Tervehditkö lapsesi hoitopaikan muita vanhempia tuonti/hakutilanteessa?

tervehtimättömyys tai vain nyökkäys on epäkohteliasta. Tulee mieleen, että mitä tuolla on minua vastaan. Miksei se tervehdi minua. (Enhän voi tietää, tervehtiikö muita.) Tulee mieleen, että ikävä ihminen ja en halua, että lapseni ystävystyy hänen lapsensa kanssa, kun kerran äitinsä ei pidä minusta.



Tottakai tervehdin ja juttelen tarvittaessa säästäkin.

En aio jäädä jaarittelemaan säästä, yleensä ei ole sellaiseen edes aikaa, mutta mielestäni _alkeellisimmatkin_ käytöstavat omaava ihminen avaa suunsa, ja sanoo huomenta, päivää, tai mikä nyt siihen hetkeen päivästä sopii.

Nyökkääminen antaa todellakin töykeän ja yksinkertaisen vaikutelman.

Kyllä meillä Suomessakin voi käyttäytyä fiksusti, ei tarvitse mennä USA:han tai eteläeurooppaan...

että muutkin ovat törmänneet tähän " ongelmaan" . Vien välillä lapsiani varahoitoon tarhaan ja normaalisti tervehtiessäni vastaan tulevia vanhempia, olen saanut välillä vain outoja katseita. Oon jo miettinyt, että ovat minulle vihaisia kun tuon ylimääräisiä lapsia hoitoon..

Toisin kuitenkin kävi aika usein. Joten mieluummin toimin omalla tavallani (en voi tietää etukäteen aikooko kyseinen henkilö jäädä rupattelemaan vai ei).



Minusta on melkein tylympää vain tervehtiä sanomatta mitään mitään muuta;

-Hei.

-Hei.

*pukeminen jatkuu hiljaisuudessa*

että joutuu puhumaan myös jotain small talkia.

Avaan kyllä suuni jos minulla on asiaa ja juttelen mielelläni, jos jollakulla on asiaa minulle.



Etenkin aamuisin haluan olla melkolailla omissa oloissani. Ajatukset ovat jo töissä, päivänkulussa jne.

Heidän lapsensa saattavat huutaa minun nädessään X:n äiti, mutta silti ei reaktiota. Huoh..

Välttelee sitäkin viimeiseen asti. Kerran yritin sanoa jotain neutraalia (tyyliin säästä), mutta jätin sitten kun ei tullut mitään vastakaikua.



Siinä me seisomme tyhjällä pihalla viiden metrin päässä toisistamme hiekkalaatikon reunalla sanaakaan sanomatta. idioottimaista.

Olen suuttunut muutamille tervehtimättömille. Nyt olen alkanut tervehtiä heitä kovaäänisesti ja tarvittaessa moneen kertaan. Kyllä tehosi. Nyt kaikki tervehtivät minua. Jos eivät vieläkään olisi tervehtineet, olisin laittanut välit kokonaan poikki ja en edes asiasta enää keskustellut tai lapsiaan meille pyytänyt.

Suhtaudun hieman huvittuneesti niihin (harvoihin), joille tervehtiminen on selvästikin ongelma;) Samaan ilmiöön törmää myös työpaikoilla.

Vierailija:

Jos eivät vieläkään olisi tervehtineet, olisin laittanut välit kokonaan poikki ja en edes asiasta enää keskustellut tai lapsiaan meille pyytänyt.

välit poikki siten, että en välitä jatkossa puhua mistään asioista heidän kanssaan, jos he joskus jostain haluavat puhua. Sitten välit poikki siten, että en halua heidän lapsiaan meille tai meidän heille, vaikka lapset ystävystyisivät. En halua olla missään tekemisissä mokomien tympeiden kanssa. Miksi haluaisin.

Siis niitä jotka katsoo edes minuun päin, ja oppiihan nuo tietämään, ketkä ei tervehi.



Mutta meidän päiväkodissa isät tervehtii kaikki! Ja monesti ennen kuin itse kerkeää!

Tänään saatiin töissä hyvät naurut kun kaksi tuppisuuäitiä tuli samaan aikaan eteiseen lapsiaan riisumaan. Lapset jutteli toisilleen tyyliin " mä voisin tulla teille huomenna leikkimään jos äiti päästää" ja äidit hiljaa ja punaisia riisui kiireen vilkkaa pienokaisiaan eivätkä sanaakaan vaihtaneet. Olisivat varmasti toivoneet että joku henkilökunnasta olisi tullut pelastamaan tukalasta tilanteesta mutta aivan tahallaan ei kukaan menty. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä juttelemaan toistensa kanssa!



Joten teistä välillä puhutaan, rakkaat jurottaja-mammat!

Pointtini on oikeastaan se, etten katso olevani missään väleissä muiden lasten vanhempien kanssa. Se, että lapsemme ovat samassa ryhmässä, ei ole riittävän yhdistävä tekijä, jotta edes tervehtisin.



Jos lapseni höpöttäisi jatkuvasti vaikka Villestä ja haluaisi mennä Villelle kylään/Villen tulevan meille, niin seuraavan kerran Villen äidin/isän nähtyäni tervehtisin ja ottaisin asian esille. Kutsuisin mielelläni Villen vanhempineen meille, koska mielelläni olisin tekemisissä lasteni kavereiden vanhempien kanssa. Pelkkä samassa ryhmässä oleminen ei tee lapsestani kaikkien ryhmäläisten kaveria.

minusta taasen samassa ryhmässä oleminen tekee lapsesta kaikkien ryhmäläisten kaverin. Tämän vuoksi myös edellytän tervehtimistä kaikilta.

Ja koulun käyntiä on edessä useampi vuosi. Viimeistään koulussa teidän on oltava tekemisissä lapsenne kavereiden vanhempien kanssa. Millaisen kuvan haluatte itsestänne - tervehtimättömät - antaa vanhempina? Ihan tosissaanko uskotte näiden toisten vanhempien ajattelevan teidän olevan fiksu perhe, jolle uskaltaa antaa lapsensa kylään? Voitte uskoa, että vaikeuttaa lasten kaverisuhteitakin.

Aloitettu vasta. Välillä jätän kyllä tervehtimättäkin, jos on hirvittävä kaaos ja ruuhka haku- ja viemisaikana. Ei ehdi keskittyä siihen kuka tulee ja kuka menee ja kenelle on jo sanonut heit. Eli jos joku tervehtii, enkä huomaa ajatuksiltani ja pukemisiltani (2 lasta), ei pidä loukkaantua.

Eikö riitä, että lapset tykkäävät toisistaan ja ko lapsi käyttäytyy suht koht mukavasti?



Minun mielestäni kaikki hoitoryhmän lapset nimenomaan OVAT kavereita, kunnes toisin todistetaan.



Minkälaista arvomaailmaa haluat opettaa lapsellesi?

Kaveri-asiaan siis.

Minusta lapseni ei ole automaattisesti kaikkien ryhmäläistensä (ja myöhemmin luokkalaistensa) kanssa kaveri. Hän leikkii luultavasti enemmän tiettyjen lasten kanssa, vaikka hänellä ei olisikaan niitä muita vastaan mitään.



Ylipäätään en tykkää lasten(kaan) tiimoilta ajatuksesta " pitää olla kaikkien kaveri" . Ei pidä. Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, mutta kaikkien kaveri ei tarvitse olla.