Lue keskustelun säännöt.
Tervehditkö lapsesi hoitopaikan muita vanhempia tuonti/hakutilanteessa?
12.03.2007 |
minusta on normaalia tervehtiä päiväkodissa sisällä ja pihalla muita vanhempia, ja suurimmalla osalla vanhemmista pitää sitä myös normaalina. mutta sitten lapseni päiväkodissa on myös näitä, jotka eivät koskaan tervehdi. ja yhdellä pojalla kumpikaan ei tervehdi. ja muutenkaan en ole kummankaan nähnyt hymyilevän tai muutenkaan elehtivän koskaan. aluksi luulin kun huomasin ettei äiti tervehdi, että ehkä hän on masentunut, väsynyt tms mutta sitten tajusin, että he ovat sellaisia, etteivät tervehdi. tuntuu oudolta. pitkään tein sitä että tervehdin heitä siitä huolimatta että takaisin sain vain pienen vilkaisun, nyttemmin olen jättänyt tervehtimättä. se tuntuu vain niin oudolta, kun lapsemme leikkivät yhdessä ja samasta ovesta kuljetaan, joskus yhtäaikaakin jne. kavereita tms ei todellakaan tarvitse olla,mutta edes pieni päännyökkäys olisi mielestäni korrektia.
Kommentit (103)
on luonnollista että tervehdin kaikkia, mutta kaikki ei toki vastaa tervehdykseeni. Sekin on ymmärrettävää koska olen av-mammojenkin suuresti halveksima ja vihaama äiti, joka on hankkinut lapsensa toisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet myös yleensä tervehtivät reippaamin takaisin tai ensin, ja yleensä jopa hymyn kanssa.
Muutama nainen hyvin myrtyeenä vastaa takaisin, kun tervehdin. Yksi ei tervehdi ollenkaan, ja meidän lapset on samassa ryhmässä. Se vaikuttaa oudolta.
Peruskäytöstapoja, joita toivottavasti lapsikin oppii.
jotka ovat sita mielta etta jos he tervehtivat ihmisia jotka nakevat harva se paiva mutta eivat sen kummemmin tunne, he jotenkin kokevat sen niin suureksi myonnytykseksi etta taytyy oikein miettia ' kannattaako' se ja mita siita mahdollisesti hyotyy. Voiko ajatukset tosiaan olla niin tiukasti edessaolevassa tyopaivassa, kuten joku aikaisemmin sanoi, etta hein sanominen muutamalle ihmiselle pilaa koko paivan? Voiko tallainen ihminen esim. ajaa turvallisesti autolla toihin?
Eihan tervehdykseen vastaaminen katsekontaktilla, hymylla ja jopa parilla sanalla maksa mitaan!
Jotenkin kasitan viela sen etta joku paattaa olla tervehtimatta muita ensin, mutta se etta tietoisesti paatetaan olla vastaamatta toisen tervehdykseen, on kylla todella moukkamaista kaytosta. Siihen ei mun mielesta voi olla mitaan tyydyttavaa selitysta, muuta kuin etta tama ihminen on huonotapainen ja epakohtelias.
Niin metsä vasta kuin sinne huudetaan! Jos haluat opettaa lapsesi tavoille niin käyttäydy myös itse niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...koko henkilökuntaakaan ei tule tuntemaan millään. Sijaisia ja vanhempia pyörii paikat väärällään ja ylipäätään väkeä on paljon.
en lukenut loppuun kaikkia vastauksia, mutta lisään aloitukseeni, että minä tervehdin myös kaikkia hoitajia, oli ne sitten lapseni ryhmässä tai muissa. lisäksi tervehdin päiväkotiapulaista ja keittäjää (harvemmin näen mutta jos siis näen). eli koko henkilökuntaa, ketä vain näen. en tietenkään juokse perään vaan siis jos katseemme kohtaavat. lisäksi tervehdin kaikkia lapsia ja myös juttelen heille, ja se onkin niin ihanaa kun osa lapsista tulee juttelemaan, näyttämään lelujaan jne. eilenkin huikkasin kaikille " hei kaikki" ja heilautin kättäni, vaikka ajattelinkin että menenköhän liian pitkälle tässä tervehtimisessä ja nauroin itselleni " sisäisesti" .. :)
mutta toisaalta, pidän lapsista ja olen sellainen äiti, että haluan tietää ja tuntea lapseni kaverit, ystävät ja heidän vanhempansa, niin nytkin kuin sitten kouluiässäkin. olen avoin ja sosiaalinen. ymmärrän kyllä jos kaikki eivät ole, ihmiset ovat erilaisia, mutta sitä todella ihmettelen ettei voi edes päätään nyökäyttää tervehtimisen merkiksi. en kuitenkaan ala puhumaan säästä tms kuin vain niiden vanhempien kanssa joista huomaan että haluat jutella ja tutustua paremmin.
Terveisin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tervehtiminen ei tosiaan liity sosiaalisuuteen, vaan on kohteliaisuussääntö - hölmö sellainen.
En vain tykkää tervehtiä tuntemattomia vain kohteliaisuuden takia. Jos joku tekee minusta kovin syvällisiä päätelmiä vain sen vuoksi, niin se on hänen asiansa - ja virheensä. En tosiaan jää surkutelemaan että " voivoi, mitäköhän Viljamin äiti minusta nyt ajattelee..." .
Hoitajia tervehdin aina, koska lapsi on ryhmiksessä ja kyseessä on vain yksi ryhmä, joten kaikkien hoitajien kanssa tulee oltua tekemisissä.
Lapsia tervehdin myös. En nimittäin oleta, että he ymmärtäisivät syyn siihen miksi en tervehdi. Lapset ovat myös enemmän vuorovaikutuksessa oman lapseni kanssa - toisin kuin muut vanhemmat.
Taidan olla todella lapsellinen, koska en ymmärrä minäkään. Musta se on loukkaus jos joku ei tervehdi takaisin.
Yhteiskunnassa voi olla paljon " tyhmiä" normeja mutta tervehtiminen on kiva ja ystävällinen tapa.
Olen muuten 8 vuoden ajan tervehtinyt kaikkia tarhoissa ja kouluissa ilman, että olen " joutunut" vanhempien kanssa sen läheisempiin tekemisiin.
Te, jotka ette tervehdi, omapa on asianne, mutta tiedätte että teitä pidetään aika juntteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos edelleenkään et ymmärrä, niin luovutan. Rautalanka loppui.
JUURI SINULLE tulen sanomaan jotain, koska kaivat suorastaan verta nenästäsi!
Jos vaivautuisit sanomaan reippaasti hei, niin saisit olla rauhassa!
Minulla ei ole tapana ruveta muiden kanssa turhia höpöttämään, mutta sinä ylität ärsytyskynnykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdi vain vaikka kurkku suorana. Minä nyökkään vastaukseksi ja pyörittelen itsekseni silmiäni ;)
Mutta kun lapseni kävi seurakunnan kerhoa, niin siellä ei akat tervehtineet. Ei ainakaan tälläistä uutta tulokasta. Ensimmäisenä päivänä tervehdin jokaista, kun siellä ovien takana odotimme, ja yksikään ei sanonut hei! Toisena kertana sama juttu!? Lopetin sitten kokonaan itsekin. Mun mielestä se oli vaan niin typerää, seistä siinä oven takana kuin sillit purkissa, ja kukaan ei voi edes moikata.
Ihme kuppikunta.
Terkkuja vaan Tuusulaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnut lataavan nyt hiukan liikaa merkityksiä tervehtimiseen. Jos muille ihmisille tulee siitä kiva olo, niin vaatiiko se sinusta liikaa ponnisteluja? Ja tervehtimättömyys puolestaan loukkaa.
Itse asiassa tervehtimättömyys on tosi uusi asia. Vielä meidän vanhempamme on kasvatettu siihen, että KAIKKIA vähänkään naamalta tuttuja tervehditään. Kadullakin miehet ottavat ihan - jösses -hatun päästään naisten tullessa vastaan...
Ethän silloinkaan kaiketi mieti, tunnetko toisen, jos pyydät anteeksi tönäistyäsi häntä? Kyse ei siis ole mistään kummoisesta sosiaalisuudesta, ystävyyden osoittamisesta tms.
Muistan ennenkin lukeneeni jostain ketjusta jotain yhtä tylyä, kyllä saa
lapsensa hyvän mallin äidiltään
Jos töytäisen jotakuta, niin toki pahoittelen. Ilmaisen, ettei tekoni ollut tahallinen. (Miten se liittyy tervehtimiseen?)
En vain näe syytä miellyttää muita, minulle tuntemattomia ihmisiä, tekemällä asiaa, joka minusta on täysin turha.
Itsekästä? Toki.
Ja siis. Jos joku minua tervehtii, niin nyökkään takaisin. En vain tuijota tms.
Kuule, jätä ihan reilusti se nyökkäyskin pois, jos on noin vaikeeta
Kyse on aivan samalla lailla sosiaalisen yhdessäolon säännöstä kuin anteeksipyyntökin. Eihän se anteeksipyyntökään kenenkään kipua vähennä tms., mutta tekee mielen paremmaksi.
Kun et tervehdi, ilmaiset, että " en välitä sinusta, en halua olla sinun kanssasi tekemisissä vähääkään" . Aika tylyä. Minä haluan kanssaihmisilleni hyvää mieltä, enkä pidä tervehtimiseen kuluvaa vaivaa isona.
Molemmissa - sekä tervehtimisessä että anteeksipyynnössä - on toki kyse samalla vaikutelmasta, jonka haluat tehdä toiseen. Pyydät anteeksi, ettet vaikuttaisi tahallaan tönijältä. Tervehdit, ettet vaikuttaisi tylyltä. Sikälikin siis kyse on aika samasta asiasta.
Morre:
Jos töytäisen jotakuta, niin toki pahoittelen. Ilmaisen, ettei tekoni ollut tahallinen. (Miten se liittyy tervehtimiseen?)En vain näe syytä miellyttää muita, minulle tuntemattomia ihmisiä, tekemällä asiaa, joka minusta on täysin turha.
Itsekästä? Toki.Ja siis. Jos joku minua tervehtii, niin nyökkään takaisin. En vain tuijota tms.
(vrt. bussikuski, kaupankassa ym.).
En pidä heitä huonompina, parempina, rumempina, fiksumpina tms. Teen, kuten itselleni toivoisin tehtävän - antakaa minun olla. Tervehtikää vain jos on asiaa. Silloin juttelen mielelläni.
En ole yhtään sen sairaampi kuin muutkaan. Käyttäydyn vain eri tavoin. Ja pidän mielessäni aina tuon " teen, kuten itselleni toivoisin tehtävän" -säännön.
Opetan myös lastani siihen, että naapureita jne. tervehditään kohdatessa. Olen myös esittäytynyt oma-aloitteisesti uusille vanhemmille, joiden lapsi on aloittanut lapseni päiväkotiryhmässä.