Mistä opiskelemastasi kouluaineesta on ollut sinulle vähiten hyötyä elämässä?

Vaikea kysymys:

1. Käsitöistä oli sen verran hyötyä, että sai kauluslaatat ja arvomerkit intissä paikoillaan ja pääsi lomille.

2. Kuviksesta ehkä sen verran, että jälkikasvua nauratti ja sai itsetunnon nostatusta kun on isiä parempi piirtäjä. 

3. Liikuntatuntien hiihdosta jäi ikuinen viha hiihtoa kohtaan niin se ehkä on osa-alueena se hyödyttömin.

4. Uskonto ei ole oma juttu, mutta siitä on hyötyä yhteiskunnallisen ymmärryksen muodossa.

5. Jatko-opinnoissa tuli yhtenä osa-alueena harjoiteltua mainostekstien tekstaamista tussilla ja konekirjoitusta - kummallekaan ei tullut käyttöä vaikka tietokoneen näppäimistö identtinen onkin.

No hyvä, että pärjäät lastenhoitajana. Osaatko pienentää tai suurentaa ruokareseptien ainemääriä? Se on myös yksi käytännön tilanne, jossa hyötyy matikasta. Tai ymmärrätkö verotustasi? Kilpailutatko sähköfirmoja tai vakuutusfirmoja? Harrastatko vaateompelua? Niissäkin tilanteissa tarvitaan laskutaitoja ja loogista päättelykyä.

---

Miten olet pärjännyt arjessa ja työelämässä, kun et ymmärrä edes alkeita suomen kielestä? Se, että jotain taitoa tarvitaan asiassa x, ei poissulje sitä, etteikö siitä taidosta voisi olla vähiten hyöytä. Vähiten on vertailumuoto, joka asettaa hyötysuhteen paremmuus järjestykseen. Esim. suomen kielen kieliopin osaamisesta on enemmän hyötyä kuin toisen asteen yhtälöistä -> toiseen asteen yhtälöt ovat vähemmän hyödyllisiä kuin suomen kielioppi. 

Liikunnasta. Siitä on ollut jopa haittaa, koska ikävät kokemukset jarruttivat pitkään hyvien liikuntalajien löytämistä. Kansalaistato ei myöskään ainakaan minun aikanani käsitellyt mitään oikeasti tärkeitä asioita. Olisi saanut olla ihan käytäntöä, kuten veroilmoituksen täyttöä, vuokrasopimuksen tekoa, miten välttää ylikuormittumasta töissä. Oli tosi paperinmakuinen aine sen sijaan, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle täällä kirjoittavalle olisi paljonkin hyötyä, jos kertaisivat sen peruskoulun alusta saakka. Ap kysyi henkilökohtaisella tasolla, mikä on kenellekin ollut turhaa. Ei silloin ole mitään järkeä ruveta haukkumaan muita. Meistä kaikilla on erilaiset elämät ja tarvitsemme erilaisia asioita. Jos joku ei tee mitään auton nopeuden laskemisella, se on ihan ok. 

Edes ala-astetta et läpäise, jos et osaa tuota laskea. Eli aivan varmasti siitä oisi ainakin sen verran hyötyä, että pääsisi luokalta. 

Eli siitä on ollut VÄHITEN hyötyä. Kaikesta muusta on ollut muutakin hyöytyä kuin se, että pääsi luokalta. Joko nyt ymmärsit, mistä on kyse vai pitääkö hakea ratakisko avuksi?

Miltä tuntuu olla ala-asteella vielä 40 v

Ala-asteita ei ole ollut enää vuosikausiin. Tervetuloa 2020-luvulle!

Osaako tämä matemattikasta vouhkaava määritellä superlatiivin ja miten se eroaa perusmuodosta? Epäilen, että ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet, että hän on kirjoittanut muitakin viestejä? Minäkin otin kantaa samalta kannalta, viestini ei näissä lainauksissa tosin näy.

Eli sinäkään et ymmärtänyt, mitä ap kysyi. Olisiko kannattanut opiskella edes alkeet suomen kielestä siellä peruskoulussa?

Etkö ymmärrä, että tämä on keskustelupalsta? Sinä itse kommentoit kuitenkin kaikista eniten asian vierestä! 

Muutamissa viesteissä on vain pelkkä lista hyödyttömistä aineista, ja kyllä niiden hyödyttömyys pitää pystyä kyseenalaistamaan.

Mikä olikaan se oppiaine, josta sinulle oli vähiten hyöytyä? Minä kerroin jo, että se oli matematiikka peruslaskujen jälkeen eli kirjoitin täysin aiheesta kunnes sinä rupesit jankkkaamaan jostain automatkoista, jotka eivät liity hevon vttuakaan ketjun aiheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Joukko-oppi matikan tunnilla.

Et ole opiskellut yliopistossa tilastotieteen kursseja. Niillä oli pientä hyötyä ja jo kouluaikana ansaitsin ensimmäiset omat palkkarahat opettamalla sitä jollekin muulle.

Laulamista ei varsinaisesti koskaan opetettu, vaikka siitä pidettiin kokeet. Kuvis oli minullekin se hyödyttömin, eikä uskonnostakaan paljon hyötyä ole ollut edes silloin , kun olin uskonnonopettajan sijaisena.

Toisen asteen yhtälöille ei ole ollut minulle mitään käyttöä elämässä vaikka muuten isojen lukujen kanssa askaroinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet, että hän on kirjoittanut muitakin viestejä? Minäkin otin kantaa samalta kannalta, viestini ei näissä lainauksissa tosin näy.

Eli sinäkään et ymmärtänyt, mitä ap kysyi. Olisiko kannattanut opiskella edes alkeet suomen kielestä siellä peruskoulussa?

Etkö ymmärrä, että tämä on keskustelupalsta? Sinä itse kommentoit kuitenkin kaikista eniten asian vierestä! 

Muutamissa viesteissä on vain pelkkä lista hyödyttömistä aineista, ja kyllä niiden hyödyttömyys pitää pystyä kyseenalaistamaan.

Vain todella vajaaälyinen ihminen lähtee kyseenalaistamaan toisten henkilökohtaisia kokemuksia. Varsinkaan sellaisten, joiden elämästä tämä kyseenalaistaja ei tiedä yhtään mitään. Ap kysyi hyötyä henkilökohtaisella tasolla, ei yleisluontoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Osaako tämä matemattikasta vouhkaava määritellä superlatiivin ja miten se eroaa perusmuodosta? Epäilen, että ei. 

En ole se vouhkaava, mutta minulle on täysin yhdentekevää minkä nimisiä muotoja sanoissa on tässäkin tekstissä. En ole koulun päättämisen jälkeen tarvinnut sijamuotoja, sanaluokkia enkä paljon muitakaan äidinkielen määritelmiä kuin eräänä keväänä hyvin lyhyen aikaa. Silloin olin äidinkielenopettajan sijaisena.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnasta. Siitä on ollut jopa haittaa, koska ikävät kokemukset jarruttivat pitkään hyvien liikuntalajien löytämistä. Kansalaistato ei myöskään ainakaan minun aikanani käsitellyt mitään oikeasti tärkeitä asioita. Olisi saanut olla ihan käytäntöä, kuten veroilmoituksen täyttöä, vuokrasopimuksen tekoa, miten välttää ylikuormittumasta töissä. Oli tosi paperinmakuinen aine sen sijaan, 

Liikunta oli kyllä kauheaa koulussa, mutta sen opetuksen korjaaminen olisi kuitenkin mahdollista. Kun omalla rahalla maksaa PT:n niin yhtäkkiä on selvinnyt että vaikka on huono liikunnassa niin voi siitä ainakin hieman nauttia kun etistään tavat tehdä, ja on loytynyt positiivisuutta, eli vaikka menee ihan pieleen joku juttu niin se ei haittaa, koulussa siitä liikunnanopettaja olisi haukkunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako tämä matemattikasta vouhkaava määritellä superlatiivin ja miten se eroaa perusmuodosta? Epäilen, että ei. 

En ole se vouhkaava, mutta minulle on täysin yhdentekevää minkä nimisiä muotoja sanoissa on tässäkin tekstissä. En ole koulun päättämisen jälkeen tarvinnut sijamuotoja, sanaluokkia enkä paljon muitakaan äidinkielen määritelmiä kuin eräänä keväänä hyvin lyhyen aikaa. Silloin olin äidinkielenopettajan sijaisena.

Eli sinulle on täysin yhden tekevää saatko vähän palkkaa, vähemmän palkkaa vai vähiten palkkaa. Asia selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90% peruskoulussa opetettavista asioista on sellaisia, joista ei ole ollut mitään hyötyä. 

Pystyt joillakin opeilla kuitenkin suoltamaan paskaa nettiin😉

Olen eri, mutta tuo kaverihan sanoi 90%. Olen samaa mieltä. Tuo hyödyllinen 10% lähinnä käsittää kirjoitus- ja lukutaidon. Eikä ole "paskaa" väittää, että koulu on lähes täysin turha laitos. Ainoastaan hölmö ja kuuliainen lammas kokee koulun hyödylliseksi. t. tohtori 

Olit liian fiksu peruskouluun selvästikin. Nykyäänhän tosi lahjakkaat lapset pääsevät jo aiemmin vaikka yliopiston aineita lukemaan. Ainakin ulkomailla näin.

En edes sanoisi olleeni "liian fiksu" peruskouluun. Ongelmana on peruskoulun funktio lähinnä tasapäistävänä aivopesulaitoksena eikä minään muuna. -sama

Ruotsin tai saksan kieli. Tietty kai sekin muistia kehittää... vaikka kaikki sanat onkin jo unohtuneet. Wunderbaumista ollut kyllä sanana joskus Motonetissä hyötyä.

Geometria, algebra, fysiikka, kemia.

Derivointi...en tajunnut silloin enkä tajua nyt. Mitä siinä tehtiin ja miksi??

Lukiossa sitä tehtiin ja kuului muistaakseni matematiikkaan...tai biologiaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako tämä matemattikasta vouhkaava määritellä superlatiivin ja miten se eroaa perusmuodosta? Epäilen, että ei. 

En ole se vouhkaava, mutta minulle on täysin yhdentekevää minkä nimisiä muotoja sanoissa on tässäkin tekstissä. En ole koulun päättämisen jälkeen tarvinnut sijamuotoja, sanaluokkia enkä paljon muitakaan äidinkielen määritelmiä kuin eräänä keväänä hyvin lyhyen aikaa. Silloin olin äidinkielenopettajan sijaisena.

Tuossakin viestissä käytit hyvin mntaa eri sijamuotoa ja sanaluokkaa. Etkö oikeasti hoksaa, että ihminen tarvitsee sijamuotoja jne. jokaikinen kerta, kun hän kirjoittaa tai puhuu? :D

Vierailija kirjoitti:

Uskonto. Olisi ollut edes uskontohistoriaa, mutta vakaumuksellinen uskonnonopetus on ollut hukkaan heitettyä.

Lukiossa kirkkohistoria oli tylsintä ikinä, mitään ei jäänyt päähän yhdeltäkään tunnilta. Kirja ja opettaja oli yhtä tylsiä.

Uskonto. En usko jumalaan. En uskonut edes lapsena (esikouluikäisenä) mutta vanhemmat kuitenkin päättivät, että minun pitää opiskella uskontoa peruskoulussa. Oppitunnit olivat täyttä ajanhukkaa.



Peruskoulun jälkeen erosin kirkosta. Samalla päätin, etten enää osallistu häihin, hautajaisiin, ristiäisiin tai muihin kirkollisiin tilaisuuksiin. Lupaus on pitänyt. Jätin ihan kylmästi väliin omien sisarusten häät (kahdet häät), isoisän hautajaiset, isoäidin hautajaiset, sedän hautajaiset, tädin hautajaiset, yms.



Harrastan arkkitehtuuria, joten kirkot ovat minulle vain yksi rakennustyyppi satojen muiden joukossa. Jos ja kun vierailen kirkossa, ajoitan vierailut niin että kirkko on tyhjä. Ei jumalanpalvelusta, ei papin jankutusta, ei virsiä, ei lapsiperheitä (kirkuvia pikkulapsia juoksentelemassa käytävillä). 



 

Uskonto, fysiikka, kemia, ruotsi, käsityö, liikunta, biologia, maantieto, historia

Hyötyä: äidinkieli, matematiikka, kuvaamataito, kotitalous, englanti