Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?

2v 8kk. Ylläksen reissulta yksittäinen hetki.

Vierailija kirjoitti:

2-v ajoin ralliautoa Nixonin kanssa. Ihmettelen vieläkin miten Nixon pystyi soittamaan lankapuhelimella kuuhun?

Hei älä nyt viitti. Se oli tietenkin se KUUMA linja. Sillä voi soittaa ihan mihin tahansa :)

Vierailija kirjoitti:

185 jatkaa. Muistan myös tilanteen, kun äiti taas löi minua yläkerrassa omassa huoneessa ja huusi. Isä tuli yllättäen kotiin liian aikaisin. Äiti oli entistä vihaisempi ja sihisi että lopeta itkeminen. Muistan, kun isä ihmetteli miksen tullut alakertaan vastaan. Olin todellakin alle 5v- 3-4 v. Yritin nieleskellä kyyneleitä ja teeskennellä, että kaikki oli ok. Muistan myös, kun olin ehkä n. 4-vuotiaana kokeillut äidin vaatteita ja korkokenkiä. Siitäkin seurasi selkäsauna. Mitään kivaa en muista, liekö sellaista ollutkaan. Myös neuvolassa muistan kun olin alasti, koska minulla on aistisäätelyhäiriö enkä pystynyt olla pikkareissa, jotka hankasi. Ensimmäisiä neutraalimpia muistoja on kun olen n. 5v. Sitä ennen muistamani on kaikki näitä ikäviä. 5-vuotiaana muistan ensimmäisen lennon, kysyin isältä putoaako kone. 

Pikkarit pill_vaossa. Käytät niitä niin nykyisinkin  OF:ssä.

En muista kyllä mitään siitä kun olin 2 tai 3 vuotias. Joitakin muistikuvia on kun olin päiväkodissa mutta en muista minkä ikäinen silloin olin.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun näin tunnelin päässä valoa ja työnnyin äidin haarovälistä ulos. Kätilö oli iso lihava nainen ja lääkärillä oli parta ja viikset. Itkuksihan se meni saman tien ja muistan kuinka paleli niin perkeleesti.

Hämärästi muistan, että menin isän kanssa makuuhuoneseen ja tulin äidin kanssa sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotias ei pelkää

Kyllä muuten pelkää

 Minulle tuli vuosi kymmeniä sitten päivähoitoon puolitoistavuotias lapsi. Edellinen hoitopaikka oli ollut todella kehno jopa lapsen silmissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa lapsi pelkäsi ovikellon soittoa, ja vähänkin kovempia ääniä,  ei katse kontaktia. Sitten  alkoi takertumaan helmoihini kuin hukkuva. Tämä samainen hoitolapsi on nyt 49v ja  vierailee edelleen luonani oman perheensä kanssa. Kai minä jotain oikeinkin tein. Minäkään kun en ole mikään enkeli en hoitotätinä en äitinä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, 2 vuotiaana ei synny muistoja

Siskoni sanoo että on merkillistä kuinka minä 2 vuotiaasta muistan naapurin maljan ja vesikannun jopa värit. Sanoo että usein puhun asioita mitä järjen mukaan niin pieni ei voi muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotias ei pelkää

Kyllä muuten pelkää

 Minulle tuli vuosi kymmeniä sitten päivähoitoon puolitoistavuotias lapsi. Edellinen hoitopaikka oli ollut todella kehno jopa lapsen silmissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa lapsi pelkäsi ovikellon soittoa, ja vähänkin kovempia ääniä,  ei katse kontaktia. Sitten  alkoi takertumaan helmoihini kuin hukkuva. Tämä samainen hoitolapsi on nyt 49v ja  vierailee edelleen luonani oman perheensä kanssa. Kai minä jotain oikeinkin tein. Minäkään kun en ole mikään enkeli en hoitotätinä en äitinä. 

Tuosta jäi kertomatta se, että lapsi kertoi aina, että pelkää  tulla satutetuksi. Kertoi mitä  edellinen täti teki. Mutta ne muistot unohtui jossain viiden vuoden ikäisenä. Oli 9 vuotiaana vielä   luonani hoidossa  kun vanhemmilleen sattui iltavuorot.

Kysykääpäs tätä historioitsijoilta ja psykologeilta. Miten muistot syntyvät. Voitte yllättyä. Ei mulla muuta.

Vanhin epämääräinen muistikuvani on ajalta, jolloin en osannut vielä kunnolla kävellä. Se on vain yksittäinen välähdys mummolan olohuoneesta, missä otan tukea vanhasta penkistä.

Minulla on runsaasti muistoja ensimmäisestä kodistani, mistä muutimme pois, kun olin nelivuotias. Niistä en pysty sanomaan kuinka vanha olin niiden tapahtuessa. 

Varhaisten muistojeni joukossa on kaksi, jotka tiedän myöhempien kertomusten pohjalta syntyneiksi valemuistoiksi. Tiedän ne vääriksi siksi, että sijoitan ne väärään ympäristöön.

Vierailija kirjoitti:

Alle 3v mullakin, jokunen muistikuva. Yksi oli kun äidin kanssa talvella tehtiin kerrostalon takapihalle lumeen polkuja ja toinen, kun päiväkotimatkalla leikin lätäköissä ja äiti hoputti vieressä. Kolmannessa muistikuvassa testasin, miltä talvisen puhelinkopin seinä tuntuu huulia vasten (ei hyvä idea, jäädyin suustani siihen kiinni ja muistan, että huulista tuli sitten verta).

Harvinaistahan se on, että ennen 3 vuoden ikää tapahtuneita asioita muistaa.

Tämän   alle 3vuotiaan jutun minäkin "muistan" leikkipuistosta  kun  pakkasella  kieleni tarttui liukumäen yläkaiteeseen . Äiti kertoo tarinaa  että täytin juuri joulukuussa 3v. En tiedä muistaisinko itse nyt enää koko tapausta  jos sitä  tarinaa ei kerrottas lapsille joka talvi. Mutta muistin kyllä pitkään sen  puistopäivän.

Muistan kun vanhempani erosi. Isä pakkasi kamojaan ja istuin mummoni polvella . Olin 4v. 

Muistan vielä Kuinka isä halasi minua ja sanoi rakastavansa minua. 

5-6 mullakin, erillaisia juttuja tosin hataria mutta kuitenkin jotain muistan, mikä päivä oli eilen en muista.

Ukin kanssa kävelyllä-olin ehkä 2vuotias. Ukko metso lähestyy kaikessa komeudessaan. En pelkää, koska ukki oli rauhallinen ja piti minua kädestä. Olen monta kertaa miettinyt, mikä sanoma tällä linnulla oli minulle. Muistan että lintu oli minua suurempi. Voiko linnut tuoda viisauksia, joita olen jo 77v. noudattanut. Tämä tapahtui 1950 jos olen oikeassa aikaikkunassa. Ukki kuoli 1955, joten en päässyt keskustelemaan aiheesta.

Tottakai sairaalan voi muistaa. Itse muistan kun sedän silmä loukkaantui riitelyn tuoksinnassa. Oli kova hätä, silmää etsittiin heinikossa. Näin kukan sisälle. Siitä asti olen tunnistanut kurjenkellon. Kukka nimettiin minulle tietenkin myöhemmin kun nimeä kyselin.

On turha korjata tekstejäni kun minä en korjaa mitään.

Voinut olla alle kaksivuotias kun tapahtunut jotain jolla kokenut turvallisuuden uhatuksi kun hyvin ikävä tapahtuma ollut tuohon aikaan?

Alle 2-vuotiaana. Tilanteesta ei ole kuvia, ja olen vasta aikuisena äidiltäni kysynyt, onko muistoni totta, ja että minkä ikäinen olen silloin ollut, ja äitini vahvisti sen, että on oikea muisto. Muistoon liittyy isäni, ja vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias ja näin sen jälkeen isääni todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun näin tunnelin päässä valoa ja työnnyin äidin haarovälistä ulos. Kätilö oli iso lihava nainen ja lääkärillä oli parta ja viikset. Itkuksihan se meni saman tien ja muistan kuinka paleli niin perkeleesti.

Melkeinpä samallainen muisto mielessäni. Ainoo, että se läskikätilö löi minua persuukselle näytti muutaman sekunnin  minua äitiin päin  ja tokas kovaan ääneen taas tuli tyttö. Minulla on kuusi siskoa.

muistan lapsuudesta tietyt jutut n.3vuotiaasta, mutta mitään uutta en sieltä muista

4-5v muutama hatara muistikuva. Olen myös huomannut että moni näistä liittyy tilanteisiin, joista on kuvia valokuva-albumissa. Ehkä kuvien katselu on siten auttanut muistikuvien säilymistä?