Nykylapset eivät osaa viisarikelloa, kuukausia ja viikonpäiviä!
Eikä valitettavasti paljon mitään muutakaan. Tämä on murheellinen totuus, jonka näen työssäni koulussa joka päivä. Tilanne on paha. Olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta en nyt jaksa kertoa kaikkea.
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä toitota ripulipaskaa.
Kyll ne lapset osaavat, mikäli niitä edes vähäsen kotona kasvatettu. Opetettu perus käytöstavoille, ja hokamaan tietyt perusasat.
Ja miten kummassa nää samat lapsukaiset tietää, karrikoiden, että milloin ja mihi Teletapit alkouvat telkussa? Tai muut suosikki ohjelmat?
Selvää on se, että vanhemmilla on ENSISIJAINEN KASVATUSVASTUU LAPSISTAAN.
Koulun ensijainen tehtävä: On antaa lapsille perustiedot, kevyt yleissivistys, useista eri oppiaineista.
Mihin ja mitä muuta koulu edes ehtisi tehdä, eri aineiden opetustuntien aikana?
Pointti on siinä, jotta nykyvanhemmat, etenkin ne kouluttumattomat ja itsekin jo syntymästään tyhmät:
Luulevat ja odottavat, että koulu tekee heidän kasvattomista, huonosti kohdelluista lapsistaan, noin vaan, rikkaita, röyhkeitä su
Ei nykyään tartte tietää mihin aikaan teletapit alkaa. Jo kolmevuotias voi osata surffailla älytelkulla yle areenaan tai netflixiin valitsemaan mieluisan ohjelman mihin aikaan vaan.
Ihan kotimaista alkuperää ovat koulumme heikoimmin osaavat teinit. S2 oppilas sai juuri äikässä parhaan arvosanan. Yksikään kantisteini ei yltänyt yhtä hyvään suoritukseen. Tuo S2 status on tällä pojalla vain periaatteen vuoksi.
Lapset eivät osaa viisarikelloa? Tähän olisi ainakin yhtenä ratkaisukeinona hankkia lapselle rannekelloksi ana-digikello. Eli yhdessä rannekellossa on molemmat viisarikello ja digitaalikello.
"Vanhempana häpeäisin silmät päästäni jos terve lapsi olisi noin tyhmä."
Et häpeäisi. Syyttäisit opettajaa huonoksi ja hyökkäisit toisten huoltajien kanssa häntä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat eivät enää opi, vaikka asioita käydään jatkuvasti läpi. Jatkuva puhelimella/laitteella oleminen muuttaa aivoja niin, ettei oppimista enää tapahdu. Nuoret myös pitävät suurta osaa asioista ihan turhana. Myös sellaisia asioita, joita osaamatta ei aikuisena pärjää.
75% yhdeksäsluokkalaisista ei osannut nimetä kartalle lähikaupunkeja. 30% samoista oppilaista ei tiennyt missä on Tanska.Ei sitä olisi ennenkään haluttu opiskella. Mutta entisajan kasvatuskulttuurissa homman nimi oli se, että joko opiskeltiin tai sitten itkettiin ja opiskeltiin. Nykyään lapsia ei enää pysty pakottamaan mihinkään koska pakottamista pidetään epäeettisenä ja traumaattisena.
Tuo entisajan autoritääris-taantumuksellinen kasvatuskulttuuri juuri oli erittäin haitallista. Lasten ja nuorten tulee saada vapaasti toteuttaa itseään, ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Koululaitoksemme on jo ilahduttavasti edistynyt, mutta peräänkuuluttaisin vielä perustavanlaatuisempia uudistuksia, kuten että kaikki varsinainen opetus kouluissa tulisi korvata keskustelulla, sekä tentit ja kokeet ryhmäpaineella.
Vain koululaitoksen perinpohjaisella uudistamisella, ja taantumuksellisten metodien juurimisella voimme kasvattaa luovan, ja yhteiskunnan taantumukselliset instituutiot ja normit kyseenalaistavan nuorison.
terv: Edistyksellinen humanisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät myöskään osaa uida, hiihtää tai luistella.
Eli aikuiset eivät ole vieneet näiden aktiviteettien pariin.
Ei minua kukaan noihin aktiviteetteihin lapsena vienyt, vaan menin ihan itse, ja toki koulussa mentiin. Vähemmän mielestäni lapsia aiemmin vietiin mihinkään, kuin nykyaikana, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Kerros vielä mistä kävit lapsena ostamassa itsellesi uikkarit, sukset ja luistimet? Entä kuinka sattui niin hyvin, että opit uimaan ennen kuin hukuit?
Sitä minä vaan, että siihen on ihan syynsä, että tietynlaisten aktiviteettien pariin pitäisi aikuisten ensin pienet lapset ohjata, eikä ihan vaan riitä itse lapsen mennä.
Viisarikelloa ei tosiaan välttämättä kotona tarvitse mihinkään, ei sellaista välttämättä edes joka kodista löydy. En sinänsä ihmettele yhtään jos ei tule mieleen opettaa sitä lapsille, jos nämä kuitenkin osaa tulkita sitä digikelloa. Tosin mun 6v on sitä mieltä että ymmärtää viisarikelloa paremmin kuin digitaalista. En ole mielestäni hänelle mitään kelloa opettanut, mutta eskarissa ilmeisesti ovat, ja osaa siis kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat eivät enää opi, vaikka asioita käydään jatkuvasti läpi. Jatkuva puhelimella/laitteella oleminen muuttaa aivoja niin, ettei oppimista enää tapahdu. Nuoret myös pitävät suurta osaa asioista ihan turhana. Myös sellaisia asioita, joita osaamatta ei aikuisena pärjää.
75% yhdeksäsluokkalaisista ei osannut nimetä kartalle lähikaupunkeja. 30% samoista oppilaista ei tiennyt missä on Tanska.Ei sitä olisi ennenkään haluttu opiskella. Mutta entisajan kasvatuskulttuurissa homman nimi oli se, että joko opiskeltiin tai sitten itkettiin ja opiskeltiin. Nykyään lapsia ei enää pysty pakottamaan mihinkään koska pakottamista pidetään epäeettisenä ja traumaattisena.
En nyt sanoisi noin. Lapsihan on luonnostaan utelias ja haluaa oppia asioita. Lapset on täynnä miksi kysymyksiä. Itse ainakin tykkäsin oppimisesta. Tietysti, jos on addiktio päässyt kehittymään, se dopamiinipiikin saaminen voi ajaa kaiken muun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Tuet pitäisi poistaa ja antaa tyhmien kuolla.
Onneksi sinun tasoisesi tyhmät olette vain marginaalinen vähemmistö...
...kansastamme.
Toivotan sinulle silti hyvää illan jatkoa (...ilman töppäilyjä .)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät myöskään osaa uida, hiihtää tai luistella.
Eli aikuiset eivät ole vieneet näiden aktiviteettien pariin.
Ei minua kukaan noihin aktiviteetteihin lapsena vienyt, vaan menin ihan itse, ja toki koulussa mentiin. Vähemmän mielestäni lapsia aiemmin vietiin mihinkään, kuin nykyaikana, ainakin oman kokemukseni mukaan.
Kerros vielä mistä kävit lapsena ostamassa itsellesi uikkarit, sukset ja luistimet? Entä kuinka sattui niin hyvin, että opit uimaan ennen kuin hukuit?
Sitä minä vaan, että siihen on ihan syynsä, että tietynlaisten aktiviteettien pariin pitäisi aikuisten ensin pienet lapset ohjata, eikä ihan vaan riitä itse lapsen mennä.
Sukset ja luistimet sain aina serkuilta käytettynä, mitään ei ostettu uutena. Ja sitten ihan itsekseni tai kavereiden kanssa kävin hiihtämässä ja luistelemassa, kesäisin uimassa.
Uimaan opin koulun uimakoulussa. Uimahallissa käytiin noin kerran viikossa alkaen ykkösellä tai kakkosella, enpäs nyt tarkkaan muista. Mutta siis koulussa opin senkin taidon.
Ei ysärillä ainakaan minun lähipiirissäni kouluikäisten lasten kanssa vanhemmat juuri touhunnut vapaa-ajalla, vaan kavereiden kanssa touhuttiin, mentiin ja harrastettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa murheellisinta, ei ole lasten osaamattomuus, vaan että olet koulussa töissä, etkä viitsi opettaa lapsille viisarikellos, vaikka tiedät, etteivät he osaa.
Myötähäpeä puolestasi ja sääli lapsia.
Tosin, en ole törmännyt viisarikellon osaamuuteen, mutta, ettei kaikki aikuisetkaan tunne roomalaisia numeroita, joita joskus tarvitaan arjessa ja on kellotaulissa ja mielelläni opastan tietämättömiä.
Ystävällisyys ja kertominen kun ei maksa mitään. Ja näin tiedot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ennen se oli jokaisen kunnia-asia siirtää tietoa nuoremmille sukupolville.
No vaikka olisi roomalainen numero tai riimukirjoitussymboli kellotaulussa, niin ykkösen kohdalla on "ykkönen" ja viitosen kohdalla "viitonen". Katsot viisareita niin tiedät mitä kello on. Ja joissain kelloissahan on vain pisteet tms. numeroiden pa
Minun kellossa on pelkkiä viivoja, ei numeroita. Mutta tiedän kyllä mitä kello on koska olen aikoinani oppinut mitä numeroita kellotaulossa pitäisi olla ja tiedän että tämä pitkä viiva on 6.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten oppimiskyky on romahtanut. Muisti ei toimi, joten muistiin ei jää asiat esim. viikonpäivät, vaikka niitä päivittäin harjoitellaan.
Mitään ei tarvi muistaa, eikä oikein osatakaan koska...kaiken voi katsoa netistä, tiktokista tms valemediasta sillä älypuhelimella.
Ja sitten kun "töpselit vedetään seinästä" niin tähän tyhmentymiseen kasvaneet ihmiset on avuttomia zombeja.
He ovat erinomaisia alaisia vaikka minkälaiselle epädemokraattiselle hallinnolle. Tekoäly auttaa tuossa.
da, kylla varmasti ovat kuuliaisia ja tyhmia, eli johdateltavissa 6-0, mutta jaksavatko nämä nykyajan lihamöykyt juosta kiväri kädessä kohti vihollisen asemia / miinakenttää?? Heilla olemas fyysinen kunto perin huono.
terv: pitr
Mulla oli kasarilla kypärä. Jopa kaverillsani oli, jonka vanhemmat oli tosi suurpiirteisiä. Tämä Hkissä.
Mulla ei ysärillä ollut ja mun vanhemmat oli enemmän ylihuolehtivia kuin suurpiirteisiä. Siis verrattuna kavereitten vanhempiin.
johan nuo opitaan eskarissa ja ennen sitä jos kotona jo opetettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa yläasteikäiset eivät osaa enää avata maitopurkkia, siis sellaista, jossa ei ole sitä muovikorkkia.
Väkisin repivät sitä pahvia auki ihan miten sattuu, vaikka osalle tuo näytetty jo useampaan kertaan.
En oikein näe tässä sellaista "suomi nousuun" tyyppistä tulevaisuutta.
Kersoilla ei ole mitään motorisia taitoja tai sorminäppäryyttä tms. Ihan järkyttävää. Laittakaa nyt ne pilttinne askartelemaan ja käyttämään opastettuna esim. työkaluja, saksia tms Eihän tästä muuten tule mitään!
Eikö kotona ole opetettu, helppo avata.
Vierailija kirjoitti:
johan nuo opitaan eskarissa ja ennen sitä jos kotona jo opetettu
Kyllä niitä opetellaan myös eka luokalla koulussa. Suurin osa varmasti osaa kyllä jo, mutta kertaus ei ole haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut taito virkata patalappuja? Kyllä minulle opetettiin kansakoulussa patalappujen virkkaaminen ja voi veikkonen miten siitä on ollut hyötyä. Tosin en ole sen kansakoulun jälkeen yhtään patalappua virkannut.
Virkkaaminen opettaa motoriikkaa ja lisäksi kärsivällisyyttä. Nykyisin olisi hyvä opettaa virkkaamaan vaikka pelkästään sitä pitkää pötköä ihan juuri kärsivällisyyden takia.
lapselle lukea pienestä pitäen, oppii kuuntelemaan, välillä kyselee, sanavarasto karttuu, tarkkaavaisuus kasvaa
Vierailija kirjoitti:
Ympärillä aloitin koulun, ja nuo jutut opeteltiin ykkösluokalla kaikki, sen muistan selvästi. Miksi nykyään oletetaan, että lapsi tulee kouluun osaten jo kaiken tuon ja myös lukea pitäisi osata? Koulun tehtävähän se on nuo asiat opettaa.
Juuri näin. Ja mikä motivaatio ja tarkoitus on näillä vanhempien jatkuvilla haukkumisella ja syyllistämisillä, jopa opettajalta, jonka pitäisi lain mukaan tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa ja oppimisessa. Siitä hänelle maksetaan palkka.
Nykyään opettaja-aines on todella romahtanut, kun luulisi jokaisen opettajan kunnia-asian olevan jokaisen oppilaan parhaat mahdolliset suoritukset ja oppimisen, jos jollekin niitä ei ole opetettu kotona tai lapsi unohtanut asian, ei luulisi olevan se kummempi asia opettaa asia vaikka välitunnilla oppilaalle. Näin tehdään muissa työtehtävissä ja työpaikpissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat eivät enää opi, vaikka asioita käydään jatkuvasti läpi. Jatkuva puhelimella/laitteella oleminen muuttaa aivoja niin, ettei oppimista enää tapahdu. Nuoret myös pitävät suurta osaa asioista ihan turhana. Myös sellaisia asioita, joita osaamatta ei aikuisena pärjää.
75% yhdeksäsluokkalaisista ei osannut nimetä kartalle lähikaupunkeja. 30% samoista oppilaista ei tiennyt missä on Tanska.Ei sitä olisi ennenkään haluttu opiskella. Mutta entisajan kasvatuskulttuurissa homman nimi oli se, että joko opiskeltiin tai sitten itkettiin ja opiskeltiin. Nykyään lapsia ei enää pysty pakottamaan mihinkään koska pakottamista pidetään epäeettisenä ja traumaattisena.
En nyt sanoisi noin. Lapsihan on luonnostaan utelias ja haluaa oppia asioita. Lapset on täynnä miksi kysymyksiä. Itse ainakin tykkäsin oppimisesta. Tietysti, jos on addiktio päässyt kehittymään, se dopamiinipiikin saaminen voi ajaa kaiken muun edelle.
Se on kovin moderni ajatus, että luotetaan lasten uteliaisuuteen ja siihen, että lapsi kyllä haluaa oppia kaiken tarvittavan. Mm. koulujen toiminta on pitkälti sopeutettu tuohon ajatusmalliin.
Mutta käytännön elämässä on paljon asioita jotka on tärkeä osata mutta joista lapset eivät yleensä ole erityisemmin kiinnostuneita tai joiden opiskelu on niin työlästä että se vie kiinnostuksen pois.
Virkkaaminen opettaa motoriikkaa ja lisäksi kärsivällisyyttä. Nykyisin olisi hyvä opettaa virkkaamaan vaikka pelkästään sitä pitkää pötköä ihan juuri kärsivällisyyden takia.