Lue keskustelun säännöt.
Maatilan jatkaminen, sisarusten tilanne
Hei,
Onko täällä muita, joiden vanhemmat on olleet maanviljelijöitä ja kun he ovat luopuneet tilasta, se on "annettu" yhdelle lapselle ja muut eivät ole saaneet tilasta mitään? Ennen sukupolven vaihdoksen jälkeen jatkaja maksoi sisarusosuudet sisaruksilleen. Nykyään taidetaan perustaa yhtiö, josta lapset saavat osuudet.
Itsellä tämä oli ajankohtaista vuosituhannen vaihteessa. Vanhemmat "myivät" yli sada hehtaarin tilan uusine isoine eläinkasvatushalleineen sisarukselleni suurinpiirtein uuden omakotitalon hinnalla. Minä ja muut sisarukset eivät saaneet talosta mitään, emme myöskään voineet ostaa mitään osuutta tilasta. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin talon jatkaja on odotetusti menestynyt erinomaisesti ja rahaa ja omaisuutta on yllinkyllin. Muut sisarukset pärjäävät niin kuin nollasta aloittaneet ihmiset pärjää: jos hyvin käy ja työpaikan saa pitää niin asuntolaina saadaan maksettua ennen kun 70v tärähtää tauluun ja eläkeikä alkaa. Nyt kun vanhemmat eivät enää tule itsenäisesti toimeen ja he tarvitsevat apua he odottavat tyttäriensä hoitavan ja auttavan heitä. Tilan jatkajalta apua ei edellytetä, onhan hän mies ja talollinen. Jos teitä on muita niin kysymys: miten käsittelette epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Lakiosan täydennystä on vaadittava viimeistään kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja siitä perittävän tekemään lahjoitukseen, joka loukkaa hänen lakiosaansa. Eli vaikka ei olisi testamenttia ja yksi lapsista on saanut aiemmin lahjanluonteisesti tilan itselleen, on muilla sisaruksilla oikeus vaatia lakiosia jos ei vanhemmilla ole muuta omaisuutta jaettu elinaikana, testamentilla tai jaettavana pesästä. Tämän lakiosan maksaa loppujen lopuksi se tilan jatkaja jos muuta omaisuutta ei ole ja jos vaatimus menee läpi.
Aloittajan tila on myyty yhdelle lapsista, mutta kuten hän itse kertoi niin todennäköisesti huomattavasti edullisemmin mitä tilan arvo on verottajan ohjeiden mukaisesti, jonka mukaan tämä lahjan osuus määritellään. Käytännössä tilat myydään omille lapsille aina lahjanluonteisesti, eli maksetaan kauppahintaakin, mutta iso osa on lahjaa, josta jatkaja luonnollisesti maksaa myös lahja
Tilakauppa ei ole mikään lahja, mekin maksoimme tilastamme lainoja pois 20 vuotta, kun sukupolvenvaihdos tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nyt muka tosiaan niin että vanhemmat voi myydä (eli lahjoittaa) vaikka euron hinnalla koko omaisuuden yhdelle lapselle, muille ei mitään ja se siitä.
En vaan nyt usko että näin voi tehdä. Tuon omaisuuden käypä arvo on se perintö ja kun vanhemmista sika jättää, siitä kuuluu vähintään lakiosa jokaiselle lapselle.
Lakimiehiä linjoilla?
Ei voi tehdä. Merkittävät lahjat huomioidaan perinnönjaossa ennakkoperintönä.
Vain siinä tapauksessa että lahjoittaja kuolee alle kolmen vuoden kuluessa lahjoitushetkestä. Muussa tapauksessa paperit on voitu tehdä niin että lahjaa ei huomioida ennakkoperintönä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jo monesti sanottu, mutta kyseessä on sukupolvenvaihdos eli SVP, jolloin jatkajat ostavat tilan ja kok prosessi on hyvin tarkkaan säädelty mitä hinta on ja miten homma menee.
Koko yritys velkoineen päivineen siis ostetaan ja velatonta maatilaa tuskin on olemassa. Mitään lahjoitusta ei ole siis tehty, se ei olisi mahdollista edes.
Jos veli on 25 vuotta jo tilaansa pyörittänyt menestyksellisesti, hän on aika hyvä bisnesmies ja maanviljelijä. Maataloudella menee aika huonosti nykyään, on mennyt pitkään.
Vanhemmat saavat myydä talonsa, autonsa ja yrityksensä ihan kenelle hyvänsä antamatta killinkiäkään lapsilleen. Meneekö ap käsi ojossa vanhempiensa luo silloinkin, kun nämä myyvät itse hankkimaansa omaisuutta? Maatilan myymisellä ei ole tekemistä perinnön kanssa, kumpikaan vanhempi ei tuossa edes ollut kuollut.
Surullista, että ollaan perint
*siis SPV (ei SVP)
Tilakauppoja on kovin erilaisia. Lähtökohtaisesti tilat myydään lahjanluonteisesti, eli kaukana todellisesta markkinahinnasta. Jos verottajan ohjeiden mukaisesti tilan käypä arvo olisi esimerkiksi 500 000 e, ja jatkaja maksaa kauppahintaa 250 000 e, on tästä puolet lahjaa josta maksetaan lahjavero. Toki huomioiden SPV -huojennukset jolloin lahjaveroa ei tietyin edellytyksin tarvitse maksaa.
Ja sitten on vielä erikseen se markkinahinta, summa minkä saisi jos esim metsät ja pellot myytäisiin erikseen ulkopuoliselle, ja näin saataisiin paras hinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni minulla on paljon helpompaa kuin sisaruksellani, joka jäi tilan jatkajaksi. Tulen taloudellisesti paljon paremmin toimeen kuin tilaa jatkava. Maatalouden kannattavuus on heikkoa. Jos siinä olisi päällä vielä isot velat, niin tilanne olisi mahdoton.
Keskikokoiseen tilaan kuuluu normaalisti useita kymmeniä hehtaareja metsää. Se joka ne saa voi elää herroiksi.
Alle sata hehtaaria metsää, ja voi "elellä herroiksi"? No, ei todellakaan voi. On taloudellisena apuna, jos metsää on hoidettu hyvin, ja on osa metsästä hakkuukelpoista. Mutta että alle sadan hehtaarin metsäomaisuudella voi elää herroiksi, älä unta nää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli on ostanut tilan ja maksellut siitä koituvia lainoja vuosikymmeniä pois ja samalla tehnyt kovasti töitä. Vanhemmat ovat saaneet rahat tilakaupasta ja kun he aikanaan kuolevat, peritte heidät kuten kuuluukin.
En ymmärrä mitä tässä nyt valitetaan. Perintöä jaetaan sitten vasta, kun perinnön jättäjät ovat kuolleet. Täysin asiatonta ap:n jutut.
Jos vanhempien hoito ei maistu, niin eihän se pakollista ole kuten sekään ei ollut, että olisivat antaneet oman omaisuutensa teille lapsille perintönä ennen kun ovat edes kuolleet. Kai vanhemmille kuului oma osansa elämäntyöstään, jonka he veljeltänne saivat tilakaupassa. Sillä saivat ostetuksi itselleen asunnon tai mitä tahansa rahoilla tekivätkään. Se on heidän omalla työllään hankkimaa omaisuuttaan, joka on heidän niin kauan heidän, kun elävät. Ei lasten. Ja perinnön voivat määrätä kenelle haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jo monesti sanottu, mutta kyseessä on sukupolvenvaihdos eli SVP, jolloin jatkajat ostavat tilan ja kok prosessi on hyvin tarkkaan säädelty mitä hinta on ja miten homma menee.
Koko yritys velkoineen päivineen siis ostetaan ja velatonta maatilaa tuskin on olemassa. Mitään lahjoitusta ei ole siis tehty, se ei olisi mahdollista edes.
Jos veli on 25 vuotta jo tilaansa pyörittänyt menestyksellisesti, hän on aika hyvä bisnesmies ja maanviljelijä. Maataloudella menee aika huonosti nykyään, on mennyt pitkään.
Vanhemmat saavat myydä talonsa, autonsa ja yrityksensä ihan kenelle hyvänsä antamatta killinkiäkään lapsilleen. Meneekö ap käsi ojossa vanhempiensa luo silloinkin, kun nämä myyvät itse hankkimaansa omaisuutta? Maatilan myymisellä ei ole tekemistä perinnön kanssa, kumpikaan vanhempi ei tuossa edes ollut kuollut.
Surullista, että ollaan perint
Mekin teimme svp:n 90-luvun alussa. Tila oli velaton ja saimme kaupassa koko tilan rakennuksineen, koneineen, metsineen ja peltoineen. Myös kaikki irtaimisto kuului kauppaan. Kyseessä kaksi veljestä joista toinen ei ollut kiinnostunut maataloustöistä. Ei siinä mitään, ei edes kyseenalaistanut mitään. Molemmat myyjät olivat silloin elossa eikä toiselle veljelle tarvinnut maksaa mitään. Tietenkin perimme nuo myyjät sitten kun heistä aika jättää, omaisuutta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jo monesti sanottu, mutta kyseessä on sukupolvenvaihdos eli SVP, jolloin jatkajat ostavat tilan ja kok prosessi on hyvin tarkkaan säädelty mitä hinta on ja miten homma menee.
Koko yritys velkoineen päivineen siis ostetaan ja velatonta maatilaa tuskin on olemassa. Mitään lahjoitusta ei ole siis tehty, se ei olisi mahdollista edes.
Jos veli on 25 vuotta jo tilaansa pyörittänyt menestyksellisesti, hän on aika hyvä bisnesmies ja maanviljelijä. Maataloudella menee aika huonosti nykyään, on mennyt pitkään.
Vanhemmat saavat myydä talonsa, autonsa ja yrityksensä ihan kenelle hyvänsä antamatta killinkiäkään lapsilleen. Meneekö ap käsi ojossa vanhempiensa luo silloinkin, kun nämä myyvät itse hankkimaansa omaisuutta? Maatilan myymisellä ei ole tekemistä perinnön kanssa, kumpikaan vanhempi ei tuossa edes ollu
Siis spv eli sukupolvenvaihdos.
Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta voi käsitellä pohtimalla tilannetta eri näkökulmista ja lopulta hyväksymällä jonkin ratkaisun. Jos haluaa vaalia ikävää tunnetta mielessään loppuelämänsä, niin sitten tekee niin. Tai sitten arvostaa veljeä, tutustuu häneen ja hakee yhteistä säveltä elämässä. Vanhempien auttaminen voi auttaa myös itseä, kunhan vastuut jaetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jo monesti sanottu, mutta kyseessä on sukupolvenvaihdos eli SVP, jolloin jatkajat ostavat tilan ja kok prosessi on hyvin tarkkaan säädelty mitä hinta on ja miten homma menee.
Koko yritys velkoineen päivineen siis ostetaan ja velatonta maatilaa tuskin on olemassa. Mitään lahjoitusta ei ole siis tehty, se ei olisi mahdollista edes.
Jos veli on 25 vuotta jo tilaansa pyörittänyt menestyksellisesti, hän on aika hyvä bisnesmies ja maanviljelijä. Maataloudella menee aika huonosti nykyään, on mennyt pitkään.
Vanhemmat saavat myydä talonsa, autonsa ja yrityksensä ihan kenelle hyvänsä antamatta killinkiäkään lapsilleen. Meneekö ap käsi ojossa vanhempiensa luo silloinkin, kun nämä myyvät itse hankkimaansa omaisuutta? Maatilan myymisellä ei ole tekemistä perinnön kanssa, kumpikaan vanhempi ei tuossa edes ollu
Lainaus ei mene oikeaan kohtaan mutta kommentoin tuolle, joka kehuskelee ysärin alussa tekemäänsä SPV:tä.
Mekin teimme ysärin alkupuolella spv:n, oli kyllä huono aika, koska siirryttiin EU:hun ja maatilan hinta, likvit y. oli laskettu sellaisiksi kuin ne olivat ennen EU:ta, vaikka tulot romahtivat.
Siitä kuitenkin selvittiin, mutta tiukalla oltiin. Ehkä huonoin aika koko Suomen historiassa tehdä spv juuri ysärin alussa, joten epäilen, että tuo kommentti on trolli.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö sisarukset saa tuossa jaossa ihan oikean arvon mukaan osansa siitä maatilan arvosta? Jos ei niin epäreilulta kuulostaa. Mutta nyt lienee myöhäistä asioita muuttaa.
Vanhempien auttaminen on jokaisen oma asia, jos katkeruus kalvaa niin vetäydy vaan tuosta vanhusten auttamisesta. Mutta onko se sitten sen arvoista, sen tiedät vain sinä itse.
Jatkaja ostaa työpaikan itselleen. Hinnan määrää hyvin pitkälle verottaja ja pankki. Jos tuleva jatkaja joutuisi antamaan sisaruksille osuuden tilasta, sen elinkelpoisuus pienenisi entisestään. On sitten vanhempien asia mitä muut sisarukset saavat perinnöksi. Jatkajan ja vanhempien velvollisuus ei ole auttaa muita sisaruksia rahallisesti. Yleensä lähtijät pärjää paremmin kuin viljelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jo monesti sanottu, mutta kyseessä on sukupolvenvaihdos eli SVP, jolloin jatkajat ostavat tilan ja kok prosessi on hyvin tarkkaan säädelty mitä hinta on ja miten homma menee.
Koko yritys velkoineen päivineen siis ostetaan ja velatonta maatilaa tuskin on olemassa. Mitään lahjoitusta ei ole siis tehty, se ei olisi mahdollista edes.
Jos veli on 25 vuotta jo tilaansa pyörittänyt menestyksellisesti, hän on aika hyvä bisnesmies ja maanviljelijä. Maataloudella menee aika huonosti nykyään, on mennyt pitkään.
Vanhemmat saavat myydä talonsa, autonsa ja yrityksensä ihan kenelle hyvänsä antamatta killinkiäkään lapsilleen. Meneekö ap käsi ojossa vanhempiensa luo silloinkin, kun nämä myyvät itse hankkimaansa omaisuutta? Maatilan myymisellä ei ole tekemistä perinnön kanssa, kumpikaan vanhempi ei tuossa edes ollut kuollut.
Surullista, että ollaan perint
Asia on juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Tilakauppoja on kovin erilaisia. Lähtökohtaisesti tilat myydään lahjanluonteisesti, eli kaukana todellisesta markkinahinnasta. Jos verottajan ohjeiden mukaisesti tilan käypä arvo olisi esimerkiksi 500 000 e, ja jatkaja maksaa kauppahintaa 250 000 e, on tästä puolet lahjaa josta maksetaan lahjavero. Toki huomioiden SPV -huojennukset jolloin lahjaveroa ei tietyin edellytyksin tarvitse maksaa.
Ja sitten on vielä erikseen se markkinahinta, summa minkä saisi jos esim metsät ja pellot myytäisiin erikseen ulkopuoliselle, ja näin saataisiin paras hinta.
Edellä mainittujen vaihtoehtojen jatkosta riippuu miten käy varallisuudelle ja henkilösuhteille.
Silloin kun viljely jatkuu ja vanhapari elelee "normaalisti" eikä tärvää kaikkea omaisuuttaan niin kaikki hyvin.
Mikäli vanhapari elää ja samaistuu nuoreenpariin ja uhraa niin jäljellä olevan työpanoksensa kuin omaisuuteensakin tilan hyväksi niin ongelmia tiedossa.
Jos tämän päälle nuoripari laittaa tilan "sileäksi" markkinahintaan niin ongelmat sen kun lisääntyy.
Näitä kaikkia tapahtuu ja keskusteluketjut venyy pitkiksi aivan aiheesta.
Tämä on varmaan jo monesti sanottu, mutta kyseessä on sukupolvenvaihdos eli SVP, jolloin jatkajat ostavat tilan ja kok prosessi on hyvin tarkkaan säädelty mitä hinta on ja miten homma menee.
Koko yritys velkoineen päivineen siis ostetaan ja velatonta maatilaa tuskin on olemassa. Mitään lahjoitusta ei ole siis tehty, se ei olisi mahdollista edes.
Jos veli on 25 vuotta jo tilaansa pyörittänyt menestyksellisesti, hän on aika hyvä bisnesmies ja maanviljelijä. Maataloudella menee aika huonosti nykyään, on mennyt pitkään.
Vanhemmat saavat myydä talonsa, autonsa ja yrityksensä ihan kenelle hyvänsä antamatta killinkiäkään lapsilleen. Meneekö ap käsi ojossa vanhempiensa luo silloinkin, kun nämä myyvät itse hankkimaansa omaisuutta? Maatilan myymisellä ei ole tekemistä perinnön kanssa, kumpikaan vanhempi ei tuossa edes ollut kuollut.
Surullista, että ollaan perintöä ottamassa jo ennen kun vainajaa on edes olemassa. Laillista se ei kyllä ole. Jokainen kun saa omalla omaisuudellaan tehdä mitä haluaa, voi testamentata maatilansa vaikka kodittomien kissojen yhdistykselle.