Lue keskustelun säännöt.
Tervehditkö lapsesi hoitopaikan muita vanhempia tuonti/hakutilanteessa?
12.03.2007 |
minusta on normaalia tervehtiä päiväkodissa sisällä ja pihalla muita vanhempia, ja suurimmalla osalla vanhemmista pitää sitä myös normaalina. mutta sitten lapseni päiväkodissa on myös näitä, jotka eivät koskaan tervehdi. ja yhdellä pojalla kumpikaan ei tervehdi. ja muutenkaan en ole kummankaan nähnyt hymyilevän tai muutenkaan elehtivän koskaan. aluksi luulin kun huomasin ettei äiti tervehdi, että ehkä hän on masentunut, väsynyt tms mutta sitten tajusin, että he ovat sellaisia, etteivät tervehdi. tuntuu oudolta. pitkään tein sitä että tervehdin heitä siitä huolimatta että takaisin sain vain pienen vilkaisun, nyttemmin olen jättänyt tervehtimättä. se tuntuu vain niin oudolta, kun lapsemme leikkivät yhdessä ja samasta ovesta kuljetaan, joskus yhtäaikaakin jne. kavereita tms ei todellakaan tarvitse olla,mutta edes pieni päännyökkäys olisi mielestäni korrektia.
Kommentit (103)
Aina ei kyllä tule edes sitä nyökkäystä tai vilkaisua vastaukseksi. Ihmeen huonokäytöksisiä ihmisiä sitä onkin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se koomista kun meidän neidin kanssa samassa ryhmässä olevan vanhempi ei tervehdi. Siinä sitä aamulla riisutaan vaatteita vierekkäin ja minä toivottelen seinille hyvät huomenet : ( No onneksi näitä idiootteja ei ole montaa, suurin osa sentään osaa käytöstapoja
Ja hoitajia ryhmästä riippumatta.
T:6
Ällistynein olin tänä aamuna, kun lapseni tarhakaverin (siis samassa ryhmässä) äiti ei tervehtinyt kun olimme yhtä aikaa naulakoilla lapsia riisumassa, ei siis vastannut tervehdykseen eikä edes vilkaissut minuun.
Pidin häntä vähän tyhmänä ja erittäin epäkohteliaana.
Meidänkin pienessä kunnassa suurin osa vanhemmista painelee kiireesti vaan ohi, ei moikata tai edes hymyillä. Vanhempainilloissa istutaan kuin tatit ja vaivautuneesti avataan suu jos erikseen sitä pyydetään.
Aika heipparallaa meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morre:
Tervehdin, jos minulla on heille jotakin muuta sanottavaa.
Jos he tervehtivät ensin, niin nyökkään vastaukseksi.
ja taidan kuulua näihin, jotka eivät pahemmin tervehdi, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että kaikki on niin uutta, sitä vaan miettii niitä lapsen asioita ja koettaa muistaa, että mitä pitikään hoitajilta kysyä, ja mitä sitä töissä pitikään muistaa ekana tehdä jne. Pää täynnä kysymyksiä ja mietittivää ja muistettavaa. En varmaan huomaa kaikkia, jotka yrittävät tervehtiä.
Koettakaa ymmärtää moukkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapsemme sattuvat olemaan samassa ryhmässä, ei ole niin yhdistävä tekijä.
Haluan olla myös omissa ajatuksissani ja/tai keskittyä lapseeni.
Nyökkäämällä osoitan, että en halua keskustella. Aluksi kävi monesti niin, että kun vastasin tervehdykseen, niin johan alkoi hölinät säästä, lastenvaatteista ym. Joten katsoin parhaimmaksi vain nyökätä.
Minusta tämä sopii suomalaiseen kulttuuriin hyvin ja suorastaan nautin tästä :) Toki jos asuisin esim. USA:ssa tai eteläisemmässä Euroopassa, niin tervehtisin, koska se on enemmän sikäläisiä tapoja.
Siis minkä takia pitäisi olla tervehdittävän kanssa jotain muuta puhuttavaa. Käytöstapoihin (HYVIIN) kuuluu että tervehditään tavattaessa vaikkei olisikaan kaveri.
Minä tervehdin kaikkia katsovatpa sitten päin tai eivät. Oikein kuuluvasti! Ja kiusallanikin, sen verran v-pää minä olen. Saavatpahan sitten sadatella koko työpäivän sitä. Minusta on vaivautunutta riisua lapsia siinä pienessä eteisessä jollei ole tervehtinyt. Enkä mä välttämättä puhu mitään muuta, jollei ole mitään asiaa.
AAAAARRRRRGGGGG kun keittää tää asia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja kaikkien ei tarvitse olla kaikkien kavereita. Väitän, että aika moni teistäkään ei pitänyt luokkalaisiaan KAVEREINA.
Täytyy kuitenkin pystyä tekemään töitä yhdessä.
Vierailija:
Ymmärrän kyllä morrenkin pointin. Miksi kaikkien pitäisi olla niin sosiaalisia?
En ole minäkään mikään kovin sosiaalinen tyyppi mutta onneksi osaan käyttäytyä ja tervehtiä toisia ihmisiä. Ajatelkaa, availen vanhuksille jopa ovia! :-O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin kyse on käytöstavoista eikä sosiaalisuudesta. Juttua ei tarvitse jatkaa enempää, jos ei ehdi, osaa tai jaksa.
Eikait ne tartte olla kavereita jos sanoo huomenta???!!
En mäkään sitä mieltä ole että kaikkien täytyy olla kaikkien kaveri mutta kai stiä voi silti tervehtiä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa tervehdin kaikkia, mutta kun huomasin että pari ei tervehdi takaisin, niin lakkasin heitä tervehtimästä. Ja ihan ekasta kerrasta en lakannut tervehtimästä, vaan sitten kun tosiaan huomasin että, kyllä ne kuulee, mutta eivät vain halua tervehtiä itse?
Eipä se mua pahemmin haittaa, suurin osa kuitenkin iloisesti moikkaa. Tai no, yksi nainen ärsyttää. Se on niin kireen näköinenkin, jotenkin tulee mieleen että se on ilkeä ihminen.
Ja jos on niin tuttu, että tervehdin, sitten yleensä jutellaan muutakin samalla.
He ovat akateemisia ja me duunareita. Alkuun tervehdimme, jos satuimme hakemaan lapsia samaan aikaan, mutta koska tervehdyksiin ei millään tavalla vastattu, lopetimme. He valittavat jatkuvasti lapsestamme, jolla on peruskäytöstavat kyllä hallussa, mitään kiinnikäymisiä tai kiusaamista ei ole tapahtunut. Lapsemme ovat todella hyviä kavereita keskenään, mutta jostain syystä he eivät pidä meistä. Lieneekö syynä kateus, kun kuukautta vanhempi nelivuotiaamme osaa kirjoittaa mallista, lukea isoilla kirjaimilla kirjoitettua ja on lahjakas piirtäjä, mutta näiden opettajien lapsi ei.
Jokaista vanhempaa, hoitajaa ja lasta. Ja lähes kaikki tervehtivät takaisin, tai ehtivät ensin.
Niiden vanhempien kanssa, joiden lapsi on jotenkin erityisen hyvä kaveri minun lasteni kanssa, vaihdan yleensä muutaman sanan tervehdyksen lisäksi.
Ei tulisi mieleenikään olla tervehtimättä, koko päiväkodissa on vain yksi isä joka omistuisesti murisee takasin, kaikki muut tervehtivät iloisesti.
En voi väittää olevani kauhean sosiaalinen, enkä edes tunne oloani luontevaksi " smalltalkatessa" mutta mulla menisi jotenkin päivä heti alusta asti pilalle, jos kaikki vaan toisiaan katsomatta päiväkodissa kävelisivät ohi eikä kukaan sanois mitään.
Tai joku tuttu monta vuotta samassa rapussa asunut naapuri. Mitään satunnaisia päiväkotiäitejä en ala tervehtimään, niitä kun menee ja tulee kuin sieniä sateella. Lapsella on hoitajatkin vaihtuneet useampaan otteseen ja on täys työ, että edes niitä osaa tervehtiä ja tietää kuka on oman ryhmän hoitaja.
Tervehtikööt ne joilla ei muutakaan tekemistä ole vaikka kaikkia vastaantulijoita mun puolestani. = )) Mutta turha tulla vaatimaan sellaista muilta vierailta ihmisiltä.
lapsenne eivät ole kavereita. Toinen vanhempi turhautuu ja lopettaa tervehtimisen SINUN takiasi. Lapsenne tutustuvat. Ja nyt se onkin yhtäkkiä tuon toisen vanhemman vika, että yhteyttä ei ole, koska SINÄ olet käyttäytynyt moukkamaisesti!
SINUN takiasi lapset kärsivät!
Meillä tervehditään mennen tullen, vaikka emme toisiamme tuntisikaan. Toiset ovat eskarilaisten ja toiset taas niiden pienimpien vanhempia.
Samassa tarhassa lapset viettävät päivänsä.
Näyttää mielestäni jo lastenkin silmissä omituiselta jos vanhemmat eivät tervehdi toisiaan.
Tervehdin myös " tuntemattomia" isovanhempia. Samoin on tervehditty lasteni isoäitiä, vaikka kukaan ei häntä varsinaisesti tunnekkaan.