Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Niin. Toki erona myös.
Naiset esim.yöelämässä yleensä katsovat toistensa perään. Ketään ei ole sopiva jättää yksin etc.
Miehet eivät juuri perään katsele, joku häviää ja ne vaan toteaa,että varmaan "saanut pillua" höhhöhhöö vaikka oikeasti makaa sammuneena jossain.
Itse olen nainen,joka pyöri näissä miesporukoissa; ja aina tuntui kuin olisin ollut vahtimassa ettei kenellekään tapahdu mitään, pääsee ehjänä kotiin, ei petä vaimoaan etc.
Ihan oikeastiko olet aikuisen miehen perään katsonut,ettei petä vaimoaan? Tsiisus. Luulis että voi vapaa-ajan käyttää muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on naisia yleisempää syrjäytyä sosiaalisista suhteista. Missä ovat siis nämä rennot miesporukat, kun niitä tarvitaan?
Tähän minäkin haluaisin vastauksen. Haluaisin vastauksen myös siihen, miksi naisilla kuitenkin on ehyempi ja vankempi turvaverkosto esim. eron jälkeen, ja mikseivät naiset leskeydyttyäänkään syrjäydy yhtä jyrkästi ja rajusti kuin miehet.
Maailmalla puhutaan myös nimenomaan miesten yksinäisyydestä, josta käytetään suoraan sanaa epidemia. Ei naisista koskaan.
Sehän se juttu on, että kaiken maailman kipon otto tuttavia miehet löytää aina, oikeita ystäviä elämäänsä harvemmin. AP on näistä ensimmäisistä kateellinen, joskaan ei tajua tätä kääntö puolta asiassa.
Jep
Niin. Rentoja miesporukoita on, mutta ne harvemmin on mitään sen syvällisempää ystävyyttä vaan ennemmin semmoista pinnallista hyvänpäiväntuttu-menoa. Puhutaan vaan rennosti kivoista jutuista ja tosiaan usein sitä kuppia ottaen. Jos jollakin menee huonosti eikä jaksa olla kivaa rentoa seuraa niin äkkiä putoaa porukasta pois.
Toki kyllä tiedän ainakin joillain miehillä olevan myös niitä hyvin läheisiä ystäviä jotka sitten kantaa vaikeammassakin paikassa, mutta ei heitä mitään isoa laumaa ole.
Jos ihmisellä on huono itsetunto, hän näkee arvostelua ja kilpailua kaikessa, mitä muut tekevät. Hän pyrkii samanaikaisesti miellyttämään että osoittamaan muille olevansa parempi kuin muut, koska hän hakee koko ajan hyväksyntää suorituksistaan.
Silloin näennäisesti oman sukupuolen ryhmät tuntuvat hankalammilta, koska se on se oma viiteryhmä, johon itseään koko ajan vertaa.
On surullista, jos toisen ihmisen sukupuoli on tekijä, joka herättää itsessä nämä tuntemukset. Että ei uskalla olla oma rento itsensä - siitähän siinä on nimittäin kyse, eikä mistään toisten rentoudesta. Olen kohdannut näitä ihmisiä ja ei heille oikein mikään riitä, eli kokevat kaiken negan kautta esim. työporukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kivuliaan oikeassa.
Jättäydyin eräästä naisporukasta parisen vuotta sitten, ja vaikkei yksinolo aina herkkua olekaan, voittaa se silti väkinäisen osallistumisen käsittämättömään sosiaaliseen pantomiimiin, jonka logiikkaa en ymmärrä.
Autismin piirteet naisilla tarkoittaa, että nainen vastaa sosiaalisesti tavallista miestä. Noiden piirteiden takia osa naisista ei pärjää naisporukoissa. Pää vaan toimii eri tavalla. Sosiaaliset kuviot, jotka muille on luontevia ei ole itselle.
Se ei tarkoita että kummatkaan olis toisia huonompia. Ollaan vaan erilaisia.
Mielenkiintoista. En itse kyllä ole ikinä kokenut, että naiset ja miehet nyt niin erilaisia olisivat. Olen aina pärjännyt molemmissa porukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on naisia yleisempää syrjäytyä sosiaalisista suhteista. Missä ovat siis nämä rennot miesporukat, kun niitä tarvitaan?
Ne on varattu lähinnä osalle miehistä.
On finanssi bro-porukat, metsästysporukat jne. Herkempi mies jää helposti syrjään, tai ihan vaan sellanen joka ei mene siihen muottiin. Esim. taiteellinen, vähän autistinen ym.
Meillä on sitten omat porukat. Ymmärrän kyllä jos jossain maalla ei herkästi itseään sellaiseen löydä, mutta minäkin olen maalta ja onnekkaana löytänyt aina samanhenkisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy joskus jos voisit lähteä miesten matkaan. Olen ollut parilla tuollaisella reissulla ja kerran oli yksi nainenkin matkassa. Hyvin sopi porukkaan. Kirjoituksestasi päätellen sinäkin voisit sopia.
Miesporukassa meno on ihan erilaista silloin kun on yksikin nainen mukana.
Nainen pilaa välittömästi ilmapiirin. 100%. Miesten kesken ei useinkaan ole tarvetta nokitella eikä nokkia, mutta auta armias kun yksikin nainen liittyy seuraan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Toki erona myös.
Naiset esim.yöelämässä yleensä katsovat toistensa perään. Ketään ei ole sopiva jättää yksin etc.
Miehet eivät juuri perään katsele, joku häviää ja ne vaan toteaa,että varmaan "saanut pillua" höhhöhhöö vaikka oikeasti makaa sammuneena jossain.
Itse olen nainen,joka pyöri näissä miesporukoissa; ja aina tuntui kuin olisin ollut vahtimassa ettei kenellekään tapahdu mitään, pääsee ehjänä kotiin, ei petä vaimoaan etc.
Ihan oikeastiko olet aikuisen miehen perään katsonut,ettei petä vaimoaan? Tsiisus. Luulis että voi vapaa-ajan käyttää muutenkin.
Niinpä. Ei näköjään mikään ihme että jotkut naiset valittavat naisten illoissa sitä kireää ilmapiiriä jos osa porukasta ottaa jonkun moraalinvartijan roolin esim, hätistämällä varattua naista tanssimaan pyytävät miehet pois, vaikka nämä muut haluaisivat pitää rennosti hauskaa vaikka kuinka olisivatkin varattuja.
Kelpaa siinä Kalle Kustaan lykkiä reisien välissä!
https://www.iltalehti.fi/kuninkaalliset/a/115c0fd3-cc37-4f07-98a4-c9798…
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on huono itsetunto, hän näkee arvostelua ja kilpailua kaikessa, mitä muut tekevät. Hän pyrkii samanaikaisesti miellyttämään että osoittamaan muille olevansa parempi kuin muut, koska hän hakee koko ajan hyväksyntää suorituksistaan.
Silloin näennäisesti oman sukupuolen ryhmät tuntuvat hankalammilta, koska se on se oma viiteryhmä, johon itseään koko ajan vertaa.
On surullista, jos toisen ihmisen sukupuoli on tekijä, joka herättää itsessä nämä tuntemukset. Että ei uskalla olla oma rento itsensä - siitähän siinä on nimittäin kyse, eikä mistään toisten rentoudesta. Olen kohdannut näitä ihmisiä ja ei heille oikein mikään riitä, eli kokevat kaiken negan kautta esim. työporukassa.
Ai että tämä on niin totta! Oma mieheni on kova vertailemaan itseään muihin, hänen paras ystävänsä (nainen) on koko ajan kertomassa kuinka muut naiset sitä ja tätä. Ihmekään että ovat löytäneet toisensa, kummankaan ei tarvitse tuntea kateutta tai hakea hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehillä on keskenään niin mukavaa niin mikä siinä on että parisuhteen löydettyään he muuttuvat kotihiiriksi/sohvaperunoiksi eikä heitä enää kiinnosta nähdä ystäviään kuin ehkä hyvin harvoin, ja naisen tehtävä on kannatella miehenkin sosiaalisiasuhteita, oli kyseessä sitten miehen suku tai yhteiset ystävät/tuttavaparit/tuttavaperheet. Sitten eron tullessa mies jää totaalisen yksin, kun taas nainen on koko ajan pitänyt kiinni ystävättäristään jotka hänellä oli kauan ennen suhdettakin. Miksi?
Minulla myös kokemusta tällaisesta. Kun alkanut miehen kanssa seurustella, kohta saanut huomata että olen oikeastaan ainoa ihminen hänen elämässään vaikka ennen oli kavereita. Se on aika ahdistavaa monestakin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy joskus jos voisit lähteä miesten matkaan. Olen ollut parilla tuollaisella reissulla ja kerran oli yksi nainenkin matkassa. Hyvin sopi porukkaan. Kirjoituksestasi päätellen sinäkin voisit sopia.
Miesporukassa meno on ihan erilaista silloin kun on yksikin nainen mukana.
Nainen pilaa välittömästi ilmapiirin. 100%. Miesten kesken ei useinkaan ole tarvetta nokitella eikä nokkia, mutta auta armias kun yksikin nainen liittyy seuraan
Nainen pilaa ilmapiirin pelkästään saapumalla paikalle, koska miehet alkavat nokitella keskenään?
Minäkin!
Olen kiinnostunut videopeleistä, urheilusta, retkeilystä, rahasta ja yrittämisestä. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta eikä minulla koskaan ollut edes yhtä kaveria kenellä olisi samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Tuntui että poikaporukoissa (ja nykyään miesporukoissa) tehtiin paljon minua kiinnostavia asioita. Enkä kyllä sinänsä haluaisi mihinkään miesporukkaan mukaan ainoaksi naiseksi, tiedostaisin silloin oman sukupuoleni liialti. Sekaporukka olisi paras.
Meillä on muuten kiva akkaporukka, mutta häiritsee, kun on niin paljon pahan puhumista ja juoruilua selän takana. Muuten kyllä syödään jossain nakkikioskilla kun on nälkä ja tehdään hulluja juttuja.
Tänään näin pitkästä aikaa kaksi kaverimiestä. Tuli hyvä mieli, kun ketään sivullista ei arvostelu.
Naisten liian yleinen juoruilu ja kyräily on itselläni ainakin sellainen asia, jonka vuoksi en juuri halua naisiin tutustua. Ne ystävät, joita on tullut tämän elämän aikana ovat sitten erityisen lämpimiä ja tuntuu hyvältä olla tekemisissä sellaisten ihmsiten kanssa, jotka eivät puhu pahaa toisista.
Vierailija kirjoitti:
Naisten liian yleinen juoruilu ja kyräily on itselläni ainakin sellainen asia, jonka vuoksi en juuri halua naisiin tutustua. Ne ystävät, joita on tullut tämän elämän aikana ovat sitten erityisen lämpimiä ja tuntuu hyvältä olla tekemisissä sellaisten ihmsiten kanssa, jotka eivät puhu pahaa toisista.
Et voi tietää, millaisia ihmiset ovat ennen kuin tutustut heihin. Sitä ennen edustat vain omia ennakkoluulojasi ja heijastat niitä toisiin. Se kyllä sitten vaikuttaa siihen, miten he ihan jo tiedostamattaan suhtautuvat sinuun.
Varmaan niitä ihan aidosti rentoja porukoitakin on mutta enemmän se rentous on aika päälleliimatun teennäistä. Huumorin taakse piilotetaan aika rajuakin vittuilua ja kiusaamista. Miehet ei ehkä niinkään sulje porukasta pois mutta sitten kyllä antaumuksella jauhavat selän takana paskaa toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy joskus jos voisit lähteä miesten matkaan. Olen ollut parilla tuollaisella reissulla ja kerran oli yksi nainenkin matkassa. Hyvin sopi porukkaan. Kirjoituksestasi päätellen sinäkin voisit sopia.
Miesporukassa meno on ihan erilaista silloin kun on yksikin nainen mukana.
Nainen pilaa välittömästi ilmapiirin. 100%. Miesten kesken ei useinkaan ole tarvetta nokitella eikä nokkia, mutta auta armias kun yksikin nainen liittyy seuraan
Nainen pilaa ilmapiirin pelkästään saapumalla paikalle, koska miehet alkavat nokitella keskenään?
Testo sen pilaa, ei sille oikein mitään voi. Mutta nainen usein pahentaa tilannetta myötäilemällä kovaäänisintä vesipääksi heittäytynyttä.
Hyvä aloitus. Ollaan mietitty tätä samaa minun miehen kanssa kotona ja tultu siihen tulokseen, että monilla miehillä on joukkuelajitaustaa urheilussa, niin he osaavat olla porukalla. Naisilla ei jotenkin porukalla oleminen suju. Ja vaikka oltaisiin isommalla porukalla niin silti on kuppikuntia, arvottamista ja kummallisuuksia.
Olen miesvaltaisella alalla ja haluaisin myös että naiset pystyisivät olemaan isommalla porukalla kavereina, kuten miehet. Mutta aina tuntuu naisille riittävän että yksi kaveri on paikalla.
Esihenkilönä miehet ovat helpompia: vaikka ei olisi samaa mieltä ja kokisi asian epäreiluksi, niin miehen ajatuksia ja tarkoitusperiä pystyy useimmiten ymmärtämään. Toiminta on virtaviivaisempaa. Naisesihenkilö saattaa olla aika käsittämätön. Harmittaa ajatella näin. Näkisin itseni mahdollisena tulevaisuuden johtajana, ja koen painolastiksi sen millaisia näen naisesihenkilöiden olevan.
Muutin uudelle paikkakunnalle. Ottivatko siellä tutut naiset minut omaan viestiryhmään mukaan, kun pyysin? Arvaa vaan.
En minä kans ymmärrä. En ole koskaan ollut esim. riidoissa kenenkään kanssa. Kerran tuli pieni kolahdus ystävyyssuhteeseen ihan oman hölmöilyni takia, mutta siitä selvittiin lopulta puhumalla. Ei tarvinnut draamailla sen enempää. En toki harrasta mitään isoja porukoita vaan viihdyn ennemmin muutaman läheisen ystävän kesken, joten ehkä sitä draamaa ei siksi synny. Kun ollaan tarpeeksi läheisiä, voidaan puhua vaikka siitä mitä kaverissa kadehtii. Ja silloin se ystävyys kestää läpi erilaisten elämäntilanteiden.