Lapsettomuuden suru ja masennus, ystävistä etääntyminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut, että menisit ihan vaikka terapeutille juttelemaan noista asioista? Itse kävin jonkin aikaa, kun tajusin 40 ikävuoden tultua täyteen ja esivaihdevuosioireiden alkaessa, että jään lapsettomaksi pysyvästi, ja mikä pahempaa, puolisottomaksikin - jos olisi ollut puoliso, olisin varmaan adoptiota harkinnut. Surut tuli surtua läpi ja käsiteltyä, ja sen jälkeen jatkoin elämää, ihan tyytyväisenä lapsettomana vanhanapiikana. Nyt ikää 50, ja olen tosi onnellinen siitä, etten ole nykymaailmaan lapsia tehnyt.

Eikö ap sanonut aloitusviestissään, että masennusta on hoidettu, mutta se ei ole auttanut, koska masennuksen syy on edelleen olemassa. 

Kyllä, juuri näin. Ap

Vaikka muihin asioihin terapiasta voi olla hyötyä niin tuossa vaiheessa kun toivoa vielä aivan selvästi on niin arvelisin että useimmille terapian hyöty lapsettomuudessa on rajallinen. Terapiassa käsitellään ja integroidaan erilaisia elämä tapahtumia osaksi omaa elämäntarinaa ja opetellaan niiden hyväksymistä. Tuossa tilanteessa kuitenkin asia on vielä kesken ja käsillä ja siinä voi korkeintaan käsitellä erilaisia skenaarioita elämästään. Esivaihdevuosia läpi käyvä on ihan eri asemassa hyväksymään lapsettomuutta osaksi elämäänsä. En toki sano ettei joitakin voi auttaa paljonkin mutta ei varmasti kaikkia vielä tuossa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut, että menisit ihan vaikka terapeutille juttelemaan noista asioista? Itse kävin jonkin aikaa, kun tajusin 40 ikävuoden tultua täyteen ja esivaihdevuosioireiden alkaessa, että jään lapsettomaksi pysyvästi, ja mikä pahempaa, puolisottomaksikin - jos olisi ollut puoliso, olisin varmaan adoptiota harkinnut. Surut tuli surtua läpi ja käsiteltyä, ja sen jälkeen jatkoin elämää, ihan tyytyväisenä lapsettomana vanhanapiikana. Nyt ikää 50, ja olen tosi onnellinen siitä, etten ole nykymaailmaan lapsia tehnyt.

Eikö ap sanonut aloitusviestissään, että masennusta on hoidettu, mutta se ei ole auttanut, koska masennuksen syy on edelleen olemassa. 

Kyllä, juuri näin. Ap

Vaikka muihin asioihin terapiasta voi olla hyötyä niin

Asiaa sivuten, voiko terapia sitten auttaa muuhun asiaan joka on miten on, eikä sille voi mitään? Jos se ongelma on nykyisyydessä, eikä oikeasti kukaan voi muuttaa sitä? Vilpittömästi kysyn. 

Miksi haluaisit lapsen tällaiseen alati hullummaksi menevään maailmaan ? Koska itsekäs. "Kuka minua sitten vanhana hoitaa"..

Riippuu terapiasta ja tavoitteesta. Usein liian lähellä olevia asioita on vaikeapi käsitellä. Toisaalta esimerkiksi asiallisen tyypin kanssa erotessa voi olla hyvin hedelmällistä käydä "eroterapiassa" ja se voi vaikuttaa asioiden kulkuun positiivisesti. Sairauden kohdalla samoin voi olla hyviä akuuttivaihessakin käydä keskustelemassa mutta silloinkin voimat voivat mennä muuhun. Lapsettomuus on kuitenkin varsinkin tuossa vaiheessa vielä aika erityyppinen suru. Ja toki riippuu myös mitä "terapia" tarkoittaa. Varmasti voi tehdä hyvää purkaa tuntojaan jos niitä on joutunut patoamaan ja Saad validaatiota mutta tosiaan pitkälle menevä psykoterapiatyöstö ei välttämättä olekaan hedelmällinen. 

Täällä myös toinen yksinäinen 30v nainen. Masentunut.  Ei ole parisuhdetta. Ystävät kaikonneet. Työ on ainoa asia mikä pitää liikkellä ja jonkun järjen päässä. Ei ole harrastuksia. Itken päivittäin kun ei ole mitään eikä kukaan välitä tai rakasta. Olisi edes joku jonka viereen voisi mennä nukkamaan ja halata. Mitään muuta en nyt tarvitsisi.

Tätä kirjoittaessa kuuntelen coldplayn Fix you. " if you never tried you never know" "And i will try to fix you" 

Kuka korjaisi minut? ei kukaan..

En saanut biologisia lapsia ja ap:n tuntemukset kuulostavat erittäin tutuilta. Omalla kohdallani auttoi ainoastaan asian hyväksyminen, vaikka vaikeaa se olikin. Sittemmin perheellistyin muulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan ole haluamaasi tukea, mutta sanon silti: harva yksittäinen elementti elämässä, kuten tapauksessasi lapsi, on lopulta autuaaksitekevä.

Aina löytyy uusia murheita. Jotenkin pitää vain yrittää keskittyä hetkeen ja positiivisiin asioihin, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin.

Tänään on lämmin kevätpäivä ja linnut konsertoivat kiivaasti. Itse lähden nyt tarkkailemaan luontoa, niin omat harmituksen aiheet jäävät taka-alalle.

Kyllä se lapsi on ns. autuaaksitekevä, jos on sitä ennen kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta. Lapsi puhaltaa kaiken tuskan pois ja sen jälkeen on taas ihan normaali ja hyvä olo. Voin kertoa tuon kokemuksesta.

t: 10 v lapsettomuudesta kärsinyt ja myöhemmin lapsia saanut

Ei se aina päde. 

Kun viimein sain lapsen, olin toivonut häntä monta vuotta. Mutta huomasin, ettei äitiys ollut sellaista kuin luulin. Tein parhaani, mutta uuvuin, kun piti hoitaa työkin ja sitten vielä omia vanhenevia ja sairastuneita vanhempiakin. 

Nyt lapsi on jo aikuinen, mutta mietin, olisiko sittenkin ollut parempi vain keskittyä muihin toiveisiin ja hankkia vaikka kissa tai koira. Tällaiset tilanteet eivät ole lapsellekaan hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut, että menisit ihan vaikka terapeutille juttelemaan noista asioista? Itse kävin jonkin aikaa, kun tajusin 40 ikävuoden tultua täyteen ja esivaihdevuosioireiden alkaessa, että jään lapsettomaksi pysyvästi, ja mikä pahempaa, puolisottomaksikin - jos olisi ollut puoliso, olisin varmaan adoptiota harkinnut. Surut tuli surtua läpi ja käsiteltyä, ja sen jälkeen jatkoin elämää, ihan tyytyväisenä lapsettomana vanhanapiikana. Nyt ikää 50, ja olen tosi onnellinen siitä, etten ole nykymaailmaan lapsia tehnyt.

Eikö ap sanonut aloitusviestissään, että masennusta on hoidettu, mutta se ei ole auttanut, koska masennuksen syy on edelleen olemassa. 

Kyllä, juuri näin. Ap

Vaik

 

Asiaa sivuten, voiko terapia sitten auttaa muuhun asiaan joka on miten on, eikä sille voi mitään? Jos se ongelma on nykyisyydessä, eikä oikeasti kukaan voi muuttaa sitä? Vilpittömästi kysyn. 

Voi auttaa paljonkin. Riippuu tietysti ihan kaikesta ja siitä käsitelläänkö siellä hyödyllisiä asioita. Oma kokemus ja tilanne sekä terapia kesken. Tosin nykytilanteen kestäminen ei ole keskiössä vaan syvemmät, elämänmittaiset asiat.

Ap, kuulostat masentuneelta. Minulle terapian lisäksi Voxra on auttanyt paljon. Se ikään kuin kasvattaa resilienssiä, jolloin tulee olo, että selviää tilanteesta ja pystyy suuntaamaan katsettaan kaveammalle.

Aivosi ovat jumahtaneet ruminoimaan lapsettomuutta. Se onkin tosi raskas asia. Elämässä on kuitenkin muutakin. Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla on todella vaikeita asioita, mutta he pystyvät toimimaan siitä huolimatta. Terapia ja lääkitys auttaa uskomaan siihen, että itsekin on yksi heistä, joiden elämä vielä jatkuu vaikeiden juttujen jälkeen niin, että se ei vaikeuta elämää ja pystyy rakentamaan hyvän elämän niillä palikoilla, joita on.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös toinen yksinäinen 30v nainen. Masentunut.  Ei ole parisuhdetta. Ystävät kaikonneet. Työ on ainoa asia mikä pitää liikkellä ja jonkun järjen päässä. Ei ole harrastuksia. Itken päivittäin kun ei ole mitään eikä kukaan välitä tai rakasta. Olisi edes joku jonka viereen voisi mennä nukkamaan ja halata. Mitään muuta en nyt tarvitsisi.

Tätä kirjoittaessa kuuntelen coldplayn Fix you. " if you never tried you never know" "And i will try to fix you" 

Kuka korjaisi minut? ei kukaan..

Kuka sinut korjaisi? Se ainoa ihminen, joka siihen pystyy. Sinä itse. On läheisriippuvaista ja itsesabotaasia jäädä tuleen makaamaan, koska kukaan ei pelasta. Onko kauhean realistista löytää joku mies, joka haluaa ryhtyä rakastamaan sinua ehjäksi? Sitten olisit riippuvainen hänestä. Ei omaa kuvaansa pidä etsiä toisten katseesta vaan nähdä itse itsensä, vaikka olisi ainoa ihminen maailmassa. Vanha klisee on, että ensin pitää rakastaa itseään.

Minulla oli sama olo kuin sinulla vielä muutama vuosi sitten. Sitten aloin tehdä henkistä työtä itseni kanssa. Etsin hoitoja: terapiaa, psykoedukaatiota ja lääkkeitä.

Sinullakin tuo lienee juontaa siitä, ettet saanut vanhemmiltasi sitä rakkautta, jonka lapsi olisi tarvinnut kasvaessaan. Olet vajaa sitä kokemusta ja mielesi jotenkin edelleen odottaa, että joku tekisi sen. Valitettavasti niin epäreilua ja paskaa kuin se onkin, sinä joudut tekemään sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös toinen yksinäinen 30v nainen. Masentunut.  Ei ole parisuhdetta. Ystävät kaikonneet. Työ on ainoa asia mikä pitää liikkellä ja jonkun järjen päässä. Ei ole harrastuksia. Itken päivittäin kun ei ole mitään eikä kukaan välitä tai rakasta. Olisi edes joku jonka viereen voisi mennä nukkamaan ja halata. Mitään muuta en nyt tarvitsisi.

Tätä kirjoittaessa kuuntelen coldplayn Fix you. " if you never tried you never know" "And i will try to fix you" 

Kuka korjaisi minut? ei kukaan..

Kuka sinut korjaisi? Se ainoa ihminen, joka siihen pystyy. Sinä itse. On läheisriippuvaista ja itsesabotaasia jäädä tuleen makaamaan, koska kukaan ei pelasta. Onko kauhean realistista löytää joku mies, joka haluaa ryhtyä rakastamaan sinua ehjäksi? Sitten olisit riippuvainen hänestä. Ei omaa kuvaansa pidä etsiä toisten katseesta vaan nähdä itse itsensä,

Tämä on sitä tervettä voimaantumista. Otetaan elämä haltuun ja kasvatetaan oma tunnetason lapsi aikuiseksi.

Korjaajaa odottaessa kyllä ennen pitkää tulee pelastaja. Olet niin huojentunut. Onnellinen, rakastunut. Vihdoin kotona. Paitsi että se pelastaja olikin narsisti, joka muodosti sinulle tramasidettä itseensä ja sitten olet vielä enemmän rikki.

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä ihan tavallinen nainen saa helposti 100 matchia viikossa. Varmasti löytyy mies jos sen verran vaivaa näkee, että profiilin tekee itselleen. Tai jos ei löydy niin sitten on kyllä todella nirso miesmaku kyseisellä naisella.

Juu, varmasti löytyy mies jos mikä tahansa kelpaa. Jos haluaa hyvän suhteen ja lapsia aikoo hankkia, täytyy olla ns nirso. Jos ei ole, sinunkaltaisesi ääliöt tulevat syyttämään uhria vaikka haudan ääreen että miksi valitsit yuon miehen olisit nyt valinnut paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan ole haluamaasi tukea, mutta sanon silti: harva yksittäinen elementti elämässä, kuten tapauksessasi lapsi, on lopulta autuaaksitekevä.

Aina löytyy uusia murheita. Jotenkin pitää vain yrittää keskittyä hetkeen ja positiivisiin asioihin, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin.

Tänään on lämmin kevätpäivä ja linnut konsertoivat kiivaasti. Itse lähden nyt tarkkailemaan luontoa, niin omat harmituksen aiheet jäävät taka-alalle.

Kyllä se lapsi on ns. autuaaksitekevä, jos on sitä ennen kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta. Lapsi puhaltaa kaiken tuskan pois ja sen jälkeen on taas ihan normaali ja hyvä olo. Voin kertoa tuon kokemuksesta.

t: 10 v lapsettomuudesta kärsinyt ja myöhemmin lapsia saanut

Kuulostaa, että oikeasti olosi pitänyt käydä terapia. Siis toki lapsi on rakas ja tärkeä ja haluttu, mutta nyt tulee tunne, että lapsi paikkaa jotain sielussa olevaa aukkoa.

Kannattaa muuten miettiä motiivejaan siihen, miksi kovasti haluaa lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös toinen yksinäinen 30v nainen. Masentunut.  Ei ole parisuhdetta. Ystävät kaikonneet. Työ on ainoa asia mikä pitää liikkellä ja jonkun järjen päässä. Ei ole harrastuksia. Itken päivittäin kun ei ole mitään eikä kukaan välitä tai rakasta. Olisi edes joku jonka viereen voisi mennä nukkamaan ja halata. Mitään muuta en nyt tarvitsisi.

Tätä kirjoittaessa kuuntelen coldplayn Fix you. " if you never tried you never know" "And i will try to fix you" 

Kuka korjaisi minut? ei kukaan..

Palstan narratiivihan on, että nainen on onellisimmillaan sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös toinen yksinäinen 30v nainen. Masentunut.  Ei ole parisuhdetta. Ystävät kaikonneet. Työ on ainoa asia mikä pitää liikkellä ja jonkun järjen päässä. Ei ole harrastuksia. Itken päivittäin kun ei ole mitään eikä kukaan välitä tai rakasta. Olisi edes joku jonka viereen voisi mennä nukkamaan ja halata. Mitään muuta en nyt tarvitsisi.

Tätä kirjoittaessa kuuntelen coldplayn Fix you. " if you never tried you never know" "And i will try to fix you" 

Kuka korjaisi minut? ei kukaan..

 

Palstan narratiivihan on, että nainen on onellisimmillaan sinkkuna.

Niin. Koska miehet rikkovat vain lisää. Nainen ei  ole onnellinen yksinäisenä.

Ap ja toinen masentunut, täällä on kolmas. Elämäntilanne on huono ja yksinäinen. Ensin surin lapsettomuuden, sitten iski päälle kaikki yksinäisyys ja vaillejäämiset. Todella tuttua tuo pohjattoman yksinäinen olo tässä maailmassa ja miten tilanne voisi parantua, kun ei se muutu.

Sitten terapian ja lääkkeiden myötä aloin ajatella, että maailmassa on paljon ihmisiä, joilla on kauhean vaikea elämä ja suuria suruja ja silti he jotenkin elävät normaalia elämää. Aloin keskittyä siihen, että minusta tulisi sellainen ihminen, joka selviää ja joka oppii näkemään elämänsä hyvät asiat ja lisäämään niitä ja käsittelemään surun niin, ettei se ole vain raskas viitta harteilla.

Minulla on kolme lasta, mutta ennen ensimmäistä jouduin kokemaan keskenmenoja ja muita ongelmia tällä saralla. Katkeruus oli hirveä tunne. Kun lapsia sitten vihdoin tuli, niin saimme vaikeasti vammaisen lapsen. Helppoa ei ollut sekään. Lasten mukana tulee paljon iloa ja paljon murhetta, mutta mihinkään niitä ei vaihtaisi. Joten ymmärrän täysin miten suuri kipu lapsettomuus voi olla. Se suru täytyy vaan surra, mutta toisaalta en missään nimessä usko että peli on menetetty kohdallasi. Mistä voisit löytää iloa elämään tässä ja nyt. Uusi harrastus, opiskelu, vapaaehtoistyö, matkustelu mitä asioita voisit toteuttaa nyt, joka saattaisi olla vaikeampaa sitten jos saatkin lapsia. 

Halauksia. En tiedä oletko instagramissa, mutta siellä on paljon lapsettomuustilejä, joilta saat varmasti vertaistukea. Olen itsekin läpikäynyt ivf-hoidot.

Elämän epäreiluus yllätti totaalisesti aikuisiässä. Yhtäkkiä huomaat, että pirulainen, niitä nalle-karkkeja ei todellakaan jaeta elämässä tasan kaikille vaan ilmankin voi jäädä vaikka eläisit kuinka ' oikein'. Sillä tuurilla onkin se suurin vaikutus, jota kukaan ei ole koskaan kertonut sulle. Pitäen sinut ehkä pumpulissa ja saduissa riittävän kauan ettet aivan katkeroituisi jo nuorena😊. No mutta,elämästä ei tiedä,tulevaisuus voi tuoda jotain tai sitten ei. Lapset ei välttämättä ole tie onneen,lapsista voi tulla mitä vaan. Jos et onnistu saamaan lapsia, voit keskittyä johonkin muuhun elämässä. Nykyään on paljon muitakin lapsettomia, niin ei luulisi olevan outolintu heidän joukossa😊. Ei kannata jättää kaikkea yhden kortin varaan.

Valitettava tosiasia on se, että lapsettomuus on luonnonvalintaa: olisi täysin kestämätöntä, jos jokainen halukas saisi lapsia

Vierailija kirjoitti:

Valitettava tosiasia on se, että lapsettomuus on luonnonvalintaa: olisi täysin kestämätöntä, jos jokainen halukas saisi lapsia

Jännä juttu kun niitä lapsia putkahtelee kaiken maailman vastuuttomille ja päihdeongelmaisille elämänkoululaisille, mutta moni kaikin puolin hyvät vanhemmuuden elementit omaava rakastava ja tasapainoinen ihminen jää ilman lasta.