan ja ahdistuneisuuteen ei vain voi vaikuttaa.

Ymmärrän kyllä, että sellaisen, joka ei ole kokenut, on vaikea ymmärtää. Mutta sen verran pitäisi ymmärtää, että ei viljele syyllistäviä neuvoja, ennen kuin ottaa asioista selvää.

Otetaan vaikka yksi tilanne. Miten neuvoisit ihmistä, joka haluaisi itkeä, mutta jolla ei ole enää kyyneleitä? Olo on hirveä, itku helpottaisi, mutta se ei enää tule. Mitä neuvot?

 

Taidat joko tahallaan vääristellä mitä sanoin, tai sitten ymmärrät jotenkin väärin. En san

Kyllä sinä olet se, joka ei ymmärrä hevon vit-tuakaan. -eri