Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Monet saavat apua masennuslääkkeestä aluksi niin että jonkin aikaa, ehkä päiviä tai viikkoja, mieliala ja aloitekyky ovat paremmat. Silloin kannattaa ruveta käymään lenkillä tai harrastamaan muuta säännöllistä liikuntaa sekä jatkaa rutiinia vaikka lääkkeen vaikutus alkaisi poistua.

Tällaisissa tapauksissa liikunta voi kuulemma olla ratkaisevassa osassa parantumisessa. Tuloksena ei välttämättä ole mahtava onnellisuus, mutta mieliala ja toimintakyky ovat paremmat kuin lähtötilanteessa.

Joo toki terve tai toipuva ihminen hyötyy auringosta ja raikkaast ilmasta, ja miksei myös liikunnasta. Mutta ei se mikään hoitokeino ole jos on oikeasti masis, ei silloin pääse ylös, ulos tai lenkille. Oikea osote on lääkäri ja apteekki aluksi. 

Kaikki hyötyy auringosta ja ulkoilmasta, jos ne nautitaan omaa oloa kuunnellen ja kunnioittaen

Ei se kenenkään masennusta paranna, mutta säännöllinen ulkoileminen, liikunta ja hyvin syöminen eivät ainakaan pahenna oloa. Ajattelisin sen niin, että jos on vähänkään voimavaroja yrittää hoitaa perusjuttuja niin se kannattaa aina. "Fake it till you make it" on yllättävän toimiva lähestymistapa moneen juttuun.

Olen itse kärsinyt mielenterveysongelmista ja kyllä kun sain nukkumisen hallintaan ja ulkoilua lisää arkeen sillä oli selvä vaikutus. Ei mikään valtava, mutta kuitenkin. Itseäkin ärsytti, että ne vuosikausia saadut pyytämättömät neuvot milloin keneltäkin sukulaiselta tai puolitutulta olivat lopulta osittain oikeassa, mutta minkäs sille voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ulkoilu auttaa silloin kun se auttaa (ei aina auta). Mutta täällä on näitä, jotka kuvittelevat sen auttamisen tarkoittavan parantumista. 

Meille muuten kuntoutuksessakin on annettu lupa skipata ihan mikä tahansa toiminta, jos ei jaksa. On se sitten luovaa, liikuntaa, ulkoilua, keskustelua tms. Kun ihminen on sairas, ihminen ei parane hokkus pokkus. 

Tässä sun tapauksessakin on niin päivänselvää, että ei masennus parane kun olosuhteet ylläpitävät sitä. Ja sulla se olosuhde on tällä hetkellä vielä ne traumat. Tämä on jotenkin niin tuskallisen vaikea yhtälö, kun pitäisi jaksaa taapertaa sitä terapiaa, joka itsessään riittäisi myös jopa laukaisemaan masennuksen. Sehän on aivan järkyttävän raskasta ja kuormittavaa ja ahdistavaa. Ennen kuin se alkaa auttaa. Kokemuksesta todellakin tiedän. Jos minulle ei olisi jankutettu, että tämä on nyt tätä

Aivoni ovat niin sekaisin tällä hetkellä, etten ymmärrä tekstistäsi mitään. Terapiaa takana pari vuotta, edessä ainakin pari vuotta. Sen ulkopuolellakin teen omatoimisia harjoituksia.

Traumaterapiakeskus järjestää ja jotkut järjestöt. Ja jotkut terapeutit myös pitävät ryhmiä.

Vaikea-asteinen masennus on yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Silti noin 50% masentuneista saa hylkäävän päätöksen, kun tässä maassa on niin paljon masennusta ettei voi kaikille myöntää.

Käveleminen ja ulkoilu ja liikunta auttaa masennukseen, jos sen syynä on itsensä laiminlyönti. Jos syynä on huono parisuhde tai työpaikka tai mikä tahansa ihmissuhde, traumat tai muut vastaavat, masennus voi parantua kun nämä on hoidettu. Siinä kohtaa ulkoilu ja liikkuminen ja hyvä ravinto todella nopeuttavat ja tukevat paranemista ja tämä on todella moneen kertaan tutkittu fakta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut masentunut jo pari vuotta mutta vielä ei ole ulkoilu parantanut. Käyn joka päivä kävelyllä. Sellaisen ihmisen masennus paranee kävelyllä jolle se masennus on tullut kävelyn puutteesta. Itse en tunne ketään tästä syystä masentunutta. Tiedän miten oma oloni kohenisi, mutta sellaiset toimenpiteet eivät ole mahdollisia, joten masentuneena pitää vain yrittää jatkaa

Mitä ne mahdottomalta tuntuvat toimenpiteet ovat?

Itse kutsuisin asioita olosuhteiden muuttumiseksi. Kaikki ovat sitä mieltä, että elämäntilanteeni on kohtuuton.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Monet saavat apua masennuslääkkeestä aluksi niin että jonkin aikaa, ehkä päiviä tai viikkoja, mieliala ja aloitekyky ovat paremmat. Silloin kannattaa ruveta käymään lenkillä tai harrastamaan muuta säännöllistä liikuntaa sekä jatkaa rutiinia vaikka lääkkeen vaikutus alkaisi poistua.

Tällaisissa tapauksissa liikunta voi kuulemma olla ratkaisevassa osassa parantumisessa. Tuloksena ei välttämättä ole mahtava onnellisuus, mutta mieliala ja toimintakyky ovat paremmat kuin lähtötilanteessa.

Joo toki terve tai toipuva ihminen hyötyy auringosta ja raikkaast ilmasta, ja miksei myös liikunnasta. Mutta ei se mikään hoitokeino ole jos on oikeasti masis, ei silloin pääse ylös, ulos tai lenkille. Oikea osote on lääkäri ja apteekki aluksi. 

Kenenhän etua palvelee, jos ajatellaan lääkärin ja apteekin olevan aluksi se oikea osoite? Ei nimittäin välttämättä sen masentuneen!

"Aivoni ovat niin sekaisin tällä hetkellä, etten ymmärrä tekstistäsi mitään. Terapiaa takana pari vuotta, edessä ainakin pari vuotta. Sen ulkopuolellakin teen omatoimisia harjoituksia.

Traumaterapiakeskus järjestää ja jotkut järjestöt. Ja jotkut terapeutit myös pitävät ryhmiä."

Ymmärrän. Tarkoitin sanoa, että älä ole huolissasi. Kun saat traumasi käsiteltyä, masennuksella on oikea mahdollisuus parantua. 

Jaksamista kovasti sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut masentunut jo pari vuotta mutta vielä ei ole ulkoilu parantanut. Käyn joka päivä kävelyllä. Sellaisen ihmisen masennus paranee kävelyllä jolle se masennus on tullut kävelyn puutteesta. Itse en tunne ketään tästä syystä masentunutta. Tiedän miten oma oloni kohenisi, mutta sellaiset toimenpiteet eivät ole mahdollisia, joten masentuneena pitää vain yrittää jatkaa

Mitä ne mahdottomalta tuntuvat toimenpiteet ovat?

Itse kutsuisin asioita olosuhteiden muuttumiseksi. Kaikki ovat sitä mieltä, että elämäntilanteeni on kohtuuton.

Eri

Ja se on ymmärrettävästi vaikea hyväksyä. Toivottavasti löydät vielä voimia siihen. 

Eh onko se esim.  masentuneen merkki jos on rahaongelmia, eikä edes aina pelkästään omasta syystä? 

Toisinsanoen pelkästään se, että käyttäisi järkevämmin rahansa ei ole vastaus kyseisiin ongelmiin. 

Eli jos käyt ulkona kävelemässä, ei ole ongelmaa x ja siitä ei murehdita, ja jos et käy, niin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut masentunut jo pari vuotta mutta vielä ei ole ulkoilu parantanut. Käyn joka päivä kävelyllä. Sellaisen ihmisen masennus paranee kävelyllä jolle se masennus on tullut kävelyn puutteesta. Itse en tunne ketään tästä syystä masentunutta. Tiedän miten oma oloni kohenisi, mutta sellaiset toimenpiteet eivät ole mahdollisia, joten masentuneena pitää vain yrittää jatkaa

Mitä ne mahdottomalta tuntuvat toimenpiteet ovat?

Itse kutsuisin asioita olosuhteiden muuttumiseksi. Kaikki ovat sitä mieltä, että elämäntilanteeni on kohtuuton.

Eri

Ja se on ymmärrettävästi vaikea hyväksyä. Toivottavasti löydät vielä voimia siihen. 

Ei kun se on selkainen, ettei sitä voi hyväksyä vasn siitä pitää järjestää itsensä ulos. Ammattilaisetkaan eivät ole keksineet sellaista keinoa, että olisin vielä ulkona. Ja sitten sen jälkeen on todella vaikea ja surkea elämäntilanne, joka pitää hyväksyä ja löytää jostain elanto ja elinvoima.

Ööh eikö kannattaisi kysyä henkilöltä itseltään mitkä asiat painaa mieltä tai ovat ongelmia  Mihin kaipaisi apua ja miten? 

Saattavat liittyä myös toisiin ihmisiin, eikä ole henkilön omassa hallinnassa kaikki ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Eh onko se esim.  masentuneen merkki jos on rahaongelmia, eikä edes aina pelkästään omasta syystä? 

Toisinsanoen pelkästään se, että käyttäisi järkevämmin rahansa ei ole vastaus kyseisiin ongelmiin. 

Eli jos käyt ulkona kävelemässä, ei ole ongelmaa x ja siitä ei murehdita, ja jos et käy, niin on?

Vakava sairastuminen johtaa yleensä raha-ongelmiin.

Itselläni auttaa siihen ajatukseen. Se että saan noustua ja vietyä roskapussin on itelle iso saavutus ja sen sijaan et päässä pyörii kela et oon kelvoton enkä jaksa en pysty en kykene, käännän ajatusta noihin pieniin juttuihin mitä oon jaksanu. Jos selviän suihkuun niin sen päälle myös semmoisia positiivisia ajatuksia saa itselleen. Ei sitä kukaan kuka ei ole ollut lopussa voi tietää miltä se masennus tuntuu, mutta suosittelen kokeilemaan, et joka päivä 1 pieni juttu ja joku päivä voit jaksaa jo 2. Jos on parveke yms niin ei tarvii edes lenkille lähteä, istuu hetken ja hengittää raitista ilmaa.

Tosiaan ylös ulos ja lenkille ja sitten vitamiineja tarpeeksi ja kasviksia ruokailuihin ja salillakin kannattaa käydä! Tsemppiä sinulle aurinko paistaa!

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttaa siihen ajatukseen. Se että saan noustua ja vietyä roskapussin on itelle iso saavutus ja sen sijaan et päässä pyörii kela et oon kelvoton enkä jaksa en pysty en kykene, käännän ajatusta noihin pieniin juttuihin mitä oon jaksanu. Jos selviän suihkuun niin sen päälle myös semmoisia positiivisia ajatuksia saa itselleen. Ei sitä kukaan kuka ei ole ollut lopussa voi tietää miltä se masennus tuntuu, mutta suosittelen kokeilemaan, et joka päivä 1 pieni juttu ja joku päivä voit jaksaa jo 2. Jos on parveke yms niin ei tarvii edes lenkille lähteä, istuu hetken ja hengittää raitista ilmaa.

Juuri noin. Tuota teen itsekin ja kehoitan muitakin. Ihan mikä vaan mitä saa tehtyä on saavutus ja kotiin päin ja mistään tekemättömästä ei ruoskintaa ja yrittää hävittää kaikki "pitäisi tehdä"-ajatukset.

Nyt on mennyt liikaa aikaa tämän parissa, aihe vaan kiinnosti ja on tärkeä ja menen pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Monet saavat apua masennuslääkkeestä aluksi niin että jonkin aikaa, ehkä päiviä tai viikkoja, mieliala ja aloitekyky ovat paremmat. Silloin kannattaa ruveta käymään lenkillä tai harrastamaan muuta säännöllistä liikuntaa sekä jatkaa rutiinia vaikka lääkkeen vaikutus alkaisi poistua.

Tällaisissa tapauksissa liikunta voi kuulemma olla ratkaisevassa osassa parantumisessa. Tuloksena ei välttämättä ole mahtava onnellisuus, mutta mieliala ja toimintakyky ovat paremmat kuin lähtötilanteessa.

Joo toki terve tai toipuva ihminen hyötyy auringosta ja raikkaast ilmasta, ja miksei myös liikunnasta. Mutta ei se mikään hoitokeino ole jos on oikeasti masis, ei silloin pääse ylös, ulos tai lenkille. Oikea osote on lääkäri ja apteekki aluksi. 

Kenenhän etua palvelee, jos ajatellaan lääkärin ja apteekin

Et kyllä tiedä mistä puhut. Vasta sillä hetkellä, kun oli lääkärisuhde ja aloitin lääkityksen, kääntyi tilanne paranemaan. Vuosien saatossa oli kokeiltu kaikki itsehoitomenetelmät. Toki sairausloma auttoi asiassa myös, mutta sitähän ei saa ilman lääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan ylös ulos ja lenkille ja sitten vitamiineja tarpeeksi ja kasviksia ruokailuihin ja salillakin kannattaa käydä! Tsemppiä sinulle aurinko paistaa!

Tämä on ihan kuin menisi Jakomäen ostarille huutelemaan, että töihin vaan niin olet keskiluokkainen asiantuntija pientalossaan asumtolainoineen ja sähköautoineen.

Gäppi on liian suuri. Pitää hahmottaa, missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan ylös ulos ja lenkille ja sitten vitamiineja tarpeeksi ja kasviksia ruokailuihin ja salillakin kannattaa käydä! Tsemppiä sinulle aurinko paistaa!

Tiedätkö, kun me hyvissä oloissa emme edes hahmota sitä todellisuutta, missä moni elää. Mistä ne vitamiinit ja kasvikset? Köyhin tietämäni tapaus ei suurin piiretein pysty ostamaan edes perunaa, kun makaroni on halvempaa. Ravintoneuvojan ohje on kasvattaa itse juureksia (kerrostaloasuja). 

Hienoa, jos pahasti masentuneella on rahaa ruokaan. Hienoa, jos hänellä on ruokahalu tai ylipäätään saa nieltyä ruoan ja sulatettua sen elimistön horrostilassa. Hienoa, jos hänellä on voimaa hommata se ruoka. Hienoa, jos hän muistaa syödä. Hienoa, jos jän jaksaa laittaa sen ruoan valmiiksi ja myös syö sen. Vielä hienompaa, jos saa tiskattua astiat ja vietyä syntyvät roskat.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttaa siihen ajatukseen. Se että saan noustua ja vietyä roskapussin on itelle iso saavutus ja sen sijaan et päässä pyörii kela et oon kelvoton enkä jaksa en pysty en kykene, käännän ajatusta noihin pieniin juttuihin mitä oon jaksanu. Jos selviän suihkuun niin sen päälle myös semmoisia positiivisia ajatuksia saa itselleen. Ei sitä kukaan kuka ei ole ollut lopussa voi tietää miltä se masennus tuntuu, mutta suosittelen kokeilemaan, et joka päivä 1 pieni juttu ja joku päivä voit jaksaa jo 2. Jos on parveke yms niin ei tarvii edes lenkille lähteä, istuu hetken ja hengittää raitista ilmaa.

Kiitos tästä! Aivan kuin olisin itsestäni lukenut. Roskien vienti ja suihkuun meno ovat urotekoja. Asunnon saan pidettyä siistinä, mutta ovesta ulos meno ilman hyvää syytä on kauhistus. Kävely on vaikeaa polven nivelrikon vuoksi, mutta juuri sen takia pitäisi liikkua. On vain niin kamalaa olla yksin liikkeellä, kun polvi yhtäkkiä pettää alta, ja siinä sitten yrität koikkelehtia kotiin.

On masentavaa laahustaa hitaasti ontuen, kun kaikki pyyhältävät ohi edestä, takaa ja sivuilta. Kotona katselen ikkunasta ihmisten reippailua ja luen somesta, kuinka tutut hehkuttavat viikonlopun ihanaa ulkoilusäätä.