Mies on ''riitansa riidellyt''

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis ongelma, ettei mies ole valmis riitelemään vai se, että mies ei ole valmis puhumaan negatiivista asioista?

Ymmärrän jos kyseessä on jälkimmäinen, mutta muuten en käsitä miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa missä riidellään.

 

Mies ei ole valmis keskustelemaan virheistään

Keskustelu yltyy riidaksi, kun mies kokee, että hyökkään häntä vastaan. Vaikka tyylini ei mielestäni ole edes hyökkäävä.

- Ap

Annatko esimerkkeijä, millaisista virheistä on kyse? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis ongelma, ettei mies ole valmis riitelemään vai se, että mies ei ole valmis puhumaan negatiivista asioista?

Ymmärrän jos kyseessä on jälkimmäinen, mutta muuten en käsitä miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa missä riidellään.

 

Mies ei ole valmis keskustelemaan virheistään

Keskustelu yltyy riidaksi, kun mies kokee, että hyökkään häntä vastaan. Vaikka tyylini ei mielestäni ole edes hyökkäävä.

- Ap

No mitä nämä ns. virheet käytännössä ovat? 

Ja sun tyyli aloittaa se keskustelu voi olla huono, joten terapeutti osaisi varmasti auttaa teitä parempaan kommunikaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Sellanen aamu-ulina tänään

Se on sitä limerenssiä....🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Jotkut ihmiset nauttivat riitelystä ja oikein hakemalla hakevat konflikteja lähimmäistensä kanssa. Sellaiset tapaukset kannattaa "konmarittaa" elämästään mahdollisimman pian, sillä he eivät siitä parane, vaan riidanhalu jatkuu ikuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Toisin sanoen: mies pyytämässä koko ajan anteeksi? Näinhän se hyvin usein menee. Ei tule riitaa kun mies alistuu lapatossuksi

Naisessa ei ole mitään vikaa 

Halusit lukea noin, vaikka nimenomaan kirjoitin, että JOMPIKUMPI.

 

Jep. Ja käytännössä tiedetään kyllä miten päin nämä menee prosentuaalisesti. 

No sehän

Mielensäpahoittaja 90 %

Anteeksipyytelijä 10 %, josta noistakin lopulta kaikki kääntyy siten, että oma vika ja mielensäpahoittaja saa niistäkin lopulta anteeksipyynnön kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa sanottu mitään sellaista, että he olisivat aina samaa mieltä. He vain pystyvät hoitamaan erimielisyydet riitelyn sijasta keskustelemalla, kuten normaal

Käytännössä tuo vaatii kuitenkin aina sen että ollaan samaa mieltä jossain vaiheessa. Tuokin sanoo, että aina päätyy anteeksipyyntöön ja mielenpahoittaja saa näin mitä haluaa.

Kuitenkin väittäisin et valtaosa konflikteista on sellaisia joissa kumpikaan ei ole toista enempää oikeassa vaan kyse on puhtaista näkemyseroista. Jos näissä asioissa joutuu anteeksi pyytämään, niin ei kovin hyvin voi mennä.

Totta kai käytännössä ollaan samaa mieltä jossain vaiheessa. Sehän hankalien tilanteiden selvittämisen ja parisuhteen idea ylipäätään on. Vai onko sinun mielestäsi hyvä suhde sellainen missä ollaan eri mieltä siitä miten yhdessä ollaan ja toista kohdellaan?

Lisäksi tuo, että jompi kumpi on mielensäpahoittaja on täysin sinun omaa tulkintaasi. Pitkissä parisuhteissa on ihan normaalia, että välillä voi tulla jotain hiertymiä ja toisen mielen voi pahoittaa täysin tahattomasti. Nämä hetket keskustellaan läpi ja jatketaan paremmassa yhteisymmärryksessä. Jos toisen varpaille on astunut tahattomasti on ihan normaalia pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö on samanlainen kohteliaisuus kuin kiitoksen sanominen, tapa ilmaista, että rakastan sinua ja kunnioitan sinua. Ei anteeksipyyntö ole mikään myönnytys, jossa toinen osapuoli on joutunut alistumaan johonkin, vain pelkkä vilpitön välittämisen merkki. 

Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi.

Minä en miehenä pikkuasioista riitele. Pitää olla oikeasti kriisi, vaikea elämäntilanne ja todella huonolla tuulella, jos minut haluaa saada provottua riitaan. Näillä tiedoilla symppaan lajitoveriani. Jos et räjähtämättä osaa olla eri mieltä, niin lähtisin tyynesti menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Voit olla ihan rauhassa huolissasi, sun huolesi ei muuta yhtään sitä, että meillä on hyvä olla tässä parisuhteessa. Ja miten edes voi olla ns. väärässä, jos k

Eli "kokija" on aina se jolle täytyy osoittaa anteeksipyyntö. Tätä juuri tarkoitin. Kokija voi nimittäin olla myös väärässä tai kohtuuton.

Niin. Kun siitä asiasta keskustellaan niin, että tavoitteena on ymmärtää toista, asia saattaa hyvinkin kääntyä niin, että "kokija" huomaa ymmärtäneensä jotain väärin ja ylireagoineensa ja sitten hän pyytää anteeksi. Ja edelleen, tämä kaikki selvitetään toista kunnioittavalla keskustelulla, ei riitelyllä. 

Vika on todellakin sinussa, ellet osaa tuoda esille asioita rakentavalla tavalla. Kannattaako myös miettiä että oletko väärän ihmisen kanssa suhteessa, jos olet kovin tyytymätön. Ihmiset eivät tapaa myöskään muuttua vain siksi, että toinen sitä toivoo. Eli todennäköisesti mies ei osoita kiitollisuutta jatkossakaan tai lopeta sinusta typeriä kommenttejaan.

Kun miesten ilkeyttään keksimä evoluutiobiologia kertoo, että aivan kuten kaikilla muillakin eläimillä myös ihmisen sukupuolilla on eroja, kuin karkkivarkaista kiinni jääneet lapset te valehdellaan, että eipäs ole. Mutta tätä on siltikin tutkittu, tunteiden vatvominen on miehille huono keino päästä eroon harmituksesta. Naisilla taas tunteiden vatvominen auttaa harmitukseen. Kun miehellä on ongelmia, hän haluaa puhua jostain ihan muusta. Miehelle ikävien asioiden "käsittely" saattaa johtaa jopa suurempaan ahdistukseen.

Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse kuunnella sekuntiakaan jonkun valitusta omista "vioista" ja sitten vielä valitusta kun ei jaksa kuunnella valitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Voit olla ihan rauhassa huolissasi, sun huolesi ei muuta yhtään sitä, että meillä on hyvä olla tässä parisuhteessa. Ja miten edes voi olla ns. väärässä, jos k

 

Hyvässä parisuhteessa ei noita tilanteita edes tule juurikaan, että anteeksi tulisi pyytää. Eikä anteeksipyyntö ole mikään merkki siitä, että siihen pitäisi jotenkin alentua, vaan on ihan normaali tapa, jos toisen mielen on pahoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa sanottu mitään sellaista, että he olisivat aina samaa mieltä. He vain pystyvät hoitamaan erimielisy

Ei kaikki asiat välttämättä ole sellaisia että ollaan samaa mieltä. Tuo tuossa minua hiertää. Sinäkin sanot että lopulta ollaan samaa mieltä. Eli jompikumpi taipuu siinä silloin. Pahoin pelkään että se menee niin, että useimmiten se sama osapuoli.

Kyllä omassa parisuhteessa voidaan olla ja ollaan monesta eri mieltä eikä maailma kaadu siihen. Päinvastoin, se on tasapuolista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis ongelma, ettei mies ole valmis riitelemään vai se, että mies ei ole valmis puhumaan negatiivista asioista?

Ymmärrän jos kyseessä on jälkimmäinen, mutta muuten en käsitä miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa missä riidellään.

 

Mies ei ole valmis keskustelemaan virheistään

Keskustelu yltyy riidaksi, kun mies kokee, että hyökkään häntä vastaan. Vaikka tyylini ei mielestäni ole edes hyökkäävä.

- Ap

Niin, eli sinun mielestäsi mies on tehnyt virheen ja ihmettelet kun hän ei ole vastaanottavainen keskustelemaan asiasta?

Ei meidän aikuisten, parisuhteessa elävien ihmisten ole tarkoitus etsiä tai osoittaa toisistamme virheitä! Joskus kumppani valitsee tai tekee asioita joista et pidä. Kysy rohkeasti mistä näissä asioissa oli kyse ja opi näin tuntemaan se toinen ihminen. Mutta huomaa, että oma erilainen toimintamallisi tai ajattelutapasi asiasta ei tee toisen ihmisen toiminnasta virhettä. Kunnioitus on kaiken a ja o, et voi "kasvattaa" toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Yleisesti ottaen se, että ymmärtää pahoittaneensa toisen mielen esim jollain ajattelemattaomalla sanomisella, on eri asia, kuin että pitäisi olla samaa mieltä. Samaa mieltä kaikesta ei mielestäni voi aina olla eikä tarvikaan, mutta pahoitella voi jos loukkaa toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa sanottu mitään sellaista, että he olisivat aina s

 

Jompikumpi taipuu? En ymmärrä yhtään tätä. Totta kai täytyy löytää se kompromissi, että ollaan yhtä mieltä. En yhtään ymmärrä, miten voi olla parisuhteessa, jossa ollaan asioista eri mieltä??

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla paremmin, miksi jokin toisen käytöksessä herättää kritiikin antamisen tarvetta

Varmaankin minun oma tunnemaailma on vielä jonkin verran kehittymätön, että annan aihetta riitaan sillä, kun en osaa lopettaa moitteista keskustelemista tarpeeksi ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

 

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla paremmin, miksi jokin toisen käytöksessä herättää kritiikin antamisen tarvetta

Varm

Etkö sinä halua riittää sellaisena kuin olet? Huomautteleeko miehesi sinulle virheistäsi ja jos huomauttelee, otatko ne ilolla vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa sanottu mitään sellaista, että he olisivat aina s

Ei kaikki asiat välttämättä ole sellaisia että ollaan samaa mieltä. Tuo tuossa minua hiertää. Sinäkin sanot että lopulta ollaan samaa mieltä. Eli jompikumpi taipuu siinä silloin. Pahoin pelkään että se menee niin, että useimmiten se sama osapuoli.

Kyllä omassa parisuhteessa voidaan olla ja ollaan monesta eri mieltä eikä maailma kaadu siihen. Päinvastoin, se on tasapuolista

Tuo, että puhut siitä, että jompi kumpi joutuu taipumaan, antaa kuvaa ettet ymmärrä täysin mitä on aito yhteisymmärrys. Siinä ei ole kyse siitä, että kummallakin on tiukka oma kantansa ja toinen vain luovuttaa. Siinä on kyse siitä, että aidolla keskustelulla ja toisen ymmärtämisellä päästään lopputulokseen missä kumpikaan ei taivu, vaan yhteisymmärrys vain lisääntyy.

Tietenkin parisuhteissa voidaan olla eri mieltä asioista, mutta on täysin eri asia olla eri mieltä siitä mitä ruokaa laitetaan kuin se miten yhdessä ollaan parisuhteessa ja miten toista kohdellaan. Omaan parisuhteeseeni ei kuulu se, että ollaan erimieltä jälkimmäisistä asioista.