Lue keskustelun säännöt.
En jaksa huolehtia lapsesta yksin
12.03.2025 |
Olen yh, isänsä tapaa lasta meillä, lapsi ei suostu isälleen. Olen pitkäaikaistyötön ja käytännössä siis yh. Hoidan kaikki lapseen liittyvät asiat yksin. Lapsi on jo 11 v mutta koulussa alkanut ilmenemään oppimisvaikeudet eikä ole kavereita. On kotona koko ajan. Harrastuksia muutama mutta ei vaan kaveria saa. Päivöt menee niin että aamulla joudun moneen kertaan sanomaan kouluunlähdlstä ja vartioimaan että pesee hampaat jne muuten jää haaveilemaan. Teen aamiaisen valmiiksi. Päivät Olen viime aikoina tapellut Kelan kanssa, olemme muuttaneet 10 kk sisällä kaksi kertaa liian kalliin vuokran takia ja nyt tuli korotus tähän.. sen vuoksi Olen velkaantunut kuk muutot maksavat eikä ole ketään auttamassa. Haen myös töitä päivittäin. Viime aikoina olen lähinnä itkenyt päivät.
Lapsi tulee n kello 14 jonka jälkeen laitan välipalan ja alkaa tekemään läksyjä ja lukemaan kokeisiin tms. Tarvitsee joka päivä apua niissä niihin menee n 2 tuntia. Kokeisiin luku lisäksi. Sitten teen iltaruuan ja saatan lapsen harrastukseen bussilla jos on rahaa lippuun.
Sillä välillä käyn pesutuvassa ( ei ole varaa koneeseen) ja haen lapsen. Sitten iltapala ja vartiointi että menee nukkumaan
Viikonloput samaa mutta lisänä lapsen kiukuttelu kun ei ole kavereita. Pitäisi keksiä koko ajan tekemistä muuten istuu puhelimellaan. En ole ikinä viettänyt yötä erossa lapsesta.
Meillä ei ole ketään ystäviä tai sukulaisia. Olen täysin yksin aina lapsen kanssa. Nyt on niskassa taloushuolet maksan toimeentulotuesta 200 e vuokraan, lapsen oppimisen ongelmaa tutkitaan ( autismi?) ja sen mukaan olisi yläaste.
En tiedä mistä hakisin asuntoa kun lapsen tutkimukset kesken ja siksi koulu mietinnässä mutta päivittäin tilanne oksettaa ja stressaa,,olen alkanut saada paniikkikohtauksia. Tällä alueella lähellä koulua ei ole halvempia asuntoja.
En tiedä mihin meidän pitäisi muuttaa ja millä voimilla. Edellisen muuton laatikot kotona edelleen osittain. Asumme pienessä kaksiossa nyt.
Alkanut tuntua etten jaksa ja pysty enää huolehtimaan lapsesta. Hän ei halua tukihenkilöä tms sitä on ehdotettu. Ongelmana on ihan arki kun jumittuu kaikkeen tekemiseen, joka helv aamu ssa olla huolissaan ehtiikö kouluun vai ei ja illalla iltatpmissa menee 1,5 tuntia istuu vain vessassa tai katselee itseään peilistä. Olen helvetin loppu ja väsynyt.
Haluaisin töihin mutta mikää voimilla? Lapsi myös sairastelee edelleen paljon ja sen takia on nukkunut vieressäni pari viime vkoa ( avaava lääke käytössä).
En muista koska olisin katsonut telkkaria tai käynyt kävelyllä. Mihinkään harrastuksiin ei ole rahaa.
Anteeksi ja kiitos avautuminen. Tiedän että monilla on rankempaa mutta tuntuu ettei meillä ole mitään toivoa paremmasta. Rahat ei vaan helvetti riitä enkä voi edes ajatella esim vuorotyötä ei lapsi pärjää itsekseen iltoja.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele etteikö lapsi olisi ongelmallinen, kun asuu äidin kanssa, joka on toimeton pitkäaikaistyötön, selkeästi masentunut, väsynyt, näköalaton. Mistä lapsi sais esimerkin mielekkääseen elämään? Miten lapsi pääsis lyhyellä elämänkokemuksellaan ylös tuosta suosta, kun et sinäkään saa itseäs ruotuun. Lopeta uhriutuminen työttömyyden ja yh:den varjolla. Jos et koe elämää mielekkääksi, hae masennukseen apua, sitä kyllä löytyy kenelle vaan.
Olen hakenut. Olen käynyt perheterapiassa vuoden. Psykoterapiaa on suositeltu mutta en ole päässyt lääkäriin terv keskukseen joka laittaisi psykiatrille lähetteen. Olen jo 2 krt yrittänyt päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onhan tässä tullut mieleen että olenko itse jotenkin ns vajaa. En tiedä. Olen ollut työelämässä vuosia erilaisissa töissä kuitenkin. Jos olen itsekin autistinen?
Vierailija kirjoitti:
Olet äiti.
10 vuotta vähintään skarppia elämää. Et mieti muuta kuin lastasi. Ei yksityiselämää. Kaikki muu pois.
Oletko kenties itse etävanhempi?
Psykoterapia maksaa kuitenkin omavastuuosuuden niin kannattaa miettiä onko siihen varaa.
Meillä sitten isä syyllistää minua jos teen näin. Puuttuu siis edelleen kaikkeen vaikka ei halua/ pysty ottamaan lasta edes viikonlopuksi ( saa raivareta). Lähettelee viestejä joissa haukkuu minua etten saa lasta nukkumaan ajoissa ( lapsi puhuu puhelimessa isänsä kanssa).
Onko isä pimee ja lapsi myös? Perimä? Aivan outoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitten isä syyllistää minua jos teen näin. Puuttuu siis edelleen kaikkeen vaikka ei halua/ pysty ottamaan lasta edes viikonlopuksi ( saa raivareta). Lähettelee viestejä joissa haukkuu minua etten saa lasta nukkumaan ajoissa ( lapsi puhuu puhelimessa isänsä kanssa).
Onko isä pimee ja lapsi myös? Perimä? Aivan outoo.
Isänsä haluaa hallita ja määrätä minua. Mutta joskus on niinkin että lapsi valehtelee että äiti valvotti tms isälleen jotta saa huomiota isältään. Olen huomannut pari krt. Sitten isänsä laittaa 10 haukkumisviestiä minulle. En ole lapselle vihainen, ymmärtän miksi tekee niin.
Et ole itse mitenkään vajaa, kirjoitat hyvin mutta elämäntilanteesi on erittäin raskas. Lapsellasi saattaa olla jotain nepsy juttuja, mutta toki lapsi vaikuttaa myös traumatisoituneelta, jos on väkivaltaa kotona jounut näkemään ja todistamaan. Et kertonut paljonko erosta on aikaa tai minkä ikäisenä lapsi on joutunut tuollaista näkemään mutta varhaisessa esiteini iässä tuollaiset kokemukset voivat aktivoitua, mutta on todellakin hyvä jos lapsi käy jo psykologilla. Ehkä kontakti lastensuojeluun on jo olemassa ja jos on, niin ainakin ennen oli sellaisia tuettuja lomia yksinhuoltajille/lapsille, että saisitte jotain hengähdystaukoa ja tukea. Esim lapsi jollain leirille kesällä ja sinulle tuettua lomaa.
Ja jos lapsen isä on ollut väkivaltainen, saa edelleen raivareita, ei lasta tietenkään saa antaa hänen "hoitoonsa", herranjestas. Tässäkin lasten suojelu ehkä voisi auttaa. Mielestäni jotain huostaanottoa pelätään liikaa, ei huostaan ottoa tehdä kovin kevein perustein,mutta apua voi aina kuitenkin pyytää. Voi vaikka tehdä lasun itsestään kun ei enää jaksa.
Mutta kaiken kaikkiaan toivon ap:lle voimia, ja lapsi kuitenkin kasvaa koko ajan, ehkä voit pikku hiljaa ottaa enemmän omaa aikaa itsellesi ja opettaa lapsi olemaan edes hetken itsekseen, teet sillä tavalla teille molemmille palveluksen.
Ja uskalla a hakea apua, vaikka sitten seurakunnasta tai sossustakin.Tai jostain vapaaehtoisjärjestöistä Hope ja mitä näitä nyt onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, olet kyllä aikamoinen selvityjä! Ihan oikeasti, voit olla ylpeä itsestäsi että olet pärjännyt mutta nyt sinun on aika saada apua.
Ei sillä ole nyt juurikaan merkitystä oletko itse "jotenkin vajaa" (eli vaikka autistinen, joka ei tee automaattisesti ihmisestä mitenkään vajaata), koska kuka tahansa olisi ylikuormittunut tuossa tilanteessa.
Lapsi isälle, tuon ikäinen ei voi päättää ettei tapaa isäänsä. Siis jos isä kunnollinen. Sama tukihenkilönä kanssa, ei lapsi päätä vaan aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ero traumaattinen tai isä traumatisoiva? Haaveilu ja seisoskelu voi olla dissosiaatiota.
Kiitos tästä huomiosta ei ole tullut mieleen tämä olen ajatellut kaiken johtuvan mahdollisesti autismista. Isänsä on väkivaltainen, autististiset piirteet hänellä. Ei ole koskaan ymmärtänyt että lapsi on lapsi, esim ruokailut tms.säännöllisesti. on ollut väkivaltaa minua kohtaan ja lapsi nähnyt samoin alkanut saada raivareita lapselle jonka vuoksi ei halua mennä isälleen.
Täytyy miettiä tätäkin... Lapsi käy nyt psykologilla.
Lasta ei isälle! Kuunnelkaa lasta. Olen itse autistityyppisen isän lievästi asperger ja vahvasti traumatisoitunut lapsi. Kun oireet pahimmat, jumitan = olen dissosiaatiossa ja kaikki muutokset ahdistaa. Tutustu autismin lisäksi C-PTSD oireisiin lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi isälle, tuon ikäinen ei voi päättää ettei tapaa isäänsä. Siis jos isä kunnollinen. Sama tukihenkilönä kanssa, ei lapsi päätä vaan aikuinen.
Et tainnut lukea viestejä. Isä on ollut väkivaltainen ja traumatisoi myös lasta tapaamisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja onhan tässä tullut mieleen että olenko itse jotenkin ns vajaa. En tiedä. Olen ollut työelämässä vuosia erilaisissa töissä kuitenkin. Jos olen itsekin autistinen?
Voit olla. Voit myös olla vielä traumassa miehestäsi ja oireilla myös läheisriippuvatyyppisesti.
Kun et vielä pääse terapiaan, katso olisiko yhdistyspuolella mitään ja Youtuben self help.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia maksaa kuitenkin omavastuuosuuden niin kannattaa miettiä onko siihen varaa.
Sr raha kannattaa satsata hetkeen, jolloin siihen on voimavaroja. Nyt kriisiterapiaa sieltä mistä vaan saa. Onko jotain uupuneiden vanhempien yhdistystä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trauma-aivot eivät opi. Suosittelen kirjaa Traumatisoitunut keho ja mieli, Marko Punkanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitten isä syyllistää minua jos teen näin. Puuttuu siis edelleen kaikkeen vaikka ei halua/ pysty ottamaan lasta edes viikonlopuksi ( saa raivareta). Lähettelee viestejä joissa haukkuu minua etten saa lasta nukkumaan ajoissa ( lapsi puhuu puhelimessa isänsä kanssa).
Onko isä pimee ja lapsi myös? Perimä? Aivan outoo.
Isänsä haluaa hallita ja määrätä minua. Mutta joskus on niinkin että lapsi valehtelee että äiti valvotti tms isälleen jotta saa huomiota isältään. Olen huomannut pari krt. Sitten isänsä laittaa 10 haukkumisviestiä minulle. En ole lapselle vihainen, ymmärtän miksi tekee niin.
Nollakontakti mieheen. Youtubessa ohjeet. Eli vain aiheellinen laoseen liittyvä kommunikaatio. Kaikki muu blokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ero traumaattinen tai isä traumatisoiva? Haaveilu ja seisoskelu voi olla dissosiaatiota.
Tai sitten hänellä voi olla yksi niistä persoonallisuuksista joihin omiin ajatuksiin ja pään sisäiseen maailmaan uppoutuminen tuntuu kivalle. Jos lapsella olisi taiteellisia kykyjä ja hänet ohjataan vain urheiluun kun kaikki muutkin on siellä voi tulos olla entistä huonompi.
Minä haaveilen myös vaikka olen aikuinen. Aika on helposti venyvä ja jos en aseta itselle aikarajoja muuten moni asia kestää muista aivan liian pitkään. Moniajo on todella vaikeaa tehdä asioilla. Minuutti tarkkuuteen kykenevät ihmiset harvoin ymmärtävät tätä.
Mitä siis teet päivisin, kun lapsi on koulussa? Tuon ikäisellä on pitkät koulupäivät. Luulisi, että niiden aikana ehtii levätä.
Tekstistä tulee kyllä sellainen olo, että sinulla on itsellä myös haasteita toiminnanohjauksessa. Olet kuitenkin päivät yksin kotona, mutta edelleen muuttolaatikot purkamatta, vaikka muutto oli 10kk sitten? Miksi et pyykkää ja tee ruokaa päivin? Tai vaikka ihan vaan nuku, jos olet väsynyt. En ymmärtänyt, mihin aikasi kuluu lapsen koulupäivänä. Oisko teillä molemmilla samanlaisia haasteita ja siksi arki hankalaa?
Jos muutitte kohtuuhintaiseen asuntoon ja vuokra nousi, ei kai se nousu voi olla kuin korkeintaan muutaman kympin? Unohtaisin nyt muuton ja maksaisin erotuksen itse.
11-vuotias on koulussa 5 tuntia joka päivä. Tiedän, koska itselläni on saman ikäinen lapsi. Eli kyllä siihen aika paljon omaa aikaakin jää.
Ja haluan, että tiedät, että kyllä ihan tavallisiakin lapsia joutuu ohjaamaan aamutoimissa, nukkumaan menossa ja muistuttelemaan läksyjen teosta. Joka aamu sanon lapsille, että nyt ylös sängystä, nyt vaatteet päälle, nyt syöt, nyt peset hampaat, nyt katsot, että reppu on pakattu, nyt puet ulkovaatteet, otat repun mukaan, tarkistat, että on puhelin ja avaimet mukana jne. Se nyt vain on niin, ettei lapsilla tuo toiminnanohjaus ole vielä aikuisen tasolla. Meillä on siis hyvin koulussa pärjäävät lapset.
En jaksanut aiempia vastauksia lukea mutta tuli mieleen esim siskontytölläni oli virallista kautta lapsi joitain vkl heillä, lapsen vanhemman jaksamisen takia ja myös meidän yhen naapurin lapset olivat pienenä vkl jossain kodissa niin yh äiti sai vapaata.
Voi ap, oon pahoillaan sun puolesta. 😔 Kuulostaa todella rankalta. Millä paikkakunnalla asutte?