Lapsettomuuden suru ja masennus, ystävistä etääntyminen
Taustalla kaksi keskenmenoa, ero, uusi parisuhde ja taas ero. Koko elämäni olen haaveillut perheestä ja haave lipuu vain kauemmas, koska ikää on jo 35v. Kaikkien menetysten ja pettymysten vuoksi sairastuin myös masennukseen, joka ei ole hoidosta huolimatta parantunut, koska masennuksen aiheuttaja on koko ajan läsnä. Perheettömyys ja lapsettomuus aiheuttaa jatkuvaa surua, ulkopuolisuutta ja merkityksettömyyttä, vaikka elämässäni on muuten perusasiat hyvin. Tämän kaiken seurauksena olen etääntynyt myös ystävistäni, koska en kestä jatkuvasti tipahtelevia vauvauutisia.
En tiedä miksi kirjoitan tätä, ehkä halusin vain purkaa oloani ja saada vertaistukea. En kaipaa neuvoja itselliseen äitiyteen, kumppanuusvanhemmuuteen tai munasolujen pakastamiseen liittyen, kaikki nämä olen satoja kertoja miettinyt läpi, mutta ne eivät ole ratkaisu asiaan. Ehkä kaipaan vain tukea, koska tänään on erityisen vaikea päivä.
Kommentit (107)
no adoptoi yksin. Sijaishoitajaksi yksin. Näitä on. On sulla vielä vähän aikaa. Enkä halua lyödä jo lytötyä mutta miten jätit asian 30+ ikään? 2 keskenmenoa kuulostaa ettet kovin kauan vielä ehtinyt yrittää liitossasi. Jo on joku elimellinen syy, niin tutkituta se. Raudanpuute, kilpparin vajis. Ylipaino, yms. Ehit yhden pyöräyttää. Kerää ne munasolusi pankkiin, kerää rahaa että voit ostaa hoitoja kun olet yli 40, siis silloisen miehesi kanssa jos ei luonnollisesti nappaa.
Vierailija kirjoitti:
no adoptoi yksin. Sijaishoitajaksi yksin. Näitä on. On sulla vielä vähän aikaa. Enkä halua lyödä jo lytötyä mutta miten jätit asian 30+ ikään? 2 keskenmenoa kuulostaa ettet kovin kauan vielä ehtinyt yrittää liitossasi. Jo on joku elimellinen syy, niin tutkituta se. Raudanpuute, kilpparin vajis. Ylipaino, yms. Ehit yhden pyöräyttää. Kerää ne munasolusi pankkiin, kerää rahaa että voit ostaa hoitoja kun olet yli 40, siis silloisen miehesi kanssa jos ei luonnollisesti nappaa.
Todella typeriä nämä syyllistävät kysymykset miksi on jätetty myöhään. Elämä ei aina mene tietyssä aikataulussa eikä itse voi asialle välttämättä mitään, monenlaista voi tapahtua eikä aina voi valita. Eikä kaikki edes löydä sopivaa puolisoa alle kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
no adoptoi yksin. Sijaishoitajaksi yksin. Näitä on. On sulla vielä vähän aikaa. Enkä halua lyödä jo lytötyä mutta miten jätit asian 30+ ikään? 2 keskenmenoa kuulostaa ettet kovin kauan vielä ehtinyt yrittää liitossasi. Jo on joku elimellinen syy, niin tutkituta se. Raudanpuute, kilpparin vajis. Ylipaino, yms. Ehit yhden pyöräyttää. Kerää ne munasolusi pankkiin, kerää rahaa että voit ostaa hoitoja kun olet yli 40, siis silloisen miehesi kanssa jos ei luonnollisesti nappaa.
Tässä ei taidettu kaivata neuvoja eikä ihmettelyjä. Syynsä on varmasti kaikella. Eikä adoptio ole mikään todellinen vaihtoehto kuin harvoille, se tai sijaisvanhemmuus eivät ole mitään laastareita joilla paikataan lapsettomuuden kipu.
Niin ja minä suren sitä, että minusta ei ole tullut mummoa. Varmaan poikanikin suree, että hänestä tuli vanhapoika, mutta ei voi mitään.
Jaan tunnelmat. Minä olen etääntynyt myös sukulaisista, omista vanhemmistakin joita kiinnostaa vaan lapsiperheasiat. En ole olemassa yksinäni. Tuntuu kamalalta tulla sekä hylätyksi että joutua elämään sen kanssa että oma haave ei toteudu.
Hei, olen todella pahoillani, että joudut käymään läpi tämän. Valitettavasti keskenmenoja voi sattua jopa kolme ilman selkeää lääketieteellistä syytä. Yritä pysyä positiivisena. Joskus keskenmeno voi liittyä myös stressiin tai jopa miesten tekijöihin.
Tärkeintä on nyt keskittyä fyysisen ja henkisen toipumisen. Kun tunnet olevasi valmis jatkamaan matkaa, yritä lähestyä sitä ilman paineita tai stressiä.
FB-ryhmässä IVF Abroad olen nähnyt monia keskusteluja stressin hallinnasta. Minusta on myös inspiroivaa lukea naisista, jotka ovat kohdanneet vielä vaikeampia matkoja ja silti jatkaneet eteenpäin se auttaa minua pysymään vahvana ja keskittymään uudelleen.
Meinaat alkaa masentuneena suhteen ja esittää, että kaikki on ok?