Lue keskustelun säännöt.
Maatilan jatkaminen, sisarusten tilanne
Hei,
Onko täällä muita, joiden vanhemmat on olleet maanviljelijöitä ja kun he ovat luopuneet tilasta, se on "annettu" yhdelle lapselle ja muut eivät ole saaneet tilasta mitään? Ennen sukupolven vaihdoksen jälkeen jatkaja maksoi sisarusosuudet sisaruksilleen. Nykyään taidetaan perustaa yhtiö, josta lapset saavat osuudet.
Itsellä tämä oli ajankohtaista vuosituhannen vaihteessa. Vanhemmat "myivät" yli sada hehtaarin tilan uusine isoine eläinkasvatushalleineen sisarukselleni suurinpiirtein uuden omakotitalon hinnalla. Minä ja muut sisarukset eivät saaneet talosta mitään, emme myöskään voineet ostaa mitään osuutta tilasta. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin talon jatkaja on odotetusti menestynyt erinomaisesti ja rahaa ja omaisuutta on yllinkyllin. Muut sisarukset pärjäävät niin kuin nollasta aloittaneet ihmiset pärjää: jos hyvin käy ja työpaikan saa pitää niin asuntolaina saadaan maksettua ennen kun 70v tärähtää tauluun ja eläkeikä alkaa. Nyt kun vanhemmat eivät enää tule itsenäisesti toimeen ja he tarvitsevat apua he odottavat tyttäriensä hoitavan ja auttavan heitä. Tilan jatkajalta apua ei edellytetä, onhan hän mies ja talollinen. Jos teitä on muita niin kysymys: miten käsittelette epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kommentit (374)
Noo perinnönjaossa nämä asiat voi taas riitauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenpa sivusta kuullut, miten katkeria nelilapsisen perheen kolme tyttöä ovat, kun vanhemmat myivät ainoalle pojalle maatilan ja sisaret saivat hyvin pienet perintöosuudet aikanaan. Maatilaa poika ei jatkanut, laittoi lehmät pois hyvin nopeasti. Mutta, se tila sattuu olemaan nykyään isoksi kasvaneen laskettelukeskuksen läheisyydessä. Poika myi suurimmaksi osaksi pellot ja maat, jotka on nyt täynnä loma-asuntoja. Jätti itselleen parhaat paikat, rakennutti ne täyteen ja myi sitten eteenpäin. Ai että siskot on nyt katkeria, ovat olleet kymmeniä vuosia.
Varsinkin kun siskot olisi olleet yhtä lailla lahjakkuuksia pistämään rahoiksi, vai mitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa sivusta kuullut, miten katkeria nelilapsisen perheen kolme tyttöä ovat, kun vanhemmat myivät ainoalle pojalle maatilan ja sisaret saivat hyvin pienet perintöosuudet aikanaan. Maatilaa poika ei jatkanut, laittoi lehmät pois hyvin nopeasti. Mutta, se tila sattuu olemaan nykyään isoksi kasvaneen laskettelukeskuksen läheisyydessä. Poika myi suurimmaksi osaksi pellot ja maat, jotka on nyt täynnä loma-asuntoja. Jätti itselleen parhaat paikat, rakennutti ne täyteen ja myi sitten eteenpäin. Ai että siskot on nyt katkeria, ovat olleet kymmeniä vuosia.
Varsinkin kun siskot olisi olleet yhtä lailla lahjakkuuksia pistämään rahoiksi, vai mitä
Ja tämä liittyy asiaan miten? Tasa-arvoon miten?
Oliko kyseinen tila yhtiöitetty jo ennen myyntiä? Silloin myytiin osakkeita ja teillä muilla oli mahdollisuus ostaa yhtiön osakkeita, jos olisitte halunneet tai pystyneet. Tähän kauppaan muilla sisaruksilla ei ole mitään sanomista; joskus tulevaisuudessa he saavat perinnön vanhempiensa kuoltua. Myös maatilan ostanut sisarus saa perinnön, jollei häntä ole testamentissa jätetty ilman perintöä. Lakiosan hän voi vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nyt muka tosiaan niin että vanhemmat voi myydä (eli lahjoittaa) vaikka euron hinnalla koko omaisuuden yhdelle lapselle, muille ei mitään ja se siitä.
En vaan nyt usko että näin voi tehdä. Tuon omaisuuden käypä arvo on se perintö ja kun vanhemmista sika jättää, siitä kuuluu vähintään lakiosa jokaiselle lapselle.
Lakimiehiä linjoilla?
Suomessa saa myydä oman omaisuutensa kelle vaan, eikä tarvitse siihen omilta lapsiltaan lupaa kysellä. Jos vanhemmat elävät, niin eihän siinä olla mitään perintöä jakamassa.
Todella typerää tietenkin, jos ap:n vanhemmat eivät ole tilakaupoistaan ja sen seurauksista mitään kertoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä perusteella lapset määräävät mitä vanhemmat saavat omaisuudelleen tehdä?
Mielestäni oikeuttaa jättämään perinnöttä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jatkaa: Asia tässä on se, että tilan jatkaja menestyy erittäin hyvin siitä syystä, että hän ei joutunut maksamaan tilasta juuri mitään. Myöskään vanhemmille ei jäänyt omaisuutta. Käytännössä koko omaisuus luovutettiin yhdelle lapselle, eikä vanhemmat edes ymmärrä kohdelleensa lapsiaan eriarvoisesti. Eikä kaikki maanviljelijät kärsi talousongelmista ja raada itse raskaissa töissä, joukossa on paljon näitä, joille omaisuutta on kerätty ja keskitetty sukupolvien ajan ja työt tilalla tekee palkkatyön tekijät.
Kyllähän heille jäi se "omakotitalon hinta", jonka veli tilasta maksoi.
Sisarusten olisi pitänyt palkata juristi kun tilan jatkajasta alkaa puheet yleistyä edes käypäisen tilan arvon määrittämiseen. Moni pelkää että juristi maksaa sitten monta tonnia. Euroissa. Takkiin tulee sitten satoja tuhansia kun tilan sukupolven vaihdos tehdään siten että vanha pariskunta saa osakkeen kaupungista ja joku sisaruksista saa tilan hallintaansa sen vanhemmilleen ostettuaan. Näitä on tapahtunut ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jatkaa: Asia tässä on se, että tilan jatkaja menestyy erittäin hyvin siitä syystä, että hän ei joutunut maksamaan tilasta juuri mitään. Myöskään vanhemmille ei jäänyt omaisuutta. Käytännössä koko omaisuus luovutettiin yhdelle lapselle, eikä vanhemmat edes ymmärrä kohdelleensa lapsiaan eriarvoisesti. Eikä kaikki maanviljelijät kärsi talousongelmista ja raada itse raskaissa töissä, joukossa on paljon näitä, joille omaisuutta on kerätty ja keskitetty sukupolvien ajan ja työt tilalla tekee palkkatyön tekijät.
Kyllähän heille jäi se "omakotitalon hinta", jonka veli tilasta maksoi.
Sisarusten olisi pitänyt palkata juristi kun tilan jatkajasta alkaa puheet yleistyä edes käypäisen tilan arvon määrittämiseen. Moni pelkää että juristi maksaa sitten monta tonnia. Euroissa. Takkiin
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö sisarukset saa tuossa jaossa ihan oikean arvon mukaan osansa siitä maatilan arvosta? Jos ei niin epäreilulta kuulostaa. Mutta nyt lienee myöhäistä asioita muuttaa.
Vanhempien auttaminen on jokaisen oma asia, jos katkeruus kalvaa niin vetäydy vaan tuosta vanhusten auttamisesta. Mutta onko se sitten sen arvoista, sen tiedät vain sinä itse.
Samaa hämmästelen. Entä lakiosa perinnönjaossa?
Maatilan sukupolvenvaihdos on luopujan ja jatkajan välinen kauppa. Hintaakaan ei vetäistä ihan hatusta, koska verottaja puuttuu liian halpaan myyntihintaan.
Perinnönjako on taas asia erikseen, sillä ei ole mitään tekemistä maatilan sukupolvenvaihdoksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon on monia helppoja keinoja tyyliin määräaikainen syytinki (laskee tilan arvoa) ja osittainen hallintaoikeuden jättäminen (laskee tilan arvoa) ja tietenkin ne perinteiset, joissa tilan ostava on tehnyt palkatonta työtä vuosia ja se katsotaan osaksi kauppahintaa.
<Usein ne sisaruksetkin on tehneet
Kirjoittaja muistelee omaa nuoruuttaan 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan isällä oli menestyvä bussifirma. Tuttavan isän kuoltua selvisi, että omaisuus oli junailtu siten, että tuttava ei saanut mitään.
Kaikki meni toiselle sisarukselle, joka myi bussit ja firman ja sai hyvät rahat.
Olisiko kannattanut olla väleissä isänsä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko metsät myös myyty alihinnalla jatkajalle. Niistä olisi voinut jättää sisaruksille. Maatilaan ei ole pakko kuulua runsaasti metsää (vaikka joillekin se on kunnia-asia)
Kuka haluaa harmikseen metsän, jota ei halua hakata ja joka vuosi pitää maksaa tiekunnalle tieoikeudesta?
Tienkäyttömaksu perustuu käyttöön. Jos ei halua hakata metsää, niin voi lahjoittaa sen pois. Vaikka seurakunnalle, jos on sinnepäin kallellaan.
Meillä on sukupolvenvaihdos ajankohtainen 5-10 vuoden sisällä. Kolme lasta joista vain yksi on kiinnostunut jatkamisesta ja kouluttautunut alalle.
Tilaa ei todellakaan ruveta pilkkomaan eikä edes myydä käypään hintaan. Jatkajalla ei olisi mitään mahdollisuuksia selvitä ja kehittää tilaa. Onneksi lapset ovat jo nyt perineet omaisuutta, kukaan ei jää osattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jatkaa: Asia tässä on se, että tilan jatkaja menestyy erittäin hyvin siitä syystä, että hän ei joutunut maksamaan tilasta juuri mitään. Myöskään vanhemmille ei jäänyt omaisuutta. Käytännössä koko omaisuus luovutettiin yhdelle lapselle, eikä vanhemmat edes ymmärrä kohdelleensa lapsiaan eriarvoisesti. Eikä kaikki maanviljelijät kärsi talousongelmista ja raada itse raskaissa töissä, joukossa on paljon näitä, joille omaisuutta on kerätty ja keskitetty sukupolvien ajan ja työt tilalla tekee palkkatyön tekijät.
Kyllähän heille jäi se "omakotitalon hinta", jonka veli tilasta maksoi.
Sisarusten olisi pitänyt palkata juristi kun tilan jatkajasta alkaa puheet yleistyä edes käypäisen tilan arvon määrittämiseen. Moni pelkää että juristi maksaa sitten monta tonnia. Euroissa. Takkiin
Mitä ihmettä kuvittelet juristin voivan asiassa? Suomessa omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa.
Sama juttu. Niin iso tila kyseessä, että nykyään 100 työntekijää. En saanut euroakaan, mutta se meni lain mukaan. Ei sisarosuutta ole pakko maksaa. Vanhemmat hassasivat hyvin äkkiä sen minimisumman, jonka saivat. Perintöä ei siis jää. En ole katkera, mutta olisin mielestäni ansainnut edes vähän jotain.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Niin iso tila kyseessä, että nykyään 100 työntekijää. En saanut euroakaan, mutta se meni lain mukaan. Ei sisarosuutta ole pakko maksaa. Vanhemmat hassasivat hyvin äkkiä sen minimisumman, jonka saivat. Perintöä ei siis jää. En ole katkera, mutta olisin mielestäni ansainnut edes vähän jotain.
Ja Herlin on nimi. 🤭😆😘
En kokenut epäoikeudenmukaisuutta. Sisarosuudet saatiin, ei välttämättä isot, mutta niillä pääsin kiinni omaan asuntoon, oli siis pankin vaatima oma osuus asunnon hinnasta ennen lainaa. Kiitollinen siitä olen. Veli sai niskoilleen velkaisen tilan, mutta kovalla työllä on pärjännyt. Kateeksi ei ole käynyt kertaakaan.
Missä vaiheessa ns sisarosuuksista on luovuttu sukupolvenvaihdoksessa?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni minulla on paljon helpompaa kuin sisaruksellani, joka jäi tilan jatkajaksi. Tulen taloudellisesti paljon paremmin toimeen kuin tilaa jatkava. Maatalouden kannattavuus on heikkoa. Jos siinä olisi päällä vielä isot velat, niin tilanne olisi mahdoton.
Tämä on oikean tapainen ymmärrys. Kyllä maatilan kustannukset oli jo "ennenkin" sellaisia, että sisarusten jako jo ne vesitti. Lisäksi sisarukset tuppaa käymään ilmaisilla lomilla "kotipuolessa", ja nykyisin yhä enemmän töitä tekemättä.
Omalla taholtani voin kertoa, että tilan perinyt kummisetäni teki vuosikymmeniä sitten itsemurha maatilansa velkaantumisen takia. Tilan koko ei vastannut ollenkaan nykyisiä suurtiloja, vaikka sisaruksia on nykyisin usein vähemmän. En tiedä sitten onko se sen reilumpaa kuin vaikkapa perinnön jako teollisuusyrityksessä, mutta tilan tai yrityksen koolla ja mahdollisuuksilla tai paljon myös alueellisilla merkityksillä voi olla tässä merkitystä. Työtä ja stressiä ei laajennukset kuitenkaan ole tiloilla vähentäneet, ja kummisetäni vaimo on vielä nykyäänkin kys.tilan omistaja.
Olen eläkkeellä oleva viljelijä. Tila ostettiin miehen vanhemmilta "omakotitalon hinnalla". Mieheni ainoa lapsi eli se oli selkeä ja helppo diili. Markkinahintaa emme olisi missään tapauksessa voineet maksaa tai tilanpito olisi ollut sula mahdottomuus. Mutta osa hinnasta (ja kova hinta olikin) oli ns syytinki eli kiinteistöeläke eli asumis ym oikeus miehen vanhemmille.
Meillä on kolme lasta, joista kukaan ei kiinnostunut maanviljelyksestä. Ja se on meille ok - siihen täytyy olla intohimo, muuten ei ole järkeä.
Jos joku olisi halunnut jatkaa, niin tilan markkinahinnalla myyminen jatkajalle ei mitenkään olisi mahdollista. Tuhoon tuomittu keissi olisi se. Viljelijänä pärjääminen mahdotonta, paitsi jos olisi myös palkkatyössä, mutta se vasta raskas kuvio onkin.
Tiloja ja tapauksia on tietysti monenlaisia. Tämä vain pienenä kurkistuksena meidän tilanteeseen.
Itsekin olen maatilalta lähtöisin. Velipoika joutui ottamaan tilan ja sai kaupanpäällisiksi velat ja osittain vanhempammekin huolehdittavaksi. Me sisaret emme saaneet penniäkään ja se oli ok. Meidän osamme oli helpompi ja mahdollisuuksia enemmän.