Puoliso tekee ruokaa, mutta ei jätä minulle
Onko tämä mielestänne ihan ok:
Olin muutaman tunnin pois kotoa, minkä aikana puolisollani oli käynyt vieraita, ja oli laittanut lämmintä ruokaa koko porukalle. Kun tulin kotiin (tiesi, että en ole syönyt vielä), niin kaikki oli korjattu pois, eikä hajuakaan ollut enää jäljellä. Kaikki, ihan kaikki, oli syöty. Kysyin ohimennen, että söittekö te jotain, mihin vastasi että joo mä tein sitä-ja-tätä. Katselin hetken keittiössä, kun mistään kiposta ja kupista ei ollut jälkeäkään, ja kysäisin, että sitäkö ei jäänyt yhtään.
Ja itse aina teen ruokaa niin, että kaikille jää, ja jopa hänen tarpeita ajatellen; tyyliin ruoka valmiina, kun tulee kotiin. Ja ihan yhtälailla molemmat ollaan päivätyössä.
Kommentit (144)
Nopeaa toimintaa. Kahdessa tunnissa tekee ruuat, syöttää vieraat ja siivoaa kaiken, hajua myöten. Onnittelen aikaansaavasta puolisostasi!
Ei ollut kivasti tehty. Jos nyt kerran vieraat syö kaiken niin ok, mutta jos tekee noin usein niin onko tahallista vai eikö vain tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä törkeää. Sinä tulet nälissäsi, ainoa pieni toive olisi että edes jotain pientä suuhunpantavaa olisi hän sinulle jättänyt, mutta ei. Nälissäsi kuljet asunnossa, ihan kelju mieliala valtaa pään. Minulla tuli kyyneleet silmiin kun luin tuon. Ansaitsisit niin paljon parempaa!
Ei tarvitse heittää lekkeriksi. Ei tässä siitä ole kyse, vaan periaatteesta. Ikinä milloinkaan hän ei ole niin kiireinen siivoamaan kaikkia ruuanjämiä pois kuin tässä tapauksessa. Se tuohtumuksen määrä olisi mittaamaton, jos minä en jättäisi hänelle ruokaa.
No sentään siivosi ja ilmeisesti oli hyvää kun kaikki meni. Mistäpä sen tietää etukäteen että kaikki menee, jos ei ole ennen tehnyt.
"Hmmm. Minä en ehkä sanoisi miehelle mitään. Nielisin vain pettymykseni. Eri"
... jolloin asia jäisi kaihertamaan ja heikentäisi parisuhdettanne. Jos huomaa että tapanaan on kerätä näitä pettymyksiä ja sitten seuraavassa riidassa tyhjentää koko syntisäkki toisen päälle niin siitä tavasta kannattaa opetella eroon. Muuten riidat ovat pitkiä ja sovun rakentaminen vaikeaa.
T. nimim. Kokemusta on
Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.
Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.
No meillä käy usein näin. Mies on lasten kanssa päivisin kotona ja kokkaa ruuat. Tulen illalla töistä kotiin ja näen vain tyhjät pannut ja kattilat. Lapsilla (ja miehellä) olikin kovempi nälkä. Teen itselleni uuden ruuan.
Itse en ainakaan osaa aina ennakoida kuinka paljon kukakin syö, olen joskus ottanut itselleni sivuun eväät seuraavalle päivälle ja lopulta syönyt heti ne eväät pois kun jäikin nälkä.
Miksi kaikesta pitää tehdä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en kyllä ymmärrä. Jos hän teki ruokaa ja vieraat söi kaiken niin mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Jättää itsensä vain vieraat nälkäisiksi. Hän varmaan ajatteli että he eivät syö kaikkea mutta ehkä vieraat söivät odotettua enemmän.
Kaikkia raaka-aineita oli jääkaapissa sen verran, että olisi voinut valmistaa määrän, joka riittää kaikille. Teki vain sen määrän, että he saivat syötyä.
Jaa, miten hän voisi ennakoida paljonko vieraat syövät?
Yhden kerran tuon tilanteen ymmärtää, mutta kaksi kertaa on jo tyhmyyttä, ellei tajua etukäteen ottaa erikseen yhtä annosta.
Jos teet ensimmäisellä kerralla esim makaronilaatikkoa kaikki syövät vähän ja jää reilusti yli. Teet seuraavalla samaa vähemmän, mutta tällä kertaa vieraat on osanneet olla syömättä tullessa, lopputulos mitään ei jää yli. Ei vieraidenkaan nälän määrä ole vakio eikä ole ruoan onnistumisprosentti vakio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä törkeää. Sinä tulet nälissäsi, ainoa pieni toive olisi että edes jotain pientä suuhunpantavaa olisi hän sinulle jättänyt, mutta ei. Nälissäsi kuljet asunnossa, ihan kelju mieliala valtaa pään. Minulla tuli kyyneleet silmiin kun luin tuon. Ansaitsisit niin paljon parempaa!
Olisi tuolla mikroaterioita ja leipää päällisineen mutta ei se ole sama asia. Kiva olla nälissään koko ilta.
Ap
Minäpä olen nälissäni koko illan, vaikka ruokaa on saatavilla. En syö, murjotan ja osoitan mieltäni, siitäpä puoliso oppii olemaan. Kyllä puolisokin niin kärsii, kun minulla on nälkä. Minäpä olenkin aikuinen ihminen ja käyttäydyn kuin uhmaikäinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä törkeää. Sinä tulet nälissäsi, ainoa pieni toive olisi että edes jotain pientä suuhunpantavaa olisi hän sinulle jättänyt, mutta ei. Nälissäsi kuljet asunnossa, ihan kelju mieliala valtaa pään. Minulla tuli kyyneleet silmiin kun luin tuon. Ansaitsisit niin paljon parempaa!
Sama juttu. Luin tätä itkuntuhruisin silmin. Siellä hän ilman ruokaa, nälissään vaeltaa.
Toivotaan ettei eksy, ja puoliso edes voileivän tekee iltapalaksi.
Vierailija kirjoitti:
"Hmmm. Minä en ehkä sanoisi miehelle mitään. Nielisin vain pettymykseni. Eri"
... jolloin asia jäisi kaihertamaan ja heikentäisi parisuhdettanne. Jos huomaa että tapanaan on kerätä näitä pettymyksiä ja sitten seuraavassa riidassa tyhjentää koko syntisäkki toisen päälle niin siitä tavasta kannattaa opetella eroon. Muuten riidat ovat pitkiä ja sovun rakentaminen vaikeaa.
T. nimim. Kokemusta on
Tiedän, mitä tarkoitat, mutta harvemmin kaadan koko syntisäkkiä. Mutta minun elämänfilosofiani on, että jokainen saa elää tavallaan, myös mies, enkä minä lähde nalkuttamaan. Toki pyydän yhden kerran miestä tekemään toisin, mutta en toiste. Sitten vain tulen av.lle purnaamaan, ja lopulta alan pelaamaan samoilla säännöillä.
sama
Vierailija kirjoitti:
Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.
Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.
Tässä on pari ongelmaa:
1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään
2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso
No toimi itse jatkossa samoin. Teet vain itsellesi ruokaa. Jos toinen sitä ihmettelee tai suuttuu, vastaat samalla tavalla kuin hän sinulle. Tai jos itse olet muualla ja tiedät että noin varmaan taas käy, niin haet vaikka pitsan itsellesi ja syöt sen sitten kotona.
Voisiko sopia että laittaa sullekin aina vai tutuilleen vaan laittaa. Vai onko suhde jo erokypsä ja raivo vallannut mielen.
Sen sijaan että alkaa kostamaan puolisolle jatkossa samalla mitalla, niin miten olisi jos asiasta keskustelisi? Kerrot puolisolle miten haluat jatkossa toimittavan ja suutut vasta sitten, jos tahallaan toimii sinun toiveiden vastaisesti. Kerro miehellesi, että jatkossa haluat, että sinulle otetaan annos ensin sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.
Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.
Tässä on pari ongelmaa:
1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään
2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso
Estääkö moraalisi sen, että tieten tahtoen kerrot miehelle hyvin selvästi, että hänen toimintansa on pahoittanut sinun mielesi, eikä sen ole syytä toistua?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sopia että laittaa sullekin aina vai tutuilleen vaan laittaa. Vai onko suhde jo erokypsä ja raivo vallannut mielen.
Tiedätkö, kun tällaisia itselle perustavanlaatuisia asioita ei tule aina edes ajatelleeksi. Että se toinen ei tosiaan laske sinua syöjäkuntaan laittaessaan ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap! Jos yksittäinen tapahtuma niin ei haittaa. Jos vakiokuvio niin keskustelu paikka.
Jos se ei auta niin ala sinäkin tehdä ruoka vain itselle, syö pois ja jos toinen ihmettelee niin sano että miltä se nyt tuntuu kun ei saa ruokaa. Jotkut oppii van käytännön esimerkin kautta.
Tässä on pari ongelmaa:
1. Oma moraali: en halua tieten tahtoen loukata ketään
2. Jos olen joskus ns. maksanut potut pottuina, niin seuraus on puolisolta reilu viikon mittainen mykkäkoulu - henkisesti mulle aika raskas ajanjakso
Aa, olet kukkahattutäti.
Hmmm. Minä en ehkä sanoisi miehelle mitään. Nielisin vain pettymykseni. Eri