Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?
Vauva-aikaamme emme muista mutta missä iässä alkaa olla sinun ensimmäisiä muistoja? Minun eka muisto on 2-vuotiaana laivamatkalta Tukholmaan. Se kun kävelimme laivan kannella ja pelkäsin tuulen vievän minut mereen. Olin silloin vasta 2 -vuotias.
Kommentit (129)
Alle 2v muistan yhden talon pitkät yläkertaan vievät portaat joita yritin itse nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotiaana on ihan ekat muistot, alle 3v on jonkin verran muistoja. Enemmän muistoja alkaa olla joululta kun olin 3v sekä sitä seuraavalta keväältä ja kesältä, täytin elokuussa 4v. 4-5v on jo tosi paljon muistoja. Joku maikitsi tuolla aiemmin näkömuistin, itselläni on myös aina ollut tämä, että muistan asiat parhaiten näkemällä. Esimerkiksi osaan ihan tarkasti kuvailla isotätini kesäpaikan ympäristön, vaikka olen käynyt siellä viimeksi vähän ennen kuin täytin 5v.
Minusta piti tulla isosisko 2,5v iässä. Muistan kuinka surullisia kaikki oli kun vauva ei tullutkaan kotiin. Hänen hautajaisista myös hataria muistikuvia. Muistan valkoisen pienen arkun ja urkumusiikin joka soi kovaa.
Muistoja on jo vähän alle 2- vuotiaasta. Yksi esim siitä, kun olin mummolassa hoidossa ja sain elämäni ensimmäisen vatsataudin. Okentelin pitkin retkisänkyä ja olin paniikissa. Aamulla, kun äiti tuli hakemaa muistan kuinka minulle laitettiin vaippa ripulin takia. En ollut vaippaa käyttänyt enää aikoihin ja se tuntui omituiselta ja tönköltä. Muistan myös joulun, ku olin n. 2,5v. Pelkäsin joulupukkia ja yritin piiloutua. Sain ihanan my little ponin. Pitkään säilyi muistissa sen uuden ponin haju.
Sirko syntyi, kun olin 4. Minulla on paljon muistoja jo ajalta ennen sitä. Muistan ensimmäisen reissuni uimahalliin n. 3v. Muistan myös kuinka katselin ennen tätä uimahallin kahviosta altaille ja haaveilin pääseväni lasin toiselle puolelle, kun näytti niin kivalta.
Muistan myös yksityiskohtia vaatteista joita ei näy missään valokuvissa. Myöhemmin olen kysynyt äidiltä olik minulla aellainen haalari, paita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin noin 3 vuotias, istun pirtin lattialla ja touhuan siinä jonkun lelun kanssa. Ulkona on pimeää, ovi avautuu ja joku kävelee sisään, ulkona on vastetuksesta ja punaisesta naamasta päätellen pakkasta. Ottaa kintaat pois kädestä ja lyö yhteen. Se oli ensimmäinen ja viimeinen muisto isästä.
4-vuotiaana. Muistan pelaavani lempipeliäni Playstation 1 konsolilla. 🤩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jotain 3v lintsillä. En päässyt karuselliin, isi käski kasvamaan nopeaan. Muistan ne kaikki laitteet tai ainakin osan niistä. Seuraava kerta lintsillä oli tokaluokan luokkaretki sinne.
Noin 3 v. On katkelmia tapahtumista ja tiloista, esim oma leikkinurkkaus. Asioista, jotka ovat niin pieniä ja vanhempien kannalta vähäpätöisiä, että tuskin ovat huomanneet saati kertoneet vuosikymmeniå myöhemmin. Ja niistä ei ole valokuvia - ei ollut ennen kännykkä/digikameraa että kaikesta olisi kuva, harvoilla ylipäätään mitään kameraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ensimmäistä muistoa minulla on suurin piirtein samoilta ajoilta.
Toisessa olemme hautausmaalla ja yritän itse kiivetä hautausmaan penkille. Olen juuri saamassa ensimmäisen jalkani penkin reunalle, kun isä tulee takaapäin ja iskee minut penkille istumaan. Ärsyynnyn ja pudottaudun alas ja aloitan penkille nousuyrityksen uudelleen. Isosisko sanoo ettet sinä enää ehdi, mutta pinnistelen siitä huolimatta. Äiti huutelee kauempaa minua mukaan, jolloin minä huomaan heidän "jättäneen" minut ja lähden kitisten juoksemaan perään. Myöhemmin näin valokuvan, jossa noin parivuotiaana olen kiipeämässä samaiselle penkille. Ylävartalo penkillä ja peppu kameraan päin. Tämä kävisi myös selityksenä, miksi isä kiukkuisena iski minut penkkiin istumaan. Luultavasti olin jo aiemmin pudottautunut penkiltä alas, mutta siitä minulla ei ole mielikuvaa.
Toisessa muistossa näin isojen lapsien tulevan puskien takaa ja minä mietin, että mitähän siellä puskien takana on. Lähden taapertamaan sinnepäin, jolloin isä tulee ja sanoo ettei siellä enää ketään ole, koska kaikki lapset jo tuli sieltä pois. Kantaa minut takaisin ja minä lähden sinne uudelleen. Pääsen pidemmälle, mutta taas isä tulee kantamaan pois, jolloin suutun. Tästäkin löytyy valokuva, jossa taaperran puskissa olevaa aukkoa kohti. Pääsin pidemmälle, koska isällä meni aikaa sen valokuvan ottoon.
Tuossa iässä en vielä osannut ilmaista itseäni puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaana; muistan väläyksiä isäni 50v. syntymäpäivien tiimoilta.
Tai sitten olet vaan katsellut valokuvia näistä ja kuvitellut muistavasi.
Minulla oli ensin muisto, koska kakarat ei isän valokuviin saanut koskea. Vasta vanhemapana näin valokuvan ja osasin yhdistää muiston tähän valokuvaan.
Mutta olet tavallaan oikeassa. On taidettu ihan tutkia, että ihmisille pystyy helposti luomaan mieleen valemuistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2,5 -vuotiaana ja vähän alle kolmevuotiaana. Varhaisimmat muistot ovat ajalta, jolloin opin puhumaan.
Muutimme uuteen kotiin juuri ennen kolmevuotissynttäreitä. Muistan joitain tapahtumia entisestä kodista sekä uuden asunnon etsimisestä, joka oli valtavan jännittävää. Muistan tapahtumia puistotädiltä, jossa olin muuttoon asti. Muistan myös, miten oli ärsyttävää jos aikuinen ei ymmärtänyt puhettani.
3-4 vuotiaana hiekkalaatikolla syömässä... mutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan miltä näytti ensimmäisen kotimme pihapiiri. Muutimme sieltä pois, kun olin 3-vuotias, joten niiltä ajoilta. Seuraavat muistikuvat liittyvät uuden kotipaikan päiväkotiin, sen nukkariin ja pihaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin - jotka eivät itse muista - on vaikea uskoa ettei joku toinen voisi muistaa 2-3 vuotiaana tapahtuneita asioita?
Luultavasti siksi, että heidän lapsuutensa on ollut onnellinen.
Minulla kaikkiin ensimmäisiin muistoihin liittyy voimakas negatiivinen tunne, jossa en ole toiminut muiden haluamalla tavalla. Näihin elämäni ensimmäisiin muistoihin liittyy aina jonkun aikuisen "silmät päässä seisova raivo" minua kohtaan, joten muiston syynä voi olla pelko. Ne lapsuuden hyvät muistot liittyy vasta noin kouluikäisenä tapahtuneisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Oma äitini ei muistanut tuota ensimmäiseksi kertomaani tapausta ennen kuin itse siitä puhuin joskus kouluikäisenä kun puhuttiin lapsuusmuistoista. Ja se päiväkotimatkakuvaus on muistoissani ihan sitä myöten, että muistan että matkalla oli alamäki. Viime vuonna kävin siinä kaupungissa ja tuolla asuinalueella, jossa asuttiin kun olin alle 3 ja löysin sen vanhan päiväkotini ja tajusin erään tien olevan se tie, mitä pitkin on päiväkotiin kuljettu. Alamäkeen.
Eli ei voi olla kyse siitä, että oma muistikuvani tulisi jonkun muun kert
Niin. Hän ei myöhemmin muistanut sitä, mutta on voinut istuttaa sulle tuon muiston vaikka pari vuotta tapahtuneen jälkeen. Ihmisen muisti on äärimmäisen epäluotettava. Itsellänikin on todentuntuisia muistikuvia asioista, jotka eivät ole totta.
Mulla muistikuvat ovat sellaisia, että "näen" sen tapahtuman mielessäni, näen sen ympäristön, missä asia tapahtui, jotain muistivälähdyksiä jopa vaatteista. Olen muuttanut vanhempieni kanssa toiselle paikkakunnalle 3-vuotiaana, joten miten voisin "nähdä" ne aiemman asuinpaikan maisemat mielessäni, jos ne mielikuvat olisivat minulle istutettu mieleen vanhempana? Jos siis vaikka 6-vuotiaana minulle olisi näistä kerrottu, muistaisinko siinä vaiheessa, miltä se edellisen paikkakunnan asuintalon piha näytti?
-7
Olin 2 tai 3 vuotias, olimme yökylässä serkkujen kotona. Minut pantiin nukkumaan ja serkut saivat jäädä valveille. Vuoden vanhempi serkku tuli sängyn viereen ja löi tuttipullollaan minua naamalle ja aloin itkeä. Äiti käski kääntää tyynyn jalkopäähän jonne serkku ei yltänyt. Muistan että pelkäsin kuitenkin serkun tulevan uudelleen lyömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka välähdys, kun otin ensiaskeleet. Ikä on ollut jotain reilu vuoden. Lapsuuden kodin eteinen ja äiti kädet ojossa ottamassa vastaan. Sitten noin 2-vuotiaana sain muka "hakea" siskon hiekkalaatikolta. Lisäksi 2-vuotiaana muutyo uuteen kotiin. Istuin isän vieressä kuorma-autossa, muistan hetken kun käännyttiin uuden kodin pihaan.
Yleensäkin muistan todella paljon jännittäviä hetkiä jo alle 5-vuotiaana. Mutta vain niitä jännittäviä asioita. Meille hankittiin kanit, karkasin kotoa x 2, kerhon aloitus, p.. ja vaikka mitä. Ei se ole mitenkään ihmeellistä. Me ollaan niin erilaisia tässäkin asiassa. Turha väitellä jostain valokuvista tai joku on kertonut väitteitä. Itsellä on muutenkin aina ollut hyvä näkömuisti, eli tapahtumat jää päähäni nk. sisäisinä valokuvina.
Ensiaskeleet vuoden iässä, jepjep. 😂 Nyt on muistipsykoosit tulilla tai trollikaasu
No en muuten ole. Tämä on keskusteltu äidin kanssa, ja asia meni just noin. Ei ole kukaan kertonut aiemlin ja ottanut valokuvaa. Ja sanoin reilu vuoden iässä, en vuoden iässä. Tiesithän kehityksen olevan tuossa iässä huimaa? Mutta sä voit trollata näitä vastustuksia ihan miten lystäät. Tuskinpa ymmärryksesi riittääkään tähän aiheeseen, saati muistaisit mitään lapsuudestasi 😂. Minulla nyt vaan on tuollainen "taito" ollut koko varhaislapsuuden. Onko ne muistoja vai välähdyksiä, ihan sama. Muistan ne kuitenkin.
Muistan kun löysin mummoni kuolleena makaamasta keittiön lattialta ja miten meidät paimennettiin naapuriin ja katsoimme ikkunasta kun ambulanssi tuli. Olin 3v 9kk.
Joitain muistoja on myös sitä edeltävältä ajalta, mutta niitä en osaa ajoittaa sen tarkemmin. Tiedän vain, että ne ovat tapahtuneet aiemmin, koska muutimme toiselle paikkakunnalle mummoni kuoleman jälkeen.
2-vuotiaana.