Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?
Vauva-aikaamme emme muista mutta missä iässä alkaa olla sinun ensimmäisiä muistoja? Minun eka muisto on 2-vuotiaana laivamatkalta Tukholmaan. Se kun kävelimme laivan kannella ja pelkäsin tuulen vievän minut mereen. Olin silloin vasta 2 -vuotias.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotain siitä kun olin 2-vuotias ja paljon tapahtumia ajalta kun olin 3-vuotias. Ja ei, ei liity valokuviin, ja on myös tilanteita joissa olin yksin, eikä sitä tapahtumaa ole voitu kertoa minulle myöhemmin. Muistan myös ekan esikoulupäivän ja ensimmäisen koulupäivän hyvin yksityiskohtaisesti. Näistä ei ole kuvia.
Kaksivuotiaana eskariin ja kolmevuotiaana kouluun. Sellaiset sadut sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Voin kyllä sata varmasti kertoa, että muistaa. Muistan kuolleita sukulaisia, mitä he ovat sanoneet. Ja he ovat kuolleet kun olen ollut alle 5v. Isänikin juttuja muistan vähän, vaikka hän kuoli kun olin 3,5v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotain siitä kun olin 2-vuotias ja paljon tapahtumia ajalta kun olin 3-vuotias. Ja ei, ei liity valokuviin, ja on myös tilanteita joissa olin yksin, eikä sitä tapahtumaa ole voitu kertoa minulle myöhemmin. Muistan myös ekan esikoulupäivän ja ensimmäisen koulupäivän hyvin yksityiskohtaisesti. Näistä ei ole kuvia.
Kaksivuotiaana eskariin ja kolmevuotiaana kouluun. Sellaiset sadut sieltä.
Sana "myös" ei ole sulle vielä tuttu?
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on PASKAA!!!
Todellakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Voin kyllä sata varmasti kertoa, että muistaa. Muistan kuolleita sukulaisia, mitä he ovat sanoneet. Ja he ovat kuolleet kun olen ollut alle 5v. Isänikin juttuja muistan vähän, vaikka hän kuoli kun olin 3,5v.
Höpön löpön. Mene tekemään työhakemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotain siitä kun olin 2-vuotias ja paljon tapahtumia ajalta kun olin 3-vuotias. Ja ei, ei liity valokuviin, ja on myös tilanteita joissa olin yksin, eikä sitä tapahtumaa ole voitu kertoa minulle myöhemmin. Muistan myös ekan esikoulupäivän ja ensimmäisen koulupäivän hyvin yksityiskohtaisesti. Näistä ei ole kuvia.
Kaksivuotiaana eskariin ja kolmevuotiaana kouluun. Sellaiset sadut sieltä.
Sana "myös" ei ole sulle vielä tuttu?
On, opin sen yläasteella nelivuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Sinä et muista, moni muu muistaa.
Minä eksyin 3-vuotiaana ja muistan tilanteita siitä, mihin piilouduin, mitä näin jne. Usein sellaiset tilanteet jää mieleen joissa on vahva tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on PASKAA!!!
Todellakin on.
Senkö vuoksi ettet itse muista edes eilistä päivää dokaamisen vuoksi?
Muistan kun alle kolmevuotiaina juotiin serkkupojan kanssa ensimmäiset humalat papan keskenkäyneestä kiljusta. Ajoin kurkkumopolla seinään ja serkku paskansi housuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Ei kukaan ole mulle voinut kertoa esim. päiväkerhon aikana tapahtuneita juttuja myöhemmin. Muistan sieltä paljon. Ei siellä äiti tai isä ollut mukana. Enkä niitä muita edes tavannut myöhemmin koska muutimme muualle.
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Oma äitini ei muistanut tuota ensimmäiseksi kertomaani tapausta ennen kuin itse siitä puhuin joskus kouluikäisenä kun puhuttiin lapsuusmuistoista. Ja se päiväkotimatkakuvaus on muistoissani ihan sitä myöten, että muistan että matkalla oli alamäki. Viime vuonna kävin siinä kaupungissa ja tuolla asuinalueella, jossa asuttiin kun olin alle 3 ja löysin sen vanhan päiväkotini ja tajusin erään tien olevan se tie, mitä pitkin on päiväkotiin kuljettu. Alamäkeen.
Eli ei voi olla kyse siitä, että oma muistikuvani tulisi jonkun muun kertomasta tai vaikka valokuvista (mistään noista kertomistani tapahtumista ei ole valokuviakaan).
-7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotain siitä kun olin 2-vuotias ja paljon tapahtumia ajalta kun olin 3-vuotias. Ja ei, ei liity valokuviin, ja on myös tilanteita joissa olin yksin, eikä sitä tapahtumaa ole voitu kertoa minulle myöhemmin. Muistan myös ekan esikoulupäivän ja ensimmäisen koulupäivän hyvin yksityiskohtaisesti. Näistä ei ole kuvia.
Kaksivuotiaana eskariin ja kolmevuotiaana kouluun. Sellaiset sadut sieltä.
Sana "myös" ei ole sulle vielä tuttu?
On, opin sen yläasteella nelivuotiaana.
Selvä. Miksi et hyväksy että sulla on huonompi muisti kuin monella muulla?
Miksi joidenkin - jotka eivät itse muista - on vaikea uskoa ettei joku toinen voisi muistaa 2-3 vuotiaana tapahtuneita asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5v sairaalassa kitarisaleikkauksen jälkeen istun punaisen lastenpöydän ääressä ja syön jätskiä. Olo on sellainen "iso tyttö" ja sairaalan tuoksu. 3v lähtien on paljon muistoja...sellaisia välähdyksiä, miltä tuntuu, tuoksuja. Muistan myös tiettyjä lauseita mitä minulle on sanottu tai mitä itse olen sanonut. 3v on myös ensimmäinen uni jonka muistan ihan täysin ja se oli tietysti kamala painajainen. Minulla on aina ollut hyvä muisti. Vähän sellainen valokuvamuisti. Tyttärellä on samanlainen muisti kuin minulla. Pojalla taas on samanlainen muisti kuin isällänsä eikä muista mitään mistään ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotain siitä kun olin 2-vuotias ja paljon tapahtumia ajalta kun olin 3-vuotias. Ja ei, ei liity valokuviin, ja on myös tilanteita joissa olin yksin, eikä sitä tapahtumaa ole voitu kertoa minulle myöhemmin. Muistan myös ekan esikoulupäivän ja ensimmäisen koulupäivän hyvin yksityiskohtaisesti. Näistä ei ole kuvia.
Menit 2-3-vuotiaana eskariin ja kouluun? Aika hurja.
Miten vanha sinä olit, kun et oppinut lukemaan?
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaana. Piha täys lapsia. Kun pihalla kävelee siili. Kaikki kääntyvät katsomaan ja osoittamaan sitä sormella. Välähdys levykaupasta jossa kävimme. Seuraavana vuonna muutimme sinne missä ei siilejä eikä levykauppoja ole.
Noin pienessä iässä ihmiselle kertyy todella lyhyitä muistoja. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Myös valemuistoja syntyy, jotka sotkeutuvat johonkin muuhun. Muisti ja aivot on oma juttunsa. Lapsuuden kokemukset jotka muistaa, on yleensä jossain määrin vahvoja. Mitään hajua itselläni ei ole, miksi tuo levykauppareissu on jäänyt mieleen. Pelkkä välähdys.
Taitaa sun päässä välähdellä kaikenlaista, korkki auennut jo heti aamusta? Kaksivuotiaalle ei jää muistoja.
Lapsen kehityksen kannalta ensimmäisiä pysyviä muistoja tai muistikuvia on mahdollista alkaa muistaa noin 2v alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaana. Piha täys lapsia. Kun pihalla kävelee siili. Kaikki kääntyvät katsomaan ja osoittamaan sitä sormella. Välähdys levykaupasta jossa kävimme. Seuraavana vuonna muutimme sinne missä ei siilejä eikä levykauppoja ole.
Noin pienessä iässä ihmiselle kertyy todella lyhyitä muistoja. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Myös valemuistoja syntyy, jotka sotkeutuvat johonkin muuhun. Muisti ja aivot on oma juttunsa. Lapsuuden kokemukset jotka muistaa, on yleensä jossain määrin vahvoja. Mitään hajua itselläni ei ole, miksi tuo levykauppareissu on jäänyt mieleen. Pelkkä välähdys.
Taitaa sun päässä välähdellä kaikenlaista, korkki auennut jo heti aamusta? Kaksivuotiaalle ei jää muistoja.
Miksi vänkäät vastaan vaikka monilla on muistoja 2-3 vuotiaana?
Minä muistan tilanteen jossa juoksin keittiössä ja pöydällä ollut veitsi raapaisi silmääni. Kävimme lääkärissä. Minulle jäi jonkinlainen kammo veitsiä kohtaa tuosta, varmaan lähinnä siksi kun äiti pelästyi niin. Kysyin tuosta joskus kouluiässä ja äiti sanoi ettei muista tuollaista tapahtuneen (no meille lapsille kävi kaikenlaista joten ehkä äiti ei kaikkea muistakaan, jos mitään vakavaa ei ollutkaan).
Sattumalta aikuisena sain sairaalassa kansioni jossa oli kaikki lapsuusiän käynnit. Tuo veitsijuttu oli oikeasti tapahtunut, olin aika tasan 3 v.
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.