Mitä jos lopetettaisiin tämä ylidiagnosointi? Puolet lapsista on nykyään "autismin kirjolla". Mitä jos vaan hyväksyttäisiin, että

Vierailija kirjoitti:

Opettajat saavat sitä enemmän palkkaa, mitä enemmän luokassa on tuen tarpeisia. Silloin maksetaan työnvaativuuslisiä. Diagnosointi on oppilaan etu, sillä se edistää tuen saamista luokkaan (avustajat, pienempi ryhmäkoko), mutta sen lisäksi se tosiaan kasvattaa opettajien palkkapussia.

Mutta kyllähän tuossa enemmän omasta mielestäni on kyse oppimisympäristön ongelmasta kuin lapsen ongelmasta. Eikä vika ole pelkästään opettajissa, vaan päättäjissä ja koulujen johdossa. Jos luokkaan laitetaan 27 teiniä, niin hälyä syntyy, eikä opettaja pysty huomioimaan jokaista omissa ajatuksissaan olevaa haaveilijaa. Se, että onko haaveilu jokin vika, joka pitäisi korjata, on vähän kyseenalaista. Voihan se olla myös vahvuus: merkki vilkkaasta mielikuvituksesta tai hyvästä keskittymiskyvystä. Jos maksimi luokkakoko olisi esim. 15 oppilasta/luokka, niin väitän, että tuen tarpeiden määrä laskisi ja paljon, koska häiriötekijät vähenisivät ja opetta

Mielenkiintoista. Onko todella näin, että opettaja saa lisää palkkaa? Meillä opettaja nimittäin vastusti kaikenlaisia tukitoimia viimeiseen asti, sanoi ettei lapsi tarvitse tukitoimia jotka oli edellisenä lukuvuonna katsottu tarpeellisiksi eri opettajan toimesta. Uusi opettaja ei halunnut joustaa missään asiassa eikä myöntää erivapauksia, vaikka ne eivät olisi vaatineet häneltä mitään toimintaa, esim. kuulosuojaimien käyttö.

Asia vietiin rehtorille ja tukitoimia saatiin paperille, mutta ei käytäntöön. Eli lapsi jäi vaille minkäänlaista tukea.

Joustamaton opettaja ja mahdottomaksi muodostunut koulutilanne aiheutti lapsessa itsetuhoista käytöstä. Puhun nyt alakouluikäisestä. Tilanne parani ja itsetuhoinen käytös loppui, kun lapsi pääsi pienluokalle. Siellä on vähemmän kuormitusta ja autismikirjoa ymmärtävä opettaja.

terveisin edellisen viestin kirjoittanut 12v autistin äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä diagnoosissa mennään vähän liikaa vanhempien tarve ja tunteet edellä. Jos vanhemmalla on vaikeuksia kestää normaalia kuormitusta, niin siihen pitää saada apua, eikä alkaa leimata lasta jollain perustavanlaatuisella tavalla vialliseksi. Se, että miten lapselle luodaan edellytykset kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, ei tunnu liikuttavan ketään.

Lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, kun hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on ja hänen mahdolliset erityispiirteensä osataan ottaa oikealla tavalla huomioon. Diagnoosi ei tee lapsesta millään tavalla viallista. Lapselle sen sijaan voi tulla kokemus viallisuudesta sillon, jos diagnoosia ei ole, mutta hän

Mutta miksi ajattelet, että neuroepätyypillisyys olisi viallisuutta? Diagnoosi lisää myös vanhemman ymmärrystä omasta lapsestaan.

Kyllä se minulle ainakin on tehty opettajien, kallonkutistajien ja vastaavien tahojen toimesta harvinaisen selväksi lapsesta saakka. Olen ihan hirmu vaarallinen, ja yhteiskunnan suojelemiseksi minulta tulee ryhtyä todella äärimmäisiin toimenpiteisiin.

Erilaisten diagnoosin saamiskriteerejä voisi korottaa ja hyväksyä ihmisten erilaisuus.  Toisaalta jotkin asiat täytyy vain oppia ja osata tässä yhteiskunnassa. Kaikkea ei pysty muuttamaan tai keikkeen pysty edes vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi tuottaa oikeuksia. Oikeuden esimerkiksi avustajaan, taloudelliseen tukeen, kuntoutukseen ja kuljetuksiin, apuvälineisiin, avustajaan.

Ilman diagnoosia neuroepätyypilliset pojat syrjäytyvät opinnoista ja yhteiskunnasta. Tytöt eivät yhtä lailla, koska heiltä vaaditaan enemmän. Heillä on yhtä paljon neuro-ongelmia, mutta he ponnistelevat enemmän voittaakseen ne. Pojat ovat laiskoja, koska heille suodaan se.

Mitä sinä ap hyötyisit siitä, että ongelmaiset lapset ja nuoret jätettäisiin syrjäytymään?  Yhteiskunnalle se olisi katastrofi.

Diagnoosi antaa oikeuksia, mutta tuhoaa mahdollisuudet.

Diagnoosi on työnantajille ehdoton red flag! Mielummin vaikka myydään ei oota, kuin riskeerataan diagnoosityöntekijä, jonka oikutteluun menee 10 muun ihmisen tuotot.

Valitettavasti tosiaan on niin, ettei diagnooseista ennakkoluulojen takia kannata työpaikalla kertoa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi huippukoodareista, tutkijoista ja kirurgeista monet ovat autisteja. Tietyissä ammateissa neuroepätyypillisyys on etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 12v tyttäreni sai hiljaittain autismidiagnoosin. Prosessi kesti yli kaksi vuotta ja diagnoosi oli meille suuri helpotus. En tiedä, missä saa diagnooseja tuosta vain varsinkaan lapsille?

Annas kun ennustan: Peruskoulusta kymmenen lääkityksen kautta täysin pöpinä sairaseläkkeelle.

Pitikö antaa se tabletti jo vauvana käteen?

Ei autismiin ole mitään lääkitystä minun tietääkseni, eikä lapsellani sellaista olekaan. Hänelle tehtiin psykologin tutkimukset pariin kertaan ja minulle tehtiin 4 tuntia kestävä haastattelu, jossa kysyttiin aivan kaikkea vauvaiästä asti. Huomaa, ettet tiedä diagnosointiprosessista yhtään mitään. Tämä oli sellainen mankeli että diagnoosia ei varmasti kukaan saa turhaan. Ja puhun tässä nyt lapsista. Aikuisten autismikirjon diagnosoinnista en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden adhd lapsen äitinä pakko tarttua tuohon yleistykseen että diagnoosin taakse mennään piiloon lapsen häiriköintiä. KUMPIKAAN lapsistani ei koskaan ei ollut mikään  riehuja, vaan pikemminkin luokassa näkymätön. Nuoremman tytön opettaja huomaa kyynelistä ettei  tyttö nyt ymmärrä jotain tehtävää.  Esikoinen taas ei itke,mutta vaatii säännöllisesti herättelyä nykyhetkeen.  Kumpikin onneksi pienluokassa omissa kouluissaan ja hyvät opettajat. 

Meillä sama, että meillä ei tyttö ikinä ole ollut mikään kuriton riehuja! Hänellä oli jo esikoulussa vaikeus keskittyä kun jotain opetettiin, haaveili omissa maailmoissaan. Se huomattiin myös kotona. Välillä tuntui, että ajattelee ihan muita asioita ja kysymykset oli muusta aiheesta kuin siitä mitä piti opetella. Taitavampi ollut aina piirtämään ku

Nykyään on vain ADHD, ADD:tä ei enää diagnosoida tästä erillisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden adhd lapsen äitinä pakko tarttua tuohon yleistykseen että diagnoosin taakse mennään piiloon lapsen häiriköintiä. KUMPIKAAN lapsistani ei koskaan ei ollut mikään  riehuja, vaan pikemminkin luokassa näkymätön. Nuoremman tytön opettaja huomaa kyynelistä ettei  tyttö nyt ymmärrä jotain tehtävää.  Esikoinen taas ei itke,mutta vaatii säännöllisesti herättelyä nykyhetkeen.  Kumpikin onneksi pienluokassa omissa kouluissaan ja hyvät opettajat. 

Meillä sama, että meillä ei tyttö ikinä ole ollut mikään kuriton riehuja! Hänellä oli jo esikoulussa vaikeus keskittyä kun jotain opetettiin, haaveili omissa maailmoissaan. Se huomattiin myös kotona. Välillä tuntui, että ajattelee ihan muita asioita ja kysymykset oli muusta aiheesta kuin siitä mitä piti opetella. Taitavampi ollut aina piirtämään k

 

Nykyään ei ole erillistä add-diagnoosia.

Onpas tämä lainaussysteemi paska. Taitaa olla nenttien väsäämä. Heillehän on sosiaaliset hierarkiat tosi tärkeitä, eikä kukaan uskalla "keikuttaa venettä" nostamalla ongelmia pöydälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointitarve syntyi siitä, kun kurinpidon käyttö kasvatuksessa kiellettiin. Nykyisin ainoa keino miten lasten toistuvaan häiriökäytökseen voidaan puuttua on diagnoosin ja lääkityksen hankkiminen lapselle.

Lääkitään jo lapsena, aikuisena päihderiippuvaisia tai tolloja joita on helppo hallita🤪Tämä tehdään ihan tarkoituksella. Onneksi on vielä vanhempia jotka suojelevat omia lapsiaan.

Tulihan se sieltä tähänkin keskusteluun! Tuhkarokko on ja muut turhilla rokotuksilla estettävät sairaudet on vaan hyvä sairastaa pois. Hopeavedellä ja valkaisuaineilla parannetaan pandemia.

Foliohattu päähän lisäksi!

Tästä tuli itselleni mieleen kysymys. Kun ihan viime aikoina on uutisoitu tuhkarokosta noin yleisellä tasolla meidänkin mediassa. Yhdessä uutisessa sanottiin, että tuhkarokon sairastaminen voi heikentää immuniteettia jopa kahdeksi vuodeksi. Suomessa taudin sairastaminen oli normaali lapsuustapahtuma ainakin vielä 70-luvulla. Jos onkin niin, että tuolla mekanismilla onkin tärkeä rooli immuunijärjestelmän kehityksessä? Tuon ajan lapset, jotka nykyisin on keski-ikäisiä, ei ole olleet allergisia. Nyt ruoka- ja muut allergiat lapsilla on räjähtäneet monimuotoisuudeltaan ja määrältään. Allergia on autoimmuunisairaus. Elimistö itse keksii "vihollisen", joka sitä ei ole, niin immuunijärjestelmälleen ylläpitääkseen itseään  toimivana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 12v tyttäreni sai hiljaittain autismidiagnoosin. Prosessi kesti yli kaksi vuotta ja diagnoosi oli meille suuri helpotus. En tiedä, missä saa diagnooseja tuosta vain varsinkaan lapsille?

Annas kun ennustan: Peruskoulusta kymmenen lääkityksen kautta täysin pöpinä sairaseläkkeelle.

Pitikö antaa se tabletti jo vauvana käteen?

Tämä on todella asiaton kommentti. Oma tyttäreni sai autismidiagnoosin 14-vuotiaana. ADHD oli diagnosoitu jo aiemmin. Nykyään on vähän päälle kaksikymppinen opiskelija, jolla on myös vakituinen työpaikka. Ei käytä lääkkeitä, koska ei autismiin mitään lääkkeitä edes ole keksitty. Eikä ollut tablettejakaan vielä silloin, kun hän oli vauva tai edes älypuhelimia.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä diagnoosissa mennään vähän liikaa vanhempien tarve ja tunteet edellä. Jos vanhemmalla on vaikeuksia kestää normaalia kuormitusta, niin siihen pitää saada apua, eikä alkaa leimata lasta jollain perustavanlaatuisella tavalla vialliseksi. Se, että miten lapselle luodaan edellytykset kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, ei tunnu liikuttavan ketään.

Vanhempi on se parhaiten lapsensa tunteva ja ongelmat yleensä ensimmäisenä huomaava henkilö lapsen elämässä. Neurodiagnoosi on neurodiagnoosi. Onko se sitten viallisuutta vai vain erilaisuutta, on toinen asia. Mikä sitten on normaalia kuormitusta, on kunkin henkilökohtaisen kapasiteetin, osaamistensa ja ei osaamistensa kanssa selviäminen. Vaikkapa omat sairaudet, työttömyys, työn paljous, vastuu alaisista yrityksen keikkuessa konkurssin ja jatkamisen välillä. Viimeiseen lauseeseesi on helppo osittain yhtyä. Tuntuu, ettei lasten kasvattaminen tasapainoisiksi aikuisiksi tunnu liikuttavan -juurikaan muita, kuin lapsen vanhempia - lisäyksellä. Hallitusta ei ainakaan, kun jo katastrofaalisten, lapsilta ja nuorilta leikkausten lisäksi on luvassa ennen vaaleja salassapidettäviä uusia leikkauksiauusia. Vanhalla PISA-maineella vielä opetusministeri käytti presidenttien rouviakin kuuluisassa suomalaisessa, maailman parhaassa koulussa. Huvittavaa ja surkuhupaisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointitarve syntyi siitä, kun kurinpidon käyttö kasvatuksessa kiellettiin. Nykyisin ainoa keino miten lasten toistuvaan häiriökäytökseen voidaan puuttua on diagnoosin ja lääkityksen hankkiminen lapselle.

Lääkitään jo lapsena, aikuisena päihderiippuvaisia tai tolloja joita on helppo hallita🤪Tämä tehdään ihan tarkoituksella. Onneksi on vielä vanhempia jotka suojelevat omia lapsiaan.

Tulihan se sieltä tähänkin keskusteluun! Tuhkarokko on ja muut turhilla rokotuksilla estettävät sairaudet on vaan hyvä sairastaa pois. Hopeavedellä ja valkaisuaineilla parannetaan pandemia.

Foliohattu päähän lisäksi!

Tästä tuli itselleni mieleen kysymys. Kun ihan

Nämä trendit ovat osittain ihan vaan sekoilua ja töhöilyä. Esim. Rutto joka levisi rotista ei tappanut naisia, joilla oli kirkon vihan vastaisesti kissoja. Sen sijaan auktoriteettiuskovaiset kuolivat.

Luonto toimii tavallaan ja suojelee enemmän, kuin yksikään kirkon tai tiedekultin mies.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas jollain vaikeasti häiriintyneellä on ongelmana MUIDEN SAAMA  APU. Oletko se skitsofreenikko, joka mesoi toisessa ketjussa kuu kupista (kielioppivirheineen)?

Koska et kykene keskittymään omien vakavien ongelmiesi myöntämiseen ja hoitoon, syyttelet muita muiden ongelmista. Outo ja tuhoisa asenne, sekä itsellesi että ympäristöllesi. Ota lääkkeesi.

Vääränlainen "apu" voi aiheuttaa niitä vakavia onglemia. Sellaista en toivo kenellekään muullekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 12v tyttäreni sai hiljaittain autismidiagnoosin. Prosessi kesti yli kaksi vuotta ja diagnoosi oli meille suuri helpotus. En tiedä, missä saa diagnooseja tuosta vain varsinkaan lapsille?

Annas kun ennustan: Peruskoulusta kymmenen lääkityksen kautta täysin pöpinä sairaseläkkeelle.

Pitikö antaa se tabletti jo vauvana käteen?

Tämä on todella asiaton kommentti. Oma tyttäreni sai autismidiagnoosin 14-vuotiaana. ADHD oli diagnosoitu jo aiemmin. Nykyään on vähän päälle kaksikymppinen opiskelija, jolla on myös vakituinen työpaikka. Ei käytä lääkkeitä, koska ei autismiin mitään lääkkeitä edes ole keksitty. Eikä ollut tablettejakaan vielä silloin, kun hän oli vauva tai edes älypuhelimia.

Annas kun ennustan:

Pärjää niin kauan kuin pysyttelee "instituutioissa", jossa naisia suositaan ja diagnoosilla saa oikeuksia. Se työelämä ei ala koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi tuottaa oikeuksia. Oikeuden esimerkiksi avustajaan, taloudelliseen tukeen, kuntoutukseen ja kuljetuksiin, apuvälineisiin, avustajaan.

Ilman diagnoosia neuroepätyypilliset pojat syrjäytyvät opinnoista ja yhteiskunnasta. Tytöt eivät yhtä lailla, koska heiltä vaaditaan enemmän. Heillä on yhtä paljon neuro-ongelmia, mutta he ponnistelevat enemmän voittaakseen ne. Pojat ovat laiskoja, koska heille suodaan se.

Mitä sinä ap hyötyisit siitä, että ongelmaiset lapset ja nuoret jätettäisiin syrjäytymään?  Yhteiskunnalle se olisi katastrofi.

Diagnoosi antaa oikeuksia, mutta tuhoaa mahdollisuudet.

Diagnoosi on työnantajille ehdoton red flag! Mielummin vaikka myydään ei oota, kuin riskeerataan diagnoosityöntekijä, jonka oikutteluun menee 10 muun ihmisen tuotot.

Valitettavast

Listaat ylimiesiä psykoja, jotka saisivat varmasti 20 muutakin diagnoosia kuin nuo jos heitä arvioitaisiin objektiivisesti. Menestys ei tule sairaudesta, ellei se sairaus johda psykopatiaan. Pelottavin ja aggressiivisin mies on ALFA, ja huonon käytöksen perusteella saa myös pinon diagnooseja, jos haluaa. Jos on nainen ja huonokäytöksinen niin saa vaan sen diagnoosin, ei menestystä.

Diagnoosit ovat sinänsä ihan puppua. Ihan kuin nimeäisi jokaisen hiuksensa ja sätkisi ja kauhistelisi niiden eroavaisuuksia. Antakaa olla

Vierailija kirjoitti:

Onpas tämä lainaussysteemi paska. Taitaa olla nenttien väsäämä. Heillehän on sosiaaliset hierarkiat tosi tärkeitä, eikä kukaan uskalla "keikuttaa venettä" nostamalla ongelmia pöydälle.

Juu, eikä kukaan autisti kirjoittaisi noin epätäydellistä ja huonosti toimivaa koodia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä diagnoosissa mennään vähän liikaa vanhempien tarve ja tunteet edellä. Jos vanhemmalla on vaikeuksia kestää normaalia kuormitusta, niin siihen pitää saada apua, eikä alkaa leimata lasta jollain perustavanlaatuisella tavalla vialliseksi. Se, että miten lapselle luodaan edellytykset kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, ei tunnu liikuttavan ketään.

Vanhempi on se parhaiten lapsensa tunteva ja ongelmat yleensä ensimmäisenä huomaava henkilö lapsen elämässä. Neurodiagnoosi on neurodiagnoosi. Onko se sitten viallisuutta vai vain erilaisuutta, on toinen asia. Mikä sitten on normaalia kuormitusta, on kunkin henkilökohtaisen kapasiteetin, osaamistensa ja ei osaamistensa kanssa selviäminen. Vaikkapa omat sairaudet, työttömyys, työn paljous, vastuu alaisista yrityksen keikkuessa konkurssin ja jatkamisen välillä. Viimeiseen lauseeseesi on helppo osittain yhtyä. Tu

Ennen lapsilla oli äidit. Nykyään ei, ja sen lisäksi ettei ole luontaista hoivaa, on kasa paineita ja vaateita muilta suunnilta.

Kotiäitiys on ainoa vaihtoehto kasvattaa tasapainoisia lapsia ja silloinkin lääkehullut keksivät ongelmia ihan vaan kateuksissaan. Suomi on teollisuusyhteiskunta ja se teollisuustuote on ihminen. Ei haluta hyvinvointia eikä ongelmia vaan repiä rahaa. Se että sitä repii vaikka kullan kaivamisen sijaan ihmisten selkänahoista ja heitä kemikaaleilla mutiloimalla tai vaikka sitten vauvojen aivoja imukupeilla repimällä on melko äärimmäistä pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tosiaan on niin, ettei diagnooseista ennakkoluulojen takia kannata työpaikalla kertoa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi huippukoodareista, tutkijoista ja kirurgeista monet ovat autisteja. Tietyissä ammateissa neuroepätyypillisyys on etu.

Joo nämä "autistit" tunnistetaan jo varhaisessa päiväkoti-iässä, kun opettelivat jostain ilman apua ensimmäisen vieraan kielen sekä lukemaan ja laskemaan.

Valitettavasti te ette kuulu kakaroinenne näihin autisteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointitarve syntyi siitä, kun kurinpidon käyttö kasvatuksessa kiellettiin. Nykyisin ainoa keino miten lasten toistuvaan häiriökäytökseen voidaan puuttua on diagnoosin ja lääkityksen hankkiminen lapselle.

Lääkitään jo lapsena, aikuisena päihderiippuvaisia tai tolloja joita on helppo hallita🤪Tämä tehdään ihan tarkoituksella. Onneksi on vielä vanhempia jotka suojelevat omia lapsiaan.

Tulihan se sieltä tähänkin keskusteluun! Tuhkarokko on ja muut turhilla rokotuksilla estettävät sairaudet on vaan hyvä sairastaa pois. Hopeavedellä ja valkaisuaineilla parannetaan pandemia.

Foliohattu päähän lisäksi!

Nämä trendit ovat osittain ihan vaan sekoilua ja töhöilyä. Esim. Rutto joka levisi rotista ei tappanut naisia, joilla oli kirkon vihan vastaisesti kissoja. Sen sijaan auktoriteettiuskovaiset kuolivat.

 

Luonto toimii tavallaan ja suojelee enemmän, kuin yksikään kirkon tai tiedekultin mies.

Nuo naiset olivat varmaan juuri niitä neuroepätyypillisiä, kun uskalsivat toimia eri tavalla kuin muut. Kyllä siihen on syynsä, miksi neurovähemmistöt ovat säilyneet evoluutiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnosointitarve syntyi siitä, kun kurinpidon käyttö kasvatuksessa kiellettiin. Nykyisin ainoa keino miten lasten toistuvaan häiriökäytökseen voidaan puuttua on diagnoosin ja lääkityksen hankkiminen lapselle.

Lääkitään jo lapsena, aikuisena päihderiippuvaisia tai tolloja joita on helppo hallita🤪Tämä tehdään ihan tarkoituksella. Onneksi on vielä vanhempia jotka suojelevat omia lapsiaan.

Tulihan se sieltä tähänkin keskusteluun! Tuhkarokko on ja muut turhilla rokotuksilla estettävät sairaudet on vaan hyvä sairastaa pois. Hopeavedellä ja valkaisuaineilla parannetaan pandemia.

F

He olivat "noitia" ja eivätkä todellakaan juoksennelleet missään kirkoissa kerjäämässä pyhiä vesiä, kuten "neuroepätyypilliset" vonkaavat diagnooseja ja kemikaaleja.