Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten liian yleinen juoruilu ja kyräily on itselläni ainakin sellainen asia, jonka vuoksi en juuri halua naisiin tutustua. Ne ystävät, joita on tullut tämän elämän aikana ovat sitten erityisen lämpimiä ja tuntuu hyvältä olla tekemisissä sellaisten ihmsiten kanssa, jotka eivät puhu pahaa toisista.

Et voi tietää, millaisia ihmiset ovat ennen kuin tutustut heihin. Sitä ennen edustat vain omia ennakkoluulojasi ja heijastat niitä toisiin. Se kyllä sitten vaikuttaa siihen, miten he ihan jo tiedostamattaan suhtautuvat sinuun.

 

Minä ainakin haluan ympärilleni ainoastaan tietoisia ihmisiä. Sellaisia oman käytöksensä juurisyitä, tarkoitusperiä ja tavoitteita ymmärtäviä ja tiedostavia reiluja tyyppejä, jotka ei turhia pelleile, pelaile tai egoile.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten liian yleinen juoruilu ja kyräily on itselläni ainakin sellainen asia, jonka vuoksi en juuri halua naisiin tutustua. Ne ystävät, joita on tullut tämän elämän aikana ovat sitten erityisen lämpimiä ja tuntuu hyvältä olla tekemisissä sellaisten ihmsiten kanssa, jotka eivät puhu pahaa toisista.

Et voi tietää, millaisia ihmiset ovat ennen kuin tutustut heihin. Sitä ennen edustat vain omia ennakkoluulojasi ja heijastat niitä toisiin. Se kyllä sitten vaikuttaa siihen, miten he ihan jo tiedostamattaan suhtautuvat sinuun.

tutustun avoimin mielin kyllä kaikkiin, mutta tutustumiseni ei etene enää sen pisteen jälkeen, kun nainen alkaa juoruilla tai puhua pahaa muista. En vain siedä yhtään naisten juoruilua tai paskanjauhantaa. En ole koskaan sietänyt sitä.  Toki tuo sama pätee suhteissa miehiinkiin. Miehetkin kyllä osaavat juoruilla, mutta naisissa se on yleisempää ja koska tässä ketjussa puhutaan nimenomaan naisista, niin siksi kommenttinikin koski naisia.

tutustun avoimin mielin kyllä kaikkiin, mutta tutustumiseni ei etene enää sen pisteen jälkeen, kun nainen alkaa juoruilla tai puhua pahaa muista. En vain siedä yhtään naisten juoruilua tai paskanjauhantaa. En ole koskaan sietänyt sitä.  Toki tuo sama pätee suhteissa miehiinkiin. Miehetkin kyllä osaavat juoruilla, mutta naisissa se on yleisempää ja koska tässä ketjussa puhutaan nimenomaan naisista, niin siksi kommenttinikin koski naisia.

Ethän tutustu, vaan jankutat ikivanhoja stereotypioita ja arvostelet ihmisiä niiden läpi. Et tule elämässäsi kohtaamaan mitään "yleisesti naisia", eli kaikkia naisia, tai kaikkia miehiä, tulet kohtaamaan vain yksilöitä. Sen vuoksi edes sen ajatteleminen, mikä sinun mielestäsi on yleisempää, on aivan turhaa.

Minä todennäköisesti jättäisin tutustumiseni siihen pisteeseen sinun kanssasi, kun huomaisin, että et osaa kohdata yksilöitä aidosti, vaan tulet ennakkoluulot edellä ja sinulle täytyy ensin todistaa, että ei vastaa sinun ennakkoluulojasi.

Minä ainakin haluan ympärilleni ainoastaan tietoisia ihmisiä. Sellaisia oman käytöksensä juurisyitä, tarkoitusperiä ja tavoitteita ymmärtäviä ja tiedostavia reiluja tyyppejä, jotka ei turhia pelleile, pelaile tai egoile.

Joo. Siksi en haluakaan ympärilleni näitä ihmisiä, joiden mielestä naiset tai miehet yleisempää on-tyyppejä. Koska he tuskin ovat edes osanneet analysoida juurisyitä sille, miksi ajattelevat oman sukupuolensa yleisesti ottaen olevan missään asiassa jotenkin ala-arvoisempi kuin vastakkainen. Siis oikeasti menneet juurisyyhyn vaikkapa siinä ajatuksessa, että naiset ovat huonompaa seuraa kuin miehet.

Miesten kanssa voi keskustella asiallisesti vaikka päivän tapahtumista.Naisten kanssa monimutkaisempaa, juoruilua,piikittelyä jne.

Oma kokemus on, että naiset eivät vaan yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään. Itsellä on muutama naisporukka, joiden kanssa käydään pari kertaa vuodessa ulkona syömässä. Tämä hirveän väännön jälkeen, että saadaan kaikille sopiva päivä. Siinä otetaan huomioon miesten ja lasten olemiset ja tekemiset.

Ei puhettakaan että lähdettäisiin yli yön reissuun. Ravintolaruokailun jälkeen suorinta tietä kotiin. Yksi ystävä jopa joka kerta kysyy ensimmäisenä (kun siis jotain suunnitellaan joka kestää myöhempään kuin ilta ysiin) "miten sieltä pääsee kotiin".

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että naiset eivät vaan yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään. Itsellä on muutama naisporukka, joiden kanssa käydään pari kertaa vuodessa ulkona syömässä. Tämä hirveän väännön jälkeen, että saadaan kaikille sopiva päivä. Siinä otetaan huomioon miesten ja lasten olemiset ja tekemiset.

Ei puhettakaan että lähdettäisiin yli yön reissuun. Ravintolaruokailun jälkeen suorinta tietä kotiin. Yksi ystävä jopa joka kerta kysyy ensimmäisenä (kun siis jotain suunnitellaan joka kestää myöhempään kuin ilta ysiin) "miten sieltä pääsee kotiin".

Oma kokemus on, että tuollaista ongelmaa ei ole, vaan tehdään naisporukalla ainakin kaksi kertaa vuodessa pidempi reissu, yleensä jonnekin mökille, Tallinnaan, Tukholmaan, Köpikseen jne. Syömässä käydään pitkän kaavan mukaan useampi kerta, porukka kasaantuu sen mukaan, kuka pääsee. Mutta aina istutaan pitkään ja yleensä vielä vaihdetaan paikkaa ja jatketaan istuskelua baarissa. 

Toki ne ottaa huomioon parisuhteensa ja lapsensa, kenellä sellaisia on. Eikö se ole ihan luonnollista, että ystävien tapaaminen sisällytetään siihen muuhun elämään ja ystävät tietysti haluavat, että elämä sujuu kaikilla hyvin. Töitäkin täytyy välillä ottaa huomioon.

En haluaisi olla "rennossa porukassa", jossa oletettaisiin, että muut velvollisuudet voi heivata ikkunasta ja lähteä yön yli reissuilemaan. 

Eli voitaneen sopia, että omat kokemukset on omia, ei mitään yleistäviä sääntöjä?

Ei puhettakaan että lähdettäisiin yli yön reissuun. Ravintolaruokailun jälkeen suorinta tietä kotiin. Yksi ystävä jopa joka kerta kysyy ensimmäisenä (kun siis jotain suunnitellaan joka kestää myöhempään kuin ilta ysiin) "miten sieltä pääsee kotiin".

Niin asuuko ystävä jossain pidemmällä keskustasta, eli hänen täytyy vähän miettiä, miten pääsee kotiinsa? Tuo on naisten ongelma. Tuotakaan ei voi kysyä ja kaverien kanssa pohtia, kun joku jo ottaa hernettä nenään.

Jos sullakin muuten on porukoita monta, et voi tietää, mitä reissuja heistä kukakin milläkin kombolla tekee. Sen voit tietää, että sinä et kuulu niihin porukoihin, joiden kanssa yön yli reissuja tehdään.

On meillä miehilläkin noin, eli joissain porukoissa käydään vaan ravintolassa ruokailemassa ja suoraan kotiin. Toisissa sitten yön yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten liian yleinen juoruilu ja kyräily on itselläni ainakin sellainen asia, jonka vuoksi en juuri halua naisiin tutustua. Ne ystävät, joita on tullut tämän elämän aikana ovat sitten erityisen lämpimiä ja tuntuu hyvältä olla tekemisissä sellaisten ihmsiten kanssa, jotka eivät puhu pahaa toisista.

Et voi tietää, millaisia ihmiset ovat ennen kuin tutustut heihin. Sitä ennen edustat vain omia ennakkoluulojasi ja heijastat niitä toisiin. Se kyllä sitten vaikuttaa siihen, miten he ihan jo tiedostamattaan suhtautuvat sinuun.

 

Minä ainakin haluan ympärilleni ainoastaan tietoisia ihmisiä. Sellaisia oman käytöksensä juurisyitä, tarkoitusperiä ja tavoitteita ymmärtäviä ja tiedostavia reiluja tyyppejä, jotka ei turhia pelleile, pelaile tai egoile.

Eri

Tämä. Ja kun ihminen tulee tietoiseksi, niin hän samalla myös lopettaa juoruilun ja seläntakaispuhumisen ja siirtyy positiiviseen elämänenergiaan. Sillä on vain hyviä vaikutuksia sekä itseen, että ympäristöön.

Vierailija kirjoitti:

tutustun avoimin mielin kyllä kaikkiin, mutta tutustumiseni ei etene enää sen pisteen jälkeen, kun nainen alkaa juoruilla tai puhua pahaa muista. En vain siedä yhtään naisten juoruilua tai paskanjauhantaa. En ole koskaan sietänyt sitä.  Toki tuo sama pätee suhteissa miehiinkiin. Miehetkin kyllä osaavat juoruilla, mutta naisissa se on yleisempää ja koska tässä ketjussa puhutaan nimenomaan naisista, niin siksi kommenttinikin koski naisia.

Ethän tutustu, vaan jankutat ikivanhoja stereotypioita ja arvostelet ihmisiä niiden läpi. Et tule elämässäsi kohtaamaan mitään "yleisesti naisia", eli kaikkia naisia, tai kaikkia miehiä, tulet kohtaamaan vain yksilöitä. Sen vuoksi edes sen ajatteleminen, mikä sinun mielestäsi on yleisempää, on aivan turhaa.

Minä todennäköisesti jättäisin tutustumiseni siihen pisteeseen sinun kanssasi, kun huomaisin, että et osaa kohdata yksilöitä aidosti, vaan tulet ennakkoluulot edellä ja sinul

Sinä haluat lukea tekstini negatiivisella tavalla ja siksi jankutat omaa tulkintaasi minusta, joka pohjautuu vääriin oletuksiin. Mutta ole hyvä vain :) Kertoo sinusta kaiken.

Ikuisuusaihe. Itse vietän aikaani pääosin sekaporukassa, on miehiä, naisia, sinkkuja, lapsellisia ja lapsettomia. Mutta itse kyllä kaipaan välillä naisporukan seuraa ilman miehiä.

En osaa tarkalleen edes järjellisesti sanoa, miksi. Puheenaiheet ovat aika samoja, maailman tapahtumia, omia kuulumisia/vaikeita/iloisia asioita, ystävyyskin on, siis koen jotkut miehet todella läheisiksi ystäviksi.

Silti jotain täysin rentoutunutta ja erilaista iloisuutta niissä naisporukan kohtaamisissa on, etenkin, jos ollaan yön yli tai pidempään jossain. En osaa sitä selittää. Ehkä miehet tuntevat samoin, tai siis, todennäköisesti tuntevatkin. Ihan normia minusta.

Hyväksi koen, että on mahdollisuus nauttia molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisellä on huono itsetunto, hän näkee arvostelua ja kilpailua kaikessa, mitä muut tekevät. Hän pyrkii samanaikaisesti miellyttämään että osoittamaan muille olevansa parempi kuin muut, koska hän hakee koko ajan hyväksyntää suorituksistaan.

Silloin näennäisesti oman sukupuolen ryhmät tuntuvat hankalammilta, koska se on se oma viiteryhmä, johon itseään koko ajan vertaa.

On surullista, jos toisen ihmisen sukupuoli on tekijä, joka herättää itsessä nämä tuntemukset. Että ei uskalla olla oma rento itsensä - siitähän siinä on nimittäin kyse, eikä mistään toisten rentoudesta. Olen kohdannut näitä ihmisiä ja ei heille oikein mikään riitä, eli kokevat kaiken negan kautta esim. työporukassa.

Minut aina välillä yllättää se, miten herkillä jotkut ovat kaiken kanssa. Jos vaikka kysyy jotain ihan neutraalia, jollekin se on arvostelua. Vaikka kyse on vain neutraalista kysymyksestä. Mutta tämänkin oppii nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Naisten liian yleinen juoruilu ja kyräily on itselläni ainakin sellainen asia, jonka vuoksi en juuri halua naisiin tutustua. Ne ystävät, joita on tullut tämän elämän aikana ovat sitten erityisen lämpimiä ja tuntuu hyvältä olla tekemisissä sellaisten ihmsiten kanssa, jotka eivät puhu pahaa toisista.

"Symbolisen interaktionismin lähestymistapa: arkipäiväisen puheen kautta yksilöt pohdiskelevat keskenään oman elämänsä ja maailman luonnetta. Juoruilu tarjoaa siis yksilölle hänen sosiaalisen ympäristönsä kartan sekä ajantasaista tietoa ympäristön tapahtumista, ihmisistä ja heidän mielenlaadustaan. Tätä kaikkea hän voi sitten käyttää hyväkseen oman toimintansa suunnittelussa. Juoruamisen kautta yksilöt myös tutkiskelevat ja keskustelevat yhteisistä, koko ajan muuttuvista säännöistään ja tavoistaan."

Vierailija kirjoitti:

Miesten kanssa voi keskustella asiallisesti vaikka päivän tapahtumista.Naisten kanssa monimutkaisempaa, juoruilua,piikittelyä jne.

Tätä en ymmärrä. Alkaako joku randomisti juoruilee ja piikittelee heti, kun alatte juttelee? En ole tuollaiseen törmännyt edes pitkissä tuttavuuksissa. Mikä on oma osuutesi asiaan? Kai lopetat sen sen heti, vai menetkö mukaan ja kärsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että naiset eivät vaan yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään. Itsellä on muutama naisporukka, joiden kanssa käydään pari kertaa vuodessa ulkona syömässä. Tämä hirveän väännön jälkeen, että saadaan kaikille sopiva päivä. Siinä otetaan huomioon miesten ja lasten olemiset ja tekemiset.

Ei puhettakaan että lähdettäisiin yli yön reissuun. Ravintolaruokailun jälkeen suorinta tietä kotiin. Yksi ystävä jopa joka kerta kysyy ensimmäisenä (kun siis jotain suunnitellaan joka kestää myöhempään kuin ilta ysiin) "miten sieltä pääsee kotiin".

Oma kokemus on, että tuollaista ongelmaa ei ole, vaan tehdään naisporukalla ainakin kaksi kertaa vuodessa pidempi reissu, yleensä jonnekin mökille, Tallinnaan, Tukholmaan, Köpikseen jne. Syömässä käydään pitkän kaavan mukaan useampi kerta, porukka kasaantuu sen mukaan, kuka pääsee. Mutta aina istutaa

Meillä sama homma. He lähtevät jotka pääsevät, tapaamiset on lyhyempi tai pidempiä sen mukaan, miten kullekin sopii. Joku saattaa olla pidempääkin poissa tapaamisista, mutta sit taas aktivoituu. Kukaan ei koe yhteydenpitoa pakottavana. Siitä se rentous tulee.

Mikä on teistä juoruilua? Riittääkö se, että puhuu jostakusta, joka ei ole paikalla, vai onko se aina pahan puhumista? 

Me saatamme kyllä kertoilla poissaolevan kuulumisia. Mutta ei silloin kerrota mitään ikävää tai arvostella. Kukaan ei ikinä arvostele tai hauku. Pahin, mitä yksi tässä yks päivä sanoi, että hänhän on aina myöhässä. Onko se juoruilua?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Ollaan mietitty tätä samaa minun miehen kanssa kotona ja tultu siihen tulokseen, että monilla miehillä on joukkuelajitaustaa urheilussa, niin he osaavat olla porukalla. Naisilla ei jotenkin porukalla oleminen suju. Ja vaikka oltaisiin isommalla porukalla niin silti on kuppikuntia, arvottamista ja kummallisuuksia. 



Olen miesvaltaisella alalla ja haluaisin myös että naiset pystyisivät olemaan isommalla porukalla kavereina, kuten miehet. Mutta aina tuntuu naisille riittävän että yksi kaveri on paikalla. 



Esihenkilönä miehet ovat helpompia: vaikka ei olisi samaa mieltä ja kokisi asian epäreiluksi, niin miehen ajatuksia ja tarkoitusperiä pystyy useimmiten ymmärtämään. Toiminta on virtaviivaisempaa. Naisesihenkilö saattaa olla aika käsittämätön. Harmittaa ajatella näin. Näkisin itseni mahdollisena tulevaisuuden johtajana, ja koen painolastiksi sen millaisia näen naisesihenkilöiden olevan.

Muutin u

Mulla kokemukset esihenkilöistä täysin päinvastaiset. Mutta en ole ajatellut sen johtuvan sukupuolesta, vaan puhtaasti persoonista. Kaikki eivät sovi esihenkilöiksi, eivätkä kaikki "alaiset" tule toimeen kaikkien esihenkilöiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehet ei ole kivoja eikä ota mukaan, osa miehistä jää ulkopuolelle ja osaa miehistä kiusataan.

Silti: iso osa naisista on hemmetin jäykkiä ja tylsiä. Juurikin sellainen rento sosiaalinen elämä, huumori ja keskustelu muustakin kuin kulloisenkin normin mukaisesta mielipiteestä vaikeaa monille. 

Tämä on niin totta ja sitten nämä ianikuiset sairaudet, joita setvitään ja vatvotaan kun ei osata olla rentoja ja huomioida toisia.  Ja vieläpä tämä, kun joku innostuu kertomaan omaa tragediaansa piiiiitkän kaavan mukaan ja vieläpä yksityikohtaisesti, kiitos ei!

Mille kaveriporukoille? Kellään tuntemallani miehellä ei ole yhtään porukkaa. Naisilla sitä vastoin on. Ja hyvinkin rentoja. 

Okei. Kerrompa tässä kokemukseni naisyhteisöistä. Ensinnäkin olen kerta toisensa jälkeen kohdannut sitä, että minua yritetään kohdella miehenä eli, jos olen esim flirttaillut heidän nähtensä miehen kanssa niin he peilaavat saman minulle. Toisena versiona minulle jatkuvasti todistellaan, että nainen voi olla kuin mies. Puolestani on yhdentekevää haluaako nainen käyttäytyä miehekkäästi dillä sinällään sillä ei ole merkitystä. Kysehän ei ole miesten tai naisten paremmuudesta vaan siitä kenestä kiinnostuu seksuaalisesti. Vaikka nainen kuinka yrittäisi osoittaa samoja ominaisuuksia kuin mies niin en siltikään kiinnostuisi hänestä seksuaalisesti tai romanttisesti.