Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?
Vauva-aikaamme emme muista mutta missä iässä alkaa olla sinun ensimmäisiä muistoja? Minun eka muisto on 2-vuotiaana laivamatkalta Tukholmaan. Se kun kävelimme laivan kannella ja pelkäsin tuulen vievän minut mereen. Olin silloin vasta 2 -vuotias.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotain siitä kun olin 2-vuotias ja paljon tapahtumia ajalta kun olin 3-vuotias. Ja ei, ei liity valokuviin, ja on myös tilanteita joissa olin yksin, eikä sitä tapahtumaa ole voitu kertoa minulle myöhemmin. Muistan myös ekan esikoulupäivän ja ensimmäisen koulupäivän hyvin yksityiskohtaisesti. Näistä ei ole kuvia.
Kaksivuotiaana eskariin ja kolmevuotiaana kouluun. Sellaiset sadut sieltä.
Ja minkäs ikäisenä sinä et oppinut lukemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun otin lattialla viltin päällä ilmakylpyjä noin puolivuotiaana ja löysin oman pippelin, sen venyttelystä ja vemputtamisesta tuli nopeasti mieluisinta ajanvietettä
Muistan myös kun "muutin" pois kotoa 3v. Muistan kuinka pakkaan alushousut ja sukat kaapista kerhon eväslaukkuun vihaisena. Kuinka paiskaan ulko-oven kiinni. Sitten istun mummon sohvalla voitoriemuisena ja sanon äidille että muutan nyt tänne kun hän huolissaan tulee mummolaan etsimään minua. Ruuaksi on makaronia ja lihapullia ketsupilla. Itse sitä matkaa yksin mummolaan en muista...matkaa oli 0,5km ihan kaupungin keskustassa.
Vierailija kirjoitti:
1,5v sairaalassa kitarisaleikkauksen jälkeen istun punaisen lastenpöydän ääressä ja syön jätskiä. Olo on sellainen "iso tyttö" ja sairaalan tuoksu. 3v lähtien on paljon muistoja...sellaisia välähdyksiä, miltä tuntuu, tuoksuja. Muistan myös tiettyjä lauseita mitä minulle on sanottu tai mitä itse olen sanonut. 3v on myös ensimmäinen uni jonka muistan ihan täysin ja se oli tietysti kamala painajainen. Minulla on aina ollut hyvä muisti. Vähän sellainen valokuvamuisti. Tyttärellä on samanlainen muisti kuin minulla. Pojalla taas on samanlainen muisti kuin isällänsä eikä muista mitään mistään ikinä.
Mulle myös jäänyt kaksi kamalaa painajaista mieleen varhaislapsuudesta. Ei taatusti ole kuvia niistä 😅
Itselläkin tavallaan tarkka valokuvamuisti. Pystyn esim. kuvaileman yksityiskohtaisesti joitain paikkoja joissa olen vieraillut alle kouluiässä.
Ekat muistot on ajalta kun olin 2v. Kävelen pihassa ilmeisesti toppahaalari päällä, kädessä hanskat ja tunnen viileän ulkoilman. Puista on lähtenyt kaikki lehdet, pihan viereisessä metsikössä on ihan vähän valkoista huurretta tai lunta maassa. Tämä muistikuva on todennäköisesti entisestä päivähoitopaikastani ja ajankohta suunnilleen marraskuuta. Olin täyttänyt 2v elokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin - jotka eivät itse muista - on vaikea uskoa ettei joku toinen voisi muistaa 2-3 vuotiaana tapahtuneita asioita?
Koska aika monet ihmiset kuvittelevat kaikki kaltaisikseen: jos sitä ei ole tapahtunut minulle, sitä ei ole voinut tapahtua kenellekään muullekaan. Ja vastaavasti: jos minä en tätä tajua/tiedä, ei sitä voi tajuta/tietää kukaan muukaan. Tästä aika yleisestä ihmisen perusominaisuudesta aiheutuu monenlaista harmia ihmiskunnalle.
Mulla on se kun olin kohdussa. Tietenkään en voi tietää, onko se valemuisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Tämä nyt on ihan puppua. Voin sanoa ihan varmuudella muistavani useitakin asioita alle 5v, ja pystyn varmuudella sijoittamaan nämä muistot alle 5v ikään esimerkiksi asuinpaikan perusteella. Eihän ne muistot kovin täydellisiä ole, mutta muistoja kuitenkin.
Varhaisin "varma" muistoni on hieman alle 2v, pikkusisaruksen syntymä. Tai siis se hetki, kun tulimme sairaalasta kotiin, ja mietin, mihin se vauva nyt menee. Hyvin lyhyt välähdys siitä hämmennyksestä.
Toinen varma on vähän ennen kuin täytin 3v ja muutimme. Tämäkin on lyhyt välähdys siitä, kun istun pihalla ja katson kun muuttoautoa pakataan.
Siinä 4v iästä on jo useampia muistoja, jotka sijoittuvat tuohon kotiin, missä asuimme vajaa 2v. Ei siltä ajalta ole mitään valokuvia, mutta pystyn suunnilleen muistamaan asunnon, eli missä oli kylppäri, makuhuoneet, keittiö, olohuone jne. Muistan joitain yksittäisiä hetkiä, jotka kiinnittyvät sellaiseen lapsen ihmetykseen tai oivallukseen jostain hyvin arkisesta asiasta, mitä vanhempani eivät muista kun joskus ollaan näistä juteltu, mutta joista pystyn jotain yksityiskohtia osoittamaan, joihin ovat todenneet että totta, meillähän oli sellainen. Olin 4,5v kun toinen pikkusisarukseni syntyi, ja myös sen muistan, kun isä vei meidät katsomaan vauvaa ensimmäisen kerran sairaalaan. En siitäkään kaikkea muista, mutta pieniä välähdyksiä.
Käsittääkseni ihan tyypillistä, että sellaisia hataria muistikuvia ihmisille jää varhaislapsuudesta, mutta ei ne toki samanlaisia ole, mitä myöhemmin syntyneet muistot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Oma äitini ei muistanut tuota ensimmäiseksi kertomaani tapausta ennen kuin itse siitä puhuin joskus kouluikäisenä kun puhuttiin lapsuusmuistoista. Ja se päiväkotimatkakuvaus on muistoissani ihan sitä myöten, että muistan että matkalla oli alamäki. Viime vuonna kävin siinä kaupungissa ja tuolla asuinalueella, jossa asuttiin kun olin alle 3 ja löysin sen vanhan päiväkotini ja tajusin erään tien olevan se tie, mitä pitkin on päiväkotiin kuljettu. Alamäkeen.
Eli ei voi olla kyse siitä, että oma muistikuvani tulisi jonkun muun kertomasta tai vaikka valokuvista (mistään noista kert
Niin. Hän ei myöhemmin muistanut sitä, mutta on voinut istuttaa sulle tuon muiston vaikka pari vuotta tapahtuneen jälkeen. Ihmisen muisti on äärimmäisen epäluotettava. Itsellänikin on todentuntuisia muistikuvia asioista, jotka eivät ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin melkein 2,5v kun pikkuveljeni syntyi. Muistan kun seison meidän asunnon kuistilla ja pidän käsillä kiinni korkealla olevasta kaiteesta. Vieressäni on myös äiti joka puhuu jonkun kanssa. Tämä joku kysyy minulta että onko kivaa olla isosisko ja vastaan että on. Olen sukkasillani puulattialla, ja ulkona on kylmä, pikkuveli syntyi tammikuussa joten tämä on todennäköisesti tammikuuta tai helmikuuta.
Muistoja on myös seuraavalta keväältä, kun äiti työntää pikkuveljeä vaunuissa ja minä nukkeani nukenvaunuissa. Ehkä heinäkuussa käytiin huvipuistossa ja sieltä muistan monta juttua, esimerkiksi kun kävin pallomeressä ja uimassa ja pikkuveljeä yritettiin saada vaunuihin nukkumaan. Olin tuolloin vielä alle 3v.
Rusina juuttui nenään, olin kaksivuotias, kaksi ja puoli. Se on ensimmäinen muistoni. Sitä sitten ronkittiin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan ihmiset ovat erilaisia myös muistin osalta. Minä muistan kaiken alkaen ihan varhaislapsuudesta lähtien. Muistan myös paljon sellaista mitä en haluaisi muistaa ja se vasta onkin ärsyttävää kun ei voi unohtaa! Mies ei muista mitään ja hyvä kun muistaa mitä tapahtui viime viikolla ja lapsuusmuistot on vähäisiä. Ja niinkuin aikaisemmassa viestissä kerroin tyttö on kuin minä ja poika kuin isänsä muistin osalta. Tyttö on myös todella hyväuninen kuten äitinsä. Hän alkoi nukkua täydet yöt 3kk ja se varmasti on tehnyt hyvää aivoille. Mies ja poika on huonoja nukkumaan ja todella vähäunisia. Varmasti sotkee muistia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin - jotka eivät itse muista - on vaikea uskoa ettei joku toinen voisi muistaa 2-3 vuotiaana tapahtuneita asioita?
Siksi koska ne ovat valemuistoja. Ne voivat tuntua todella aidoilta, mutta fiksu ihminen tiedostaa etteivät ne ole. Valitettavasti tällä palstalla pyörii todella paljon yksinkertaisia ihmisiä jotka eivät suostu erottamaan valemuistoja aidoista, ja toki täällä on myös paljon mielenterveysongelmaisia jotka elävät arkeaankin ihan omassa todellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka välähdys, kun otin ensiaskeleet. Ikä on ollut jotain reilu vuoden. Lapsuuden kodin eteinen ja äiti kädet ojossa ottamassa vastaan. Sitten noin 2-vuotiaana sain muka "hakea" siskon hiekkalaatikolta. Lisäksi 2-vuotiaana muutyo uuteen kotiin. Istuin isän vieressä kuorma-autossa, muistan hetken kun käännyttiin uuden kodin pihaan.
Yleensäkin muistan todella paljon jännittäviä hetkiä jo alle 5-vuotiaana. Mutta vain niitä jännittäviä asioita. Meille hankittiin kanit, karkasin kotoa x 2, kerhon aloitus, p.. ja vaikka mitä. Ei se ole mitenkään ihmeellistä. Me ollaan niin erilaisia tässäkin asiassa. Turha väitellä jostain valokuvista tai joku on kertonut väitteitä. Itsellä on muutenkin aina ollut hyvä näkömuisti, eli tapahtumat jää päähäni nk. sisäisinä valokuvina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin - jotka eivät itse muista - on vaikea uskoa ettei joku toinen voisi muistaa 2-3 vuotiaana tapahtuneita asioita?
Siksi koska ne ovat valemuistoja. Ne voivat tuntua todella aidoilta, mutta fiksu ihminen tiedostaa etteivät ne ole. Valitettavasti tällä palstalla pyörii todella paljon yksinkertaisia ihmisiä jotka eivät suostu erottamaan valemuistoja aidoista, ja toki täällä on myös paljon mielenterveysongelmaisia jotka elävät arkeaankin ihan omassa todellisuudessa.
Eivät ole valemuistoja vaan ihan oikeita muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Eka välähdys, kun otin ensiaskeleet. Ikä on ollut jotain reilu vuoden. Lapsuuden kodin eteinen ja äiti kädet ojossa ottamassa vastaan. Sitten noin 2-vuotiaana sain muka "hakea" siskon hiekkalaatikolta. Lisäksi 2-vuotiaana muutyo uuteen kotiin. Istuin isän vieressä kuorma-autossa, muistan hetken kun käännyttiin uuden kodin pihaan.
Yleensäkin muistan todella paljon jännittäviä hetkiä jo alle 5-vuotiaana. Mutta vain niitä jännittäviä asioita. Meille hankittiin kanit, karkasin kotoa x 2, kerhon aloitus, p.. ja vaikka mitä. Ei se ole mitenkään ihmeellistä. Me ollaan niin erilaisia tässäkin asiassa. Turha väitellä jostain valokuvista tai joku on kertonut väitteitä. Itsellä on muutenkin aina ollut hyvä näkömuisti, eli tapahtumat jää päähäni nk. sisäisinä valokuvina.
Ensiaskeleet vuoden iässä, jepjep. 😂 Nyt on muistipsykoosit tulilla tai trollikaasu pohjassa.
Mitä väliä tällä asialla on?
Kysymällä tätä asiaa internetistä saa kaikki mahdolliset vastaukset.
Mitä järkeä koko jutussa.
Muistan useita kohtia asunnosta ja asuinalueesta, josta muutimme pois, kun olin 3,5 vuotias. Tapahtumia sieltä muistan eri vuodenajoilta.
Perhepäivähoidosta muistan paljonkin. Olin hoidossa siellä 3v asti. Monia ruokamuistoja (pph oli todella hyvä ruoanlaittaja), ulkoleikeistä pätkiä mm. kun ampiainen pisti pikkusormeeni hiekkalaatikolla ja valitettavasti sen kun kuumetta mitattiin takapuolesta.
Kotimuistoja on vaikea ajoittaa. Muutimme kuitenkin, kun olin vähän vajaa kolme. Muistan rakennustyömaan, kun kotimme oli valmistumassa. Ihmettelin hiekkaisella maalla sitä jotain rakennusainetta. Keltaista höttöistä.
Ja höpö löpö.
Oma varhaisin muistikuvani on 3-4 vuoden iästä, kun kaadun kolmipyörällä. Muistan kuinka sen toinen takapyörä otti kiinni kanttikiveen ja sitten mentiin. Asiasta ei ole valokuvaa, eivätkä vanhempani tätä tapahtumaa muista. Ilmeisesti se oli sen verran kova säikäytys että se jäi muistiin. Seuraava varma muistikuvani on, kun putoan kiipeilytelineeltä ja katkon luitani, mutta silloin olen jo 5-vuotias.
Vanhin poikani kertoi hiljan, että hänen varhaisin varma muistonsa on se, kun hän yhtäkkiä tajusi, että toiset autot eivät ole vain liikenteessä pyöriviä esineitä, vaan niissäkin on ihmisiä sisällä ja ne ihmiset ovat menssa johonkin. Hän sanoo muistaneensa, kuinka suuri ja valaiseva ahaa-elämys tämä oli. Asiasta ei tietenkään ole valokuvia, eikä asiasta ole keskusteltu kuin vasta hiljan hänen ollessaan 18-vuotias. Mutta eihän lapsi kovin vanha voi olla tuollaisen keksiessään. Sijoittiaisin arvauksella välille 2-3 vuotta.