Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen työtön, kotiin syrjäytynyt ja täysin yksin, Voiko tästä enää nousta?
10.03.2025 |
Olen 30M ja en tee muuta kuin istun koneella päivät pitkät ja käyn kävelylenkillä.. Pävittäin samat rutiinit toistuu kun kuulen muiden menevän töihin ja illalla palaavat kotiin kun minä taas vaan istuskelen ja luen nettiä. Olin tyhmä ja opiskelin aikoinaan hyödyttömän maisteritutkinnon pehmeästä alasta ja en vaan saa töitä millään, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla ja olen lähettänyt paljon hakemuksia, edes vuokrafirmojen kautta en pääsi hanttihommiin.. Olen hyvin hiljainen ja askeettinen henkilö, eikä minulla ei ole sosiaalista elämää tai verkostoja ollenkaan, puhumattakaan harrastuksista. En uskalla aloittaa harrastuksia tai mennä uusiin ryhmiin kun hiljaisuuteni, epävarmuuteni ja kömpelöyteni pidetään outona ja varmasti haukutaan pelleksi. Lisäksi kaikki kontaktointi ja suunnitteleminen on vaikeaa minulle.
En oikein tiedä mitä voisi tehdä kun tuntuu, että en itse kykene saamaan muutosta aikaiseksi.. Olen miettinyt ammattikouluun menoa, mutta en ollenkaan ole varma työllistyvistä aloista, jotka sopisivat luonteeseeni ja itsensä markkinoiminen on aina ollut minulle ongelma..
Ai niin, en ole myöskään koskaan seurustellut tai pitänyt naista kädestä. En tosin ole varma haluanko ylipäätään edes seurustella. Sosiaalisen piirin saaminen olisi nyt tärkein tavoite työllistymisen jälkeen. Mitä minun kannattasisi tehdä? Vai voinko tehdä mitään?
Kommentit (113)
Ev.lut seurakunnissa voi mennä vapaaehtoiseksi vaikka ruoan jakeluun. Siellä tutustuu luontevasti eri-ikäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa sosiaalistumisen vaikka kansalaisopiston kurssilla. Kursseja löytyy moneen lähtöön. On ryhmässä tehtävää kurssia, ja yksin. Siellä on moneen lähtöön kurssilaisia. Jokainen omista lähtökohdistaan.
Joo, mutta ongelmana tässä on se, että olen käytännössä varaton, joten rahaa kursseihin on niukasti. Lisäksi tuntuu, että tarvitsisin jonkun avustajan, joka voisi hieman valmentaa ja koordinoida tapaamisia muiden kanssa..
AP
Vierailija kirjoitti:
Ev.lut seurakunnissa voi mennä vapaaehtoiseksi vaikka ruoan jakeluun. Siellä tutustuu luontevasti eri-ikäisiin.
En kuulu kirkkoon ja jotenkin tuntuu ikävältä mennä kun tulisin vain paikalla yrittääkseen saada ystäviä ja ruoan jakelu jäisi toissijaiseksi..
AP
Hei mä tiedän mitä teet. Hae työvoimatoimiston kursseille. Siellä tälläkin hetkellä lähihoitajaa, laitoshuoltajaa,hitsaajan, turvallisuusalan työntekijää, hoiva-avustajaa ja mitä kaikkea. Aloitat koulutuksen ja voit jopa lopettaa ilman karenssia jos ala ei tunnu oikealta. Olikohan se jos on ollut alle 45 päivää koulutuksessa ja ala ei tunnu omalta saa lopettaa. Ystäväni aloitti laitoshuoltajan koulutuksen ja lopetti 2 viikon päästä ilman karenssia kun ei sopinutkaan alalle. Muista tarkistaa tämä aika virkailijalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa sosiaalistumisen vaikka kansalaisopiston kurssilla. Kursseja löytyy moneen lähtöön. On ryhmässä tehtävää kurssia, ja yksin. Siellä on moneen lähtöön kurssilaisia. Jokainen omista lähtökohdistaan.
Joo, mutta ongelmana tässä on se, että olen käytännössä varaton, joten rahaa kursseihin on niukasti. Lisäksi tuntuu, että tarvitsisin jonkun avustajan, joka voisi hieman valmentaa ja koordinoida tapaamisia muiden kanssa..
AP
Eikö sosiaalitoimi auta toimeentulotuen muodossa tai harkinnanvaraisen toimeentulotuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työvoimatoimiston kursseista saat 9e pv kulukorvausta verottomana työttömyyspäivärahan päälle.
Moten et ole työllistynyt pehmeällä maisteritutkinnolla vaikka lähes kaikki sellaisen suorittaneet työllistyivät ihan hyvin Helsingissä?
Niin no, tuskin olet mitään maisterintutkintoa suorittanut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae sairaan- tai lähihoitajaksi. Varma työllistyminen kun asunet varmaan isolla paikkakunnalla (kun omaat maisteritutkinnon), vaikka hoitsutrollit ehkä muuta väittävätkin. Siinä ammatissa ei tarvitse mainostaa itseään tai osata kovia tieteitä, riittää että on normaali ja empaattinen ihminen, kuten vaikutat olevan.
Vierailija kirjoitti:
Moten et ole työllistynyt pehmeällä maisteritutkinnolla vaikka lähes kaikki sellaisen suorittaneet työllistyivät ihan hyvin Helsingissä?
Niin no, tuskin olet mitään maisterintutkintoa suorittanut :D
Ei ole kummoinen työllistyminen pehmeillä aloilla edes Helsingissä, vaikka omaisi tohtoritutkinnon. Jos niitä menee opiskelemaan, ottaa tietoisen riskin työllistymisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaa sosiaalistumisen vaikka kansalaisopiston kurssilla. Kursseja löytyy moneen lähtöön. On ryhmässä tehtävää kurssia, ja yksin. Siellä on moneen lähtöön kurssilaisia. Jokainen omista lähtökohdistaan.
Joo, mutta ongelmana tässä on se, että olen käytännössä varaton, joten rahaa kursseihin on niukasti. Lisäksi tuntuu, että tarvitsisin jonkun avustajan, joka voisi hieman valmentaa ja koordinoida tapaamisia muiden kanssa..
AP
Pyydä sosiaalitoimesta tai mielenterveystoimistosta Kaiku-korttia. Sillä voi saada ilmaisia kurssipaikkoja ja muutakin mukavaa.
Lopeta se lorviminen ja mene työkokeiluun, hopi hopi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita pura tietokone osiin ja vie komeroon tai häkki varastoon. Minä tein tämän eilen, etten olisi kokoajan turhaan netissä. Valitettavasti tällä kännykälläkin jotenkuten toimii... No, olen kuitenkin jo aloittanut öljyvärimaalauksen harrastamisen! Vielä eilen harrastin vain netissä roikkumista.
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaan- tai lähihoitajaksi. Varma työllistyminen kun asunet varmaan isolla paikkakunnalla (kun omaat maisteritutkinnon), vaikka hoitsutrollit ehkä muuta väittävätkin. Siinä ammatissa ei tarvitse mainostaa itseään tai osata kovia tieteitä, riittää että on normaali ja empaattinen ihminen, kuten vaikutat olevan.
Ei. En psyykkeeni takia sopisi tuohon ja normaali en ole kun sosiaaliset taidot on mitä on.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se lorviminen ja mene työkokeiluun, hopi hopi.
Ei kannata mennä höpökokeiluihin ollenkaan, vaan joko hakea koulutukseen tai töihin suoraan. Kokeilujen tarkoitus on vain rahoittaa kokeilujen järjestäjää.
Mee sinne koulunpenkille. sieltä voi löytyä kaikki mitä tarvitset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaan- tai lähihoitajaksi. Varma työllistyminen kun asunet varmaan isolla paikkakunnalla (kun omaat maisteritutkinnon), vaikka hoitsutrollit ehkä muuta väittävätkin. Siinä ammatissa ei tarvitse mainostaa itseään tai osata kovia tieteitä, riittää että on normaali ja empaattinen ihminen, kuten vaikutat olevan.
Ei. En psyykkeeni takia sopisi tuohon ja normaali en ole kun sosiaaliset taidot on mitä on.
AP
Voit yrittää keksiä toisen työllistävän alan, mutta tosiasia on se, että sinne on mentävä, missä on töitä. Tuskin haluat jäädä työttömäksikään lopun elämää, se vasta on toivotonta ja rappeuttavaa elämää.
Työ on harrastus, tai kilpailuille aloille ei ole enää asiaa, se vene meni jo.
Ensimmäisen tekstisi luettua koin empatiaa kohtaasi. Nyt kun lukee vastauksiasi niin ainut ajatus on, että miksi olet aloittanut tämän keskustelun kun mikään ei kelpaa. Ei kelpaa vapaaehtoistyö, jossa kohtaat muita elämässä sivuraiteille päätyneitä, ei kelpaa koulutus, jossa voisi työllistyä, ei kelpaa harrastukset, ei kelpaa niin mikään. Mitä sä haluat? Mikä on sun tekstisi pohjimmainen tarkoitus?
Olet nuori vielä. Jos ei opintotukea ole jäljellä, niin hae lupaa opiskella työttömyystuella. Sitten ammatinvalintapsykologille etsimään uusi ala
Alueesi työllistymispalvelujen kautta ammatinvalintapsykologin vastaanotolle. Tai katso alueesi ammattikouluista, tarjoavatko neuvontaa alanvalintaan.
Lääkäristä apua sos. tilanteiden pelkoon.
Voisitko aloittaa sosiaalistumisen vaikka kansalaisopiston kurssilla. Kursseja löytyy moneen lähtöön. On ryhmässä tehtävää kurssia, ja yksin. Siellä on moneen lähtöön kurssilaisia. Jokainen omista lähtökohdistaan.