Mitä jos lopetettaisiin tämä ylidiagnosointi? Puolet lapsista on nykyään "autismin kirjolla". Mitä jos vaan hyväksyttäisiin, että

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosien lisääntyminen on loputon tie. Kaikki ei-toivotut piirteet mitä ihmisissä on diagnosoidaan.

Kyse on yhteiskuntapolitiikasta, ei tieteestä, mutta tätä ei tietenkään haluta myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan erityislasten käytökseen pitäisi puuttua! Ei lapsi osaa koskaan korjata käytöstään, jos sille mahdollistetaan riehuminen. Ei ole lapsen edun mukaista perseily.

Tämä sama kommentti toistuu ketjussa ja kertoo siitä, ettei autismikirjosta ymmärretä paljoakaan. Autistit ei yleensä riehu eikä perseile.

Autismia kuvaa empatiakyvyn puute ja se on universaalia, tunnetaan myös mulkkuutena.

Nyky-yhteiskunnassa "empatia" tuntuu tarkoittavan loputonta sääliä ja myötäilyä hyväosaisia velliperseitä kohtaan, ja ihmisoikeuksien kunnoittamisen vaatimus on "mulkkuutta".

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosilla kuitataan vapaan kasvatuksen seuraukset

Alapeukuttajat diagnooseja hakenut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ollaan erilaisia mutta erilaisia ei hyväksytä. Jos tähän saa apua diagnoosin kautta mikä siinä on mielestänne väärin. Miksi haluaisi lasten kärsivän ja häpeävän ja epäonnistuvan jatkuvasti jos on olemassa syy miksi kokoajan kaikki menee pieleen. Ennen oltiin vain tyhmiä ja kylähulluja. Miksi luulette että joku haluaa olla tyhmä?

Sitä mieltä en kuitenkaan ole että diagnoosin varjolla voi elää miten haluaa. Vaan enemmänkin selviää Miksi on vaikea käyttäytyä niin kuin pitäisi. Kun tietää syyn on helpompi hakea apua tai itse muuttaa käyttäytymismalleja kuin vain ajatella että olen tyhmä ja outo ja siksi ei kannata edes yrittää. On myös muiden helpompi käsittää ja hyväksyä erillaisuus kun voi keroa syyn. Ei tarvi kenenkään kiusata ja juoruilla sen takia kun se teki niin ja näin ja se ei tehnyt sitä eikä tätä.

Te joilla on vaikeaa hyväksyä sitä että muilla on

No nyt ei ihan uponnut. Nimenomaan meitä autisteja ei kiinnosta kuulua mihinkään massaan. Emme kuitenkaan halua että nämä huippurheiljet pilkkaavat meitä. Olin aina se jota ei koulussa kukaan olisi halunnut joukkueeseen. Haluamme että he jättävät meidät rauhaan. En myöskään palvo työtä en tiedä mistä sen keksit. Nyky yhteiskunta ja neorotyypilliset palvovat työtä. En ole pärjännyt työelämässä ja yksi syy siihen on nimenomaan autismi jota tosin ei ole diagnosoitu koska synnyin aikana jolloin autismi käsitys oli eri kuin nykyään. Jos olisin syntynyt 2000- luvulla olisin tod.näk. saanut diagnoosin ja pärjännyt paremmin. Ehkä jopa haluaisin pelata joukkueessa jos olisin saanut oikeanlaista tukea sen sijaan että opettajia myöten oikein korostettiin sitä miten väärälainen olen. Toivottavasti nykypäivänä ei tällaista ole.

Aloituksessa puhutaan AUTISMIN KIRJOSTA, mutta keskustelu on vaan sivukaupalla jauhamista ADHD:sta. Miksi?

Autismin kirjo ei todellakaan ole ylidiagnosoitua, vaan päinvastoin voimakkaasti alidiagnosoitua tytöillä ja naisilla. 

Autismin kirjon diagnoosin saaminen autistiselle tytölle tuntuu melkein mahdottomalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan erityislasten käytökseen pitäisi puuttua! Ei lapsi osaa koskaan korjata käytöstään, jos sille mahdollistetaan riehuminen. Ei ole lapsen edun mukaista perseily.

Tämä sama kommentti toistuu ketjussa ja kertoo siitä, ettei autismikirjosta ymmärretä paljoakaan. Autistit ei yleensä riehu eikä perseile.

Autismia kuvaa empatiakyvyn puute ja se on universaalia, tunnetaan myös mulkkuutena.

Empatiakyvyn puute ei liity autismiin mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa puhutaan AUTISMIN KIRJOSTA, mutta keskustelu on vaan sivukaupalla jauhamista ADHD:sta. Miksi?

Siksi ku siurinosa ei ymmärrä autisminkirjosta yhtään mitään. Silti haluavat päteä miten se on muotia. Nentit hakemassa pönkitystä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 12v tyttäreni sai hiljaittain autismidiagnoosin. Prosessi kesti yli kaksi vuotta ja diagnoosi oli meille suuri helpotus. En tiedä, missä saa diagnooseja tuosta vain varsinkaan lapsille?

Annas kun ennustan: Peruskoulusta kymmenen lääkityksen kautta täysin pöpinä sairaseläkkeelle.

Pitikö antaa se tabletti jo vauvana käteen?

Oon eri, mutta autismiin ei ole mitään lääkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosien lisääntyminen on loputon tie. Kaikki ei-toivotut piirteet mitä ihmisissä on diagnosoidaan.

Kyse on yhteiskuntapolitiikasta, ei tieteestä, mutta tätä ei tietenkään haluta myöntää.

Ennen oli rintatautia, näivetystautia, hivutustautia, pahojen voimien aiheuttamia sairauksia, jota ei osattu hoitaa. Nyt on tiede lisääntyneine diagnooseineen ja hoitokeinoja sydämiin, keuhkoihin, tulehdustauteihin. Yhteiskuntapolitiikka sanelee hoidettavat ja hoitamatta jätettävät. Ylihoitamistakin harjoitetaan tarpeettomasti ja ihmisen tahdon vastaisesti. Miksei tuskissaan makaava yhdeksänkymppinen voisi saada omasta halustaan eutanasiaa. Pakko kituuttaa poliittisten päätösten takia sietämättömissä tuskissa, ettei vaan tule riippuvaiseksi lääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden adhd lapsen äitinä pakko tarttua tuohon yleistykseen että diagnoosin taakse mennään piiloon lapsen häiriköintiä. KUMPIKAAN lapsistani ei koskaan ei ollut mikään  riehuja, vaan pikemminkin luokassa näkymätön. Nuoremman tytön opettaja huomaa kyynelistä ettei  tyttö nyt ymmärrä jotain tehtävää.  Esikoinen taas ei itke,mutta vaatii säännöllisesti herättelyä nykyhetkeen.  Kumpikin onneksi pienluokassa omissa kouluissaan ja hyvät opettajat. 

Meillä sama, että meillä ei tyttö ikinä ole ollut mikään kuriton riehuja! Hänellä oli jo esikoulussa vaikeus keskittyä kun jotain opetettiin, haaveili omissa maailmoissaan. Se huomattiin myös kotona. Välillä tuntui, että ajattelee ihan muita asioita ja kysymykset oli muusta aiheesta kuin siitä mitä piti opetella. Taitavampi ollut aina piirtämään ku

ADHD= Attention deficit hyperactivity disorder

 

Adhd -diagnoosiin kuuluu hyperaktiivisuus. Ilman tätä ei ole kyseessä adhd, vaan esim. add.

Ei kuulu, koska nykyään ei ole erikseen ADD-diagnoosia, vaan se kuuluu ADHD:n alle. 

Mutta mitä te ADHD:sta jauhatte kun ketjun aihe oli autismin kirjo? 

Melkoista settiä täälläkin. Jos ihminen esimerkiksi tekee jotain tavallista työtä, se tarkoittaa että hän on jonkinlainen vaarallinen ja aggressiivinen psyko. Ei ihme, että Suomi menee vessasta alas.

Miettikääpä mikä oli tämän hetkisen yhteiskunnan kehitysaste jos autisminkirjo olisi vain tämän päivän muotidiagnoosi. Eiköhän nämä tekniikan suurimmat harppaukset ole toteutuneet nimenomaan niiden neoroepätyypillisten ansiosta. Nykyään enemmistön aivotoiminnan omaavat  sitten voivat opiskella tekniikkaa jonka joku ihan omilla neuroepätyypillisillä aivoillaan on tuottanut aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä diagnoosissa mennään vähän liikaa vanhempien tarve ja tunteet edellä. Jos vanhemmalla on vaikeuksia kestää normaalia kuormitusta, niin siihen pitää saada apua, eikä alkaa leimata lasta jollain perustavanlaatuisella tavalla vialliseksi. Se, että miten lapselle luodaan edellytykset kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, ei tunnu liikuttavan ketään.

Apu on se diagnoosin kautta saatava lääkitys.

Autismin kirjon diagnoosin kautta ei saa lääkitystä, koska sellaista ei autismiin ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä 90-luvun ala-asteen luokalla ollut yhtään diagnosoitua, oli vain erilaisia oppilaita. Luulen, että suurin osa meistä olisi nykykriteerein saanut jonkin diagnoosin...

Monille olisi ollut tarpeen. Nyt ovat hoitamattomina mt-potilaina, vankiloissa, ammattia vailla olevina työttöminä. Jos aikoinaan olisi osattu diagnosoida, voisivat etuuksien nostajat olla työelämässä yhteiskunnan tuottavina jäseninä.  Nyt ovat loisiksi ja white trashiksi haukuttuja. 90-luvun laman lapset ovat nykyisten erityislasten vanhempia ja huono--osaisuuden ns. periytvyyden edellinen sukupolvi. Oikeanlainen apu ajallaan olisi voinut katkaista kierteen. Lyötyä lyömällä eivät mustelmatkaan parane.

Onkohan sinulla tutkimusnäyttöä siitä, että ADHD parantaa esimerkiksi koulumenestystä ja vähentää epäsosiaalista käytöstä pitkällä aikavälillä? Monien pitkän aikavälin tutkimusten mukaan esimerkiksi ADHD-lääkitys ei vaikuta parantavan akateemista menestystä, vaan jopa pikemminkin heikentävän sitä. Esimerkiksi Australiassa tehdyn Raine ADHD -tutkimuksen mukaan ADHD-diagnoosin saaneet lapset olivat vanhempien arivon mukaan masentuneempia, heillä oli heikompi sosiaalinen toimintakyky, heikompi käsitys itsestään, heikompi akateeminen suoriutuminen ja he viihtyivät heikommin koulussa kuin verrokit, joilla ei ollut ADHD-diagnoosia. Tutkimuksen mukaan stimulanttilääkityksellä ei ollut vaikutusta näihin arvioihin. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että stimulanttilääkitys oli yhteydessä heikompaan koulusuoriutumiseen opettajien arvioimana.

Myös vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa Young adult outcomes in the follow-up of the Multimodal Treatment Study of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: symptom persistence, source discrepancy and height Suppression (2018) havaittiin, että stimulanttilääkitys ei parantanut pitkällä aikavälillä nuorten aikuisten keskittymishaasteita,mutta jatkuvasti tai melko säännöllisesti lääkkeitä syöneet olivat 2.55 cm lyhyempiä kuin ADHD-potilaat, jotka jättivät lääkkeensä ottamatta. Myös vuonna 2014 julkaistun tutkimukse Do stimulant medications improve educational and behavioral outcomes for children with ADHD?. mukaan stimulanttilääkitys oli yhteydessä heikompaan akateemiseen suoriutumiseen, ja tytöillä suurempaan todennäköisyyteen kokea masennusta sekä pienempään todennäköisyyteen suorittaa toisen asteen tutkinto. Miten voit olettaa, että hoito olisi säästänyt nämä hoitamattomat mt-potilaat, työttömät ja rikolliset, jos ei ole pitkän aikavälin vankkaa näyttöä siitä, että hoidolla olisi mitään vaikutusta sosiaaliseen toimintakykyyn ja akateemiseen suoriutumiseen? Saati sitten, että se suojaisi masennukselta. Esimerkiksi Association between Attention Deficit Hyperactivity Disorder Medication and Depression: A 10-year Follow-up Self-controlled Case Study (2022) löysi positiivisen yhteyden metyylifenidaatin käytön ja masennusoireiden välille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä 90-luvun ala-asteen luokalla ollut yhtään diagnosoitua, oli vain erilaisia oppilaita. Luulen, että suurin osa meistä olisi nykykriteerein saanut jonkin diagnoosin...

Monille olisi ollut tarpeen. Nyt ovat hoitamattomina mt-potilaina, vankiloissa, ammattia vailla olevina työttöminä. Jos aikoinaan olisi osattu diagnosoida, voisivat etuuksien nostajat olla työelämässä yhteiskunnan tuottavina jäseninä.  Nyt ovat loisiksi ja white trashiksi haukuttuja. 90-luvun laman lapset ovat nykyisten erityislasten vanhempia ja huono--osaisuuden ns. periytvyyden edellinen sukupolvi. Oikeanlainen apu ajallaan olisi voinut katkaista kierteen. Lyötyä lyömällä eivät mustelmatkaan parane.

 

Onkohan sinulla tutkimusnäyttöä siitä, että ADHD parantaa esimerkiksi koulumenestystä ja vähentää epäsosiaa

Näköjään kuvittelet että lääkitys on ainoa tapa millä ADHDta hoidetaan. Ja se on näistä autismikirjonhäiriöistä ainoa mitä voi edes yrittää hoitaa lääkkeellä. Kaikilla sekään ei tehoa. Diagnoosi auttaa silti koska voi saada esim. Toimintaterapiaa tai ymmärrystä ja sitä myöten esim. Parempaa ohjeitusta, lisäaikaa tms. Sen lisäksi voi itse ymmärtää itseään niin että osaa paremmin hakea paikkansa elämässä ja pärjätä.

Jos ei ole diagnoosia tai mitään tietoa siitä on melko mahdoton pärjätä muiden tavoin jos käyttää itse ja ympäristö pakottaa käyttämään toimintamalleja jotka sopivat useimmille. Sitten on vain näitä tyhmiä ja laiskoja. Ja kun jonkun mielestä siihen ei ole eroa sitten siihen että vaihtuuko se nepsyksi niin kyllä on. Nepsy voi pärjätä elämässä mutta tyhmä ja laiska ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä 90-luvun ala-asteen luokalla ollut yhtään diagnosoitua, oli vain erilaisia oppilaita. Luulen, että suurin osa meistä olisi nykykriteerein saanut jonkin diagnoosin...

Monille olisi ollut tarpeen. Nyt ovat hoitamattomina mt-potilaina, vankiloissa, ammattia vailla olevina työttöminä. Jos aikoinaan olisi osattu diagnosoida, voisivat etuuksien nostajat olla työelämässä yhteiskunnan tuottavina jäseninä.  Nyt ovat loisiksi ja white trashiksi haukuttuja. 90-luvun laman lapset ovat nykyisten erityislasten vanhempia ja huono--osaisuuden ns. periytvyyden edellinen sukupolvi. Oikeanlainen apu ajallaan olisi voinut katkaista kierteen. Lyötyä lyömällä eivät mustelmatkaan parane.

 

Onkohan sinulla tutkimusnäyttöä siitä, että ADHD parantaa es

Näköjään kuvittelet että lääkitys on ainoa tapa millä ADHDta hoidetaan. Ja se on näistä autismikirjonhäiriöistä ainoa mitä voi edes yrittää hoitaa lääkkeellä. Kaikilla sekään ei tehoa. Diagnoosi auttaa silti koska voi saada esim. Toimintaterapiaa tai ymmärrystä ja sitä myöten esim. Parempaa ohjeitusta, lisäaikaa tms. Sen lisäksi voi itse ymmärtää itseään niin että osaa paremmin hakea paikkansa elämässä ja pärjätä.

 

Jos ei ole diagnoosia tai mitään tietoa siitä on melko mahdoton pärjätä muiden tavoin jos käyttää itse ja ympäristö pakottaa käyttämään toimintamalleja jotka sopivat useimmille. Sitten on vain näitä tyhmiä ja laiskoja. Ja kun jonkun mielestä siihen ei ole eroa sitten siihen että vaihtuuko se nepsyksi niin kyllä on. Nepsy voi pärjätä elämässä mutta tyhmä ja laiska ei.

Ei ADHD ole autisminkirjon häiriö. Molemmat on kyllä neuropsykiatrisia häiriöitä 

Muuten ihan asiaa. 

Autisminkirjon esiintyvyys on 1%. 

 

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjon esiintyvyys on 1%. 

 

Se onkin alidiagnosoitua tytöillä ja naisilla, kun edes sillä prosentilla ei ole diagnoosia. 

Toki esiintyvyys on luultavasti vähän tuota prosenttia enemmän. 

Onpa todella mukavaa nähdä, kuinka ihmisten lukutaito ja lähdekritiikki on ihan pohjamudissa. T N19, nepsy.