Lue keskustelun säännöt.
Maatilan jatkaminen, sisarusten tilanne
Hei,
Onko täällä muita, joiden vanhemmat on olleet maanviljelijöitä ja kun he ovat luopuneet tilasta, se on "annettu" yhdelle lapselle ja muut eivät ole saaneet tilasta mitään? Ennen sukupolven vaihdoksen jälkeen jatkaja maksoi sisarusosuudet sisaruksilleen. Nykyään taidetaan perustaa yhtiö, josta lapset saavat osuudet.
Itsellä tämä oli ajankohtaista vuosituhannen vaihteessa. Vanhemmat "myivät" yli sada hehtaarin tilan uusine isoine eläinkasvatushalleineen sisarukselleni suurinpiirtein uuden omakotitalon hinnalla. Minä ja muut sisarukset eivät saaneet talosta mitään, emme myöskään voineet ostaa mitään osuutta tilasta. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin talon jatkaja on odotetusti menestynyt erinomaisesti ja rahaa ja omaisuutta on yllinkyllin. Muut sisarukset pärjäävät niin kuin nollasta aloittaneet ihmiset pärjää: jos hyvin käy ja työpaikan saa pitää niin asuntolaina saadaan maksettua ennen kun 70v tärähtää tauluun ja eläkeikä alkaa. Nyt kun vanhemmat eivät enää tule itsenäisesti toimeen ja he tarvitsevat apua he odottavat tyttäriensä hoitavan ja auttavan heitä. Tilan jatkajalta apua ei edellytetä, onhan hän mies ja talollinen. Jos teitä on muita niin kysymys: miten käsittelette epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö sisarukset saa tuossa jaossa ihan oikean arvon mukaan osansa siitä maatilan arvosta? Jos ei niin epäreilulta kuulostaa. Mutta nyt lienee myöhäistä asioita muuttaa.
Vanhempien auttaminen on jokaisen oma asia, jos katkeruus kalvaa niin vetäydy vaan tuosta vanhusten auttamisesta. Mutta onko se sitten sen arvoista, sen tiedät vain sinä itse.
Samaa hämmästelen. Entä lakiosa perinnönjaossa?
Eihän ne vanhemmat ole kuoleet, vaan myyneet tilan yhdelle sisarukselle. Ja kun vanhemmat aikanaan kuolee, he voivat olla täysin varattomia, eikä perintöä ole jaettavaksi. Totta kai kaikki nuo sisarukset aikoinaan perii vanhempansa, eri jutta vaan on, onko mitään perittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ns sisarosuuksista on luovuttu sukupolvenvaihdoksessa?
Ei ainakaan -95 enää maksettu.
Vierailija kirjoitti:
En kokenut epäoikeudenmukaisuutta. Sisarosuudet saatiin, ei välttämättä isot, mutta niillä pääsin kiinni omaan asuntoon, oli siis pankin vaatima oma osuus asunnon hinnasta ennen lainaa. Kiitollinen siitä olen. Veli sai niskoilleen velkaisen tilan, mutta kovalla työllä on pärjännyt. Kateeksi ei ole käynyt kertaakaan.
Miksi tilakaupassa jaetaan sisarosuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ns sisarosuuksista on luovuttu sukupolvenvaihdoksessa?
Käytännössä 1990 -luvulla.
30-vuotta tilakauppja hoitanut. Nyt eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Niin iso tila kyseessä, että nykyään 100 työntekijää. En saanut euroakaan, mutta se meni lain mukaan. Ei sisarosuutta ole pakko maksaa. Vanhemmat hassasivat hyvin äkkiä sen minimisumman, jonka saivat. Perintöä ei siis jää. En ole katkera, mutta olisin mielestäni ansainnut edes vähän jotain.
Just! Kerro, missä on sellainen maatila, jossa on 100 työntekijää. Onko edes 10 työntekijää missään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jatkaa: Asia tässä on se, että tilan jatkaja menestyy erittäin hyvin siitä syystä, että hän ei joutunut maksamaan tilasta juuri mitään. Myöskään vanhemmille ei jäänyt omaisuutta. Käytännössä koko omaisuus luovutettiin yhdelle lapselle, eikä vanhemmat edes ymmärrä kohdelleensa lapsiaan eriarvoisesti. Eikä kaikki maanviljelijät kärsi talousongelmista ja raada itse raskaissa töissä, joukossa on paljon näitä, joille omaisuutta on kerätty ja keskitetty sukupolvien ajan ja työt tilalla tekee palkkatyön tekijät.
Kyllähän heille jäi se "omakotitalon hinta", jonka veli tilasta maksoi.
Sisarusten olisi pitänyt palkata juristi kun tilan jatkajasta alkaa puheet yleistyä edes käypäisen tilan arvon määrittämiseen. Moni pelkää että juristi maksaa sitten monta tonnia. Euroissa. Takkiin
Miten sinä kuvittelet sille "perinnölle"/tilalle käyvän, jos sitten kukaan sisarusksista ei pyty sitä lunastamaan, kun hinta on "käypä"? Vanhemmat joutuu kuitenkin lopettamaan sen hoitamisen jossain vaiheessa ja tilan arvo laskee. Pellot kun puskee juolavehnää ja metsät on hoitamatta ja asuinrakennukset rapistuu niin jäljellä voi olla rappiotila, kun lapset sitä on aikanaan perimässä. Kylmillään seisovat rakennukset menettää äkkiä arvonsa.
Jos maatilan kauppahinta sukupolvenvaihdoksessa on ns, käypä hinta eli myynti lisämaaksi naapureille. Mikään pankki ei suostu rahoittamaan tällaista kauppaa. Maatilojen rahoitus on pankeille tällä hetkellä todellista riskirahoitusta ja jokaista päätöstä käsittelee usea henkilö.
Maatilojen sukupolvenvaihdoksia tehtäneen n 300 kpl/v. Maatiloja on n 41 000 kpl, Viljelijät ovat pitkä ikäistä porukkaa tai tilamäärä on rajussa laskussa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Niin iso tila kyseessä, että nykyään 100 työntekijää. En saanut euroakaan, mutta se meni lain mukaan. Ei sisarosuutta ole pakko maksaa. Vanhemmat hassasivat hyvin äkkiä sen minimisumman, jonka saivat. Perintöä ei siis jää. En ole katkera, mutta olisin mielestäni ansainnut edes vähän jotain.
Mikä on tuotantosuunta, jos on 100 työntekijää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Niin iso tila kyseessä, että nykyään 100 työntekijää. En saanut euroakaan, mutta se meni lain mukaan. Ei sisarosuutta ole pakko maksaa. Vanhemmat hassasivat hyvin äkkiä sen minimisumman, jonka saivat. Perintöä ei siis jää. En ole katkera, mutta olisin mielestäni ansainnut edes vähän jotain.
Mikä on tuotantosuunta, jos on 100 työntekijää?
Kesällä voi olla muutaman viikon marjanpoimijoita. Muutamalla maatilalla on 10 - 15 työntekijää, joillakin kasvihuonetiloilla enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Niin iso tila kyseessä, että nykyään 100 työntekijää. En saanut euroakaan, mutta se meni lain mukaan. Ei sisarosuutta ole pakko maksaa. Vanhemmat hassasivat hyvin äkkiä sen minimisumman, jonka saivat. Perintöä ei siis jää. En ole katkera, mutta olisin mielestäni ansainnut edes vähän jotain.
Just! Kerro, missä on sellainen maatila, jossa on 100 työntekijää. Onko edes 10 työntekijää missään?
No jep! Koko ketju on provo, aloitusta myöden. Taidan ilmoittaa asiattomaksi. Todella paljon epätarkkuuksia ja harhaanjohtamista. Suosittelen muillekin.
Kuka saa iloa toisten hui jaamisesta? Ketjun tarkoitus on ilmeisesti luoda pahansuopaisuutta maanviljelijöitä kohtaan.
Viljelijät ovat keski-iältään iäkkäitä ihmisiä. Moniin tilan pitäminen loppuu eikä uusia tule tilalle. On ilkeilyä väittää, että olisi joku kultakaivos.
T:maatalosta lähtöisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus tuohon ennakkoperintöasiaan: Lahja katsotaan ennakkoperinnöksi mikäli antaja ei erikseen ole ilmoittanut ettei se ole ennakkoperintöä. Papereihin ei siis tarvitse erikseen kirjata sen olevan ennakkoperintö, se on sitä jos muuta ei ole ilmoitettu.
Vielähän tuon sietää, kun rahat jää edes omaan sukuun, mutta meillä koko vanhempien elämäntyö ja vaivalla ja työllä maksettu maatila meni yhden lyhytaikaisen miniän perseeseen.
Myöhemmin tajuttiin, että tuo nainen oli harrastanut kyseistä toimintaa ennekin ja liekö taas uusi huijattava kierroksessa.
Vanhempieni maatila ei ollut enää "toimiva", kun talo ja maat myytiin veljelleni älyttömän pieneen hintaan. Kukaan ei käynyt tarkistamassa metsiä ja veljeni oli kertonut, että ne ovat arvottomat vaikka metsä oli hakkaamatonta ja hyvä puustoista. Maita oli noin 50 hehtaria.
No vanhapoika veljeni tapasi kauniin naisen ja meni tämän kanssa naimisiin. Nainen sanoi heti, että nyt kun ollaan naimisissa metsistä puolet kuuluu hänelle. Veli pisti metsää matalaksi ja kustansi naiselle ulkomaan matkoja(ei ollu itse mukana) jne. Nainen ei tietenkään juuri ollut työelämässä mukana, vaan vietti vapaaherran elämää ja loisi veljen rahoilla.
Kun metsät oli hakattu nainen haki eron ja kun isäni kuoli, nainen vaati vielä veljeltä tämän saaman perinnön "tasinkoa" avioerossa:D
Tuo nainen huijasi isäni koko elämän työn. Isä oli sotaveteraani ja sodan jälkeen ostanut velaksi tuon maatilan. Maksoi sitä vielä 70-luvulla viimeisiä eriä ja sitten tuo kavala nainen pölli sen itselleen.
En olis ikinä uskonut, että nainen oikeasti voisi olla noin kiero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielähän tuon sietää, kun rahat jää edes omaan sukuun, mutta meillä koko vanhempien elämäntyö ja vaivalla ja työllä maksettu maatila meni yhden lyhytaikaisen miniän perseeseen.
Myöhemmin tajuttiin, että tuo nainen oli harrastanut kyseistä toimintaa ennekin ja liekö taas uusi huijattava kierroksessa.
Vanhempieni maatila ei ollut enää "toimiva", kun talo ja maat myytiin veljelleni älyttömän pieneen hintaan. Kukaan ei käynyt tarkistamassa metsiä ja veljeni oli kertonut, että ne ovat arvottomat vaikka metsä oli hakkaamatonta ja hyvä puustoista. Maita oli noin 50 hehtaria.
No vanhapoika veljeni tapasi kauniin naisen ja meni tämän kanssa naimisiin. Nainen sanoi heti, että nyt kun ollaan naimisissa metsistä puolet kuuluu hänelle. Veli pisti metsää matalaksi ja kustansi naiselle ulkomaan matkoja(ei ollu itse mukana) jne. Nainen ei tietenkään juuri ollut työelämässä mukana, vaan vietti vapaaherran elämää ja
Joo-o, voisi olla tutun perheen kertomus. Oliko nainen Tampereen läheltä? Ja nimi alkoi S-kirjaimella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida paljoa maatilan pidosta ymmärtää, paljonko on arvoa ihan rakennuksilla, puhumattakaan koneista/laitteista.
Suomessa lopettaa vuosittain 1000 maatilaa. Käytetyistä on ylitarjontaa eikö kalustolla siksi nyt niin hirveää arvoa ole. Uutena toki maksavat paljon.
Höpsis. Kyllä vanhatkin koneet maksaa aivan h e l v e t isti. Ja hinnat ei laske niin nopeesti kuin esim. henkilöautoilla.
Hyvä että yksikin ostajaehdokas löytyi. Pannaanko hyvään hintaan pakettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa sivusta kuullut, miten katkeria nelilapsisen perheen kolme tyttöä ovat, kun vanhemmat myivät ainoalle pojalle maatilan ja sisaret saivat hyvin pienet perintöosuudet aikanaan. Maatilaa poika ei jatkanut, laittoi lehmät pois hyvin nopeasti. Mutta, se tila sattuu olemaan nykyään isoksi kasvaneen laskettelukeskuksen läheisyydessä. Poika myi suurimmaksi osaksi pellot ja maat, jotka on nyt täynnä loma-asuntoja. Jätti itselleen parhaat paikat, rakennutti ne täyteen ja myi sitten eteenpäin. Ai että siskot on nyt katkeria, ovat olleet kymmeniä vuosia.
Miksi ei myyty tyttärille,vaan pojalle? Kysyttiinkö tytöiltä,haluavatko ostaa vai eivät? Aivan sairasta tämä suomalainen sukupuolisyrjintä ja pas ka epätasapuolinen vanhemmuus.
Kyllä se siinä lasten lapsuudessa ja nuoruudessa tulee vanhemmille
Isännät eli sanvalintasi kertoo jo lähtökohtaisen asenteen. Jos asenne on tuo, ei siinä tyttöjä ja poikia kasvateta tasa-arvoiseen mahdollisuuteen jatkaa tilaa.Ja toki tuo kasvatus voi olla taakka pojallekin (jota ei tilinpito kiinnosta)
Vierailija kirjoitti:
Vielähän tuon sietää, kun rahat jää edes omaan sukuun, mutta meillä koko vanhempien elämäntyö ja vaivalla ja työllä maksettu maatila meni yhden lyhytaikaisen miniän perseeseen.
Myöhemmin tajuttiin, että tuo nainen oli harrastanut kyseistä toimintaa ennekin ja liekö taas uusi huijattava kierroksessa.
Vanhempieni maatila ei ollut enää "toimiva", kun talo ja maat myytiin veljelleni älyttömän pieneen hintaan. Kukaan ei käynyt tarkistamassa metsiä ja veljeni oli kertonut, että ne ovat arvottomat vaikka metsä oli hakkaamatonta ja hyvä puustoista. Maita oli noin 50 hehtaria.
No vanhapoika veljeni tapasi kauniin naisen ja meni tämän kanssa naimisiin. Nainen sanoi heti, että nyt kun ollaan naimisissa metsistä puolet kuuluu hänelle. Veli pisti metsää matalaksi ja kustansi naiselle ulkomaan matkoja(ei ollu itse mukana) jne. Nainen ei tietenkään juuri ollut työelämässä mukana, vaan vietti vapaaherran elämää ja
Ei kukaan ole niin tyhmä, että ei tiedä oman kotitilansa metsien arvoa, taitaa runoilua koko tarina.
'Maatilojen tyttäret usein kouluttautuvat hoitajiksi, opettajiksi, tutkijoiksi - aika harvoin agrologi/agronomi - tosin usein kaupunkilaisagronomi on päätynyt ison tilan emännäksi. "
Hoitajat, opettajat... kertookin paljon siitä räikeästä erosta kasvatuksessa. Tytöt kasvatetaan hoivaamaan muita ihmisiä, ei hoitamaan tilaa (=varallisuutta).
Vierailija kirjoitti:
'Maatilojen tyttäret usein kouluttautuvat hoitajiksi, opettajiksi, tutkijoiksi - aika harvoin agrologi/agronomi - tosin usein kaupunkilaisagronomi on päätynyt ison tilan emännäksi. "
Hoitajat, opettajat... kertookin paljon siitä räikeästä erosta kasvatuksessa. Tytöt kasvatetaan hoivaamaan muita ihmisiä, ei hoitamaan tilaa (=varallisuutta).
Eikö ne itse ammattinsa valitse jotka ovat täysillä matkassa.
Siitäkin syytät vanhempia.
Anna jo olla.
Näinhän se on, mutta eipä täällä porukka näytä sitä tajuavan.