Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa huolehtia lapsesta yksin
12.03.2025 |
Olen yh, isänsä tapaa lasta meillä, lapsi ei suostu isälleen. Olen pitkäaikaistyötön ja käytännössä siis yh. Hoidan kaikki lapseen liittyvät asiat yksin. Lapsi on jo 11 v mutta koulussa alkanut ilmenemään oppimisvaikeudet eikä ole kavereita. On kotona koko ajan. Harrastuksia muutama mutta ei vaan kaveria saa. Päivöt menee niin että aamulla joudun moneen kertaan sanomaan kouluunlähdlstä ja vartioimaan että pesee hampaat jne muuten jää haaveilemaan. Teen aamiaisen valmiiksi. Päivät Olen viime aikoina tapellut Kelan kanssa, olemme muuttaneet 10 kk sisällä kaksi kertaa liian kalliin vuokran takia ja nyt tuli korotus tähän.. sen vuoksi Olen velkaantunut kuk muutot maksavat eikä ole ketään auttamassa. Haen myös töitä päivittäin. Viime aikoina olen lähinnä itkenyt päivät.
Lapsi tulee n kello 14 jonka jälkeen laitan välipalan ja alkaa tekemään läksyjä ja lukemaan kokeisiin tms. Tarvitsee joka päivä apua niissä niihin menee n 2 tuntia. Kokeisiin luku lisäksi. Sitten teen iltaruuan ja saatan lapsen harrastukseen bussilla jos on rahaa lippuun.
Sillä välillä käyn pesutuvassa ( ei ole varaa koneeseen) ja haen lapsen. Sitten iltapala ja vartiointi että menee nukkumaan
Viikonloput samaa mutta lisänä lapsen kiukuttelu kun ei ole kavereita. Pitäisi keksiä koko ajan tekemistä muuten istuu puhelimellaan. En ole ikinä viettänyt yötä erossa lapsesta.
Meillä ei ole ketään ystäviä tai sukulaisia. Olen täysin yksin aina lapsen kanssa. Nyt on niskassa taloushuolet maksan toimeentulotuesta 200 e vuokraan, lapsen oppimisen ongelmaa tutkitaan ( autismi?) ja sen mukaan olisi yläaste.
En tiedä mistä hakisin asuntoa kun lapsen tutkimukset kesken ja siksi koulu mietinnässä mutta päivittäin tilanne oksettaa ja stressaa,,olen alkanut saada paniikkikohtauksia. Tällä alueella lähellä koulua ei ole halvempia asuntoja.
En tiedä mihin meidän pitäisi muuttaa ja millä voimilla. Edellisen muuton laatikot kotona edelleen osittain. Asumme pienessä kaksiossa nyt.
Alkanut tuntua etten jaksa ja pysty enää huolehtimaan lapsesta. Hän ei halua tukihenkilöä tms sitä on ehdotettu. Ongelmana on ihan arki kun jumittuu kaikkeen tekemiseen, joka helv aamu ssa olla huolissaan ehtiikö kouluun vai ei ja illalla iltatpmissa menee 1,5 tuntia istuu vain vessassa tai katselee itseään peilistä. Olen helvetin loppu ja väsynyt.
Haluaisin töihin mutta mikää voimilla? Lapsi myös sairastelee edelleen paljon ja sen takia on nukkunut vieressäni pari viime vkoa ( avaava lääke käytössä).
En muista koska olisin katsonut telkkaria tai käynyt kävelyllä. Mihinkään harrastuksiin ei ole rahaa.
Anteeksi ja kiitos avautuminen. Tiedän että monilla on rankempaa mutta tuntuu ettei meillä ole mitään toivoa paremmasta. Rahat ei vaan helvetti riitä enkä voi edes ajatella esim vuorotyötä ei lapsi pärjää itsekseen iltoja.
Kommentit (97)
Niin toivon että joku H. Affleck auttaisi anonyymisti juuri sinunkaltaistasi.
Halaus ja kovasti tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet liikaa. Lopeta.
Ei välttämättä tee ja kaiken päälle se oma jaksaminen. Tuli ihan pahoinvointia lukiessa koska pystyn ymmärtämään häntä. Apua täytyisi saada. Toivottavasti koulu tekee osansa eikä kuormita äitiä liikaa ainakaan.
Hirveetä suorittamista ylikierroksilla. Miksi?
Siirto erityiskouluun? Diagnoosi tarvitaan, ota tuliperhe, illalla aikaisin nukkumaan, jotta saat levätä. Jos ei nukahda, pyydä lääkäriltä melatoniini resepti. Kelasta voi anoa muuttoon tukea. Ota lapselle kuvat käyttöön eli suihku, näytä kuva, piirrä vaikka. Laita ajastin, 10 minuuttia aikaa, sitten suihkuun. Lopuksi kehu ja halaa. Työt varmaan kannattaa unohtaa, kunnes tilanne selviää. Voimia, toivottelee autistin äiti
Vierailija kirjoitti:
Jos on tukihenkilö tarjolla niin ota,sanoo lapsi mitä tahansa.Muuten poltat itsesi loppuun ainakin henkisesti.Ja otat sen oman hetken ja käyt edes kävelyllä.
Juuri näin. Lapsi ei tätä päätä. Ja muutenkin tiukempi ote kasvatukseen, annat liikaa periksi.
Hyvä, että lapsen haasteita tutkitaan. Hän ei siis pärjää kotona yksin? Olet varmasti oikeutettu saamaan lapsiperheiden kotipalvelua ja se voisi vapauttaa vähän energiaa lepoon ja oman elämän järjestelyyn. Vaikka nyt tuntuu, että työ ei onnistu niin ehkä kuitenkin se olisi lopulta iso voimavara, jos löytäisit sopivaa osa-aikaista työtä? Ja eikö isä kykenisi lisäämään lainkaan osallisuuttaan niin, että ottaisi lapsen vaikka yhdeksi illaksi joka viikko ja toisi yöksi kotiin?
Lapsella voi olla nepsypulmia, mutta niistä kyllä usein tulisi muunkinlaisia haasteita. Kyseessä voi olla puhtaasti oppimisen pulmat. Pääasia on, että tutkitaan ja kun on tutkittu niin lapsi varmasti saa koulunkäyntiinsä paremman tuen ja sinun ei täydy samalla tavalla kannatella mm. kokeisiin lukemista.
Yritä olla vaipumatta epätoivoon. Ajattele, että askel kerrallaan. Teet töitä nyt kolmeen suuntaan 1) talous ja mahdollinen ei-kuormittavan työn haku 2) akuutin avun hakeminen (kotipalvelu, perhetyö, tukihenkilö lapselle jos isä kykene tuon enempää osallistumaan)? Ja 3) lapsen tutkimukset, sinne kuskailu ja kysymyksiin vastaaminen. Lastensuojelun kautta saattaisitte saada harkinnanvaraista rahallistakin apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 v koululainen, eli 5. tai 6. luokkalainen. Hänellä on jo pitkähköt koulupäivät 5-6 tuntia ja koulumatkat päälle. Lisäksi sanot, että viet harrastukseen, palaat kotiin tekemään kotitöitä ja ilmeisesti sitten haet hänet. Asutteko sellaisella alueella, että tuon ikäinen ei voi yksin kulkea harrastuksiin vai miksi kuljet hänen kanssaan? Kyllä haaveileva add-lapsi niistä yksin selviäisi. Ja saisit omaa aikaa matkojen ja harrastuksen ajaksi. Sitten nuo isän tapaamiset. Etkö voi poistua kotoa silloin, kun isä on lapsensa kanssa siellä, saadaksesi omaa aikaa? Tai jollei lapsi halua mennä isälleen, niin menköön isän kanssa jonnekin, kirjastoon, hampurilaisille, pyöräilemään/ulkoilemaan, onhan näitä vaihtoehtoja.
Ymmärrrän, että kelan kanssa taistelu on raskasta, samoin lapselle avun etsiminen ym. Sinun pitäisi tehdä itsellesi lukujärjestys, kun vaikuttaa, että sinulta katoaa aika käsistä. Kotitöitä, varsinkin sen pyykkituvan voit ja ehdit hoitaa lapsen koulupäivän aikana, vaikka taistelet Kelan kanssa. Kaksiossa ei tuntikausia kotitöitä ole, kun ei ole edes pihatöitä, ei edes joka päivälle. Ainakin puolen tunnin kävelylenkin ehdit varmasti tehdä ihan joka päivä, joko koulupäivän aikana tai jossain välissä illalla, vaikka sitten siellä harrastuspaikan ympäristössä, jos häntä sinne kuljetat.
Luot kauhuskenaarioita. Opeta mielesi rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko ero traumaattinen tai isä traumatisoiva? Haaveilu ja seisoskelu voi olla dissosiaatiota.
Kiitos tästä huomiosta ei ole tullut mieleen tämä olen ajatellut kaiken johtuvan mahdollisesti autismista. Isänsä on väkivaltainen, autististiset piirteet hänellä. Ei ole koskaan ymmärtänyt että lapsi on lapsi, esim ruokailut tms.säännöllisesti. on ollut väkivaltaa minua kohtaan ja lapsi nähnyt samoin alkanut saada raivareita lapselle jonka vuoksi ei halua mennä isälleen.
Täytyy miettiä tätäkin... Lapsi käy nyt psykologilla.
Lapsi tutkimuksiin, ja hakekaa nyt heti tuettua lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös totaaliyh-äiti kahdelle lapselle.
Toinen lapsi valvoo myöhään illalla, mutta minä menen nukkumaan aiemmin ja annan valvoa, koska en vaan pysty selviämään seuraavasta päivästä ilman omaa lepoa.
Eli tämmöisiä joustoja, on ihan pakko tehdä, jotta itse pysyy toimintakunnossa. Vaikka ei ole oppikirjan mukaan, mutta ne on tilanteen mukaan.
Meillä sitten isä syyllistää minua jos teen näin. Puuttuu siis edelleen kaikkeen vaikka ei halua/ pysty ottamaan lasta edes viikonlopuksi ( saa raivareta). Lähettelee viestejä joissa haukkuu minua etten saa lasta nukkumaan ajoissa ( lapsi puhuu puhelimessa isänsä kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat hyvältä äidiltä. Mutta onkohan teillä vähän molemminpuolinen läheisriippuvuus? Kokeilisin niitä epämukavuusalueita, sinulle sitä että ohjaat tukiperheeseen vaikka lapsi ei halua (ei lapsi määrää vaan aikuinen, lapsi ajattelee tunteella mutta sinun ei pitäisi vaan miettiä että pieni kirpaisu voi aiheuttaa paljon hyvää), lapselle sitä että joutuu tekemään asioita joita ei halua.
Psykologi on hyvä juttu. Kommunikaationne ei oikein toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/886828/Herkullinen%20makarooni…
Kokeile tosta hyvää arkiruokaa?
En ihmettele etteikö lapsi olisi ongelmallinen, kun asuu äidin kanssa, joka on toimeton pitkäaikaistyötön, selkeästi masentunut, väsynyt, näköalaton. Mistä lapsi sais esimerkin mielekkääseen elämään? Miten lapsi pääsis lyhyellä elämänkokemuksellaan ylös tuosta suosta, kun et sinäkään saa itseäs ruotuun. Lopeta uhriutuminen työttömyyden ja yh:den varjolla. Jos et koe elämää mielekkääksi, hae masennukseen apua, sitä kyllä löytyy kenelle vaan.
Olet äiti.
10 vuotta vähintään skarppia elämää. Et mieti muuta kuin lastasi. Ei yksityiselämää. Kaikki muu pois.
Oorko itse jotenkin ns vajaakykyinen?
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele etteikö lapsi olisi ongelmallinen, kun asuu äidin kanssa, joka on toimeton pitkäaikaistyötön, selkeästi masentunut, väsynyt, näköalaton. Mistä lapsi sais esimerkin mielekkääseen elämään? Miten lapsi pääsis lyhyellä elämänkokemuksellaan ylös tuosta suosta, kun et sinäkään saa itseäs ruotuun. Lopeta uhriutuminen työttömyyden ja yh:den varjolla
Jos et koe elämää mielekkääksi, hae masennukseen apua,
sitä kyllä löytyy kenelle vaan.
EI. 🤣🤣🤣😂😂😂😂😅😅😅😅😅😅😅
Alue: Aihe vapaa
Ei välttämättä tee ja kaiken päälle se oma jaksaminen. Tuli ihan pahoinvointia lukiessa koska pystyn ymmärtämään häntä. Apua täytyisi saada. Toivottavasti koulu tekee osansa eikä kuormita äitiä liikaa ainakaan.