Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden nimet ja puhelinnumerot oli tallessa aakkostetussa pienessä puhelinkirjasessa. Sinne täytit jokaisen kaverin omin käsin kirjoittaen. Matti Meikäläinen kirjoitettiin M-kirjaimen kohdalle. Sitten kun piti soittaa Matille, etkä muistanut hänen puhelinnumeroaan, otit sen pikku kirjasen käteesi, avasit kirjasen kohdasta M ja sitten näppäilit sen numeron lankapuhelimeesi.
Monien puhelinnumerot oppi kyllä ulkoa. Osaan vieläkin joiden kavereideni lankapuhelinnumeroita 80-luvulta, niin monta kertaa niitä näppäiltiin.
Meidän lankapuhelimella ei edes voinut näppäillä, vaan numerot pyöritettiin.
Meillä oli tuollainen pyöritettävä, oli työläs. Vanhemmat hommas heti kasarin alussa näppäinlankapuhelimet. Meillä oli puhelimia vähän joka huoneessa. Oli keittiössä ja jokaisen makkarissakin lankap
Pulssikoneella pystyi myös naputtelemaan numeron.. tätä ei kaikki tienneet/osanneet, jos vaikka vanhemmat oli pistäneen numerokiekkoon lukon 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tallentava VHS-laite oli kätevä. Pystyit nauhottamaan kasetille telkkarista sen, mitä halusit, sarjat ja leffat. Kasetteja oli eri pituisia, toisiin kasetteihin mahtui monta tuntia tavaraa, toisiin mahtui vähemmän. Meidän vehje oli 70-luvun lopusta ja siinä oli jopa ajastin, ostettiin satoja tyhjiä kasetteja ja tehtiin omia leffoja telkkarista tulleilla leffoilla eli nauhoitettiin ne suoraan telkkarista itsellemme.
Vasta 80-luvun lopussa kavereidenkin perheet ostivat tallentavan VHS-laitteen.
Sen jälkeen tuli tallentavat DVD-soittimet, mutta ne poistui vähin äänin jonkun tekijänsuojajuttujen takia, muistan äänittäneeni 2000-luvun alussa DVD:lle telkkarista itselleni leffoja. Sitten tuli tallentavat digiboksit, jonne pystyi tallentaa sarjoja ja leffoja telkkarista suoraan.
Beta oli ennen VHS:ää
Milloinhan se netti räjähtää, kun siitä on niin monesti kerrottu.
Voisi ottaa lankapuhelimet käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tallentava VHS-laite oli kätevä. Pystyit nauhottamaan kasetille telkkarista sen, mitä halusit, sarjat ja leffat. Kasetteja oli eri pituisia, toisiin kasetteihin mahtui monta tuntia tavaraa, toisiin mahtui vähemmän. Meidän vehje oli 70-luvun lopusta ja siinä oli jopa ajastin, ostettiin satoja tyhjiä kasetteja ja tehtiin omia leffoja telkkarista tulleilla leffoilla eli nauhoitettiin ne suoraan telkkarista itsellemme.
Vasta 80-luvun lopussa kavereidenkin perheet ostivat tallentavan VHS-laitteen.
Sen jälkeen tuli tallentavat DVD-soittimet, mutta ne poistui vähin äänin jonkun tekijänsuojajuttujen takia, muistan äänittäneeni 2000-luvun alussa DVD:lle telkkarista itselleni leffoja. Sitten tuli tallentavat digiboksit, jonne pystyi tallentaa sarjoja ja leffoja telkkarista suoraan.
Ohis: Todettakoon vielä, että kopioivat VHS-nauhurit kahdella kasettipesällä olivat sikakalliita
Kaksi videota tai Scartilla tai RCA:lla yhteen ja pystyi kopioimaan toiselta toiselle. Vuokraamot yritti kopiosuojaussignaaleja, mutta vanhat videot (toistava) ei niitä ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ennen nettiä ei käytännössä ollut pornoa nähtävillä, sehän oli aina iso kohu jos jollain oli joku pornolehti jossain, eli hyvin suuri ja poikkeuksellinen asia ja kaikki olivat oooooh.
Ennen nettiä ei ollut myöskään näitä OnlyFans hommia, että piti tehdä ihan oikeasta työtä tai käydä kouluja, eikä vain kuvata pimppiä, jos halusi arvostusta ja hyville tuloille.
BBS purkeista löyty ennen nettiä vaikka mitä ja myös pankkiasioita pystyin hoitamaan pankkien purkkien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.
Paperinen kartta oli puhelinluettelosta, joka jaettiin ilmaiseksi jokaiseen talouteen kaksi kertaa vuodessa.
Puhelinluettelossa oli listannuna kaikki kaupungin ihmiset aakkosjärjestyksessä, heidän nimensä, puhelinnumeronsa ja katuosoitteensa.
Puhelinluettelosta pystyit tirkistelemään, keitä kaikkia täällä asuukaan.
Ei niitä luetteloitu ilmestynyt kuin kerran vuoteen. Tosin yhteen vaiheeseen niitä jaettiin kyllä kahdesti vuodessa, kun niitä tuli kahdelta kilpailevalta julkaisijalta.
Puhelinluettelon keltaiset sivut olivat sen ajan tiedonhakupaikka. Sieltä etsittiin, mistä löytyy polkupyöräkorjaamo tai missä myydään ompelukoneita ja milloin ne ovat auki. Samoin sieltä löytyi erilaisia alennuskuponkeja (mitä nykyään on äpeissä).
Puhelinkioskeissa oli yleensä turha yrittää käydä katselemassa karttaa puhelinluettelosta, ne karttasivut olivat yleensä päätyneet jonkin muun matkaan. Ilmaisen kartan löysi yleensä aina jotain asemalta tai sitten turisti-infosta, jos sellaiseen sattui löytämään perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Todettakoon vielä, että kopioivat VHS-nauhurit kahdella kasettipesällä olivat sikakalliita eikä niitä ollut juuri kellään.
Mutta kopioivat C-kasettisoittimet kahdella kasettipesällä oli miltei kaikilla.
Junnuille tiedoksi: C-kasetit olivat pieniä, kämmenelle mahtuvia kasetteja, joissa oli musiikkia ja niitä kuunneltiin auton kasettisoittimessa tai kasettisoittimissa kotona, monet toimivat verkkovirran lisäksi myös pattereilla, eli pystyit ottaa rannalle kasettisoittimen mukaan.
VHS-kasetit olivat isoja "videoita", joissa oli leffat ja niitä katsottiin telkkarista.
Sittemmin CD:t tuli C-kasettien tilalle ja DVD:t VHS-kasettien tilalle.
Jonnet ei muista Betavideoita ja Minidiscejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit ladattiin kokeneelle korpuilta (useampi disketti pelin koosta riippuen).
Myöhemmin tuli cd-rom:t ja dvd:t
Lerput oli ensin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokonepelit ladattiin kokeneelle korpuilta (useampi disketti pelin koosta riippuen).
Myöhemmin tuli cd-rom:t ja dvd:t
Commodorelle c-kasetilta 😉
Vicissä kirjoitin itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesän tietöitä varten painettiin kartta, jonka sai hakea katsastusasemalta.
Tuota en tiennytkään. Me vain mentiin sen puhelinluettelon kartan avulla. Kaikilla oli se kartta autossaan pysyvästi.
Kuka älykääpiö puhelinluetteloa autossa kuskasi? Tiekartat oli autossa paljon toimivammat. Vai matkustitteko vain kotikaupungissa?! Mihin siellä karttaa tarvii?!
Puhelinluettelossa oli kaupunkikartat. Aika monen sukulaisen vanhoista puhelinluetteloista tuli otettua karttasivut talteen eri puolilta maata. Ilman maantiekarttaa pystyy aika hyvin matkustelemaan, kyllä ne kaupunkikyltit aina tien varressa näkyivät. Mutta etsipä sitten siellä perillä, mistä löytyy se ja se katu ilman karttaa.
No tämän kaupungin kartta tuli kyllä aikoinaan ostettua, kun tänne vakituisesti muutti.
Kun halusin ostaa lipun kaupunginteatteriin, menin lippuluukulle ja ostin, paikkakartta oli paperilla. Lippuja pystyi varaamaan puhelimella, ja ne piti lunastaa tiettyyn päivään mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tämäkin ketju meni kilpailuksi siitä, "kuka tuli ensin"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halusit herätyksen aamulla, soitettiin Neiti Ajalle, ihan oikea ihminen soitti sitten oikeaan aikaan takaisin herätyksen. Hyvää huomenta kello on kuusi.
turvatarkastuksia ei ollut matkustaessa. Läheteltiin postikortteja matkoilta ja näytettiin sitten vähän tärähtäneitä lomakuvia kaikille ja kukaan ei oikeasti halunnut niitä nähdä.
ystäville lähetettiin kirjeitä. Kaipaan vieläkin oikeita käsinkirjoitettuja kirjeitä.
elämä oli rentoa ja helppoa, mutta aika entinen ei palaa.
Jotkut voisi maksaa tästä palvelusta vieläkin. Mikä sen mukavampaa kuin kuulla iloinen herätys.
Muistatteko Neiti Ajan?
Muistan neiti ajan, mutta sitä herätys juttua ei tilattu neiti ajan numerosta vaan sillä oli ihan oma numeronsa mistä tilattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillon ei esitelty takapuolta missään, ainoa vaihtoehto olisikin ollut kuva kaupan ilmotustaululla. Tykättiin myös että takapuolen piti olla pieni. Ei saanut käyttää pitkiä housuja töissä ennenkun 80-luvun puolivälin jälkeen, ainakaan omassa työpaikassa ja silloinkin toivottiin että olisi joku tunika tms vielä päällä
En ole koskaan hame päällä töihin mennyt ja työt aloitin v.81. En edelleenkään omista hametta vaikka olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston kirjoissa oli takakannessa pieni lokero paperiselle lainauskortille, johon kirjastonhoitaja leimasi viimeisen palautuspäivän. Kirjat piti myös aina lainata kirjastonhoitajalta, hänelle piti laittaa kirjapino eteen ja hän jokaiseen takakanteen laittoi sen kortin, jossa viimeinen palautuspäivä.
Muistatko oman numerosi?
Minä muistan ainakin kansakoulun numeron. Siellä oli hyllyssä paksu ruma kirja, jonka minäkin lainasin. Taisi olla viimeinen siinä lasten hyllyssä, kun olin lukenut jo kaikki muut. Sitä oli lainattu aikaisemmin vain kerran vuosikymmeniä aikaisemmin, ja edellisellä lainajalla oli ollut sama numero kuin minulla. Kirja oli Välskärin kertomuksia, enkä minä sitä lukenut, lainasin vain. Tämä oli ennen sitä palautuspäiväkorttia, eli jokaisella lainaajalla oli kortti, johon
Mikä juttu tuollainen kortti millä vuosikymmenellä ei ainakaan -70 luvulla tuollaista ollut vaan kirjan lopussa sellaisessa oli sellainen pussi tai lokero tehty, jossa palautuspäivä merkitty korttiin.
Tänne on nyt pesiytynyt joku vastarannan kiiski jonka pitää jänkättää jokaiseen muisteluun, ei se noin ollut. 'Minulla oli jo xx-luvulla se ja se, ei toi sun oo mitään'. Tulee mieleen lasten kilpailu ja loppuhuuto lällälläää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten työssäkäyvät hoiti yhtään mitään? Kaikissa virastoissa, pankeissa, toimistoissa, piti AINA jonottaa. Ja samaan aikaan itse piti olla työpaikalla.
Pankissa nimenomaan ei tarvinnut kasarilla jonottaa. Nykyään on yli tunnin jono.
Mutta sielläkin käynti vaati omalla työajalla käyntiä, kun eivät ne niin myöhäiseen auki olleet.
Kyllä usein, mutta ei se mikään big deal silloin ollut, sehän oli lomaa. Tunti sinne tai tänne, ei silloin oltu niin tarkkoja työajasta. Sanoit vaikka pomolle että "käyt asioilla", pomo sanoi että ok. Kahvitunnitkin olivat usein nimensä mukaisia silloin, töissäkäynti oli rennompaa kuin nykyään. Joskus saattoi päivä sitten venyä vähän ylikin ty
Tämäpä ei olekaan nykyajan ylistämisketju, vaan otsikonmukainen!
Vierailija kirjoitti:
Radiossa oli nuorille vain pari musiikkiohjelmaa viikossa. Suosikkibiisejä vartottiin C-kasetti valmiina aloittamaan nauhoitus. Harmitti suuresti jos juontaja kesketty biisin ennen sen loppu tai rupesi hölöttämään biisin päälle kesken nauhoituksen. Parasta oli jos onnistui radiomankalla tekemään biisin äänen häivytyksen biisin loppuun.
Mulkeroimmat juontajat puhuivat tahalleen päälle ja naureskellen sanoivat että siellä nyt varmasti moni nauhoittelija tästä suuttuu 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anttilan tavaratalo mistä löysi KAIKEN mitä tarvitsi. Varsinkin joulunaikaan oli lähes tarunhohtoinen paikka joulukoristeineen ja musiikkineen.
Anttila oli kyllä todella hyvä kauppa. Kyllähän sen laatu meni loppua kohden huonommaksi, mutta vuosia se oli luottopaikka hoitaa oikeastaan kaikki muut ostokset, paitsi ruoka
Kyllä meillä anttilassa oli myös ruokaosasto ennenvanhaan!
Millasia kameroita te käytitte? Kyllä minun kameroissa oli etsin ja uudemmissa jopa valotusmittari, eli tiesin hyvin millaisia kuvista tulisi. Lisäksi kehitin filmit itse, en nykyäänkään kuvaa kameran algoritmeillä, vaan raakana.