Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?
Vauva-aikaamme emme muista mutta missä iässä alkaa olla sinun ensimmäisiä muistoja? Minun eka muisto on 2-vuotiaana laivamatkalta Tukholmaan. Se kun kävelimme laivan kannella ja pelkäsin tuulen vievän minut mereen. Olin silloin vasta 2 -vuotias.
Kommentit (187)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotiaasta on aika paljonkin muistoja, jotka voi varmuudella ajoittaa oikein. Paljon on muistoja jotka voivat olla yli tai alle 3-vuotiaana syntyneitä esim. hiekkalaatikolta ja telttailemasta, niiden ajankohtaa ei pysty selvittämään, koska telttailimme joka kesä ja asuimme samassa talossa koko lapsuuteni.
Oletettavasti kaikkein varhaisin muisto on pinnasängyn laidassa olevat puupallot, makaan sängyssä ja leikin niillä, en tiedä ikääni. Mielestäni en osaa puhua vielä. (äitini väitti aina että en voi muistaa, kuvittelen vain)
Muistan hoitolapsen vaipanvaihdon, tämä on vain välähdys, olen arviolta 2-vuotias.
3-vuotiaasta muistan esim. seurakunnan järjestämän päiväkerhon ensimmäisen kerhopäivän ensimmäisen evästauon, minulla oli eväänä ranskanleipäviipale jota haukkasin heti, mutta kerhotäti sanoi, että ensin pitää lukea ruokarukous. Se oli mielestäni kamala moka...olin 3,5-vuotias.
Muistan myös kerhon 1. valokuvauksen samalta vuodelta, loppuvuodesta on pitkä muisto liittyen paljon vanhemman siskoni ja hänen kaverinsa kasetin nauhoittamiseen kahdella mankalla meillä kotona (siitä levystä tuli lempparini ja se on sitä edelleen), nämä muistikuvat ja niiden yksityiskohdat sisko on vahvistanut aikuisena. Myös saman vuoden joulusta on selvä muistikuva, sain erityisen hienon pulkan jota olin toivonut ja laitoin muut saamani lahjat pulkkaan avaamisen jälkeen. Muista lahjoista muistan vain yhden, muovisen sirkusnorsun jolla on selässä nalle.
Valokuvia näistä tapahtumista on vain joulusta. (Ja tietysti myös kerhokuvat, mutta muistan sen ryhmäkuvan oton)
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla tasan 2 vuoden ikäisestä eka muisto. Olin monta viikkoa sairaalahoidossa ja muistan tätini tuoneen Fazerin sinistä sairaalaan.
Ihminen alkaa muistaa suunnilleen niihin aikoihin, kun oppii puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan syntymäni!
Ettet nyt vain sekoita äitisi syntymään?
Muistan alle 3-vuotiaana, kun kävimme naapurin tytön ristiäisissä. Vauvan serkku, joka asui toisessa naapurissa, hymyili minulle.
Muutama kuukausi myöhemmin, olin varmaan lähes 3v, kävimme vanhempieni kummipojan ristiäisissä. Menimme sinne potkukelkalla, istuin kyydissä. Tästä olen ainakin varma, että ovat omia muistikuviani, eikä toisten kertomuksia tai valokuvia, koska minulla oli omanlaiset ajatukset esim papin ja vauvan kaljuista päistä sekä vauvan imettämisestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut joku 3-vuotias, kun olen istunut sinisen Plaston potkumopon satulassa ja katsellut metallista porttia. Katsoin, etten yllä salpaan, mutta maa portin alla oli sen verran kuopalla ihmisten kulkemisesta, että mahdun ryömimään portin ali. Potkumopo ei mahtunut, joten otin siitä metallisen tapin pois, jotta se meni kahteen osaan. Työnsin ne portin ali ja itse perässä. Kadun puolella laitoin potkumopon takaisin kasaan ja lähdin hoitopaikasta hatkaan. Kyllästytti pyöriä siinä pihalla, kun hoitotäti oli pyykkiä pesemässä.
Hoitotäti oli saanut paskahalvauksen, kun oli huomannut mun kadonneen pihalta. Soitti äidilleni töihin, ja äiti sitten lähti töistään kesken päivää mun katoamisen takia. Hoitotäti lähti huolesta, pelosta yms. sekaisin olevana etsimään minua. Mut löydettiin sitten jostain kilsan päästä heittelemässä pikkukiviä ojaan.
Sitten on pirusti muistikuvia ajalta, kun olen ollut alle kouluikäinen.
En muista lapsuudesta juuri mitään.
Olen elossa. Paskasti.
T. zombi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin hukkua 2-vuotiaana. Muistan kun olin silmät auki vedessä ja tunsin miten äitini tarttui vasempaan nilkkaani ja nosti minut ylös. Muistan, että minulla oli vaaleanvihreä villatakki päällä.
Vierailija kirjoitti:
En pysty laittamaan varhaisia muistojani aikajärjestykseen. Ihmettelen, miten joku pystyy.
On sellainen kuin savant, jossa ihminen pystyy muistamaan elämästään jokaisen yksityiskohdan, mitä on milloinkin tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan syntymäni!
Ettet nyt vain sekoita äitisi syntymään?
Muistan oman syntymäni. Väitätkö ettet itse muista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty laittamaan varhaisia muistojani aikajärjestykseen. Ihmettelen, miten joku pystyy.
On sellainen kuin savant, jossa ihminen pystyy muistamaan elämästään jokaisen yksityiskohdan, mitä on milloinkin tapahtunut.
En pysty kaikkia laittamaan järjestykseen, mutta osan voi laittaa siksikin koska ne liittyvät johonkin tapahtumaan jonka ajankohta on tiedossa. (täälläkin mainittu esim. lomamatka, jonkun kuolema tai syntymä, joku juhla, kerhon alku tms.)
Itselläni on 3v. asti ollut jokin taju siitä mikä vuosi on menossa. Olen aina tykännyt luvuista ja olen ehkä hiukan "neuroepätyypillinen" (ei diagnoosia mutta omalla lapsella on), johtuneeko siitä. 3v ja eteenpäin muistan paljon asioita ja ne on jollain tasolla aikajanalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla tasan 2 vuoden ikäisestä eka muisto. Olin monta viikkoa sairaalahoidossa ja muistan tätini tuoneen Fazerin sinistä sairaalaan.
Ihminen alkaa muistaa suunnilleen niihin aikoihin, kun oppii puhumaan.
Tuo väite on osin jo kumottu. On muutakin kuin puheeseen liittyvä muisti.
Vierailija kirjoitti:
En pysty laittamaan varhaisia muistojani aikajärjestykseen. Ihmettelen, miten joku pystyy.
Ihan helppoa. Missä on asunut, onko kaikki sisarukset syntyneet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2- vuotiaana kun olen mukana katsomassa juuri syntynyttä sisarustani sairaalassa. Muita muistoja sen ikäisestä minulla ei ole.
Alle 4v. hyvin paljon muistoja. Pystyy ajoittamaan koska muutimme kun olon 3,5v. Syntymäkodin ajoilta 0-3,5v. muistan piilopaikkoja, huoneita, sukulaisia, pehmoleluja, pihan, ampiaisen piston käteeni ja parkumisen siitä kivusta, vaahteranlehtikasoja ja tulppaaneita, ukonilman äidin sylissä, punaisen potkupallon ja miten en kyennyt tekemään sille paljoakaan.
Ajalta jolloin muutettiin 3,5 vuotiaana muistoja tulee jo niin paljon etten jaksa kirjata.
Vierailija kirjoitti:
En pysty laittamaan varhaisia muistojani aikajärjestykseen. Ihmettelen, miten joku pystyy.
Ei kaikkein varhaisimpia muuten pystyisi, mutta itse ainakin pystyn päättelemään myöhemmin kuulemani perusteella, milloin sen on täytynyt tapahtua. Esim. oma varma varhaisin muisto on 2-vuotiaana, siis 2-3 ikävuoden välissä, tarkemmin mahdoton sanoa. Tuo on ihan varma oma mielikuva, koska tilanteesta ei ole mitään valokuvia tai "videoita", eli kaitafilmejä, joita isäni paljon harrasti silloin. Tiedän, koska muisto on paikasta, josta muutimme, kun olin 3. Muuton ajoilta on enemmänkin muistoja ja muitakin 3-vuotiaana, mutta niistä osa on varmasti vähintään kuvien sotkemia mukamuistoja.
Jostain 4-5 vuotiaasta lähtien on muistoja, jotka pystyn ajoittamaan ilman, että kukaan on kertonut ajoitettuja tapahtumia, joihin niitä yhdistelisin. Eli tuolta ajalta on jo niin paljon muistoja, että pystyy itse jonkinlaisen aikajanan tekemään.
Tai ainakin aiemmin pystyin, nyt alkaa olla jo ikää sen verran, että muistikuvat hämärtyneet paikoin paljonkin.
Muistan kun poliisit hakivat isäni, minun on täytynyt olla 3-vuotias, silloin oli kevät tai alkukesä ja olin metsässä piilossa enkä oikein ymmäränyt mitä tapahtui, isällä oli kädet oudosti selän takana, siis käsiraudoissa.
Minulla on paljon muistoja kodista, josta muutimme pois kun olin 3,5-vuotias, muistan siitä talosta mm. huonejärjestyksen ja pihan ja vähän ympäristöäkin. Edellisestä kodistamme, josta muutimme pois kun olin 2,5-vuotias, muistan joitakin yksittäisiä asioita.
Olin vähä päälle 1 v. Nousin seisomaan valkoisessa pinnasängyssä, ja katselin kuinka valkoisiin pukeutunut naishenkilö toi jotain syötävää vanhemmilleni jotka makasivat unisina parivuoteessa. --Tästä on puhuttu perheessä kun olin isompi, joten voin olla varma iästä. Se tapahtui kun koko perhe oli saanut se vaarallisen aasialaisen influenssan. Taisin siis selvitä siitä ensimmäisenä, ja muutaman kuukauden vanha pikkuveli oli sairaalassa, hänkin selvisi. Veljeni ja minun välillä on vain vuosi.
Alue: Aihe vapaa
En pysty laittamaan varhaisia muistojani aikajärjestykseen. Ihmettelen, miten joku pystyy.