Mies on ''riitansa riidellyt''

No tuosta miehestä jäi kyllä sellainen kuva että on perus omaapercettään ajatteleva mölli jonka ei "tarvitse" välittää toisesta koska se olisi "riitelyä" ja nainen on lapsellinen jos haluaa oikaista asioita. Jos mies ei näytä kiitollisuutta ja välittämistä millään tasolla kuka tahansa nainen kilahtaa jossain välissä. Mies myös laukoo typeriä kommentteja? Me kaikki tiedämme miten hellvetin typeriä juttuja miehet pystyvät päästelemään suustansa jopa omalle puolisolleen ja naisen pitäisi vain silmät vilkkuen vieressä ihailla? Kun asiasta mainitsee alkaa nillitys "riitelystä" ja "riippana olemisesta" ja koska mies joutui edellisessä suhteessa selvittelemään käytöstään(?) useinkin niin nyt ei enää jaksa. Jos nainen ei siedä mölliä niin sitten ottaa eron. 

Ap, sinulla taitaa olla melkoinen pälli miehenä, tiedän tämän uhriutuvan lajikkeen. Palstaulit täällä tietenkin puolustavat ukkoa. 

Tässä ketjussa parit jotka ovat olleet yhdessä vähemän kuin kymmenen vuotta sopisi pitää typerä nassunsa kiinni. 

"Jompikumpi taipuu? En ymmärrä yhtään tätä. Totta kai täytyy löytää se kompromissi, että ollaan yhtä mieltä. En yhtään ymmärrä, miten voi olla parisuhteessa, jossa ollaan asioista eri mieltä??"

... 

Sitten et ymmärrä. Minä en ymmärrä suhteita, joissa kaikesta pitää olla samaa mieltä. En todellakaan haluais et oma mies taipuis vaan miellyttämään itseäni. Kumpikin saa olla omaa mieltä, sitä pitää kunnioittaa 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

 

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla paremmin, miksi jokin toisen käytöksessä herättää kritiikin antamisen tarvetta

Varm

Edelleen, parisuhdeterapeutti on oikea paikka teille. Ja niin kuin yksi aikaisempi kirjoittaja mainitsi, ei ole sinun tehtäväsi osoittaa toisen virheitä. 

Jos aloitat keskustelun Sinä et koskaan tai Sinä aina, niin metsään menee heti. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n tilannetta, meillä oli sama. Mies mielsi eri mieltä olemisen riitelyksi ja triggeröityi heti vahvasti, minusta se oli vain avointa keskustelua myös negatiivisista asioista. Olimme yhdessä yli 20 vuotta ja yritimme korjata tätäkin kommunikaatio-ongelmaa, mutta lopulta suhde päättyi eroon.

Miehen lapsuudenkodissa oli riidelty railakkaasti ja miehen rooliksi muodostui rauhan ylläpitäjän ja neuvottelijan rooli. Hänen vanhempansa päätyivät kuitenkin likaiseen ja rumaan eroon, jossa mies jäi välikädeksi täysin välit poikki olevien vanhempiensa väliin. Niinpä pienikin sanaharkka tai erimielisyys tarkoitti hänelle vakavaa uhkaa. Meillä kotona taas riideltiin nopeasti ja tulisesti, mutta asia myös hoitui sillä, eikä niitä jääty märehtimään.

Mies oli tästä riitelyn ja kielteisen asioiden käsittelystä siis ihan kauhuissaan: hän luuli, että jätän hänet aina, kun mainitsin vaikka sukista lattialla. Minulle mies ei usk

Minä näen samoin, että tilanne on toksinen, mutta eri tavalla.

Mies kontrolloi liian hyväuskoista ja kokematonta ap:ta.

Red flagit:

Ap:n eka suhde (kokemattomuus)

Ap ahdistuu suhteessa (syntyy riita tilanteen ratkaisemiseksi)

Miehellä ollut useita suhteita (ei pysty käyttäytymään parisuhdekelpoisesti)

Mies uhkailee erolla (todella asiatonta ja rikkovaa)

Mies kontrolli tilannetta kieltämällä ap:ta nostamasta asioita esille (koska tavallinen puhe ei toimi, tilanne on eskaloitunut riitaan)

50 vuoden kokemuksella: toista ei voi muuttaa, hän käyttäytyy juuri niin kuin kokee toisen arvoiseksi (ei kunnioita ap:ta eikä parisuhdetta) ja erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa -> ero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis ongelma, ettei mies ole valmis riitelemään vai se, että mies ei ole valmis puhumaan negatiivista asioista?

Ymmärrän jos kyseessä on jälkimmäinen, mutta muuten en käsitä miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa missä riidellään.

 

Mies ei ole valmis keskustelemaan virheistään

Keskustelu yltyy riidaksi, kun mies kokee, että hyökkään häntä vastaan. Vaikka tyylini ei mielestäni ole edes hyökkäävä.

- Ap

Esim. millainen virhe? MIten sanot asiasta?

Ei meinaa saada oikein kiinni mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

"Jompikumpi taipuu? En ymmärrä yhtään tätä. Totta kai täytyy löytää se kompromissi, että ollaan yhtä mieltä. En yhtään ymmärrä, miten voi olla parisuhteessa, jossa ollaan asioista eri mieltä??"

 

... 

 

Sitten et ymmärrä. Minä en ymmärrä suhteita, joissa kaikesta pitää olla samaa mieltä. En todellakaan haluais et oma mies taipuis vaan miellyttämään itseäni. Kumpikin saa olla omaa mieltä, sitä pitää kunnioittaa 

Ok, onneksi minulla ei ole tuollaista suhdetta. Kuulostaa kamalalta, että ollaan yhdessä, mutta kuitenkin yksin. 

Harmillista, että mies kokee sinun keskustelunavaukset hyökkäyksenä. Olette varmaan jo siinä tilanteessa, että sinä joudut vatvomaan ja valmistautumaan epäkohtien esilletuomiseen ja tilanteessa et olekaan sitten rento ja luonteva, kun pelkäät miehen reaktiota. Tämän seurauksena mies reagoi entistä voimakkaammin ja kierre vaan syvenee.

Tarvitsette jonkinlaisen uusen alun, ehkä myös ammattilaisen apua. Onko mies sitä mieltä, että pienistäkään epämieluisista asioista ei saa puhua? Jos saa puhua, miten ja missä tilanteessa hän toivoo sinun tuovan ne esiin? Missä menee keskustelun ja riitelyn raja? Mitä tehdään, kun raja näyttää lähestyvän? Mitkä asiat häntä harmittavat, kokeeko hän että saa ne kerrottua sinulle? 

Onko kyse siis siitä, että mies ei suostu keskustelemaan vaikeista aiheista, koska ei osaa ottaa niitä vastaan riitelemättä? Välttelee siis omaa suuttumistaan?

Tämä ei ole reilua parisuhteessa. Asioista voi muodostua aika isoja mörköjä jos toinen pelkää omaa käytöstään niin paljon ettei pysty puhumaan asioista. Mun eksällä oli tätä, asiat lakaistiin maton alle koska "hän ei riitele". Hänellä vain ei ollut sellaista käsitystä, että asioista voi puhua riitelemättä. Koko hänen käsityksensä parisuhteesta oli muutenkin sellainen, että kyseessä on jonkinlainen kilpailu jossa ei esimerkiksi voi myöntää omia virheitään koska pitää yrittää olla niskan päällä. Tuossa suhteessa tuli hyvin tutuksi myös lause " Se on sun oma ongelma". Eli jos suhteessa oli jotain mikä häiritsi minua, hänellä ei ollut siihen mielenkiintoa jos se ei häirinnyt häntä. 

Nykyään olen sitä mieltä että parempi on jopa riitaisa suhde kuin suhde vältteliljän kanssa. Nykyisen kanssa puhutaan asioista heti kun jotain ilmenee, kumpikin ottaa asian vakavasti, joskus äidytään riitaan mutta sitten vaan riidellään kunnes asia saadaan ratkaistua ja tehdään sovinto. Tuntuu paljon luonnollisemmalta ja normaalimmalta kanssakäymiseltä kuin riidanvälttelijän kanssa, jonka kanssa puhumattomat asiat olivat koko ajan jonkinlaisena varjona taustalla.

Vierailija kirjoitti:

"Jompikumpi taipuu? En ymmärrä yhtään tätä. Totta kai täytyy löytää se kompromissi, että ollaan yhtä mieltä. En yhtään ymmärrä, miten voi olla parisuhteessa, jossa ollaan asioista eri mieltä??"

 

... 

 

Sitten et ymmärrä. Minä en ymmärrä suhteita, joissa kaikesta pitää olla samaa mieltä. En todellakaan haluais et oma mies taipuis vaan miellyttämään itseäni. Kumpikin saa olla omaa mieltä, sitä pitää kunnioittaa 

Antaapa todella todella surullisen kuvan, että oman kumppanin vilpittömän ymmärtämisen sijasta asia koetaan toisen miellyttämisenä. Aivan kuin toiselle ei voisi haluta hyvää ilman alistumista tai manipulointia.

Heti haisupallit ovat alapeukuttamassa kun naiset näkevät heti mikä on homman nimi tuossa suhteessa. Kontrolloiva ukko pitää pihdeissä kokematonta apeeta. Tottakai ulit rakastavat tämänlaista toimintaa hyi hitto. 

Ap jatkaa.

Ymmärrän nyt, että kyllä se olen yleensä minä joka haluaa kritisoida jostakin. Mies ei juuri kritisoi minua, alussa saattoi, mutta se ihmeellisesti loppui, kun aloin kritisoimaan itse miestä.

Tilanteet, joissa mies on kritisoinut minua, on voinut liittyä vaikka johonkin yhteiseen urheiluharrastukseemme. Suhteen alkuvaiheessa kritisointi saattoi olla jotakin henkilökohtaisempaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

 

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla paremmin, miksi jokin toisen käytöksessä herättää

Älä nyt ole idiootti, vaikka oletkin kiltti. Sinä olet paljon viisaampi ja parisuhdekelpoisempi. Miestä ei kiinnosta olla parisuhdekelpoinen. Ei sinulle eikä muillekaan. Siksi hänet on laitettu kiertoon.

Nämä asiat joutuu lähes jokainen oppimaan kantapään kautta. Kaikkia ei kiinnosta hyvä parisuhde. Kaikkia ei kiinnosta edes hyvä elämä. Moni mies on ihan tahallaan ankeuttaja. Siksi sinkkunaiset voivat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

 

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla par

 

Sun, katkeran naisen vuodatukset, ei kuulu nyt tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Toisin sanoen: mies pyytämässä koko ajan anteeksi? Näinhän se hyvin usein menee. Ei tule riitaa kun mies alistuu lapatossuksi

Naisessa ei ole mitään vikaa 

Näissä suhteissa nainen elää itsepetoksessa, että hän on aina oikeassa ja mies ymmärtää sen, kun hänelle vaan sanoo.

Mies on oikeasti ymmärtänyt, että kannattaa opetella oikeat fraasit, että pääsee tilanteesta eroon. Tällainen suhde voi jatkua lopun ikää tällaisena, miehet tyytyy aika vähään eikä niin välitä ja naiset luulee saaneensa tahtonsa läpi. Aito ja avoin suhde tällainen harvoin on. Mutta jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

 

Ap jatkaa.

 

Ymmärrän nyt, että kyllä se olen yleensä minä joka haluaa kritisoida jostakin. Mies ei juuri kritisoi minua, alussa saattoi, mutta se ihmeellisesti loppui, kun aloin kritisoimaan itse miestä.

Tilanteet, joissa mies on kritisoinut minua, on voinut liittyä vaikka johonkin yhteiseen urheiluharrastukseemme. Suhteen alkuvaiheessa kritisointi saattoi olla jotakin henkilökohtaisempaakin.

 

Miehet ovat tottuneet urheiluharrastuksissa siihen, että kehitys tapahtuu kritiikin kautta, eikä harrastamisessa ole järkeä jos ei ole halua kehittyä. Sinusta ei välttämättä tunnu siltä, mutta kritiikkinsä on hänen tapansa yrittää auttaa kehitystäsi. Siihen toimintamalliin meidät munalliset on kasvatettu.

Ap. Kuulostaa mies narsistilta tai muulta toksiselta. Älä ikinä kouluta miestä (anelu, keskustelu ja opettaminen lasketaan tähän). Eikä mitään pariterapiaa. Mies kyllä itse pitää huolen, että nainen on tyytyväinen, JOS hän haluaa naisen olevan tyytyväinen. Eihän hän ole muuttunut niiden edellistenkään vuoksi. Miksi sinä olisit poikkeus (et ole,vaikka hän sanoisi sinua elämänsä rakkaudeksi - ne ovat osoittautuneet vain sanoiksi).

Usko meitä, jotka olemme tämän kokeneet tai kysy miehen eksiltä.

Vierailija kirjoitti:

Harmillista, että mies kokee sinun keskustelunavaukset hyökkäyksenä. Olette varmaan jo siinä tilanteessa, että sinä joudut vatvomaan ja valmistautumaan epäkohtien esilletuomiseen ja tilanteessa et olekaan sitten rento ja luonteva, kun pelkäät miehen reaktiota. Tämän seurauksena mies reagoi entistä voimakkaammin ja kierre vaan syvenee.

Tarvitsette jonkinlaisen uusen alun, ehkä myös ammattilaisen apua. Onko mies sitä mieltä, että pienistäkään epämieluisista asioista ei saa puhua? Jos saa puhua, miten ja missä tilanteessa hän toivoo sinun tuovan ne esiin? Missä menee keskustelun ja riitelyn raja? Mitä tehdään, kun raja näyttää lähestyvän? Mitkä asiat häntä harmittavat, kokeeko hän että saa ne kerrottua sinulle? 

Kuinka usein tällaisia epäkohtia tuodaan suhteessa esille? Ikäänkuin toisen toiminnan ruotiminen olisi keskeinen osa arkea. 

Minusta vaikuttaa siltä, että ne asiat mitkä toisen toiminnassa eivät miellytä itseä saavat nyt aika paljon palstatilaa arjessa. 

Olen itse pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa, meilläkään ei riidellä. Kynnys ottaa toisen toiminnasta ikäviä asioita puheeksi on meillä kumppanin kanssa puolin ja toisin erittäin korkealla. Mietimme tarkasti, minkälaista kuormaa haluamme toisillemme antaa, elämä on muutenkin raskasta. Nimenomaan pieniä, epämiellyttäviä asioita nyt kaikkein vähiten kannattaa siihen yhteiseen pöytään kantaa. Posin, tai vähintäänkin neutraalin kautta kannattaa se arki jakaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jompikumpi taipuu? En ymmärrä yhtään tätä. Totta kai täytyy löytää se kompromissi, että ollaan yhtä mieltä. En yhtään ymmärrä, miten voi olla parisuhteessa, jossa ollaan asioista eri mieltä??"

 

... 

 

Sitten et ymmärrä. Minä en ymmärrä suhteita, joissa kaikesta pitää olla samaa mieltä. En todellakaan haluais et oma mies taipuis vaan miellyttämään itseäni. Kumpikin saa olla omaa mieltä, sitä pitää kunnioittaa 

Ok, onneksi minulla ei ole tuollaista suhdetta. Kuulostaa kamalalta, että ollaan yhdessä, mutta kuitenkin yksin. 

Huomaatko itse miten tulkitset asioita päin mäntyä ja tuomitset omien virheellisten tulkintojen perusteella? Et sinä kyllä kovin sovinnolliselta ja ymmärtäväiseltä ihmiseltä vaikuta. Ei se ole mitään "yksin olemista" vaikka kummallakin on oma identiteettinsä, tahtonsa ja mielipiteensä. 

Mies ei tule kuulluksi, vaikka sanoo suoraan, että on riitansa riidellyt. Aiemmat suhteet ilmeisesti päättyneet riitojen takia. Harkitsee jo tämänkin päättämistä samasta syystä. Haluaa suhteen, jossa ei riidellä. Ihmiset ovat erilaisia. Kuka mitäkin haluaa ja mitä on valmis uhraamaan.

Ap:n pitää kysyä itseltään, hyväksyykö miehen sellaisena kuin hän on. Suostuuko elämään miehen haluamaa riidatonta elämää. Mies ei muutu. Joko tämä tyyli tai ero.