Palstalaiset selittäkäähän minulle äänikirjojen tarkoitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä ketään äänikirjan lukijaa, jonka äänestä pitäisin ja kaipaisin miellyttävän äänistä mieslukijaa mutten ole löytänyt sellaista henkilöä. Kaikki ovat jollain tapaa ärsyttäviä, maiskuttelevat ja lässyttävät.

 

Kuinka montaa lukijaa olet kuunnellut?

 

Satoja enkä pidä yhdestäkään.

Tuota en kyllä usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ei kelpaa linnunlaulu ja luonnon omat äänet ja miksi et osaa siivota ihan vain siivoamisen ilosta?"

 

Onko se sinulta pois, jos osa ihmisistä kuuntelee äänikirjoja, kuten minä? Itse minä maksan Bookbeat-tilaukseni.

Ole lukenut romaanien ja elämäkertojen lisäksi myös paljon historiallisia kirjoja, ts lisännyt myös yleissivistystäni.

Oma suosikkini on Yuval Noah Harari: Sapiens ihmisen lyhyt historia

Minulle kaikki on ilmaista.

Kaikille meille ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen fyysisiä kirjoja ja kuuntelen äänikirjoja. Äänikirjat ovat käteviä esim. kävellessä, kotitöitä tehdessä ja illalla sängyssä eli tilanteissa, jotka eivät vaadi erityistä huomiota. Ihan samalla tavalla pystyn keskittymään lukemiseen ja kuuntelemiseen. Näen äänikirjan tapahtumat samalla tavalla "elokuvana" kuin fyysisen kirjankin tapahtumat.

Miten analysoit tekstiä, kieltä, rakennetta ja kerrontaa?

Tarkoitatko, että lukiessasi koko ajan analysoit useita asioita? Miten käy luetun ymmärtämisen? Onko lukeminen hidasta? Teetkö myös muistiinpanoja? 

Kuinka hemmetin debiili on jos ei voi keskittyä vaikkapa tiskaamiseen ja kuuntelemiseen samalla. Onko nää niitä samoja kuin naapurini joilta unohtuu kyky kävellä ihmismäisesti touhutessaan jotain ja läiskivät jalkojaan äänekkäästi lattiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät pysty keskittymään lukemiseen tai kuuntelemiseen, vaan tarvitsevat jotakin tekemistä käsilleen, jotta huomio pysyy ns. maan tasalla eikä mieli lähde harhailemaan

Kuulostaa aika vajaalta jos ei pysty suorittamaan rutiininomaista touhua kuten siivoamista ilman 100% keskittymistä

Lukutaito ei ole välttämättä tulevaisuudessa relevantti sillä asteella mitä äikänopet sen haluaisivat olevan, ja ylipäätään se että kokonainen kirja olisi sisällöltään siedettävä olisi ihme. Se ettet sinä kestä lukuääntä on toisille se, että ei kestä isoa osaa sisällöstä, joka on pääosin jotani täytesanoja, turhanpäiväistä draamaa, ym. Se että ihmiset suostuvat nauttimaan kirjoista edes luettuina on mielestäni paljon, itse en tee sitäkään enää

Söisitkö itse pullaa, jossa on 80% sahanpurua, ja oikein laittaisit aikaa ja energiaa sen sahanpurun mässyttämiseen? <

No minusta lukemiseen ja kuuntelemiseen keskittyminen on eri asia.  Jos lukee kirjaa, sitä harvemmin tekee muuta ( no neulomista voi tehdä tai musiikki soi taustalla), minun ainakin pitää pitää katse tekstissä. Kirjan kuunteleminen ja kotitöiden tekeminen taasen käy samaan aikaan, miksei kävisi. Voin hyvin imuroida, siivota, laittaa ruokaa, ripustaa pyykkiä samaan aikaan kun kuuntelen vaikka kirjaa. Mitään noista edellä mainituista en voi tehdä samalla, kun luen paperikirjaa. Ja kyse ei ole siitä, etten pystyisi siivoamaan ilman kuuntelua, vaan siitä, että optimoin ajan käyttöni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjojen kuuntelija ei selvästikään ole järin kiinnostunut lukemisesta, ainakaan aina.

Myös vanhukset ym. jotka eivät näe enää lukea, kuuntelevat äänikirjoja.

Äänikirjan kuunteleminen on vähän samanlaista kuin jos kuuntelisi taustalla radiota tai televisiota. Itse en kenenkään lukemista jaksa kuunnella. Se on tylsää ja unettavaa, eikä kovin hyvinkään luettua, koska lukija ei osaa eläytyä kirjaan niin kuin itse eläydyn. Toisen lukiessa ei myöskään viitsi palata jatkuvasti takaisin jos tarkkaavaisuus herpaantuu tai haluaa uudestaan jonkun kohdan kuunnella. Kirja kädessä sellainen onnistuu paremmin.

Kuuntelen äänikirjoja ja luen paperikirjoja ja e-kirjoja. Uskallan väittää, että luen huomattavasti enemmän kuin useimmat sellaiset, jotka eivät kuuntele äänikirjoja.

Kiitos tiedosta. Vaikka en tajuakaan, miten joku kirjojen iso käyttömäärä kommenttiini mitenkään liittyi.

Äänikirja on paluu juurille, lukutaito oli vain Välimäen kauden teknologia

Mikään äänikirja ei yllä likikään sille tasolle kuin jos istuu kirja kädessä aloillaan sivuja kääntelemässä ja lukemassa testiä omalla eläytyvällä ajatusäänellään.

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjojen kuuntelija ei selvästikään ole järin kiinnostunut lukemisesta, ainakaan aina.

Myös vanhukset ym. jotka eivät näe enää lukea, kuuntelevat äänikirjoja.

Äänikirjan kuunteleminen on vähän samanlaista kuin jos kuuntelisi taustalla radiota tai televisiota. Itse en kenenkään lukemista jaksa kuunnella. Se on tylsää ja unettavaa, eikä kovin hyvinkään luettua, koska lukija ei osaa eläytyä kirjaan niin kuin itse eläydyn. Toisen lukiessa ei myöskään viitsi palata jatkuvasti takaisin jos tarkkaavaisuus herpaantuu tai haluaa uudestaan jonkun kohdan kuunnella. Kirja kädessä sellainen onnistuu paremmin.

Opin lukemaan viisivuotiaana. Kymmenvuotiaana luin jo romaaneja, kahlattuani siihen mennessä jo kaikki Anni Swanit, Viisikot, Ursulat, koulun kirjaston jne. Himolukija olen ollut koko elämäni. Nyt, kun silmät eivät näe kunnolla ja reumaiset kädet kipeytyvät ja väsyvät, ovat äänikirjat kuin lahja pitkiin unettomiin öihin. Se harmittaa, että aiemmin kuunnellun tarkistaminen on hankalaa. Uniajastin on kätevä, niin ei kuluta turhaan maksettua aikaa jos nukahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Työnnän tähän oman kysymyksenkin, että kun tavallista kirjaa lukee, tai ainakin kun minä luen, muodostan aika nopeasti hahmoille tavallaan oman "äänen", ja tietysti ulkomuodon ja sen sellaisen. Miten tuo voi oikein toteutua yhden henkilön lukiessa?

Miten se eroaa siitä, että sinä olet se yksi lukija? 

Itse visualisoin ihan samalla tavalla luetun ja kuunnellun kirjan. Ääntä ei ole, koska luen nopeammin kuin äänteet muodostuvat.

Audiokirjassa yksi ääni lukee kaikki tekstit ja vuorosanat. Sama ääni molottaa koko kirjan läpi ja joku lokin parkaisu vain on välissä - ei kyllä minua innosta sellainen.

Kun lukee itse, jokaisella roolihahmolle kehkeytyy oma äänikin lukijan eli minun päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen äänikirjoja kävelylenkeillä, automatkoilla, kotitöitä tehdessä. Silloin kun tarvitsee jotain viihdykettä, mutta lukeminen ei onnistu. Pystyn hyvin keskittymään, minäkin katson ns. elokuvaa kuunnellessa. Kävelylenkit muuttuvat mielekkäämmiksi ja pidemmäksi hyvää kirjaa kuunnellessa, tylsiä kotityötä jaksaa paremmin tehdä kuunnellessa, automatkoille tekemistä jne.

Luen myös kirjoja kirjoina.

Miksi ei kelpaa linnunlaulu ja luonnon omat äänet ja miksi et osaa siivota ihan vain siivoamisen ilosta?

Multa jäisi kymmeniä kirjoja vuodessa tutustumatta kokonaan jos lenkkeilisin, neuloisin, siivoaisin, saunoisin jne ilman lukemista. Kyllä olisi "hukkaan heitettyä aikaa"

Vierailija kirjoitti:

Audiokirjassa yksi ääni lukee kaikki tekstit ja vuorosanat. Sama ääni molottaa koko kirjan läpi ja joku lokin parkaisu vain on välissä - ei kyllä minua innosta sellainen.

Kun lukee itse, jokaisella roolihahmolle kehkeytyy oma äänikin lukijan eli minun päässäni.

Minulle silmilläni lukemani kirja ei ole mikään kuunnelma. Hahmoilla ei ole ääntä, koska aivot käsittelevät tekstin paljon puhetta nopeammin. Ei siis ole mitenkään minulta pois,jos sama ääni lukee kaiken. Kuuntelen vähän nopeutettuna, ettei ajatus katkea.

Voiko joku olla pitämättä Jukka Pitkäsestä tai Lars Svedbergistä?

Kuuntelen äänikirjoina teoksia, joita tiedän etten ikinä tule lukemaan, mutta jotka kuuluvat ns. yleissivistykseen tai jos on hyvä lukija, tyyliin Stephen Fry, jotta voin oikein lillua siinä ihanassa sanojen ääntämisessä.

En kyllä näe tuon mitenkään heikentävän luetun ymmärtämistä. Yleensä äänikirjoja kuuntelevat eniten ihmiset, jotka myös lukevat eniten. En lue muutenkaan kirjoja, kuin lukisin tenttiin. Jokaista sanaa ei tarvitse muistaa.

Haluaisin oikeita opiskelukirjoja äänikirjoina.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen äänikirjoja kävelylenkeillä, automatkoilla, kotitöitä tehdessä. Silloin kun tarvitsee jotain viihdykettä, mutta lukeminen ei onnistu. Pystyn hyvin keskittymään, minäkin katson ns. elokuvaa kuunnellessa. Kävelylenkit muuttuvat mielekkäämmiksi ja pidemmäksi hyvää kirjaa kuunnellessa, tylsiä kotityötä jaksaa paremmin tehdä kuunnellessa, automatkoille tekemistä jne.

Luen myös kirjoja kirjoina.

Tiivistettynä olet siis laiska.

Vierailija kirjoitti:

Audiokirjassa yksi ääni lukee kaikki tekstit ja vuorosanat. Sama ääni molottaa koko kirjan läpi ja joku lokin parkaisu vain on välissä - ei kyllä minua innosta sellainen.

Kun lukee itse, jokaisella roolihahmolle kehkeytyy oma äänikin lukijan eli minun päässäni.

Parhaita lukijoita ovat hyvät tauottajat ja äänensä tasaisena pitävät. Vaikkapa molottajiksi sitten sanottaisiin. Ärsyttäviä taas sellaiset ääninäyttelijät, jotka esim lässyttävät lapselle puhuttaessa tai puhuvat lapsen repliikit muka lapsenäänellä. Sekamelska nimien ääntämisessä myös häiritsee: Olivia äännettään ruotsalaisittain U liivia ja Danielista tuleekin Deiniel. Kestääpä nuo, jos kirja on hyvä.

Äänikirjoissa idea on kuuntelussa ja paperikirjoissa taasen lukemisessa, mutta molemmat ovat erilaisia ja eiköhän kummallekin ole oma fanikuntansa. -Taskupokkari

Vierailija kirjoitti:

Mikään äänikirja ei yllä likikään sille tasolle kuin jos istuu kirja kädessä aloillaan sivuja kääntelemässä ja lukemassa testiä omalla eläytyvällä ajatusäänellään.

Tämä.