Puoliso tekee ruokaa, mutta ei jätä minulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.

Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.

Tässä on pari ongelmaa:

1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään

2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso

Kakkoskohta paljastaa paljon. Mieshän on narsistinen (huom. En kutsu narskuksi, vaan narsistiseksi). He käyttäytyvät juuri noin: itsellä on oikeutus tehdä mitä haluaa, mutta kostavat, jos toinen tekee samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.

Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.

Tässä on pari ongelmaa:

1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään

2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso

Estääkö moraalisi sen, että tieten tahtoen kerrot miehelle hyvin selvästi, että hänen toimintansa on pahoittanut sinun mielesi, eikä sen ole syytä toistua?

Ei. Olen sanonut. Ultimatumit ei auta. Jaksan silti aina yllättyä, mihin tasoille hänen välinpitämättömyytensä vielä yltääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.

Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.

Tässä on pari ongelmaa:

1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään

2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso

Juujuu, ja edelleen olette yhdessä, koska? 

Mä en kattelis sekuntiakaan. Mieshän on täysi mulkero, mitä tollasella tekee. Ja mitä hiton väliä jos mököttää, ANNA MÖKÖTTÄÄ ketä tollasen jutut edes kiinnostaa

Miten hän selitti sitä, että sinulle ei jäänyt mitään? Kai sinä edes älysit kysyä syytä.

Ymmärtäisin kyllä, jos pahoittelisi sitä, että oli arvioinut määrän väärin eikä sitä riittänyt. 

Ei väliä, kunhan nainen on kaunis ja seksiä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.

Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.

Tässä on pari ongelmaa:

1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään

2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso

Estääkö moraalisi sen, että tieten tahtoen kerrot miehelle hyvin selvästi, että hänen toimintansa on pahoittanut sinun mielesi, eikä sen ole syytä toistua?

Ei. Olen sanonut. Ultimatumit ei auta. Jaksan silti

Miksi tuhlaat aikaasi sellaisen kumppanin kanssa, joka ei piittaa pätkääkään siitä, pahoitatko mielesi vai et? Miten ihmeessä sallit hänen noin selkeästi myös vieraille osoittaa, että sinä et ole hänelle minkään arvoinen?

Olethan jo reilusti ylipainoinen,  mies välittää sinusta eikä anna sun ahmia enää.

Vähättelet sitä yhtä kukkurallista lautasta minkä sait syödäkses kuitenki...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.

Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.

Tässä on pari ongelmaa:

1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään

2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso

Kakkoskohta paljastaa paljon. Mieshän on narsistinen (huom. En kutsu narskuksi, vaan narsistiseksi). He käyttäytyvät juuri noin: itsellä on oikeutus tehdä mitä haluaa, mutta kostavat, jos toinen tekee samoin. 

Jep. Ja tiedätkö ap: sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa toimimaan samoin kuin mies. Koska nyt toimit omaa moraaliasi vastaan: loukkaat omalla toiminnalla itseäsi, koska annat toisen kohdella sinua kuin kynnysmattoa. 

Mitä väliä sillä on, onko se MEIDÄN mielestämme ok vai ei? Vain sillä on merkitystä, että sinä sallit tuollaisen käytöksen ja jostakin merkillisestä syystä siedät sitä.

Totuitko jo lapsena siihen, että kotiintullessasi ei ollut ruokaa tarjolla? Siksi ihmettelet ja kyselet meiltä, kun sinulle se tuttua, että sinulle ei ole jätetty mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kivasti tehty. Jos nyt kerran vieraat syö kaiken niin ok, mutta jos tekee noin usein niin onko tahallista vai eikö vain tajua?

 

No tämäpä. Kohtelias normaalit käytöstavat omaava ihminen edes pahoittelisi ettei nyt jäänyt mitään jäljelle. Kyllä ymmärrän ettei aina jää, mutta ap:n viesteistä päätellen sillä puolisolla ei yleensäkään ole tapana huomioida toisia. Ymmärrän että v*tuttaa sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Miten hän selitti sitä, että sinulle ei jäänyt mitään? Kai sinä edes älysit kysyä syytä.

Ymmärtäisin kyllä, jos pahoittelisi sitä, että oli arvioinut määrän väärin eikä sitä riittänyt. 

"Kysyin ohimennen, että söittekö te jotain, mihin vastasi että joo mä tein sitä-ja-tätä. Katselin hetken keittiössä, kun mistään kiposta ja kupista ei ollut jälkeäkään, ja kysäisin, että sitäkö ei jäänyt yhtään."

Ap ei kertonut, mitä puoliso vastasi. 

Kai sitä nyt herranjumala aikuinen ihminen osaa omat ruokansa tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en kyllä ymmärrä. Jos hän teki ruokaa ja vieraat söi kaiken niin mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Jättää itsensä vain vieraat nälkäisiksi. Hän varmaan ajatteli että he eivät syö kaikkea mutta ehkä vieraat söivät odotettua enemmän. 

Kaikkia raaka-aineita oli jääkaapissa sen verran, että olisi voinut valmistaa määrän, joka riittää kaikille. Teki vain sen määrän, että he saivat syötyä.

Jaahas. Vain Porvoossa on tuollaiset, ehtymättömät jääkaapit.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, etteivät osapuolet pelaa samoilla säännöillä. 

Minä alkaisin pelaamaan miehen peliä. Ehkä hän ei sitä edes huomaa.

Lopun alku, jos tulee tarvetta parisuhteessa ryhtyä "pelaamaan toisen peliä".

Puolisosi olisi voinut laittaa sinulle viestin, että ruokaa ei ole. Olisit voinut mennä syömään tai mennä kaupan kautta ja ostaa einestä.

Näin itse tekisin tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

No meillä käy usein näin. Mies on lasten kanssa päivisin kotona ja kokkaa ruuat. Tulen illalla töistä kotiin ja näen vain tyhjät pannut ja kattilat. Lapsilla (ja miehellä) olikin kovempi nälkä. Teen itselleni uuden ruuan.

Itse en ainakaan osaa aina ennakoida kuinka paljon kukakin syö, olen joskus ottanut itselleni sivuun eväät seuraavalle päivälle ja lopulta syönyt heti ne eväät pois kun jäikin nälkä.

Miksi kaikesta pitää tehdä ongelma?

No tuollainen kertoo jo isommasta ongelmasta, jos toistuvasti toimii noin, ettei ajattele omaa kumppaniaan. Kai nyt tyhminkin tajuaa, ettei kotiin saapujan ole kivaa alkaa itselle kokkailla, samalla kun näkee, että kaikki on syöty. Tällaisesta huomioon ottamisesta ei ole mitään ylimääräistä vaivaa eikä sitä voi kutsua uhriutumiseksi siis. Miksi ei voi tehdä kaikista aineksista saman tein, kyllä se jääkaapissa säilyy.

Jos sulle on laitettu ruoka valmiiksi, niin eikö siitä tule iloiseksi? Mun ainakin tekee sen jälkeen mieli tehdä itsekin jotain kivaa toiselle. Näin meillä toimitaan, ja ihan luonnostaan, ei feikkinä. Mies laittaa mulle vaikka munakkaan ja minä tuon kauppareissulla hänelle jotain hyvää. Ei nyt tietenkään joka päivä ja aina vastiketta odottaen, vaan mukavasti yllärinä. Tarkoittaa että "ajattelen sua"...

Ihmettelen tuota perheenemäntää, joka kokkaa vain läsnäolijoille. Lapset tulevat jostain syystä vasta syönnin jälkeen kotiin ja jäävät nälkäisinä odottelemaan tunneiksi seuraavaa sapuskaa :o Miksi ei voi laittaa valmiiksi isompaa satsia  ja antaa heidän lämmittää mikrossa? Kalliiksihan tuollainen tulee, kun alkavat sitten vääntää voileipiä ja leikkeleitä, kun ei ole lämmintä ruokaa.

Olitteko sopineet, että hän tekee sinulle ruokaa? Jos olitte, niin törkeää. Jos ei, niin minkä sille voi jos vaikka on kolme kanaleikettä ja kolme syöjää, niin ei siitä jää ylimääräistä? Kyllä ihan asia menee tilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, etteivät osapuolet pelaa samoilla säännöillä. 

Minä alkaisin pelaamaan miehen peliä. Ehkä hän ei sitä edes huomaa.

Lopun alku, jos tulee tarvetta parisuhteessa ryhtyä "pelaamaan toisen peliä".

Lopun alku on se, että suhde ei ole vastavuoroinen vaan valtasuhde. On tietty vaarallista alkaa pelaamaan toisen peliä, mutta mitä vaihtoehroja ap:lla on? Hän kunnon jo asiasta monesti sanonut

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, onko se MEIDÄN mielestämme ok vai ei? Vain sillä on merkitystä, että sinä sallit tuollaisen käytöksen ja jostakin merkillisestä syystä siedät sitä.

Totuitko jo lapsena siihen, että kotiintullessasi ei ollut ruokaa tarjolla? Siksi ihmettelet ja kyselet meiltä, kun sinulle se tuttua, että sinulle ei ole jätetty mitään.

En osaa sanoa, kai sitä välillä kaipaa vertaiskokemuksia ja höyrytysreikiä. Ja joo, totuin kyllä lapsena jo ruuattomaan pöytään koulusta tullessa. Toisen vanhemman kuoltua, jouduin ottamaan ikäisekseni aika paljon vastuuta ruokaostoksista ja ruuanlaitosta. Kannan edelleen huolta muista ja muiden hyvinvoinnista. Sen verran olen mankelista pyörinyt, että en ala enää erikseen pahaa mieltäni puolison edessä näyttämään, kun sen tietää jo itsekin pahoittaneen.