Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?
Vauva-aikaamme emme muista mutta missä iässä alkaa olla sinun ensimmäisiä muistoja? Minun eka muisto on 2-vuotiaana laivamatkalta Tukholmaan. Se kun kävelimme laivan kannella ja pelkäsin tuulen vievän minut mereen. Olin silloin vasta 2 -vuotias.
Kommentit (129)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ikää, mutta muistan maanneeni lastenvaunussa ja yläpuolelle oli pingotettu naru tms, jossa oli erivärisiä erimuotoisia ilmeisesti eläinhahmoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi ensimmäistä muistoa minulla on suurin piirtein samoilta ajoilta.
Toisessa olemme hautausmaalla ja yritän itse kiivetä hautausmaan penkille. Olen juuri saamassa ensimmäisen jalkani penkin reunalle, kun isä tulee takaapäin ja iskee minut penkille istumaan. Ärsyynnyn ja pudottaudun alas ja aloitan penkille nousuyrityksen uudelleen. Isosisko sanoo ettet sinä enää ehdi, mutta pinnistelen siitä huolimatta. Äiti huutelee kauempaa minua mukaan, jolloin minä huomaan heidän "jättäneen" minut ja lähden kitisten juoksemaan perään. Myöhemmin näin valokuvan, jossa noin parivuotiaana olen kiipeämässä samaiselle penkille. Ylävartalo penkillä ja peppu kameraan päin. Tämä kävisi myös selityksenä, miksi isä kiukkuisena iski minut penkkiin istumaan. Luultavasti olin jo aiemmin pudottautunut penkiltä alas, mutta siitä minulla ei ole mielikuvaa.
Toisessa muistossa näin isojen lapsien tulevan puskien takaa ja minä mietin, että mitähän siel
Lapsuudestani sekä nuoruudesta löytyy lukuisia muitakin valokuvia, joista minulla ei ole mitään mielikuvaa. Ihan kukkua vittää, että lapsi luo muiston valokuvasta.
Pitää paikkaansa, että ihmiselle voi syntyä ja luoda valemuistoja, mutta se ei tarkoita kaikkien muistojen olevan valemuistoja.
Minkälainen ihminen edes ajattelee, että alle kaksivuotiasta lasta voi kohdella huonosti ja tuudittautua siihen ettei lapsi jälkeenpäin muista tapahtunutta.
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Itse muistan kuvistyöt, joita teimme päiväkodissa, lelut, opettajat, lapset, kuka oli hyvä missäkin, mitä opettajat sanoivat, ruoat, tilat, juhlat, laulut, ihan valtavasti tapahtumia 2-5-v. ikäisestä ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka välähdys, kun otin ensiaskeleet. Ikä on ollut jotain reilu vuoden. Lapsuuden kodin eteinen ja äiti kädet ojossa ottamassa vastaan. Sitten noin 2-vuotiaana sain muka "hakea" siskon hiekkalaatikolta. Lisäksi 2-vuotiaana muutyo uuteen kotiin. Istuin isän vieressä kuorma-autossa, muistan hetken kun käännyttiin uuden kodin pihaan.
Yleensäkin muistan todella paljon jännittäviä hetkiä jo alle 5-vuotiaana. Mutta vain niitä jännittäviä asioita. Meille hankittiin kanit, karkasin kotoa x 2, kerhon aloitus, p.. ja vaikka mitä. Ei se ole mitenkään ihmeellistä. Me ollaan niin erilaisia tässäkin asiassa. Turha väitellä jostain valokuvista tai joku on kertonut väitteitä. Itsellä on muutenkin aina ollut hyvä näkömuisti, eli tapahtumat jää päähäni nk. sisäisinä valokuvina.
Ensiaskeleet vuoden iässä, jepjep. 😂 Nyt on muistipsykoosit tulilla tai trollikaasu
Ottamatta kantaa yhtään muuhun, niin mä olen oppinut kävelemään 10-kuisena. En tosin muista siitä itse mitään.
-7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tapahtuman ajalta kun olin 2-vuotias ja paikalla ei ollut muita.
Neljä vuotiaana jonkinlaisia muistoja mutta seitsemän vuotiaana muistoja enemmän. Ja kymmenen vuotiaana jo hyvin muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hiukan alle 3-vuotias, kun asuimme Petäjäveden Kuivasmäessä. Minulla on sieltä paljon välähdyksenomaisia muistoja. Kävin myöhemmin siinä talossa ja muistin tarkalleen missä oli ovet ja millainen siinä ollut Mäki-Matin myymälä. Sitä en muista, kun olin mennyt suolle, kun kukaan ei vahtinut, siitä on minulle kerrottu. Kerran olin jostakin loukkaantunut ja menin itkemään kallellaan olleen puulaatikon sisälle. Muistan, että aurinko lämmitti ja olin nukahtanut, siitä minut oli löydetty. Minulla on aina ollut hyvä muisti. Nytkin olin muistitestissä ajokortin uusintaa varten ja selvisin hyvin.
2-3 vuotiaana taputin paskaa lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan sanoa varmaksi muistot vasta 4-vuotiaana kun isoisä joka kuoli seuraavana keväänä aivoveritulppaan työnteli minua lumikolassa pehmeän puuterilumen seassa johon hyppäsin aina takaisin kun yksi kolallinen saatiin työnnettyä pihan perälle.
Tämänkin osaan sijoittaa juuri tuohon ikään eikä aikaisemmaksi kun äiti muisteli vielä aikuisena sitä miten olin kikattanut ainakin tunnin riemusta silloin "viimeisenä talvena" eikä isoisä ollut ottanut kuuleviin korviinsakaan vaikka äiti oli yrittänyt huolestuneena selittää että minähän voin vaikka vilustua hangen keskellä kun on pakkastakin.
Suunnilleen saman ikäisenä muistan sen uskomattoman tunnelman joka isoäidin valmistelemassa wanhan ajan joulussa oli sekä ensimmäiset lahjat joista sen vuoden sai jälkikäteen tarkistettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 3,5v kun muistan sen että äitini lähti synnyttämään siskoani ja mummo ja ukki tuli minua vahtimaan. Ne toi tullessaan fazerin sinisen suklaalevyn ja sain siitä palasia.
"Ottamatta kantaa yhtään muuhun, niin mä olen oppinut kävelemään 10-kuisena. En tosin muista siitä itse mitään"
Nuorin lapsista oppi juoksemaan 10kk ikäisenä. Valitettavasti meni monta kuukautta että se oppi pysähtymään saati sitten kävelemään.
Itse olen oppinut kävelemän hiukan yli vuoden ikäisenä mutta kaaduin niin usein että joku osti minulle lahjaksi lelukypärän ja minulla on hyvin, hyvin hataria muistoja siitä että kaadun taaksepäin ja minulla on tuo kypärä päässäni Tuo voisi olla noin 2v ikäisen muistoja koska sen jälkeen olen viimeistään kävellyt niin varmasti ettei tuota ole pidetty enää päässä muuten kuin ehkä huvin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli talvi 1966 tai 1967 eli olen ollut noin 3,5 vuotias. Oltiin enoni maatilalla ja menimme navettaan. Siellä oli pitkä rivi lehmiä (8 kappaletta). Seisoin navetan käytävällä ja lehmien peräpäässä. Pari niistä käänsi päätään minuun päin ja jäi tuijottamaan. Ne näyttivät valtavilta ja pelottavilta ja niillä oli helmet kaulassa (ketjut).
En muista mitään muuta sieltä. En siis sitä navettaan menoa, tai sieltä poistuloa, en mitään siitä kyläilystä. Vain ne lehmät helmineen.
Muistan syntymäni ja tajusin, että vielä 18 vuotta ennen kuin saan kaljaa.
Minulla on myös pieniä muistoja asunnosta jossa asuimme ollessani 2-4 vuotias...
Vierailija kirjoitti:
Ap, 2 vuotiaana ei synny muistoja
Syntyypäs. Itselläni muisto alle 2v. Ja olen tuon muiston myöhemmin tarkistanut äidiltäni ja kertoi muistokuvieni olevan oikeita. Eli syntyy muistoja riippuen ihmisestä. Oma lapseni ri muka muista mitään lapsuudestaan ennen koulua? Heh. Tuskin.
Olin varmaan 2-3v kun sain aidan yli puiset nukenvaunut naapurilta.
Välähdyksenomaisesti jotain alta 3v ja 4v yksi varmasti omamuisto.
Kyllä syntyy. Muistan selvästi päiväkodin aloituspäivän 2-vuotiaana. Jo sitä ennen muistan perhepäivähoitajan luona tietyt asiat, jotka liittyivät herkkuihin suklaapatukoihin ja sokerikuorrutettuun piparkakkuun liittyvä tapahtuma. Muistan myös, kun nukuimme kerrossängyissä perhepäivähoitajan luona.