Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä

Postilaatikkoon oli kiva saada synttäri/joulu/pääsiäis etc.kortteja.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvittu datakeskuksia eikä älytöntä määrää sähköä.

Itseasiassa raskasta teollisuutta oli enemmän kuin nykyisin. Sähkönkulutus Suomessa on jopa laskenut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa  kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.

Kyllä. Katuosoitteen sijainnin puhelinluettelossa olevalta kartalta sai selville siten, että karttasivujen loppuosassa oli kaikki kadut listattuna aakkosjärjestykseen. Sieltä siten etsit N-kirjaimen kohdalta sen Nännikujan. Nännikujan kohdalla kerrottiin, että tie sijaitsee karttasivulla 26 ja ruudukossa B 7. Eli jokainen karttasivu oli ruudutettu. Sivulla oli kirjaimia, ylhäällä oli numeroita. Ja sitten piti yhdistää ne, eli B ja 7, että missäs ne kohtaavat kartalla, eli mihin ruudukkoon päädytään. Sitten piti tihrustella sitä yhtä pientä neliötä, että missäs se Nännikuja siinä on.

Sitten yksi ajaa ja toinen yrittää tulkita kartasta ja antaa ajo-ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Anttilan ja Elloksen kuvastoista tuli opeteltua alusvaate- ja uimapukuaukeamat aika hyvin ulkoa. 

Kommenttisi perusteella olet mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa  kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.

Kyllä. Katuosoitteen sijainnin puhelinluettelossa olevalta kartalta sai selville siten, että karttasivujen loppuosassa oli kaikki kadut listattuna aakkosjärjestykseen. Sieltä siten etsit N-kirjaimen kohdalta sen Nännikujan. Nännikujan kohdalla kerrottiin, että tie sijaitsee karttasivulla 26 ja ruudukossa B 7. Eli jokainen karttasivu oli ruudutettu. Sivulla oli kirjaimia, ylhäällä oli numeroita. Ja sitten piti yhdistää ne, eli B ja 7, että missäs ne kohtaavat kartalla, eli mihin ruudukkoon päädytään. Sitten piti tihrustella sitä yhtä pientä neliötä, että missäs se Nännikuja siinä on.

Sitten yksi aja

Ajoin puhelinluettelo (siinä oli kartta) sylissä kolarin vuonna 1991. Tuttua puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa  kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.

Tämä on itselle varmaan ihan vaikein käsittää, miten ihmiset ovat löytäneet perille yhtään mihinkään. En itse meinaa löytää aina navigaattorinkaan avulla perille. 

Ennen käytiin kylässä naapureilla ja sukulaisilla niin, ettei välttämättä edes sovittu mitään etukäteen, vaan mentiin vain iltaa istumaan, puolin ja toisin. Tämä toimi tietysti vain, jos välimatkaa ei ollut paljon.

Kaupassa oli monella käytössä tili, johon kirjattiin ostoksia, ja lasku maksettiin myöhemmin kerralla. 

Valokuvia otettiin oikealla kameralla, ja tavallisissa perheissä oli yleensä sellainen pieni kamera, johon laitettiin filmikasetti ja salamavalo oli kertakäyttöinen kameraan liitettävä osa. Filmi vietiin sitten valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi. 

Vaatteita pääsi selaamaan paksuista esitteistä, joita tuli ilmaiseksi postilaatikosta eri yrityksiltä, Anttila oli suurin ja ahkerin katalogien lähettäjä. Vaatteita ja muuta kodin tarviketta oli esitteissä, vähän niinkuin vanhan ajan netti, valokuvineen ja tietoineen.

Lopussa oli kaavake, jonka pystyi kynällä täyttämään, että mitkä vaatteet tai kodintarvikkeet tilaa. Jokaiselle vaatteelle / tavaralle oli oma koodi. Sitten sen kaavakkeen leikkasi irti ja pudotti postilaatikkoon. Näin toimi vanhan ajan vaatteiden ja tavaroiden tilaukset, ikäänkuin netin esiäiti. Toki niitä vaatteita pystyi ostaa ihan paikankin päältä.

Mutta tarkoitukseni oli sanoa, että ei vasta netti ole mahdollistanut tällaista vaatteiden kotishoppailua sohvalta. Sitä on tehty jo vuosikymmenet ennen nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anttilan ja Elloksen kuvastoista tuli opeteltua alusvaate- ja uimapukuaukeamat aika hyvin ulkoa. 

Kommenttisi perusteella olet mies.

Kiitos! 🙂

Joku ilkeä olisi saattanut keksiä vähemmän mairittelevan luonnehdinnan.

Olinkin jo unohtanut reissuvihon! Jaettiin vielä ainakin 2007. 



Yleisesti, saattoi mennä pitkään, että sai tiedonjanonsa sammutettua, jos kukaan tutuista ei osannut auttaa tai ei löytynyt oikeaa kirjaa, lehteä, cd-levyn takakantta jne. Oli hienoa, kun viimein löysi tai muisti hakemansa tiedon. On muuten hauskaa harrastaa tätä nykyään! 

Yves Rocher, tuo jättimäinen kosmetiikkayritys. Sen katalogit ja tilauskaavakkeet olivat ihania leikkaa-liimaa askarteluja. Monesti oli mukana hajuvesinäytteitä, pieniä huulipunia. Katalogi oli valtavan paksu, sitä tutkiessa meni tuntikausia ja tilaus rustattiin paperille ja postilaatikkoon. 

Ihan niinkuin netti, mutta paperisena kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Paperiset laskut maksettiin pankissa ja nostettiin rahaa samalla. Pankkiautomatteja alkoi tulla 80-luvun alussa. lankapuhelimella ja kirjeillä hoidettiin asiat kuten työnhaku ja haku kouluihin.

Kaikki hakemukset tehtiin kirjallisesti. Paperilla. Lähetettiin postissa. Vastauksen sai sitten joskus. Jos sai.

Kodeissa oli tietosanakirjat. Vähän niinkuin vanhan ajan wikipedia. Siellä oli aakkosjärjestyksessä perustiedot maailman asioista. Jos halusit tietää Tutankhamonista, niin menit olohuoneen kirjahyllylle, otit kirjan, jossa oli T-kirjain, etsit sieltä Tutankhamonin ja luit sen präntin, mitä sitä oli kirjoitettu vuonna nakki ja kirves. Päivityksiä ja uusia tietoja ei kirjoissa tietenkään ollut. Niillä tiedoilla mentiin, mitä oli kirjojen painohetkellä.

Jos tietoa ei ollut, piti fyysisesti mennä kirjastoon etsimään se tieto kirjoista. Ei ollut internettiä.

Vierailija kirjoitti:

Uusi puhelinluettelo ilmestyi kerran vuodessa. Sieltä löytyi aakkosjärjestyksessä kaikkien nimet ja puhelinnumerot.

Ja niitä luetteloita tuli aina 3-4 kpl kerralla. Joskus ne piti hakea jostain kaupasta itse.

Kävelin puhelinkiskalle soittamaan terkkuun - pääsin samana päivänä. Frendit kyläilivät ilmoittamatta. Miehet ja naiset olivat ystäviä. Ihmiset osasivat kieliä, varsinkin Ruotsia.

Jos jokin asia kiinnosti ja halusi tietoa jostain, sitä piti oikeasti lähteä tutkimaan ja hakea tietoa ihmisiltä sekä kirjoista. Siihen sisältyi aivan erilaista mielenkiintoa ja siinä jopa itsekin kehittyi. Piti nähdä joskus vähän vaivaakin.

Vierailija kirjoitti:

Joka aamu tuli kahvikupposen kera luettua edellis päivän uutiset paperisesta lehdestä.

Paperinen Hesari peitti pienen yksiön lattian kokonaan auki levitettynä.

Aikakauslehdet olivat kuin netti. Niitä oli joka lähtöön ja niitä tilattiin useaan kotiin, sillä niistä sai viimeisimmät tiedot asiasta kuin asiasta. Oli nuortenlehtä, aikuisten lehtiä ja niin pois päin. Jokaiselle jotakin. Jotkut lehdet ilmestyivät joka viikko, jotkut kerran kuussa.

Suosikki lehti oli nuorten musalehti, se oli käytännössä ainoa tapa saada selville musiikkikuulumiset ja julkkisjuorut ulkomailta ja Suomesta. Lehti oli täynnä julisteita, jotka sitten sinitarralla laitettiin seinälle ja vaihdeltiin aina sitten, kun uusia julisteita tuli. Niissä oli mukana joka syksy myös lukujärjestyspohjat, jotka itse täytettiin ja teipattiin huoneen seinälle.

Radio, telkkari ja sanomalehdet olivat käytännössä tämän päivän netti myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa  kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.

Kyllä. Katuosoitteen sijainnin puhelinluettelossa olevalta kartalta sai selville siten, että karttasivujen loppuosassa oli kaikki kadut listattuna aakkosjärjestykseen. Sieltä siten etsit N-kirjaimen kohdalta sen Nännikujan. Nännikujan kohdalla kerrottiin, että tie sijaitsee karttasivulla 26 ja ruudukossa B 7. Eli jokainen karttasivu oli ruudutettu. Sivulla oli kirjaimia, ylhäällä oli numeroita. Ja sitten piti yhdistää ne, eli B ja 7, että missäs ne kohtaavat kartalla, eli mihin ruudukkoon päädytään. Sitten piti tihrustella sitä yhtä pientä neliötä, että missäs se Nännikuja siinä on.

Sitten yksi aja

Ja se kiroilun määrä, kun se hakusessa oleva osoite sattui olemaan jossain karttasivujen reunoilla - tie alkoi sivulta 10 ja jatkui sivulla 35.

Vaatteet ja kosmetiikka tilattiin kupongilla joka leikattiin yritysten mainoslehdistä. Treffi-ilmoitukset laitettiin lehteen ja yhteyttä otettiin kirjeellä. Laskut maksettiin pankissa tai maksupalveluna jossa laskut laitettiin pankin kuoreen ja kuori postiin