Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet ei ole kivoja eikä ota mukaan, osa miehistä jää ulkopuolelle ja osaa miehistä kiusataan.
Silti: iso osa naisista on hemmetin jäykkiä ja tylsiä. Juurikin sellainen rento sosiaalinen elämä, huumori ja keskustelu muustakin kuin kulloisenkin normin mukaisesta mielipiteestä vaikeaa monille.
Tämä on niin totta ja sitten nämä ianikuiset sairaudet, joita setvitään ja vatvotaan kun ei osata olla rentoja ja huomioida toisia. Ja vieläpä tämä, kun joku innostuu kertomaan omaa tragediaansa piiiiitkän kaavan mukaan ja vieläpä yksityikohtaisesti, kiitos ei!
Eli sinä haluat pelkkää kevyttä läpänheittoa. Se on ihan ok ja hakeudut sit vaan sellaiseen seuraan.
Me välillä setvitään sairauksia tai lääkärikäyntejä, kuunnellaan ja ollaan empaattisia. Ja sit nauretaan ja heitetään läppää. Nämä kun eivät ole toisiaan poissulkevia. Tietty puhutaan kaikesta muustakin. Oomme sillai monipuolisia.
Omituista tässä keskustelusaa on se, ihan kuin miehet eivät koskaan puhuis vakavia ym. Kyllä mun kokemus on ihan toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo antiikin roomalaiset sen sanoivat: femina femini lupus.
Caesar myös sanoi: Tulin, näin ja kauhistuin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää naisia tekemästä samoin?
Olisko ainakin historiassa painolastina ollut taakka, kun nainen on ollut riippuvainen miehestä. Naiselle on siis ollut katastrofi, jos toinen nainen on vienyt miehen, koska sen myötä on mennyt katto pään päältä ja leipä nenän edestä. Usein lapsilta myös.
Kuulostaisi aika luonnolliselta pitää kilpakosijoita uhkana, kun koko elämä on riippuvainen toisesta. Ehkä pikkuhiljaa pääsemme tästäkin eroon, kun naiset tulevat toimeen itsenäistikin. Elämä ei siis enää lopu mahdolliseen eroon, vaan seisotaan tukevasti omilla jaloilla.
Mutta naisellehan löytyy aina uusi mies, niitä on suorastaan jonossa asti tarjoutumassa.
Niin joku kauhea, hyvää miestä on vaikea löytää.
Itse olen nepsy, niin neurotyypilliset naiset ovat usein niitä, jotka eivät hyväksy useinkaan mitään kaavasta poikkeavaa.
Eipä kaikki miehetkään pääse mukaan, niinkuin ei jotkut naisetkaan, noihin porukoihin.
Pitää siis kehittää oma.
Rentous on katsojan silmässä. Toisaalta sellainen näennäinen rentous kätkee usein taakseen kiusaamista, oman selustan jatkuvaa turvaamista (vrt. älä avaudu mistään syvällisemmästä, jottet leimaudu homoksi/akkamaiseksi/tosikoksi) ja välinpitämättömyyttä. Tämä onkin jo tullut esiin useamman kirjoittajan viesteissä.
Ihmettelen kyllä tätä mustavalkoisuutta. Porukan ilmapiiri voi olla rento ja vapautunut, vaikka toisinaan puhuttaisiinkin esimerkiksi sairauksista ja muista koettelemuksista. Tai vaikka itkettäisiin yhdessä. Äänekäs hassutteluporukka voi vastaavasti olla pohjimmiltaan hyvin kireä ja kontrolloitu, koska mitään muuta ei sallita kuin alituista läpänheittoa ja asioiden käsittelyä vitsailun kautta. Jokin ulospäin "olemme kuin yhtä perhettä" -henkinen porukka saa yhteenkuuluvuuden tunteensa siitä, että ryhmässä on se yksi sylkykuppi, jota lyttäämällä muut vahvistavat yhteishenkeään. Toisaalta vähän löyhempi joukkio, jonka jäsenet hengailevat joskus välillä kaksistaan tai kolmistaan, voi olla hyvin yhteenhitsautunut juuri sen vuoksi, että kaikilla on liikkumavaraa tehdä myös niitä omia juttujaan ilman, että koko jengin pitäisi aina olla kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nainen ja olen seurannut miesten porukoiden menoa. Olen huomannut, että miehistä aina yksi tai pari on varsinaisia juorukelloja, jotka ilomielin levittävät kuulemiaan juoruja muille porukan jäsenille. Juoruja sitten vatvotaan ja niille naureskellaan. Porukka harrastaa myös yhteisiä kännisekoiluja viikonloppuisin tai matkojen aikana.
Musta on tosi erikoista, että vuonna 2025 työpaikalla on jakauduttu noin tiukasti mies- ja naisporukoihin. Olen itse ollut vain työpaikoissa missä kaikki hengaavat yhdessä, ja kivaa ja rentoa on kaikilla. En tiedä olisiko edes OK että vain osa kutsuttaisiin ja osaa ei. Olen tosin IT-alalla, en tiedä onko teillä jotkin eri osastot joissa sitten tietty sukupuolijakauma joka tuota aiheuttaisi.
Tilastollisesti naisilla on kuitenkin paljon enemmän ystäviä ja ystäväporukoita kuin miehillä, joten sinänsä tämä sinun havaintosi taitaa olla vain sattumaa. Itsekin tunnen enemmän hauskaa pitäviä naisporukoita, ja miehillä monesti ei ole juurikaan ystäviä tai se yksi pelikaveri. Käymme naisystävien kanssa paljon matkoilla yhdessä, ja voi tehdä eri asioita eikä ole pakko tehdä kaikkea yhdessä. Sanoisin että tässä vaikuttaa enemmän persoonallisuudet kuin sukupuoli. Kannustan etsimään omanhenkisiä ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on tosi erikoista, että vuonna 2025 työpaikalla on jakauduttu noin tiukasti mies- ja naisporukoihin. Olen itse ollut vain työpaikoissa missä kaikki hengaavat yhdessä, ja kivaa ja rentoa on kaikilla. En tiedä olisiko edes OK että vain osa kutsuttaisiin ja osaa ei. Olen tosin IT-alalla, en tiedä onko teillä jotkin eri osastot joissa sitten tietty sukupuolijakauma joka tuota aiheuttaisi.
Tilastollisesti naisilla on kuitenkin paljon enemmän ystäviä ja ystäväporukoita kuin miehillä, joten sinänsä tämä sinun havaintosi taitaa olla vain sattumaa. Itsekin tunnen enemmän hauskaa pitäviä naisporukoita, ja miehillä monesti ei ole juurikaan ystäviä tai se yksi pelikaveri. Käymme naisystävien kanssa paljon matkoilla yhdessä, ja voi tehdä eri asioita eikä ole pakko tehdä kaikkea yhdessä. Sanoisin että tässä vaikuttaa enemmän persoonallisuudet kuin sukupuoli. Kannustan etsimään omanhenkisiä ystäviä!
Biologia tieteenä on eri mieltä. Kts.hormonit, sukupuoli ja stressinpurku.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että naiset eivät vaan yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään. Itsellä on muutama naisporukka, joiden kanssa käydään pari kertaa vuodessa ulkona syömässä. Tämä hirveän väännön jälkeen, että saadaan kaikille sopiva päivä. Siinä otetaan huomioon miesten ja lasten olemiset ja tekemiset.
Ei puhettakaan että lähdettäisiin yli yön reissuun. Ravintolaruokailun jälkeen suorinta tietä kotiin. Yksi ystävä jopa joka kerta kysyy ensimmäisenä (kun siis jotain suunnitellaan joka kestää myöhempään kuin ilta ysiin) "miten sieltä pääsee kotiin".
Tämä!
Esim: 'ei voi lähteä kun tulee niin kaamea krapula.' No älä juo! Voi juomattakin saunoa.
'En torstaina voi lähteä lenkille, koska pitää saada yksi aerobinen ja yhteislenkillä ei tule juostua'. Joo. Tosiasiassa ei vaan huvita tehdä mitään muussa seurassa kun oman perheen kanssa. Jos ehdottaa jotain mihin miehetkin kuuluu mukaan niin sepä yhtäkkiä onnistuukin.
Tarvitsisin parempia ystäviä, selvästi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mille kaveriporukoille? Kellään tuntemallani miehellä ei ole yhtään porukkaa. Naisilla sitä vastoin on. Ja hyvinkin rentoja.
Miehillä vaikuttaa mun piireissä yhteydenpito ja yhdessä vietetty aika nivoutuvan harrastamiseen, jolloin on aina se luonteva yhdistävä asia läsnä. Naisilla meinaa loppua se yhteinen kun jollakin elämäntilanne muuttuu. Harrastuksetkin on ehkä erilaisia. Paremmin vaikka kelkkojen tuunaamisesta riittää keskustelun aihetta kuin vaikka jumpasta.
Vierailija kirjoitti:
Mille kaveriporukoille? Kellään tuntemallani miehellä ei ole yhtään porukkaa. Naisilla sitä vastoin on. Ja hyvinkin rentoja.
Juuri näin, heh. En tiedä onko mulla ikinä ollut yhtään kaveriporukkaa. Siis ystäviä. Hyvä jos edes kavereita, koulujen jälkeen. Työkaveritkin jäävät heti kun vaihdat paikkaa. Soitan useammassa bändissä miesten kanssa, mutta en mä niiden kanssa muuten hengaile sen jälkeen tai juoruja vaihda.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että naiset eivät vaan yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään. Itsellä on muutama naisporukka, joiden kanssa käydään pari kertaa vuodessa ulkona syömässä. Tämä hirveän väännön jälkeen, että saadaan kaikille sopiva päivä. Siinä otetaan huomioon miesten ja lasten olemiset ja tekemiset.
Ei puhettakaan että lähdettäisiin yli yön reissuun. Ravintolaruokailun jälkeen suorinta tietä kotiin. Yksi ystävä jopa joka kerta kysyy ensimmäisenä (kun siis jotain suunnitellaan joka kestää myöhempään kuin ilta ysiin) "miten sieltä pääsee kotiin".
Tämä!
Esim: 'ei voi lähteä kun tulee niin kaamea krapula.' No älä juo! Voi juomattakin saunoa.
'En torstaina voi lähteä lenkille, koska pitää saada yksi aerobinen ja yhteislenkillä ei tule juostua'. Joo. Tosiasiassa ei vaan huvita tehdä mitään muussa seurassa kun oman perheen kanss
No eivät ole sinua varten nämä. Kyllä jos toisen seuraan haluaa, jotakin saa aina sovittua. Ei ole sukupuolikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mille kaveriporukoille? Kellään tuntemallani miehellä ei ole yhtään porukkaa. Naisilla sitä vastoin on. Ja hyvinkin rentoja.
Juuri näin, heh. En tiedä onko mulla ikinä ollut yhtään kaveriporukkaa. Siis ystäviä. Hyvä jos edes kavereita, koulujen jälkeen. Työkaveritkin jäävät heti kun vaihdat paikkaa. Soitan useammassa bändissä miesten kanssa, mutta en mä niiden kanssa muuten hengaile sen jälkeen tai juoruja vaihda.M40
miehet varmaan just viettää aikaa enemmän tällasten harrastusten kautta. jolloin se harrastus on se pääasia ei niinkään ihmiset. naiset taas on enemmän ihmiskeskeisiä ja se tekeminen on toissijaista, kunhan vaan pääsee pälpättämään
näin kärjistäen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se minkä eron olen huomannut naisporukoiden ja miesporukoiden välillä (56v ikäni aikana) on se että naiset voi kokoontua vaikka päiväkahvin tai iltateen ja pikkusyötävän merkeissä ilman että tehdään mitään, mutta miehet tarvitsee aina vähintäänkin olutta jos ei viinaa kokoontuakseen. Miehet ei kokoonnu vapaa ajalla esim jonkun kotiin vaan juttelemaan ja juomaan pöiväkahvit korvapuustilla ja jutustele niitä näitä. Miesten pitää aina joko tehdä jotain fyysistä ja /tai ainakin juoda jotain alkoholipitoista.
Kyllä, olen ap:n kanssa samaa mieltä että miesporukat ovat ehkä keskiverrosti rennompia ja niihin otetaan ketä vaan mukaan. Naiset valikoi enemmän ja jotenkin aina pitäis olla saman henkinen ja naiset on herkempiä kaikelle erilaisuudelle, arvostellaan toisia, ärsyynnytään toisten erilaisista tavoista ja mieltymyksistä. Miehet on jotenkin mutkattomampia. N 53v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mille kaveriporukoille? Kellään tuntemallani miehellä ei ole yhtään porukkaa. Naisilla sitä vastoin on. Ja hyvinkin rentoja.
Miehillä vaikuttaa mun piireissä yhteydenpito ja yhdessä vietetty aika nivoutuvan harrastamiseen, jolloin on aina se luonteva yhdistävä asia läsnä. Naisilla meinaa loppua se yhteinen kun jollakin elämäntilanne muuttuu. Harrastuksetkin on ehkä erilaisia. Paremmin vaikka kelkkojen tuunaamisesta riittää keskustelun aihetta kuin vaikka jumpasta.
Eikö se yleisesti ottaen olekin niin, että miehet nimenomaan tekevät jotain yhdessä. Juurikin pelaavat, katsovat urheilua, ottavat kuppia tms. ja niihin nuo hengailut juurikin perustuu. Naisilla se ei useinkaan ole siitä tekemisestä kiinni. Harrastusten ympärille nivoutuvassa kaveruudessa sitten on omat hyvät että huonot puolensa, kuten ei harrastuksen ympärilläkin hengaamisessa.
Johtuu mm siitä että miehet toimineet mm armeijassa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen ap:n kanssa samaa mieltä että miesporukat ovat ehkä keskiverrosti rennompia ja niihin otetaan ketä vaan mukaan. Naiset valikoi enemmän ja jotenkin aina pitäis olla saman henkinen ja naiset on herkempiä kaikelle erilaisuudelle, arvostellaan toisia, ärsyynnytään toisten erilaisista tavoista ja mieltymyksistä. Miehet on jotenkin mutkattomampia. N 53v.
Ja niistä myös jätetään pois kuka vaan. Heti jos kaverin elämään tulee jotain hankalaa, ei esim. pääse sinne harrastukseen, koska perheellä on haastava aika, jätetään vaan kutsumatta enää minnekään, ei laiteta viestiä eikä vastata viesteihin. Kun nähdään jossain ollaan vaan, että kato jake, mitä mies, mun täytyykin tästä mennä.
Puhumattakaan, että annettaisiin vakavienkaan tai oikeammin juuri niiden ei anneta, tapahtumien haitata sitä rentoa menoa. Jos miehellä on vaikeaa, parasta toivoa, että on niitä valikoivia naisia elämässä, jotka ovat valikoineet hänet joukkoonsa ja tukevat ja auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on teistä juoruilua? Riittääkö se, että puhuu jostakusta, joka ei ole paikalla, vai onko se aina pahan puhumista?
Me saatamme kyllä kertoilla poissaolevan kuulumisia. Mutta ei silloin kerrota mitään ikävää tai arvostella. Kukaan ei ikinä arvostele tai hauku. Pahin, mitä yksi tässä yks päivä sanoi, että hänhän on aina myöhässä. Onko se juoruilua?
Juoruilua on kaikki mitä et sanoisi sen henkilön naaman edessä, josta puhut
Alue: Aihe vapaa
vanhojen muistelu nyt noin ylensä on matalin keskustelun taso