Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen työtön, kotiin syrjäytynyt ja täysin yksin, Voiko tästä enää nousta?
10.03.2025 |
Olen 30M ja en tee muuta kuin istun koneella päivät pitkät ja käyn kävelylenkillä.. Pävittäin samat rutiinit toistuu kun kuulen muiden menevän töihin ja illalla palaavat kotiin kun minä taas vaan istuskelen ja luen nettiä. Olin tyhmä ja opiskelin aikoinaan hyödyttömän maisteritutkinnon pehmeästä alasta ja en vaan saa töitä millään, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla ja olen lähettänyt paljon hakemuksia, edes vuokrafirmojen kautta en pääsi hanttihommiin.. Olen hyvin hiljainen ja askeettinen henkilö, eikä minulla ei ole sosiaalista elämää tai verkostoja ollenkaan, puhumattakaan harrastuksista. En uskalla aloittaa harrastuksia tai mennä uusiin ryhmiin kun hiljaisuuteni, epävarmuuteni ja kömpelöyteni pidetään outona ja varmasti haukutaan pelleksi. Lisäksi kaikki kontaktointi ja suunnitteleminen on vaikeaa minulle.
En oikein tiedä mitä voisi tehdä kun tuntuu, että en itse kykene saamaan muutosta aikaiseksi.. Olen miettinyt ammattikouluun menoa, mutta en ollenkaan ole varma työllistyvistä aloista, jotka sopisivat luonteeseeni ja itsensä markkinoiminen on aina ollut minulle ongelma..
Ai niin, en ole myöskään koskaan seurustellut tai pitänyt naista kädestä. En tosin ole varma haluanko ylipäätään edes seurustella. Sosiaalisen piirin saaminen olisi nyt tärkein tavoite työllistymisen jälkeen. Mitä minun kannattasisi tehdä? Vai voinko tehdä mitään?
Kommentit (113)
Suosittelen varaamaan ajan tk-lääkärille ja kertomaan vaikeuksistasi sosiaalisten kontaktien luomisessa, nettiriippuvuudesta ja työllistymisen vaikeuksista. Voisit pyytää B-lausunnon KELA:a varten hakeutuaksesi Taito-kuntoutukseen. Se on maksutonta kuntoutusta, jossa on tavoitteena löytää uusi suunta elämälle myös ammatillisesti.
Kannattaa myös kirjoittaa tekstejä asioista, jotka kiinnostavat sinua. Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia ja ohjaa toimintaa aktiivisempaan suuntaan kuin netin selailu. Olet onnistunut gradunkin kirjoittamaan, joten lahjakkuutta sinusta löytyy kyllä. Olisiko gradu-aiheesta tai muista pohdinnoistasi muokattavissa mielipidekirjoitusta vaikka yleisönosastolle lehteen?
Kaikkea hyvää sinulle! Luulenpa, että asiasi vielä kääntyvät parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Miten olisi lastenhoitoala? Se on hoitoalaa, mutta ei siellä tarvitse kaiken mennä oikein. Pk-seudun päiväkodeissa on järjetön työvoimapula joten voisit työllistyä sinne sijaisuuksia tekemään ilman alan koulutustakin.
Pienten lasten kanssa on helppo tulla toimeen.
Ei toimisi. Stressaantuisin tuollaisesta hyvin paljon ja todennäköisesti tulisi alanvaihto eteen nopeasti.
AP
Mitä jos vaan menisit ja altistaisit itseäsi stressaaville tilanteille. Jos sä vaan välttelet niitä, niin et ikinä pysty kehittymään sellaiseksi kuin haluat. Jos et suostu poistumaan epämukavuusaluelltasi, niin jumiudut loppuelämäksesi sinne. Sinun on vaan mentävä sinne, jossa tunnet olosi epämiellyttäväksi. Siedätät itsesi yhteikuntakelpoiiseksi yksilöksi.
Olet kuitenkin opiskellut tutkinnon. Olet siis vähintäänkin normaaliälyinen, joten siitä se ei ainakaan ole kiinni.
Mä olen itse tehnyt tuon. Se kannatti.
Tee mitä tahansa, mutta älä syrjäydy! Tai siis sitähän olet jo, mutta sulla on vielä mahdollisuus ponnistaa sieltä pois.
Ei kannata odottaa että ikää vaan tulee lisää ja kaikki loputkin ovet sulkeutuu nenän edestä.
Ja ei, ei tarvitse opetella joksikin hirveän supliikiksi ja sosiaaliseksi, ei me suomalaiset edes olla sellaisia. Kunhan löydät sellaisen ammatin mihin sovit ja sitten vaan tähtäät siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Miten olisi lastenhoitoala? Se on hoitoalaa, mutta ei siellä tarvitse kaiken mennä oikein. Pk-seudun päiväkodeissa on järjetön työvoimapula joten voisit työllistyä sinne sijaisuuksia tekemään ilman alan koulutustakin.
Pienten lasten kanssa on helppo tulla toimeen.
Ei toimisi. Stressaantuisin tuollaisesta hyvin paljon ja todennäköisesti tulisi alanvaihto
Tuollainen ei vaan toimisi. Moni muu ala toimii jossa voi tulla tiukkia tilanteita. Voin hyvinkin olla toimistotyöläinen, tehdastyöntekijä tai asentajana ja näihin voi liittyä vastuullisia rooleja, mutta sosiaaliala ei.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kirjasto voisi olla sinulle sopiva paikka. Pääsisitkö sinne työkokeiluun? Sinulla on jo yliopistotutkinto, saisitko opiskeltua lisäksi kirjasto- ja informaatiopalvelualan opinnot?
Suosittelen tieteellistä kirjastoa. Esimerkiksi kuvailu (luettelointi) voisi sopia ap:lle paremmin kuin yleisten kirjastojen asiakaspalvelutyö. Kuntouttavan työpaikan voisi hankkia kirjastosta ja jatkaa sitten opiskelemalla alaa, jos se tuntuu sopivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla mitään työkokemusta? Kesätöistä tai harjoittelusta tai muualta?
Vierailija kirjoitti:
Kirjasto voisi olla sinulle sopiva paikka. Pääsisitkö sinne työkokeiluun? Sinulla on jo yliopistotutkinto, saisitko opiskeltua lisäksi kirjasto- ja informaatiopalvelualan opinnot?
Liikaa hakijoita. Sinne hakee juurikin kaikki epätyöllistävän tutkinnon omaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mitään työkokemusta? Kesätöistä tai harjoittelusta tai muualta?
Lyhyitä pestejä toimistotöitä ja logistiikkatöitä (muutto, keräilijä, rakennusapu) on tullut tehtyä, mutta ei mitään pitkäaikaista ja aukkoja on runsaasti..
AP
Aika paha yhteiskuntapoliittinen moka ovat olleet nämä epätyöllistävät muotialat. Muilla aloilla ( kädentaidot, tekniikka, sosiaalipuoli, hallinto) on edes hyvinä suhdanteina mahdollisuus saada töitä.
Ja taas vaaditaan enemmän korkeakoulutusta. Toivottavasti edes painotus on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on esim. amk-tutkintoja, jotka voi opiskella 100 % etänä, kokeile vaikka sellaista uudelle alalle. Koulutus kun on Suomessa ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Aika paha yhteiskuntapoliittinen moka ovat olleet nämä epätyöllistävät muotialat. Muilla aloilla ( kädentaidot, tekniikka, sosiaalipuoli, hallinto) on edes hyvinä suhdanteina mahdollisuus saada töitä.
Ja taas vaaditaan enemmän korkeakoulutusta. Toivottavasti edes painotus on oikea.
Myönnän että häpeän valintoja I todella paljon
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut paljon tsemppiviestejä ja ideoita kuinka jatkaa. Olet nuori kyllä sinä siitä nouset ihan varmasti.
Meillä monilla on ollut nuoruudessa alhoja joista sitten noustiin, niin sinäkin. Kirjoitit niin kauniisti, olet fiksu mies.
T. N69v ikäisesi pojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori vielä. Jos ei opintotukea ole jäljellä, niin hae lupaa opiskella työttömyystuella. Sitten ammatinvalintapsykologille etsimään uusi ala
Amikseen saisin opintotukea normaalisti, koekakouluihin ei enää. Ja ammattikoulua tässä pohdiskelen.
AP
Jos sun alalla on huono työllisyystilanne, niin kyllä voit saada. Mun ystävä on maisteri, mutta opiskelee amk:ssa parhaillaan, työkkärin tuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpä tiedän. Mene yliopistoon. Samalla kun saat muutamaksi vuodeksi tekemistä, niin saat hyvän ammatin ja todennäköisesti sen jälkeen hyväpalkkaisen työn. Kaiken lisäksi yliopistossa saat ystäviä ja sitäpaitsi siellä on naisia ihan pilvin pimein, joten on mistä valita.
Nyt mietit vaan mikä ala kiinnostaa ja hakupaperit menemään!
Tämä. Hanki toinen höpöalan maisterin tutkinto!!!!! Työn saanti taattu.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on esim. amk-tutkintoja, jotka voi opiskella 100 % etänä, kokeile vaikka sellaista uudelle alalle. Koulutus kun on Suomessa ilmaista.
Korkeakoulututkinto on iso riski tällä hetkellä, varsinkin kun nuo etä AMKt on juuri toimistotöihin valmistavia aloja ja nyt ei ole hyvä tilanne sillä sektorilla. Lisäksi tuo vaatisi erittäin paljon uhrauksia, enkä saisi opintotukea enää.
AP
Vierailija kirjoitti:
Aika paha yhteiskuntapoliittinen moka ovat olleet nämä epätyöllistävät muotialat. Muilla aloilla ( kädentaidot, tekniikka, sosiaalipuoli, hallinto) on edes hyvinä suhdanteina mahdollisuus saada töitä.
Ja taas vaaditaan enemmän korkeakoulutusta. Toivottavasti edes painotus on oikea.
Korkeakoulutus sinällään on ihan järkevä veto, kunhan ala on työllistävä. Ammattikoulu- tai peruskoulutasolla työttömyys on suurempaa, varsinkin kun tulee ikää.
Välinehuoltajista on pääsääntöisesti pulaa. Lyhyehkö koulutus, itse työskentely melkko itsenäistä tavaoiden keräämistä ja uuniin laiittamista. Normaalijärjellä onnistuu hyvin. Työvoimatoimistoon kyselemän ja ammattivalintapsykologille. Sinulla taitaa olla jo myös jokin diagnoosi, ei millään pahalla ,mutta jos olet esim autismin kirjolla, silloin saat enenmmän apua ammatinvalintaan, tai ainakin ennen vanhaan sai. Voi päästä ns tukityöllistetyksi tm. Onnea matkaasi, kaikki me toimimme silloin tällöin enemmän tai vähemmän epämukavuusalueillamme, ei elämästä kukaan ilman "stressiä" selviä.
"Mitä jos vaan menisit ja altistaisit itseäsi stressaaville tilanteille. Jos sä vaan välttelet niitä, niin et ikinä pysty kehittymään sellaiseksi kuin haluat. Jos et suostu poistumaan epämukavuusaluelltasi, niin jumiudut loppuelämäksesi sinne. Sinun on vaan mentävä sinne, jossa tunnet olosi epämiellyttäväksi. Siedätät itsesi yhteikuntakelpoiiseksi yksilöksi.
Olet kuitenkin opiskellut tutkinnon. Olet siis vähintäänkin normaaliälyinen, joten siitä se ei ainakaan ole kiinni.
Mä olen itse tehnyt tuon. Se kannatti."
Turha ap:n on lähteä sellaista alaa opiskelemaan, josta tietää jo valmiiksi, ettei kunto sitä kestäisi, kun vaihtoehtojakin on. Olen samankaltainen persoona kuin ap, työskentelin lasten kanssa vuosia ja joka päivä kotiuduin sieltä hälinästä ja vilinästä k*rpä ottassa enkä halunnut nähdä enkä kuulla yhdestäkään ihmisestä vapaa-ajalla. Lopulta alkoi tuntua, että otan nirrin pois itseltäni, jos en muuten pääse rauhallisempaan, itsenäiseen työhön. Aivan hullun hommaa alalle soveltumattomalle.
30 v. on käännekohta, usein parempaan.
Olen aina ollut luonteeltani vähän sellainen, että en voi oikein olla rauhallinen kun pitää ottaa suurta vastuuta muista ihmisistä ja tehdä nopeita päätöksiä, joihin ei ole tiettyjä ohjeita. Lisäksi olen aina huolissani, meneekö kaikki oikein, teinkö jotain tyhmää nyt jne. Suvussani on lapsia ja välillä tulee sellainen fiilis, että en oikein hallitse tilannetta jne. vaikka en ole koskaan ollut yksin hoitamassa heitä.
AP