Mistä opiskelemastasi kouluaineesta on ollut sinulle vähiten hyötyä elämässä?
Kuvaamataito ja käsityöt eivät minua juuri ole hyödyttäneet sääliseiskan raapustajasta ja virkkaajastq ei tullut käsityöläistä.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Musiikki. Koulussa en oppinut mitään musiikista tai sen tekemisestä. En oppinut soittamaan yhtäkään soitinta. En oppinut nuotteja. Kuorossa lauloin, mutta siitä taidosta ei ole hyötyä kuin pomojen perseennuolennassa.
Aikuisena sain perinnön mukana vanhoja soittimia. Aloin leikkiä niillä. Jonkin ajan kuluttua ja rämpyttämisen jatkettua huomasin osaavani soittaa kappaleita korvakuulolla. Nuoteista en edelleenkään ymmärrä mitään. Vuosikausia musiikkiopistoissa opiskelleet tutut naureskelivat ja haukkuivat vuoron perään. No nykyään soitan bändissä. Levyjä on julkaistu useampia, arvostelut olleet hyviä, myyntiä on. Keikkaillaan. Yksikään kriitikko ei ole tähän päivään mennessä vieläkään tajunnut, että bändin jäsenistä nuotit osaa ainoastaan laulaja.
Koulumusiikki on yhtä hyödyllistä kuin koululiikunta: se on varmin tapa tappaa se vähäisinkin nuorten kiinnostus ko. oppiaineeseen.
Ja taas ollaan perimmäisen äärellä. Varsinkin näissä taideaineissa on opettajalla ihan ensiarvoinen merkitys. Minulla oli onni saada oppikoulussa musiikinopettajaksi oikea alan virtuoosi. En minäkään nuotteja oikein oppinut, eikä hän niihin paljon panostanutkaan, vaan musiikin laajaan maailmaan ja siihen mitä se ihmisille antaa. Oikein odotettiin näitä musiikkitunteja aina. Ihana opettaja. Ja varsinaiselta ammatiltaan kanttori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikka sen jälkeen kun siirryttiin perusprosenttilaskuista jne. yhtälöihin yms.
Jos ajat autolla 100 km tunnissa, miten pitkään vie 150 km matka samalla nopeudella? Olet ehkä sisäistänyt yhtälöt, vaikket niitä tunnista oppineesi tai tarvinneesi? Oletan että osaat laskea esimerkin.
Aika harva tarvitsee välttämättä tuollaista tietoa elämässään. Kannattaa huomoida, mitä ap kysyi.
Ohis. Joo AP kysyi _oppiainetta_ eli keskustelut derivaatoista, prosenttilaskusta ja joukko-opista jotka on matematiikka -nimisen oppiaineen osia on saivartelua.
Mutta jatkan nyt tuota aiempaa saivartelua, etttei joku muka tarvitse prosenttilaskua tai osata laskea yksinkertaisia ns. ensimmäisen asteen yhtälöitä nykyisessä yhteiskunnassa eläessään, että se joka ei niitä edes auttavasti osaa on kyllä varsin helposti vedätettävissä ja huijattavissa tekemään huonoja ostoksia.
Ja näiden osaamattomuus on melkoinen haitta ihmiselle elämässä, joten kyllä prosenttilaskua kannattaa hieman osata ja samoin yksinkertaisia yhtäläitä ratkaista myös.
Eli siis kyse on siitä, että hän osaa pitää puolensa eikä jätä toisille mahdollisuutta epäreilusti hyväksi.
Jos osaat miettiä osaamattomuuteen liittyvää asiaa tältä kannalta ja sen jälkeen onko välttämätöntä osata pitää puoliaan on aika helppo vastata, että syytä olisi ja on se aika välttämätöntä.
Kuvitelmat, että aina on joka tilanteessa ihmsiä ymärillä, joihin voi turvautua ja pyytää apua, ettei tee hölmöjä vailintoja ostaessa, myydessä ja vaikka lainaa ottaessa.
Sanoisin että ruotsi, en tarvinnut sitä edes Ruotsin kansalaisuuteen. :D
Kyllä on ollut kaikesta hyötyä. Paljonkin.
Ehkä pallopelit ja telinevoimistelu vähiten hyödyllisiä minulle.
Ihmiset ei vaan huomaa, että nimenomaan matematiikkaa he tarvitsevat elämässään ehkä eniten lukutaidon jälkeen. Joka ikinen päivä he katsovat vaikkapa kelloa ja osaavat laskea, kuinka monta tuntia on johonkin tapaukseen tai kauanko joku tv-ohjelma kestää jne.
Omat raha-asiat on osattava joka kerta kun käy kaupassa. Onhan se oma maksukyky huomioitava. On tiedettävä omat tilitiedot ja miten ne riittää mihinkin.
Ja kaupassa osattava laskea alennusprosentit. Yhteen-ja vähennyslasku sekä kerto-ja jakolasku on osattava jokaisen. Jos ei osaa, on lapsen tai dementikon tasolla.
Ruotsi, liikunta, kuvis, musiikki. Hyödyllisimpiä oli fysiikka, kemia, matikka, puutarhanhoito ja puutyöt.
Joo, näitä Sunny Car Finland -Ritaluomia maailma tarvitsee enemmän.