Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?
Vauva-aikaamme emme muista mutta missä iässä alkaa olla sinun ensimmäisiä muistoja? Minun eka muisto on 2-vuotiaana laivamatkalta Tukholmaan. Se kun kävelimme laivan kannella ja pelkäsin tuulen vievän minut mereen. Olin silloin vasta 2 -vuotias.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Ap, 2 vuotiaana ei synny muistoja
Ai niinkö muka? Mitä ihmettä ihmisessä sitten tapahtuu 3-vuotissyntymäpäivillä, että siitä alkaen ihminen muistaisi asioita vielä vuosikymmenten jälkeenkin, mutta esim. yhtä päivää ennen niitä 3-vuotissynttäreitä, eli vielä 2-vuotiaana, ei ihminen yleensä ainakaan muistasi muka mitään?
Tästä samasta aiheesta on muitakin kommentteja eli kummallisia väitteitä täällä, että vain yhtä päivää ennen 3-vuotissynttäreitä (eli siis vielä 2-vuotiaana) ei muka voisi muistaa mitään tulevina vuosikymmeninä, mutta täsmälleen niiden 3-vuotissynttäreiden päivästä alkaen (eli siis jo 3-vuotiaana) voisi jo muistaa tapahtumia myöhemminkin.
Miten siis se yksi ainoa päivä voi muka olla niin ratkaiseva?
Entä sitten jos mennään vielä tarkemmiksi. Puoli tuntia ennen vuorokauden vaihtumista ennen lapsen 3-vuotissynttäreitä lapsi on vielä 2-vuotias, eikä muka voisi muistaa sen aikaisista tapahtumista mitään aikuisiällään Sitten puolen yön kellonlyömän jälkeen vaikka puoli tuntia sen jälkeen lapsi onkin jo 3-vuotias, ja voisi sitten alkaa muistaa asioita aikuisiällään.
Kerropa sinä "Vierailija" tuossa yllä kenen tökeröä postausta siteerasin, mitä ihmettä lapsen päässä tapahtuu sillä kellonlyömällä, kun lapsen viimeinen 2-vuotisiän päivä muuttuu keskiöllä hänen 3-vuotissynttäripäiväksi. Siis kyseessä on vain yksi sekunti, kun 2-vuotias lapsi muuttuu 3-vuotiaaksi.
Siskoni syntyi kun olin 3,5 vuotta. Muistan kun yhtäkkiä saunassa ällistyn äidin isoa mahaa. Äitiä naurattaa. Luultavasti tämä on ensimmäinen muisto.
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Kyllä tasan tarkkaan muistaa! Itse muistan hyvin niitä aikoja, kun käytin vielä pottaa mummolassa. Muistan, mitä olen ajatellut silloin. Esim. kerran heräsin päiväunilta ja yritin avata lipaston kaappeja. Muistan pohtineeni, ärsyynyneenikin hieman, kun sitkeästi yritin, eikä kaappi auennut. Ne oli liian vaikeita/ raskaita niin pienelle. Olin n. 3v. Muistan paljon muitakin, esim. olen ollut useita kertoja sairaalassa lapsena. Muistan ajatukseni, muistan Lastenlinnan huoneen ja käytävän aivan selvästi. Olin 3-4v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 5 vuotias EI MUISTA itse mitään lapsuusmuistojaan. Jotain tunne ja kokemus fiiliksiä kyllä muistaa ja tunteen.
Muu on toisten kertomaan.
Toisten kertomusten perusteella voi sanoa "muistavansa", mutta se on toisten kertomaa.
Sinä et muista, moni muu muistaa.
Minä eksyin 3-vuotiaana ja muistan tilanteita siitä, mihin piilouduin, mitä näin jne. Usein sellaiset tilanteet jää mieleen joissa on vahva tunne.
Näinpä. Itsellä oli 2 vuotiaana, varmaan olin lämennäs kolme ystävä, joka oli 2 vuotta vanhempi. Muistan kertoneeni häelle, miten äiti lyö ja raivoaa tukistaa ym. Tästä ystävä keksi, että lähdetään pois ja mentiin läheiseen metsään piiloon sillä ajatuksella, ettei sieltä tarvitsisi koskaan palata. Oltiin menty lähelle työmaa-alueita ja aikuiset pelkäsivät meidän pudonneen jonnekin työmaakaivoihin. Äiti oli olevinaan niin pelästynyt ja aina kertonut tarinaa aivan toisin. Hän kuulemma ei ollut yhtään vihainen ja laittoi puhtaat vaatteet päälle jne. Näitä en muista, mutta epäilen. Muistan sen kun sovittiin että lähdetään pois. En muista ikää, mutta myöhemmin äiti on kertonut, koska tämä tapahtui josta olen tajunnut että alle 3-vuotiaana. Tästä myös tajusin, että minua siis lyötiin säännöllisesti jo 2--vuotiaana. :(
185 jatkaa. Muistan myös tilanteen, kun äiti taas löi minua yläkerrassa omassa huoneessa ja huusi. Isä tuli yllättäen kotiin liian aikaisin. Äiti oli entistä vihaisempi ja sihisi että lopeta itkeminen. Muistan, kun isä ihmetteli miksen tullut alakertaan vastaan. Olin todellakin alle 5v- 3-4 v. Yritin nieleskellä kyyneleitä ja teeskennellä, että kaikki oli ok. Muistan myös, kun olin ehkä n. 4-vuotiaana kokeillut äidin vaatteita ja korkokenkiä. Siitäkin seurasi selkäsauna. Mitään kivaa en muista, liekö sellaista ollutkaan. Myös neuvolassa muistan kun olin alasti, koska minulla on aistisäätelyhäiriö enkä pystynyt olla pikkareissa, jotka hankasi. Ensimmäisiä neutraalimpia muistoja on kun olen n. 5v. Sitä ennen muistamani on kaikki näitä ikäviä. 5-vuotiaana muistan ensimmäisen lennon, kysyin isältä putoaako kone.
Minulla myös ensimmäiset muistot on 2-vuotiaana tapahtuneita. Löysimme isovanhempien kanssa mökiltä kuolleen linnun ja sille pidettiin hautajaiset. Varmaan jäänyt mieleen siksi, että se on ollut ensimmäinen kokemus elämän rajallisuudesta. Muistan myös välähdyksiä eri tilanteista, rattaissa istuessa vastaan tulleesta koirasta, hissikuiluun pudonneesta lempilelusta ja lastenhoitajan luona nukutuista päiväunista. Nämä ovat lyhyitä välähdyksiä samalla tavalla kuin monella muullakin. Kolmesta ikävuodesta eteenpäin muistoja alkaa olla enemmän.
Ai niinkö? Mitä ihmettä ihmisessä sitten tapahtuu 3-vuotissyntymäpäivillä, että siitä alkaen ihminen muistaisi asioita vielä vuosikymmenten jälkeenkin, mutta esim. yhtä päivää ennen niitä 3-vuotissynttärieitä, eli 2-vuotiaana, ei ihminen muka yleensä ainakaan muistasi muka mitään?
Tästä samasta aiheesta on muitakin kommentteja eli kummallisia väitteitä täällä, että vain yhtä päivää ennen 3-vuotissynttäreitä (eli 2-vuotiaana) ei voisi muistaa mitään tulevina vuosikymmeninä, mutta täsmälleen niiden 3-vuotissynttäreiden päivästä alkaen (eli siis 3-vuotiaana) voisi jo muistaa tapahtumia myöhemminkin.