Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Minulla on kroonisesti ahdistunut masennuspotilas ystävänä. Hänellä on vaikeuksia lähteä kotoa ja masennus on nyt viimeisen puolen vuoden aikana kääntynyt entistäkin pahemmaksi. 

Keskusteltiin ja sanoin, että hänelle tekisi varmaan hyvää saada katkoa ahdistuksistaan ja huonommuudentunteistaan. Hänen kanssaan suunniteletiin hänelle viikon loma  (ihan vaan kotona). Ja tämän lomaviikon lopulla hän organisoi viikko-ohjelmansa uusiksi niin, että saa olla viikossa neljä päivää putkeen kotona liikkumatta mihinkään niin hänen olonsa lähti kohenemaan ja ahdistus vähenemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

Haluaisin tutkijaksi. En usko, että tuossa on kyse pelkästä masennuksesta vaan traumasta ja sen freeze-tilasta. Ihmisillä on erikokoisia alueita, joissa he pystyvät toimimaan tuossa hermostoon jämähtäneessä tilassa. Jollekin koko asunto on turva-alue, jollekin vain sänky. Joku pystyy liikkumaan laajemmin, mutta siellä voi olla tiettyjä paikkoja tai rakenteita tai etäisyyksiä, joihin ei pysty menemään. Voipi olla, ettei siellä vessassakaan mielellään käy (?) ja jättäisi senkin väliin, jos voisi. 

Eihän kukaan "terve" edes haluaisi olla sängyssä jatkuvasti, harvoin edes pelkästään omassa kodissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kroonisesti ahdistunut masennuspotilas ystävänä. Hänellä on vaikeuksia lähteä kotoa ja masennus on nyt viimeisen puolen vuoden aikana kääntynyt entistäkin pahemmaksi. 

Keskusteltiin ja sanoin, että hänelle tekisi varmaan hyvää saada katkoa ahdistuksistaan ja huonommuudentunteistaan. Hänen kanssaan suunniteletiin hänelle viikon loma  (ihan vaan kotona). Ja tämän lomaviikon lopulla hän organisoi viikko-ohjelmansa uusiksi niin, että saa olla viikossa neljä päivää putkeen kotona liikkumatta mihinkään niin hänen olonsa lähti kohenemaan ja ahdistus vähenemään. 

Ei mene noin, vaikka kuinka yrität uskotella. Nämä "lomat" aiheuttavat entistä suuremman lukon ulos lähtemiselle 

Taidat itse olla tuo "ystäväsi" ja sairas mielesi kertoo sen mitä sairas mieli ylipäänsä voi kertoa. Kukaan muu ei koskaan uskoisi sairaan mielen valheita, paitsi sairas mieli joka ei ole saanut sisäistettyä sitä, ettei sitä kannata uskoa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

Kauppaan pääsevät myös ihmeellisesti, sekä pystyvät myös täyttämään kelan hakemuksen, vaikka muuten ovat niin "toimintakyvyttömiä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

Haluaisin tutkijaksi. En usko, että tuossa on kyse pelkästä masennuksesta vaan traumasta ja sen freeze-tilasta. Ihmisillä

Justhan kerroit, ettet pääse edes sängystä ylös. Nyt se alue siis laajeni aivan yhtäkkiä ja kohta kerrot, että lähibaari on myös turva-aluetta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kroonisesti ahdistunut masennuspotilas ystävänä. Hänellä on vaikeuksia lähteä kotoa ja masennus on nyt viimeisen puolen vuoden aikana kääntynyt entistäkin pahemmaksi. 

Keskusteltiin ja sanoin, että hänelle tekisi varmaan hyvää saada katkoa ahdistuksistaan ja huonommuudentunteistaan. Hänen kanssaan suunniteletiin hänelle viikon loma  (ihan vaan kotona). Ja tämän lomaviikon lopulla hän organisoi viikko-ohjelmansa uusiksi niin, että saa olla viikossa neljä päivää putkeen kotona liikkumatta mihinkään niin hänen olonsa lähti kohenemaan ja ahdistus vähenemään. 

 

Ei mene noin, vaikka kuinka yrität uskotella. Nämä "lomat" aiheuttavat entistä suuremman lukon ulos lähtemiselle 

Taidat itse olla tuo "ystäväsi" ja sairas mielesi kertoo sen mitä sairas mieli ylipäänsä voi kertoa. Kukaan muu ei koskaan uskoisi sai

En ole ollut noin pahasti kotiini jumissa koskaan, koska ulkoilen joka päivä. Lääkärini neuvoi tuon taktiikan kuitenkin minulle ja se on auttanut. Eli lopettaa ns. puristamasta mailaa niin homma lähtee menemään paremmin ja luo enemmän rauhaa ja onnistumisentunteita. Koska se on toiminut itselläni, halusin jakaa sen ystävällenikin. 

Kyllä sairaskin kaipaa lomaa sairaudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Ei varmasti ole turhin neuvo. Enemmän se auttaa kun viinan juonti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

 

Kauppaan pääsevät myös ihmeellisesti, sekä pystyvät myös täyttämään kelan hakemuksen, vaikka muut

Kun olin tuollaisessa kunnossa, joku mies, jonka nimeä en edes muista/tiedä, vei minut psykiatriseen päivystykseen. Ystäväni eri paikkakunnalta pyysi häntä hakemaan minut kotoaan. Eihän sieltä tietysti mitään apua saanut, mutta se on sitten eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkyy kokoontuvan ne jotka eivät halua parantaa tilannettaan.

Minulla diagnosoitiin tänä keväänä vakava asteinen masennus.

Ei tarvinnut kenenkään erikseen kertoa että ulkoilu on ihan keskeinen terapia keino. Ja on ihan tosi vaikea kävellä ulkona ja se tuntuu ihan paskalta ja tekisi vaan koko ajan mieli takas sohvalle. Mutta kun minä haluan parantua. Kävelen välillä lyhyen matkan ja välillä pitkän. Jaksamisen mukaan. Sen tietää jokainen aivoilla varustettu että siinä sohvalla menet vain huonompaan kuntoon.

Mutta älkää vaan missään tapauksessa kuunnelko ketään kokemus asiantuntijaa tai varsinkaan hoitavaa tahoa. Kun te luuserit tiedätte kaiken aina niin helvetin paljon paremmin. Mikään ei auta ei. Ja oikeasti teillä vetelyksillä on tautina lorvikatarri. Tietysti siinä tulee kuukausi kuukaudelta huonompi olo kun on sairaat elintavat.

Minulla on nyt enää keski asteen masennus. Koska kuntoutan itseän

Tämä oli monella tapaa hyvä kommentti. Meinasin tulla allekirjoittamaan kaiken sanasta sanaan, siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että olen itse ollut vuosia siellä sängyn pohjalla. Uhriutuneena odottamassa pelastusta kun mitkään lääkkeet ei auta. 

Miksi en sittenkään allekirjoita kaikkea? Muistin, että vedinhän jo kertaalleen lääkkeitä sellaisen määrän että minun ei olisi pitänyt siitä millään selvitä. No, selvisin ja kyllä vitutti. Yhä täällä ja sisuskalut paskana. Niin sitä vaan mietin, että jos mua vaivasi vaan lorvikatarri, niin onko se oikeesti niin paha tauti että halusin mieluummin kuolla? Ja kuinka moni muu, valitsee sen lopullisen hoitokeinon? Vain, koska on lorvikatarri?

Tavallaan tässä on useampi masennuksen taso mistä nyt on keskusteltu. Jos on jo vaipunut sinne syvimpään, ja jos joku toisi sängyn viereen napin jota painamalla pääsisi iäksi tästä kärsimyksestä, niin sitä voisi ihan helposti painaa. Tässä tilassa ihminen tarvitsee jonkun joka sinne ulos raahaa väkisin. Silloin ei voida puhua siitä, että se on oma valinta se paraneminen. Tässä tilassa ihminen on täysin kykenemätön huolehtimaan itsestään. Mieli on halvaantunut, ei se kykene antamaan käskyjä.

Sitten se lievempi taso, myös vakavasti masentuneen diagnoosi ja aivan aiheesta, mutta kykenee vielä näkemään ne oman toiminnan vaikutukset ja sen että tila ei ole pysyvä. On mahdollista vielä tehdä jotain mikä lähtee viemään eteenpäin. 

Tästä vielä lievempi taso, keskivaikean ja vaikean väliltä. Tämä on se yksi vaikeimmista hahmottaa sellaiseksi, että olisi oikeasti todella tärkeää sisäistää se oma toimijuus. Hyvin usein siinä humpsahtaa siihen uhrin rooliin koska se on vain yksinkertaisesti helpompi kipeälle ja väsyneelle mielelle. Ja jossain kohtaa väistämättä sairaus sitten viekin sinne kaikista syvimpään. 

Yhtä kaikki, aivan helvetistä tämä sairaus. Jaksamista ja uskoa kaikille. Ja masentuneiden omaisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

Haluaisin tutkijaksi. En usko, että tuossa on kyse pelkästä masennukse

Justhan kerroit, ettet pääse edes sängystä ylös. Nyt se alue siis laajeni aivan yhtäkkiä ja kohta kerrot, että lähibaari on myös turva-aluetta 

Kyllä MINÄ olen aina päässyt sängystä ylös (lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa joskus 20 vuotta sitten). Kuitenkin ymmärrän sen, että joillekin se tuntuu mahdottomalta. Tai ei edes synny aivoihin signaalia siitä, että nyt pitäisi nousta. Se signaali syntyy vessaa varten, mutta ei muuta varten. Aivot kuin ovat ihan erilaisessa toiminnassa/toimimattomuudessa kuin terveenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

 

Kauppaan pääsevät myös ihmeellisesti, sekä pystyvät myös täyttämään kelan hakemuksen, vaikka muut

En minä käynyt vaikeasti masentuneena kaupassa. Vanhempani kantoi ruokakasseja ovelle, tosin roskiin ne ruoat usein päätyivät pilaantuneena, kun ei maistunut. Kelan kanssa ei tarvinnut olla tekemisissä, kun oli säästöjä siltä ajalta, kun olin ollut töissä.

Kirkas auringonpaiste tekee vain pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkyy kokoontuvan ne jotka eivät halua parantaa tilannettaan.

Minulla diagnosoitiin tänä keväänä vakava asteinen masennus.

Ei tarvinnut kenenkään erikseen kertoa että ulkoilu on ihan keskeinen terapia keino. Ja on ihan tosi vaikea kävellä ulkona ja se tuntuu ihan paskalta ja tekisi vaan koko ajan mieli takas sohvalle. Mutta kun minä haluan parantua. Kävelen välillä lyhyen matkan ja välillä pitkän. Jaksamisen mukaan. Sen tietää jokainen aivoilla varustettu että siinä sohvalla menet vain huonompaan kuntoon.

Mutta älkää vaan missään tapauksessa kuunnelko ketään kokemus asiantuntijaa tai varsinkaan hoitavaa tahoa. Kun te luuserit tiedätte kaiken aina niin helvetin paljon paremmin. Mikään ei auta ei. Ja oikeasti teillä vetelyksillä on tautina lorvikatarri. Tietysti siinä tulee kuukausi kuukaudelta huonompi olo kun on sairaat elintavat.

Minulla on nyt e

Miksi en sittenkään allekirjoita kaikkea? Muistin, että vedinhän jo kertaalleen lääkkeitä sellaisen määrän että minun ei olisi pitänyt siitä millään selvitä. No, selvisin ja kyllä vitutti. Yhä täällä ja sisuskalut paskana. Niin sitä vaan mietin, että jos mua vaivasi vaan lorvikatarri, niin onko se oikeesti niin paha tauti että halusin mieluummin kuolla? Ja kuinka moni muu, valitsee sen lopullisen hoitokeinon? Vain, koska on lorvikatarri?

Samaa olen sanonut lääkärilleni. En kestä elämäntilannettani "selvinpäin" (en käytä alkoholia, mutta kun on kirkas hetki, haluan vain kuolla). Ja siksi parantuminen masennuksesta ei juuri nyt ole mahdollinen, koska se on kuitenkin eloonjäämisvaisto, joka siinä puhuu. Lamautetaan ihminen, kunnes on turvallista taas elää. 

Voimia <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aidosti masentunut voi se olla ylipääsemätön este lähteä kodistaan mihinkään.

Ylipääsemätön este on päänsisäinen tuossakin tapauksessa. Uloslähdön miettiminen tekee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta jos vain kävelee ovesta ulos niin se on sillä selvä

Vaan kun ei pääse edes sängystä ylös, niin kyllä se on ihan fyysinenkin este. Vaikka miten jankutat muuta.

Jankutan? Ekan kerran sanoin mitään. Pääseminen ei ole fyysisestä kiinni, pääsee ne masentuneet yleensä vessaankin viimeistään sitten kun ihan pakko on.

En minä käynyt vaikeasti masentuneena kaupassa. Vanhempani kantoi ruokakasseja ovelle, tosin roskiin ne ruoat usein päätyivät pilaantuneena, kun ei maistunut. Kelan kanssa ei tarvinnut olla tekemisissä, kun oli säästöjä siltä ajalta, kun olin ollut töissä.

Mitä olisi tapahtunut, jos vanhempasi olisivat jääneet luoksesi laittamaan ruokaa ja syöneet sen kanssasi?

Minä olen ulkoillut ja lenkkeillyt aina. Ei se minua masennukselta pelastanut tai paranna. Viime vuonna aloin myös käymään salilla pari kolme kertaa viikossa, ihan vaan saadakseni ajatuksiani muuallej ja ylipäätään jotain tekemistä. Ei tämäkään masennukseeni ole millään tavalla vaikuttanut. Teen myös normaalisti kokopäiväisen työni enkä olen päivääkään ollut sairauslomalla tämän sairauden vuoksi. Silti olen syvästi masentunut ja toivon melkein joka päivä, että pääsisin pois tästä maailmasta. Masennukseni johtuu yksinäisyydestä, hylkäämisistä, ystävien menetyksistä, ilman parisuhdetta ja perhettä jäämisestä yms. Tämän vuoksi en ole mitään apuakaan hakenut, koska ei näihin asioihin mitkään pillerit auta. Että ulkopuolisen silmin olen varmasti hyvinkin toimintakykyinen, todellisuudessa en jaksaisi yhtään elää elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Kirkas auringonpaiste tekee vain pahaa.

Ai jos vaikka istut silmät kii sen kans jossain puiston penkillä/parvekkeella/rannassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.

Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä. 

Keventää mieltä on eri asia kuin parantua masennuksesta!

"Mitä olisi tapahtunut, jos vanhempasi olisivat jääneet luoksesi laittamaan ruokaa ja syöneet sen kanssasi?"

Sitä emme koskaan saa tietää, kun en päästänyt ketään kämppääni sisään. Eikä sillä enää ole väliäkään, nousin lopulta siitä syvimmästä masennuksesta omin avuin (en lenkkeilemällä). Tiesin, että se oli ainoa keinoa, käydä se kaikki läpi ja joko kuolla siihen tai löytää itse motivaatio elää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ulkoillut ja lenkkeillyt aina. Ei se minua masennukselta pelastanut tai paranna. Viime vuonna aloin myös käymään salilla pari kolme kertaa viikossa, ihan vaan saadakseni ajatuksiani muuallej ja ylipäätään jotain tekemistä. Ei tämäkään masennukseeni ole millään tavalla vaikuttanut. Teen myös normaalisti kokopäiväisen työni enkä olen päivääkään ollut sairauslomalla tämän sairauden vuoksi. Silti olen syvästi masentunut ja toivon melkein joka päivä, että pääsisin pois tästä maailmasta. Masennukseni johtuu yksinäisyydestä, hylkäämisistä, ystävien menetyksistä, ilman parisuhdetta ja perhettä jäämisestä yms. Tämän vuoksi en ole mitään apuakaan hakenut, koska ei näihin asioihin mitkään pillerit auta. Että ulkopuolisen silmin olen varmasti hyvinkin toimintakykyinen, todellisuudessa en jaksaisi yhtään elää elämääni. 

Tiedätkö, että oikeasti voi auttaa jotkut pillerit nimenomaan hylkäämisestä ja menettämisestä johtuvaan masennukseen. Sairastan itse samanlaista ja elämäntilanne edelleen yhtä onneton, mutta vointini on kohentunut todella paljon. Esim. Aurorix saattaisi auttaa. Naltreksoni myös. Ehkä jokin muukin. 

Eihän se asioita sinänsä paranna, mutta on luonut alueen, jonka sisällä pystyn nauttimaan pikkuasioista ja vähän lisää kantokykyä tähän tilanteeseen.