Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos. 

Et varmaan ymmarra miten raskasta on olla "se joku". Sita yrittaa rohkaista ja kannustaa ja houkutella, tekee vaikka mita temppuja niin toinen vain makaa sangyssa ja valittaa. Ei ketaan voi velvoittaa olemaan toisen terapeuttina ja ulosraahaajana.

 

 

Se toinen tuntee tuon vaan painostamisena ja tietää sun turhautumisen, joka vaan lisää sitä hänen taakkaa.

 

Jos ei auteta, olet uhri ja jos yritetään auttaa, olet vielä enemmän uhri. 

Minusta se tukihenkilö voisi tulla sossusta/teveydenhuollosta. Luultav

Minkälaista apua niiden pitäisi antaa? Olisko kuitenkin sairaala oikea paikka, jos fyysisesti kykenevä aikuinen tarvitsee hampaiden harjaajan kotiinsa.

Ihan kuin sairaalaan otettaisiin ihmisiä, jotka eivät sairaalapaikkaa aidosti tarvitse. EIhän meillä ole sellaista määrää sairaaloita. Monta tuhatta ihmistä vuodessa jää mt-syistä eläkkeelle ja jollain jeesillä siinä alkuvaiheessa olisivat olleet kuntoutettavissa. Jos joku ei jaksa nousta sängystä niin kävisi vaikka parin viikon välein istumassa tunnin tai kaksi siinä sängyn vieressä ja katsoisi, että on elinkelpoiset olot. Jos ahdistunut pelkää mennä ulos, lähtisi mukaan. Tai jeesaisi vaikka siinä, että sairas jaksaa imuroida lattian. Sairaalla ei olisi olo, että hän on yksin heitteillä maailmassa ja saa vapaasti kuolla pois -> läheisten tuki tutkitusti auttaa masennuksessa ja jos läheisiä ei muuten ole, tuollainen hoitokontaktikin on huomattavasti tyhjää parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Itseasiassa urheilu lisää hyvänolon hormonin tuotantoa. Se todellakin auttaa paremmin kuin masennuslääke. Se on fysiologinen reaktio. Kannattaa kokeilla.

Jos elimistösi ei jaksa tuottaa niitä hormoneja tai reseptorit on paskana. En tiedä. Kun sain dopamiinireseptoreihin vaikuttavan lääkkeen, aloin tuntea dopamiinin vaikutuksen. SItä ennen ei tuntunut, vaikka olisi yrittänyt itse tuottaa sitä. Lisäksi syön lisäravinteita, joissa on dopamiinituotantoon tarvittavia aineita. 

Kävely ulkona on oikeasti hyödyllistä mielenterveyden kannalta. Sillä on monia positiivisia vaikutuksia.

Parantaa unta

Laskee verenpainetta

Kehittää lihaskuntoa

Laskee stressiä

Kehittää kognitiivisia kykyjä

Jne.

Sitä on vain helpompi heittäytyä passiiviseksi ja odottaa, että joku muu tulisi ja nostaisi ylös

On muuttamaton tosiasia, että virheellisten neuvojen tyrkyttäminen on loputon. Henkilö, joka ei ole ollut vakavasti masentunut, ei tule koskaan käsittämään, mitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Itseasiassa urheilu lisää hyvänolon hormonin tuotantoa. Se todellakin auttaa paremmin kuin masennuslääke. Se on fysiologinen reaktio. Kannattaa kokeilla.

Jos elimistösi ei jaksa tuottaa niitä hormoneja tai reseptorit on paskana. En tiedä. Kun sain dopamiinireseptoreihin vaikuttavan lääkkeen, aloin tuntea dopamiinin vaikutuksen. SItä ennen ei tuntunut, vaikka olisi yrittänyt itse tuottaa sitä. Lisäksi syön lisäravinteita, joissa on dopamiinituotantoon tarvittavia aineita. 

Jos elimistösi ei jaksa tuottaa noita hormooneja, niin silloin olet kuollut

Viesti, jonka masentunut haluaa itselleen antaa siitä mitä jaksaa tehdä on tietenkin täysin väärä sairaan mielen tuottama viesti ja siksi asiat pitää tehdä juuri päinvastoin. Jos tiedät masentuneen ihmisen, niin mene ja vie se ulos kävelylle. Se tunne ettei jaksa on virheellinen ja siitä pitää mennnä yli millä keinolla tahansa 

Vierailija kirjoitti:

On muuttamaton tosiasia, että virheellisten neuvojen tyrkyttäminen on loputon. Henkilö, joka ei ole ollut vakavasti masentunut, ei tule koskaan käsittämään, mitä se on.

Virheellisten neuvojen tyrkyttämistä ja neuvojia, jotka ei vaan käsitä. Kiva kertoa tuota itselleen, jos neuvot kuulostaa kovin ikäviltä

Vierailija kirjoitti:

On muuttamaton tosiasia, että virheellisten neuvojen tyrkyttäminen on loputon. Henkilö, joka ei ole ollut vakavasti masentunut, ei tule koskaan käsittämään, mitä se on.

On muuttamaton tosiasia, että masentunut on mieleltään sairas. Sairas mieli haluaa valehdella ja kertoa vahingollisia asioita, joita mieleltään sairastuneen pitää oppia . sivuuttamaan ja olemaan uskomatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos. 

Et varmaan ymmarra miten raskasta on olla "se joku". Sita yrittaa rohkaista ja kannustaa ja houkutella, tekee vaikka mita temppuja niin toinen vain makaa sangyssa ja valittaa. Ei ketaan voi velvoittaa olemaan toisen terapeuttina ja ulosraahaajana.

 

 

Se toinen tuntee tuon vaan painostamisena ja tietää sun turhautumisen, joka vaan lisää sitä hänen taakkaa.

 

Jos ei auteta, olet uhri ja jos yritetään auttaa, olet vielä enemmän uhri. 

Minusta se tukihenkilö voisi tulla sossusta/teveydenhuollosta. Luultav

Minkälaista apua niiden pitäisi antaa? Olisko kuitenkin sairaala oikea paikka, jos fyysisesti kykenevä aikuinen tarvitsee hampaiden harjaajan kotiinsa.

Ihminenhän ei sinänsä ole fyysisesti kykenevä, jos hänen aivonsa eivät toiminnanohjaaja kyseiseen tapahtumaan. Ihminen voi invalidisoitua myös päänsisäisistä syistä. Minulla on tällaisesta lääkärin lausunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Itseasiassa urheilu lisää hyvänolon hormonin tuotantoa. Se todellakin auttaa paremmin kuin masennuslääke. Se on fysiologinen reaktio. Kannattaa kokeilla.

Jos elimistösi ei jaksa tuottaa niitä hormoneja tai reseptorit on paskana. En tiedä. Kun sain dopamiinireseptoreihin vaikuttavan lääkkeen, aloin tuntea dopamiinin vaikutuksen. SItä ennen ei tuntunut, vaikka olisi yrittänyt itse tuottaa sitä. Lisäksi syön lisäravinteita, joissa on dopamiinituotantoon tarvittavia aineita. 

 

Jos elimistösi ei jaksa tuottaa noita hormooneja, niin silloin olet kuollut

Viesti, jonka masentunut haluaa itselleen antaa siitä mitä jaksaa tehdä on tietenkin täysin vää

Miksipä ADHD:n omaava ihminen saa dopamiinia lääkkeenä, kun kerran kuka vaan voi saada sen tasapainoon ihan hengitysilmasta? Ei kannata puhua asioista, joista ei ymmärrä.

Joku kirjoitti vakavasti sairaasta lapsestaan. Moni hakee ja saa apua tuollaisen tilanteen jaksamiseen lääkkeistä ja terapiasta.

Psykiatrini on sanonut, että uupumusmasentuneena ei saa puskea itseään yhtään. Ei saa tehdä mitään mitä ei jaksa tai mikä vaatii ponnistelua. Se vie toimintakyvyn entistä huonommaksi. Sen sijaan pitää tehdä voimiensa puitteissa asioita, jotka antavat terveellistä mielihyvää. Jollekin se on ulkoilu, jollekin tanssi, jollekin taiteen tekeminen, käsityöt, ruoanlaitto, puutarhan hoito jne. 

Ei lääkäri ikinä käske olla tekemättä mitään, ettei mielisairaan fysiikka muka kestäisi tekemistä. Oma pääsi on taas keksinyt olemattomia sanomisia. 

Päinvastoin suositeltavaa on toiminta sairaalle mielelle ja ensimmäisenä pitää oppia sivuuttamaan ne sairaan mielen kehotukset ja tunnistamaan, että ne eivät ole totta 

Todella moni masentunut on lisäksi dissosiaatiossa. On todella haitallista, että siihen ei juurikaan puututa eikä sitä juurikaan hoideta, ellei satu kuvittelemaan itselleen montaa eri persoonaa. Itselläni dissosiaatio on suuremmin työkykyä haittaava tekijä, mutta silti lääkärinlausunnossa on vain masennusdiagnoosi ja tekstissä sitten sivumainitaan dissosiaatio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuttamaton tosiasia, että virheellisten neuvojen tyrkyttäminen on loputon. Henkilö, joka ei ole ollut vakavasti masentunut, ei tule koskaan käsittämään, mitä se on.

 

On muuttamaton tosiasia, että masentunut on mieleltään sairas. Sairas mieli haluaa valehdella ja kertoa vahingollisia asioita, joita mieleltään sairastuneen pitää oppia sivuuttamaan ja olemaan uskomatta. 

 

Tää on hyvin sanottu

Vierailija kirjoitti:

Todella moni masentunut on lisäksi dissosiaatiossa. On todella haitallista, että siihen ei juurikaan puututa eikä sitä juurikaan hoideta, ellei satu kuvittelemaan itselleen montaa eri persoonaa. Itselläni dissosiaatio on suuremmin työkykyä haittaava tekijä, mutta silti lääkärinlausunnossa on vain masennusdiagnoosi ja tekstissä sitten sivumainitaan dissosiaatio. 

Ne persoonat saattaa näkyä ihan fyysisellä tasolla vaihtuvina piirteiden muutoksina. Ei ne oo mitään kuvitelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni masentunut on lisäksi dissosiaatiossa. On todella haitallista, että siihen ei juurikaan puututa eikä sitä juurikaan hoideta, ellei satu kuvittelemaan itselleen montaa eri persoonaa. Itselläni dissosiaatio on suuremmin työkykyä haittaava tekijä, mutta silti lääkärinlausunnossa on vain masennusdiagnoosi ja tekstissä sitten sivumainitaan dissosiaatio. 

Ne persoonat saattaa näkyä ihan fyysisellä tasolla vaihtuvina piirteiden muutoksina. Ei ne oo mitään kuvitelmia

Tulipa valittua väärä sana. Siis kyllä, oma minuus on jakautunut osiin. Mutta niihin osiin kiinnitetään huomiota vain, jos ne puuhaavat jotain. Jos taas katoaa dissosiaatioon ilman että se ilmenee persoonan eri osana, se vain lamaa ihmisen ja menee muihin maailmoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos. 

Et varmaan ymmarra miten raskasta on olla "se joku". Sita yrittaa rohkaista ja kannustaa ja houkutella, tekee vaikka mita temppuja niin toinen vain makaa sangyssa ja valittaa. Ei ketaan voi velvoittaa olemaan toisen terapeuttina ja ulosraahaajana.

 

 

En ketään velvoittanutkaan. Tonttukin sen tajuaa, että se "joku" kuuluu olla sellainen, joka ei koe masentuneen auttamista taakaksi.

ei sellaisia ole 💩💩💩💩💩💩 kaikki vihaa mua 😡😡😡🖕🏻🖕🏻🖕🏻 ja siks vihaan myös maailmaa takaisin kin 😈😈😈😈😈 siitä saatte kun en kelpaa tällaisena 💀💀💀💀

Tapa ittes ja lopeta tuo spämmäys. Saatanan kaheli

Tässä väittämässä logiikka ontuu siten, että tämän mukaan kukaan liikunnallinen ihminen tai koiran omistaja ei olisi koskaan masentunut. 

Kyllähän tuossa perää on, mutta sanoisin niin päin, että liikunta ja terveellinen ruoka voi estää masennusta pahentumasta, mutta ei paranna sitä. 

Jos jo valmiiksi masentunut menettää otteen vuorokausirytmistä ja rutiineista, kuten ulkoilusta ja syömisestä, masennus todennäköisesti syvenee nopeasti vaaralliselle tasolle. Tai noin ainakin minulla on ollut. Silloin ei ollut koiraa, joka veisi ulos ja rytmittäisi elämää. Itsemurhayritysten kautta osastolle nopealla aikataululla jos jokin noista kolmesta petti, vuorokausirytmi, ravinto, ulkoilu. 

Lääkkeitä tulen tarvitsemaan lopun ikääni. Ja koiran. Tasaisen masentunut silti olen, mutta ei ole enää edennyt vaikealle tai psykoottiselle tasolle. 

Jos pelkkä liikkuminen luonnossa parantaisi masennuksen, niin se olisi kyllä hienoa, mutta valitettavasti näin ei ole. 

Ulkoilutan koirani kolme kertaa päivässä, mutta ei se ole auttanut masennukseeni. Olen aina liikkunut paljon, mutta niin vaan iski masennus tiettyjen asioiden takia. Ei tämä liikkuminen auta siihen yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Itseasiassa urheilu lisää hyvänolon hormonin tuotantoa. Se todellakin auttaa paremmin kuin masennuslääke. Se on fysiologinen reaktio. Kannattaa kokeilla.

Sun mielestä urheilullinen ihminen ei sitten voi koskaan masentua?

Mä treenasin 5 kertaa viikossa aamuisin reilun tunnin + lisäksi kaikki hyötyliikunta kun en omista autoa. Reippaasti 10km kävelyä/pyöräilyä. Söin hyvin ja terveellisesti. Silti masennuin, kun tuli kriisi eteen elämässä. Yritin hammasta purren jatkaa treenaamista, lopulta oli pakko lopettaa kun siitä tuli vaan huono olo henkisesti ja fyysisesti. Näytin kyllä hyvältä. Nyt en oo niin timmissä kunnossa, mut olo on parempi. 

Kevätauringosta saa serotoniinitasot nousuun. Eli joillekin masentuneille voi vaikuttaa hyvinkin suotuisasti tämä vuodenaika sekä ulkonaolo. Sen sijaan ne masentuneet, jotka oireilevat SSRI-lääkkeistä, oireilevat myös kevätauringosta. Minulla on jatkuvasti päänsärky, huono olo, mentaalinen tila huonompi jne.