Lue keskustelun säännöt.
Tervehditkö lapsesi hoitopaikan muita vanhempia tuonti/hakutilanteessa?
12.03.2007 |
minusta on normaalia tervehtiä päiväkodissa sisällä ja pihalla muita vanhempia, ja suurimmalla osalla vanhemmista pitää sitä myös normaalina. mutta sitten lapseni päiväkodissa on myös näitä, jotka eivät koskaan tervehdi. ja yhdellä pojalla kumpikaan ei tervehdi. ja muutenkaan en ole kummankaan nähnyt hymyilevän tai muutenkaan elehtivän koskaan. aluksi luulin kun huomasin ettei äiti tervehdi, että ehkä hän on masentunut, väsynyt tms mutta sitten tajusin, että he ovat sellaisia, etteivät tervehdi. tuntuu oudolta. pitkään tein sitä että tervehdin heitä siitä huolimatta että takaisin sain vain pienen vilkaisun, nyttemmin olen jättänyt tervehtimättä. se tuntuu vain niin oudolta, kun lapsemme leikkivät yhdessä ja samasta ovesta kuljetaan, joskus yhtäaikaakin jne. kavereita tms ei todellakaan tarvitse olla,mutta edes pieni päännyökkäys olisi mielestäni korrektia.
Kommentit (103)
Voin vaikka lähestyä Villen vanhempia iltapäivästä:
" Hei! Olen X:n äiti. X on kovasti kaveerannut teidän Villen kanssa..." jne.
Pointtini on siis vain se, että en tervehdi huvikseni. Jos tervehdin, niin minulla on yleensä asiaakin.
Jos vanhempi on " katkaissut välinsä kanssani" sen takia etten ole aiemmin häntä tervehtinyt (siis ennen kuin lapseni on alkanut puhumaan Villestä enemmän), niin se on hänen asiansa. Minä en kärsi, mutta lapset voivat surra asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo mikään hölösuu ja ulospäinsuuntautunut mutta miksi ei voi tervehtiä ihmisiä jotka tulee vastaan siellä hoitopaikassa ym. ?
Ei se sitä tarkoita että pitää jäädä small talkia jauhamaan.
Asuin useamman vuoden kerrostalossa ja oli todella tiukassa tervehdykset eräiltä !
ja kenties jopa muutama sananvaihdos ja päivä lähtee minusta huomattavasti paremmin käyntiin. :)
Te jotka ette koskaan tervehdi niin ettekö te myöskään tervehdi bussikuskia, kaupankassaa, työpaikkanne siivoojaa jne?
Huoh. Kyllä ihmiset voisivat pienillä asioilla nostaa elämänlaatua.
Vierailija:
Te jotka ette koskaan tervehdi niin ettekö te myöskään tervehdi bussikuskia, kaupankassaa, työpaikkanne siivoojaa jne?
He ovat ihan eri tavoin tekemisissä kanssani kuin lapseni ryhmäläisen vanhempi.
Bussikuski, kaupan kassa ym. asiakaspalvelijat tarjoavat minulle palvelustaan, joten tervehtiminen kuuluu asiaan. Harvemmin myöskään jäävät turisemaan niitä näitä.
Onko pelkona että itse tai toinen vuodattaa samantien koko elämäntarinansa?
Minä ainakin saisin tuosta tervehtimättömyystyylistä niin tympeän kuvan koko ihmisestä että en tiedä vastaisinko kovinkaan mielelläni myöntävästi mihinkään kyläilykutsuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin oletan että ovat joko todella kummallisia tai sitten ylpeitä.
Ylpeitä yritän välttää aivan yhtä paljon kuin niitä kummallisiakin. Heillä taustalla on mielenterveysongelmat ja kaikkea muuta hassua komerossa.
Kyllä pelästyisin jos sellainen haluaisi antaa leikkikutsun lapselleni.
joka ei saa sanottua hei. Lasten isä kyllä sentään moikkaa. Enkä ole häntäkään sen enempää ahdistellut. Juttelen enemmän niiden vanhempien kanssa, joiden kanssa olen paremmin samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en tervehtisi, pitäisin itseäni aika idioottina...
. Kutsuisin mielelläni Villen vanhempineen meille, koska mielelläni olisin tekemisissä lasteni kavereiden vanhempien kanssa. Pelkkä samassa ryhmässä oleminen ei tee lapsestani kaikkien ryhmäläisten kaveria.
[/quote]
Kyllähän tarhakaverit ovat tarhakavereita? Toivottavasti tuo asenteesi ei ole lapseesi siirtynyt : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tää tottakaan: nuorehkot naiset (?) pelkäävät siinä määrin kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa, etteivät voi " hei" sanoa ohi mennessään.
Ja kysymykseen vastaus: kyllä tervehdin lapsen hoitokavereiden vanhempia. Tervehdin jopa rappukäytävässä vastaan tulevia, ajatelkaa! Eikä koskaan kukaan ole aloittanut häiritsevää keskustelua. Monet kyllä painelevat ohi niska kyyryssä ja mulkoilevat alta kulmien. Olenkin ihmetellyt mistä on kyse, mutta eihän se näytä olevan edes epätavallista. Voi elämän kevät!
Ymmärrän kyllä morrenkin pointin. Miksi kaikkien pitäisi olla niin sosiaalisia?
Ja kaikkien ei tarvitse olla kaikkien kavereita. Väitän, että aika moni teistäkään ei pitänyt luokkalaisiaan KAVEREINA.
Täytyy kuitenkin pystyä tekemään töitä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan kuuluu jo alkeellisimpiinkin käytöstapoihin!
Se on hyvä tapa. Myös täällä Suomessa.
Ja on todetta typeräää kun pihat ja hoitopaikat on täynnä niitä, jotka eivät noteeraa toisia millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä Espoon keskuksessa pienessä pk:ssa yksi isä ei tervehdi, muut joten kuten kyllä. Lopetin sen isän tervehtimisen, vaikka tuntuu tosi tyhmältä heh hehh.... hänelle varmaan helpompaa näin. Itsestä tuntuu tosi oudolta. Oma poikani sanoo hänelle usein MOI mutta mies ei vastaa. Todella pönttö...
Miksi joku haluaa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan jopa sillä hetkellä kun toinen sanoo moi?
Meidän lasten päiväkodin vanhemmista ehkä puolet on Morren kaltaisia epäkohteliaita omituisuuksia, eivät saat sanaa suustaan vaikka heille sanoo iloisesti " Huomenta!" .
Entisessä päiväkodissa ei vastaavia ollut yhtäkään. Riippuu varmaan siis asuinpaikasta.
Liian ylpeät, itseään parempana pitävät liian itseriittoiset egoistit jättävät tervehtimättä.
yksi ei moikannut koskaan vaikka sen poika teki sen reippaasti aina. Sama tyyppi on asuu samassa pihapiirissä, seinän takanamme.
Kerran taannoin pitkästä aikaa testasin, tervehtimällä, eikä edelleenkään viitsinyt vaivautua!!
Kuten edellä mainittiin, niin ei voi olettaa, että lapsi on tarhassa kaikkien kaveri. Parempi siis olla hiljaa vaan!
Ja töissä - siis, jos pitää olla VUOROVAIKUTUSTA ja HYÖTYÄ jotain siitä toisesta, niin mitäs noiden kanssa lätisemään. Minä teen työni ja niin tekee kolleegani. Eivät he ole kavereitani.
Tai, ehkä voisivat ollakin jos kerran tervehtisin, hmmmm....
kysyä VAIN SUOMESSA!
ajatella, normaalia kanssakäymistä eli tervehtimistä!
Mutta ymmärrän ap:n kysymyksen, joillakin se tervehdys on tiukassa.
Tervehdin, jos minulla on heille jotakin muuta sanottavaa.
Jos he tervehtivät ensin, niin nyökkään vastaukseksi.
En tietenkään ole innoissani esim. narkkarivanhemmista.
Mutta lapseni ystävänsä valitsee, en minä.