Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kummasti se navigointi onnistui keltaiselle muistilapulle puhelimessa kirjatuilla ohjeilla. Minulla oli eka työpaikassa asiakaskäyntejä jossain satojen kilometrien päässä metsänhakkuutyömailla. Lapulle vaan ohjeet puhelimessa, jotain tyyliin: aja sille ja sille kylälle, siitä x kilsaa sinnejatonne päin, sitten ison mäen jälkeen punaisen talon luota vasemmalle ja metsätietä parikilsaa jne... ja ei kun ajamaan, ja perille päästiin.
Metsänavigoinnista tuli mieleen, kun piti löytää palstan rajat ja alueet kartalla ja kompassilla. Kartassa oli valkoisena ne, jotka eivät olleet Metsähallituksen maata tai sen kartan aluetta. Eräänkin kerran tuli käveltyä ulos kartalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvittu datakeskuksia eikä älytöntä määrää sähköä.
Niin ja työpaikkoja oli tarjolla paljon enemmän kuin nyt. Mitä enemmän koneet tekee sitä vähemmän niitä työpaikkoja ihmisille riittää. Turha huudella että menkää töihin kun ne poliitikot osaltaan vaikuttaa siihen että työpaikkoja häviää melkoista vauhtia. Ja kohta se tekoäly tekee kaikki työt!
Vierailija kirjoitti:
Paperiset laskut maksettiin pankissa ja nostettiin rahaa samalla. Pankkiautomatteja alkoi tulla 80-luvun alussa. lankapuhelimella ja kirjeillä hoidettiin asiat kuten työnhaku ja haku kouluihin.
Paperiset laskut allekirjoitettuna ja maksajan tilinumerolla Maksupalvelukuoreen ja kuori Pankkiin konttorin seinässä olevan luukun kautta. Ei tarvinut jonottaa tiskille pankkineitejä viihdyttämään.
Matkaliput esim. risteilyille, lentokoneeseen, junaan, etelänmatkat, viisumit yms. matkatoimistosta. Rautatieasemalta sai myös junaliput ostettua. Lippu oli voimassa pitkän aikaa, halutessaan saattoi erikseen ostaa paikkalipun tiettyyn junavuoroon.
Konserttiliput puhelimitse tai sitten saattoi olla joku aktiivi joka puuhasi ryhmäreissun.
Paikkakunnalla siihen aikaan 8.000 asukasta, oli viiden eri pankin konttorit (Osuuspankki, Säästöpankki, KOP, SYP, Postipankki). Ja sitten runsaan viiden kilometrin päässä sivukylällä taisi olla kolmen pankin konttorit.
Puhelimen kautta kuulemma onnistui pörssiosakkeiden osto- ja myynti.
Posti kulki nopeasti. Jos pani kirjeen lähtölaatikkoon (niitä oli paljon ja tiheässä) ennen tyhjennysaikaa, niin yleensä oli seuraavana päivänä perillä. Kyllä, seuraavana päivänä oli posti perillä. Mietipä sitä. Nykyään, noh viikon-parin kestää...
Kirjastossa, kunnantalon neuvontapisteessä ym. oli tietoa vaikka sun mistä. Aika useaan seikkaan löytyi vastaus, joskus ehkä tokaisu että kysypä siltä ja tuolta tai soitapa tuommoiseen paikkaan niin selviää sieltä. Ei voinut guuglettaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muistelette menneitä?
On olemassa vain tämä hetki.
Menneisyys ei ole sitä mitä kuvittelette sen olevan.
Muistot vääristyvät ajan kanssa.
Menneisyyttä ei ole olemassa.
Kulutatte vain nykyistä aikaanne johonkin mitä ei ole olemassa.
Joka ei tiedä historiaansa, ei osaa elää nykyajassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muistelette menneitä?
On olemassa vain tämä hetki.
Menneisyys ei ole sitä mitä kuvittelette sen olevan.
Muistot vääristyvät ajan kanssa.
Menneisyyttä ei ole olemassa.
Kulutatte vain nykyistä aikaanne johonkin mitä ei ole olemassa.
Joka ei tiedä historiaansa, ei osaa elää nykyajassakaan.
Tai opi virheistä
Vierailija kirjoitti:
Jos halusi ostaa vaikka kengät, piti lähteä katsastamaan kaupungin kaikki kenkäkaupat ja vertyailemaan tarjontaa. Sama minkä tahansa tuotteen kohdalla.
En ollut tullut ajatelleeksikaan, mutta en ole vieläkään tilannut yhtäkään vaatetta tai kenkää netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperiset laskut maksettiin pankissa ja nostettiin rahaa samalla. Pankkiautomatteja alkoi tulla 80-luvun alussa. lankapuhelimella ja kirjeillä hoidettiin asiat kuten työnhaku ja haku kouluihin.
Paperiset laskut allekirjoitettuna ja maksajan tilinumerolla Maksupalvelukuoreen ja kuori Pankkiin konttorin seinässä olevan luukun kautta. Ei tarvinut jonottaa tiskille pankkineitejä viihdyttämään.
Maskupalvelussa taisi olla jotain rajoituksia - tarvittiin säästötilin sijaan joku käyttötili? Oliko myös niin, ettei homma oikein pelannut alueellisten säästöpankkien välillä?
Muistelen ainakin, että 80-luvun lopulla muutettuani toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, maksut piti käydä maksamassa paikallisen säästöpankin tiskillä ja vielä niin, että rahat piti ensin nostaa pankkikirjalta ja sitten hoitaa lasku käteismaksuna. No, vuoden tuota taisin kärsiä ennen kuin vaihdoin KOPpiin.
Vanhemmat olivat tuolloin järkyttyneitä pankinvaihdosta - ilmeisesti aiemmin ehdoton asiakasuskollisuus nähtiin aivan välttämättömänä, jos joskus aikoi saada pankista lainaa tms. Ehkä tässä oli jotain perää, koska Suomen Pankki piti aika tiukkoja suitsia pankkien lainnanannolle ennen kuin meno alkoi 80-luvulla löystymään.
Vierailija kirjoitti:
Musiikki-CD -levyjä haettiin Tallinnasta. Piraattikopioita, jotka sai halvalla. Oli kansilehdet ja kaikki, yleensä ihan kopiokoneella tehtyjä. Tallinnaan piti olla viisumi ja sinne mentiin veneellä. Ja sitten pelättiin että tullitarkastaja huomaa ne levyt.
Vasta itsenäistynyt Viro oli villi paikka. Mustanmäen torilta sai ostaa mitä tahansa. Tarkoitan todellakin sananmukaisesti mitä tahansa. Olemassaolonsa haparoivia ensiaskeleita ottavalla valtiolla ei oikein ollut vielä lainsäädäntöä tai minkäänlaista valvontaa sen suhteen mitä tapahtuu. Siellä sai vapaasti ostaa ja myydä mitä huvittaa. En olisi yhtään ihmetellyt jos joku olisi tarjonnut armeijan panssarivaunua hyvään alennushintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se ennen helppoa, ei tarvinnut netissä roikkua jatkuvasti.
Ehti jotain tekemäänkin.
Oli täysin normaalia jos joku meni kuukauden ulkomaanmatkalla, ettei hänestä kuulu sen kuukauden aikaan sitten yhtään mitään. Nykyisin ihmiset on aivan valtavan paljon enemmän tavoitettavissa koko ajan.
Lapsetkin saattoivat viikonloppuna riekkua ulkona koko päivän. Ehkä oli sovittu joku kotiintuloaika. Missä kaikkialla se oma jälkikasvu sitten päivän aikaan seikkaili ja mitä puuhaili kavereiden kanssa pysyi vanhemmille täytenä mysteerinä.
Toisaalta ihmiset oli paljon sosiaalisempia kasvotusten. Kyläiltiin enemmän ystävien ja sukulaisten luona. Nykyisin vaan lähetellään viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autokouluissa oli ennen aina tietyt aloituspäivät, jotka luki lehdessä ja teoria opiskeltiin paikan päällä.
Nykyään nettiaikana autokoulun voi aloittaa milloin tahansa ja teoria opiskellaan netissä omaan tahtiin.
Kaikenlaisten tavaroiden ostaminen on paljon vaikeampaa. Nykyisin voi netistä katsoa mitä missäkin on myytävänä ja millä hinnalla. Ennen piti kierrellä kauppoja ihan pelkästään saadakseen tietää mitä ylipäätään jossain paikassa on myytävänä.
Sanotaan nyt vaikka, että tekee kotona remonttia. Haluaa ostaa uuden kattolampun ja tietynlaista tapettia. Pitää joko tyytyä siihen valikoimaan mitä siinä lähimmässä kaupassa on tarjolla tai kierrellä rautakauppoja penkomassa mistä löytyisi mieluisa vaihtoehto. Nykyisin voit netistä selata yhdessä illassa tuhat erilaista olemassaolevaa tapettivaihtoehtoa ja saman verran erilaisia kattolamppuja. Voi helposti tilata vaikka Saksasta jotain erikoista tapettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen älypuhelimia ja nettikarttoja oli fyysiset kartat, muistan kun joskus ehkä 20 vuotta sitten olin menossa koulun pääsykokeisiin, suunnistin koululle puhelinluettelosta otetun kartan kanssa.
Ja reseptit löytyivät keittokirjoista, eivät googlaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat varattiin matkatoimistosta soittamalla tai menemällä paikan päälle.
Ulkomaille lähtiessä piti aina vaihtaa rahaa valmiiksi. Koska valtaosassa maailmaa ei Suomen markolla tehnyt yhtään mitään. Edes rahanvaihtopisteet tai pankit ei huolineet niitä aina. Mitä kauemmas matkusti sitä vaikeampaa oli tämä rahojan kansssa puljaaminen. Joskus muistan vaihtaneeni markkoja dollareiksi ihan siitä syystä, että dollareita pystyy melko helposti vaihtamaan paikalliseen valuuttaa missä tahansa.
Nykyisin matkustaminen on PALJON helpompaa. Etenkin Euroopassa - ei edes tunnu siltä kuin olisi ulkomailla.
Kyllä minä saatan edelleenkin vaihtaa etukäteen rahaa reissuun lähtiessä. Aina on hyvä olla vähän käteistä.
Ruokareseptit katsottiin keittokirjasta. Oli myös iso nippu eri lehdistä talteen otettuja reseptejä, niitä oli saatettu myös liimailla vihkoon. Käsinkirjoitettuja kommentteja reunassa: "laita enemmän suolaa" tms. Oli myös itse käsin kirjoitettuja reseptejä, jotka oli kysytty sukulaisilta tai ystäviltä. Ja vanhaa kotitalouskirjaa hyödynnettiin + vihkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat varattiin matkatoimistosta soittamalla tai menemällä paikan päälle.
Ulkomaille lähtiessä piti aina vaihtaa rahaa valmiiksi. Koska valtaosassa maailmaa ei Suomen markolla tehnyt yhtään mitään. Edes rahanvaihtopisteet tai pankit ei huolineet niitä aina. Mitä kauemmas matkusti sitä vaikeampaa oli tämä rahojan kansssa puljaaminen. Joskus muistan vaihtaneeni markkoja dollareiksi ihan siitä syystä, että dollareita pystyy melko helposti vaihtamaan paikalliseen valuuttaa missä tahansa.
Nykyisin matkustaminen on PALJON helpompaa. Etenkin Euroopassa - ei edes tunnu siltä kuin olisi ulkomailla.
Kyllä minä saatan edelleenkin vaihtaa etukäteen rahaa reissuun lähtiessä. Aina on hyvä olla vähän käteistä.
Eurojen myötä tuo rahojen vaihtelu on kyllä jäänyt, Koronan myötä jäi käteinen. Nostan automaatista sitten perillä, jos tarve tulee. Aika monta reissua on mennyt, että tarvetta ei ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Posti kulki nopeasti. Jos pani kirjeen lähtölaatikkoon (niitä oli paljon ja tiheässä) ennen tyhjennysaikaa, niin yleensä oli seuraavana päivänä perillä. Kyllä, seuraavana päivänä oli posti perillä. Mietipä sitä. Nykyään, noh viikon-parin kestää...
Se oli ihan postin lupaus silloin aikoinaan, että mikäli laitat kirjeen postilaatikkoon ennen tyhjennysaikaa, se on seuraavana päivänä vastaanottajalla. Vaikka lähetit kirjeen Helsingistä Lappiin, niin perillä oli.
Ennen vanhaan jaettiin aamupostin lisäksi myös iltapäiväposti. Eli vielä iltapäivällä tipahteli postiluukusta kirjeitä yms.
Portaanpään "taksasema". Kun Kiikan-Kikoisten perukoilla tarvittiin taksia niin Kolisoja jolla oli puhelin läx mies tai nainen viemiään viestiä, että Hietalassa tarvitaan taksisa ja niin löähti taksi matkaan ja ajoi 4 kilometriä ettäöpääsi edes kunnon soratielle. Jos täällä on Kiimajärveltä tai Kiikoisjärveltä porukkaa voivat vahvistaa tiedon. Kyllä sieltä Portaanpäästä oli tie Veitimäkeenkin. Tiet olivat hevosuria, mutta tyllätävän tasapohjaisia. Miksi? Niistä isoista moukuroista rakenettiin talon perustat.
Alue: Aihe vapaa
Vielä 1970-luvulla, jos kotona ei ollut puhelinta (lankapuhelinliittymää), piti mennä lennättimeen, tilata siellä puhelu, odottaa vuoroa ja sitten mennä siellä puhelinkoppiin, ja sitten sai puhua. Tämä etenkin ulkomaanpuheluiden kanssa.