Mies on ''riitansa riidellyt''

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa sanottu mitään sellaista, että he olisivat aina samaa mieltä. He vain pystyvät hoitamaan erimielisyydet riitelyn sijasta keskustelemalla, kuten normaalit aikuiset ihmiset. Ei omassanikaan suhteessa riidellä koskaan. Hankalat asiat keskustellaan toista kunnioittaen läpi ja sen jälkeen yhteisymmärrys on vain entistä parempaa.

Pitääkö siitä aina saada riita aikaiseksi, jos kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi? Eikö erimielisyyksistä ja erilaisista näkökulmista voi keskustella asiallisesti ja rakentavasti?

Riidat eivät ole välttämättömiä parisuhteelle. Jotkut tykkäävät selvittää asiansa riitelemällä, ja se heille suotakoon. Mutta valtaosa pitkässä ja hyvässä parisuhteessa elävistä selvittää välinsä kumppanin kanssa asiallisilla keskusteluilla. Riidaksi keskustelu äityy vain harvoin, kun on paljon stressiä ja tunteet pinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä isompi ongelma on, että teidän kummankaan mielestä omia tarpeitaan ja preferenssejään ei voi ilmaista riitelemättä.

 

Ei meillä riidellä, mutta se johtuu vaan siitä, että voimme keskustella ja olla eri mieltä ja kumpikin voi sanoa, että tämä on minulle tosi tärkeä juttu ihan riitelemättä. Molemmat haluamme, että molemmilla on hyvä olla ja siksi toisen tarpeita nimenomaan halutaan kuulla. Joskus se sama juttu on molemmille tosi tärkeä eri suuntiin ja silloin on keskusteltava vähän pitempään siitä, että miksi se on tärkeä ja mikä siinä on tärkeää, jotta löydetään molempia palveleva ratkaisu, mutta on se silti yleensä ollut löydettävissä. 

 

Miksi teidän täytyy riidellä tarpeistanne? Sovittekohan te kovin hyvin yhteen?

Ei näissä ole usein kyse varsinaisesti riitelystä vaan siitä, että se kakkakikkare kuvittelee olevansa kedon kukkanen ja ansaitsevansa olla juuri sellainen, ja että häntä lisäksi halutaan panna, rakastaa, silittää, ihailla, hänelle kokata, palvella, jne.

Totta kai jokainen saa olla epämiellyttävä rölli ja elää keskenään, kukaan ei sitä estä. Mutta nämä miehet vaativat äidinrakkauden kaltaista hiovaa ja että nainen olisi heistä lisäksi 24/7 kiihottunut, ilman että ovat vauvoja, hellyttääviä, seksikkäitä, pantavia tai haluttavia. 

Sitten kun sanoo "ei" tai pyytää itse jotakin, mies tulistuu kuin niiskuneiti konsanaan ja alkaa tuo vammastelu. Nainen haluaa ylläpitää luontaista siisteystasoaan ja mies loisia tämän asunnossa ja sängyssä -> nainen pyytää osallistumaan siisteystasoon -> mies suuttuu, riita, riidat riidelty, nainen on paskaa, kaikki naisen vika, ym.

Ongelma ratkeaa yksinkertaisesti sillä, että muuttaa erilleen miehestä ja pysyy erillään miehestä. Ei kutsu miestä kotiinsa, eikä tapaa kuin sellaisia miehiä, joita tapaa luonnostaan omissa harrasteisaan ja viiteryhmissään. Ei pariudu minkään rasvanrassaajan tai pusikossa rämpijän kanssa, vaan katsoo objektiivisesti omaa elämäntapaansa ja päättää, että miehen tule alusta asti sekä sopia sisustukseen että käyttäytyä sopivalla tavalla naista että naisen omaisuuksia kohtaan.

Ai kukaan mies ei läpäise seulaa? Voi voi. Pankoot toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Voit olla ihan rauhassa huolissasi, sun huolesi ei muuta yhtään sitä, että meillä on hyvä olla tässä parisuhteessa. Ja miten edes voi olla ns. väärässä, jos kokee asian jollakin tavalla,niin sitten kokee ja siihen tulee reagoida vastaavalla tavalla. Ja huom, nyt on kyse ihan normaaleista ihmisistä, eikä esim. traumataustan omaavista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Ei se, että erimielisyyksistä voidaan keskustella sivistyneesti ja toisen mieltä pahoittamatta tarkoita, että pitäisi aina olla samaa mieltä. Se tarkoittaa vain, että osataan puhua toista loukkaamatta myös läheisten kanssa,

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siitä aina saada riita aikaiseksi, jos kaikki ei mene niin kuin itse haluaisi? Eikö erimielisyyksistä ja erilaisista näkökulmista voi keskustella asiallisesti ja rakentavasti?

Riidat eivät ole välttämättömiä parisuhteelle. Jotkut tykkäävät selvittää asiansa riitelemällä, ja se heille suotakoon. Mutta valtaosa pitkässä ja hyvässä parisuhteessa elävistä selvittää välinsä kumppanin kanssa asiallisilla keskusteluilla. Riidaksi keskustelu äityy vain harvoin, kun on paljon stressiä ja tunteet pinnassa.

Tosiasiassa kylläkin mies tekee mitä haluaa ja nainen lopulta alistuu kaikkeen miehen paskaan. Tai sitten lähtee. 

Suosittelen lämpimästi jälkimmäistä.

Mitättömistä aiheista draamailu ja riidan haastaminen on pahimman luokan henkistä väkivaltaa. Ex-vaimo toimi noin vuosikausien ajan kunnes tajusin ettei minun tarvitse sietää moista eikä vika ole minussa. Uusi puoliso ei ole koskaan käyttäytynyt samalla tavalla ja ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.

Läskin on pakko päästä riitelemään jatkuvasti. On se sitten mukavaa ja rentoa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Toisin sanoen: mies pyytämässä koko ajan anteeksi? Näinhän se hyvin usein menee. Ei tule riitaa kun mies alistuu lapatossuksi

Naisessa ei ole mitään vikaa 

Halusit lukea noin, vaikka nimenomaan kirjoitin, että JOMPIKUMPI.

Jep. Ja käytännössä tiedetään kyllä miten päin nämä menee prosentuaalisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä isompi ongelma on, että teidän kummankaan mielestä omia tarpeitaan ja preferenssejään ei voi ilmaista riitelemättä.

 

Ei meillä riidellä, mutta se johtuu vaan siitä, että voimme keskustella ja olla eri mieltä ja kumpikin voi sanoa, että tämä on minulle tosi tärkeä juttu ihan riitelemättä. Molemmat haluamme, että molemmilla on hyvä olla ja siksi toisen tarpeita nimenomaan halutaan kuulla. Joskus se sama juttu on molemmille tosi tärkeä eri suuntiin ja silloin on keskusteltava vähän pitempään siitä, että miksi se on tärkeä ja mikä siinä on tärkeää, jotta löydetään molempia palveleva ratkaisu, mutta on se silti yleensä ollut löydettävissä. 

 

Miksi teidän täytyy riidellä tarpeistanne? Sovittekohan te kovin hyvin yhteen?

Ei näissä ole usein kyse varsinaisesti riitelystä vaan siitä, että se kakkakikka

Mä nyt naisena kerrankin sanoisin tähän, että ei nyt sentään kaikki miehet. Olen onnistunut itse löytämään yksilön, joka ei tyydy pelkästään loisimaan ja panemaan, vaan ihan haluaa hoitaa oman osansa, eikä siitä tarvitse riidellä.

Toki niin loisijoitakin on nähty - ja kierretty kaukaa. Kukan nyt sellaisen elämäänsä haluaisi?

Tarkoittaa ettei jaksa keskustella riitelemällä, kuten parisuhteessa oletetaan että pitäisi seksuaalisen kiinnostuksen osoituksena, mutta jos on paha trauma aiemmasta elämästä niin sen palautumisen haluaa välttää.

Voi juontaa myös lapsuuden kotoa jos vanhempi käyttää lastaan terapeuttisesti sijaiskohteena omalle parisuhdeongelmalleen, näitäkin on. 

Tarkoittaa, ettei halua enää riidellä, on riidellyt elämässään tarpeeksi. 

Fiksu ja hyvä periaate. Hän haluaa suhteen, jossa ei riidellä ainakaan usein. 

Ihmettelen että miksi sinä kerrot aloittavasi riitoja? Miksi kukaan tieten tahtoen aloittaa riitoja? Asioista voi keskustella, eikä eri mieltä olemisesta huolimatta tarvitse aloittaa riitaa. Joskus toki voi syntyä riita kun jompi kumpi polttaa päreensä vaikka tietystä aiheesta tai toisen epäreiluksi katsomastaan arvostelusta. Joka tapauksessa riita tarkoittaa aina, että on epäonnistuttu kommunikoimaan ja selvittämään joku asia ilman riitaa.

Sinä tarvitsisit oppia kommunikoinnissa. Voit itse googlata tai etsiä jopa kirjoja rakentavan kommunikoinnin suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Toisin sanoen: mies pyytämässä koko ajan anteeksi? Näinhän se hyvin usein menee. Ei tule riitaa kun mies alistuu lapatossuksi

Naisessa ei ole mitään vikaa 

Halusit lukea noin, vaikka nimenomaan kirjoitin, että JOMPIKUMPI.

 

Jep. Ja käytännössä tiedetään kyllä miten päin nämä menee prosentuaalisesti. 

No sehän on hyvä, että sinä tiedät kaikkien parisuhteiden käytännön prosentit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa sanottu mitään sellaista, että he olisivat aina samaa mieltä. He vain pystyvät hoitamaan erimielisyydet riitelyn sijasta keskustelemalla, kuten normaalit aikuiset ihmiset. Ei omassanikaan suhteessa riide

Käytännössä tuo vaatii kuitenkin aina sen että ollaan samaa mieltä jossain vaiheessa. Tuokin sanoo, että aina päätyy anteeksipyyntöön ja mielenpahoittaja saa näin mitä haluaa.

Kuitenkin väittäisin et valtaosa konflikteista on sellaisia joissa kumpikaan ei ole toista enempää oikeassa vaan kyse on puhtaista näkemyseroista. Jos näissä asioissa joutuu anteeksi pyytämään, niin ei kovin hyvin voi mennä.

Ap tosiaan kuulostaa lapselliselta nillittäjältä.

Toivottavasti mies ymmärtää että taitaa olla sian jätön aika ja etsii henkisesti kypsemmän naisen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko siis ongelma, ettei mies ole valmis riitelemään vai se, että mies ei ole valmis puhumaan negatiivista asioista?

Ymmärrän jos kyseessä on jälkimmäinen, mutta muuten en käsitä miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa missä riidellään.

Mies ei ole valmis keskustelemaan virheistään

Keskustelu yltyy riidaksi, kun mies kokee, että hyökkään häntä vastaan. Vaikka tyylini ei mielestäni ole edes hyökkäävä.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Naiset! Riita pitää saada aikaiseksi pakolla vaikka mistä... miehet ei jaksa joutavista haastella! Valita ystävällesi.

Tappaisin kumppanin jos puhuisi suhteen yksityisasioita ulkopuolisille esim kavereilleen

Ymmärrän ap:n tilannetta, meillä oli sama. Mies mielsi eri mieltä olemisen riitelyksi ja triggeröityi heti vahvasti, minusta se oli vain avointa keskustelua myös negatiivisista asioista. Olimme yhdessä yli 20 vuotta ja yritimme korjata tätäkin kommunikaatio-ongelmaa, mutta lopulta suhde päättyi eroon.

Miehen lapsuudenkodissa oli riidelty railakkaasti ja miehen rooliksi muodostui rauhan ylläpitäjän ja neuvottelijan rooli. Hänen vanhempansa päätyivät kuitenkin likaiseen ja rumaan eroon, jossa mies jäi välikädeksi täysin välit poikki olevien vanhempiensa väliin. Niinpä pienikin sanaharkka tai erimielisyys tarkoitti hänelle vakavaa uhkaa. Meillä kotona taas riideltiin nopeasti ja tulisesti, mutta asia myös hoitui sillä, eikä niitä jääty märehtimään.

Mies oli tästä riitelyn ja kielteisen asioiden käsittelystä siis ihan kauhuissaan: hän luuli, että jätän hänet aina, kun mainitsin vaikka sukista lattialla. Minulle mies ei uskaltanut koskaan sanoa mistään mitään, koska ei "halunnut aloittaa riitaa". Suhteessamme ei sitten käytännössä riideltykään juuri koskaan, varmasti alle 10 isoa riitaa vuosikymmenten aikana. Opettelimme myös hoitamaan silloin tällöin esiin tulleita erimielisyyksiä rakentavasti ja toista kunnioittaen.

Mutta tämä näennäinen riidattomuus ei ollutkaan totta: mies painoi kaikki omat tarpeensa alas ja myötäili minua, mutta teki lopulta selän takana toisin. Tämä selvisi, kun hän halusi erota. Hän ei siis ollut kuitenkaan osannut ilmaista omia tarpeitaan ja toiveitaan, enkä minä voinut tästä tyytymättömyydestä tietää mitään, koska hän ei ollut sanonut mitään. Myös eroa tehdessä mies yritti väistää kaikki keskustelut ja vain ilmoittaa, että nyt erotaan. Sellainen on henkistä väkivaltaa ja yksin jättämistä, sillä näinkin pitkän suhteen jälkeen puolisolla (ja välillisesti lapsilla) on oikeus tietää, miksi liitto päättyy. Jonkinlaista keskustelua olemme kyenneet käymään, mutta paljon jää hämärän peittoon. 

Ap:lle sanon, että erotkaa nyt. Mies käyttää henkistä väkivaltaa ja valtaa ylipäätään, kun ei suostu kuulemaan sinun huoliasi. Erolla uhkailu tuollasen syyn takia on myös todella iso hälytysmerkki. Muutosta ei tule, ellei mies itse ajattele sille olevan tarvetta, eikä niin näytä olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa sanottu mitään sellaista, että he olisivat aina samaa mieltä. He vain pystyvät hoitamaan erimielisyydet riitelyn sijasta keskustelemalla, kuten normaal

 

Kovasti otat nyt tuon hyökkäyksenä, että hyvässä parisuhteessa ei riidellä. Taisi osua sinua henkilökohtaisesti syvälle, että sinun parisuhteessasi riidellään ja ollaan eri mieltä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Voit olla ihan rauhassa huolissasi, sun huolesi ei muuta yhtään sitä, että meillä on hyvä olla tässä parisuhteessa. Ja miten edes voi olla ns. väärässä, jos kokee asian jollakin tavalla,niin sitten kokee ja sii

Eli "kokija" on aina se jolle täytyy osoittaa anteeksipyyntö. Tätä juuri tarkoitin. Kokija voi nimittäin olla myös väärässä tai kohtuuton.