Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen työtön, kotiin syrjäytynyt ja täysin yksin, Voiko tästä enää nousta?
10.03.2025 |
Olen 30M ja en tee muuta kuin istun koneella päivät pitkät ja käyn kävelylenkillä.. Pävittäin samat rutiinit toistuu kun kuulen muiden menevän töihin ja illalla palaavat kotiin kun minä taas vaan istuskelen ja luen nettiä. Olin tyhmä ja opiskelin aikoinaan hyödyttömän maisteritutkinnon pehmeästä alasta ja en vaan saa töitä millään, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla ja olen lähettänyt paljon hakemuksia, edes vuokrafirmojen kautta en pääsi hanttihommiin.. Olen hyvin hiljainen ja askeettinen henkilö, eikä minulla ei ole sosiaalista elämää tai verkostoja ollenkaan, puhumattakaan harrastuksista. En uskalla aloittaa harrastuksia tai mennä uusiin ryhmiin kun hiljaisuuteni, epävarmuuteni ja kömpelöyteni pidetään outona ja varmasti haukutaan pelleksi. Lisäksi kaikki kontaktointi ja suunnitteleminen on vaikeaa minulle.
En oikein tiedä mitä voisi tehdä kun tuntuu, että en itse kykene saamaan muutosta aikaiseksi.. Olen miettinyt ammattikouluun menoa, mutta en ollenkaan ole varma työllistyvistä aloista, jotka sopisivat luonteeseeni ja itsensä markkinoiminen on aina ollut minulle ongelma..
Ai niin, en ole myöskään koskaan seurustellut tai pitänyt naista kädestä. En tosin ole varma haluanko ylipäätään edes seurustella. Sosiaalisen piirin saaminen olisi nyt tärkein tavoite työllistymisen jälkeen. Mitä minun kannattasisi tehdä? Vai voinko tehdä mitään?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Otsikosta jo arvasin, että ap on mies. Miksköhän naiset eivät samalla tavalla yleensä syrjäydy?
Olen naisena ollut samanlaisessa (mahdollisesti huonommassakin) tilanteessa, paitsi etten edes pehmotutkintoa saanut vietyä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaltaisiasi on paljon.
Ensinnäkin on hyvä tiedostaa että tämä hullu yhteiskunta ei kaipaa meitä. Olen tavannut paljon hyviä ihmisiä joilla ei aikanaan löytynyt paikkaa tästä yhteiskunnasta, ja nykyisillä työttömyysluvuilla se on vielä vaikeampaa.
Turha siis kokea itseään kelvottomaksi. Seuraa kiinnostuksiasi ja intohimojasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, lähtisin opiskelemaan. Onko mahdollisuutta käydä ammatinvalintapsykologilla?
Olenkin pohtinut ammattikoulua, mutta ala ei ole vielä varma.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ev.lut seurakunnissa voi mennä vapaaehtoiseksi vaikka ruoan jakeluun. Siellä tutustuu luontevasti eri-ikäisiin.
Kädettömiä ja käytöstapoja osaamattomia pervoja ei oteta. Joku roti.
LÄÄKÄRIIN. Sulla on vikaa päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, lähtisin opiskelemaan. Onko mahdollisuutta käydä ammatinvalintapsykologilla?
Olenkin pohtinut ammattikoulua, mutta ala ei ole vielä varma.
AP
Mitä aloja olet pohtinut? :)
Ei voi mitään enää tehdä. Sinulla on 60 vuotta syrjäytynyttä elämää edessä. Voit tietty muuttaa Kainuuseen, siellä on tiemmä kohtalotovereita odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaltaisiasi tyyppejä on pilvin pimein. Kun teihin eivät mitkään pehmeät keinot tunnu toimivan niin olen miettinyt, että toimisivatkohan kovemmat keinot. Esim. kiinalais tyyliset uudelleenkasvatus leirit, tai tässä tapauksessa sosiaalistamisleirit, jotka opettavat ja pakottavat myös oma-aloittellisuuteen. Eli pienissä ryhmissä laitetaan teidät tekemään tehtäviä, joissa on pakko kommunikoida ja tehdä yhteistyötä ja saada jotain aikaan. Rooleja vaihdellen. Jos ei onnistu, niin siitä tulee sanktioita, joista kärsii konkreettisesti koko sakki.
Siinä sivussa opiskeltaisiin myös joku ammatti, jolle on toivoa työllistyä Tällaista muutama vuosi alkuun ja sitten yhteiskuntaan takaisin kokeiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, lähtisin opiskelemaan. Onko mahdollisuutta käydä ammatinvalintapsykologilla?
Olenkin pohtinut ammattikoulua, mutta ala ei ole vielä varma.
AP
Mitä aloja olet pohtinut? :)
Jotain asentajan hommia olen miettinyt esim. ict-asentaja, sähkäri, automaatio jne. Katselin myös laborantin koulutusta.
Tuntuu vaan vaikealta kun Suomen tilanne on mikä on ja on jatkuva epävarmuus työllistymisestä..
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt työkyvyttömyyseläketta? Ensin vuosi sairaspäivärahaa ja sitten kelan kansaneläkkeelle ja/tai takuueläkelle. Kela hylkää noin 55% uusista eläkehakemuksista (2024) mutta hyvällä lääkärin lausunnolla on ihan kohtalaiset mahdollisuudet päästä. Ei kannata kauhistella noita iltalehtien kauhisteluita miten jotkut ei ole päässyt sillä ja tällä sairaudella eläkkeelle, mahdollisuudet on ihan kohtalaiset pelkällä masennusdiagnoosilla, minkä kriteerit selvästi täytät.
Vierailija kirjoitti:
Hei mä tiedän mitä teet. Hae työvoimatoimiston kursseille. Siellä tälläkin hetkellä lähihoitajaa, laitoshuoltajaa,hitsaajan, turvallisuusalan työntekijää, hoiva-avustajaa ja mitä kaikkea. Aloitat koulutuksen ja voit jopa lopettaa ilman karenssia jos ala ei tunnu oikealta. Olikohan se jos on ollut alle 45 päivää koulutuksessa ja ala ei tunnu omalta saa lopettaa. Ystäväni aloitti laitoshuoltajan koulutuksen ja lopetti 2 viikon päästä ilman karenssia kun ei sopinutkaan alalle. Muista tarkistaa tämä aika virkailijalta.
Tää on tosi hyvä idea. Etenkin hitsaajista on niin iso pula, että heille maksetaan hyvin.
Ei kannata oikeesti luovuttaa! Oot kuitenkin vielä aika nuori. Iän myötä kaikki vaikeutuu. Nyt se häntä pystyyn ja menox!
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntouttava työtoiminta olisi sinulle hyväksi, kun valitset hyvän paikan.
Meillä on yksi kaltaisesi kolmekymppinen mies, joka oli kymmenen vuotta vain kotona, ja hän on edennyt hurjasti kun alkoi käymään kuntouttavassa.
Monilla ihmisillä on paljon pahempiakin ongelmia kuin sinulla, mutta kuntouttava työtoiminta on hyvä paikka aloittaa epäsyrjäytyminen, eli pääsee mukaan työyhteisöön ja saa sosiaalisia kontakteja, ja "oppii olemaan" taas ihmisten kanssa ylipäätään. Saa mielekästä, jopa merkityksellistä tekemistä, ja vaihtelua ja rytmiä elämään, alkaa viikonloputkin tuntua kivalta kun on viikolla ollut vähän töissä.
Kuntouttava työtoiminta on nöyryyttävä aikuisten päiväkoti jossa epäsuoriutuminen on kaikkien odotus ja normi. Sinne jos erehtyy niin siellä oppii vaan entistä enemmän ajattelemaan, että ei kykyne eikä pysty paljon mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Miten olisi lastenhoitoala? Se on hoitoalaa, mutta ei siellä tarvitse kaiken mennä oikein. Pk-seudun päiväkodeissa on järjetön työvoimapula joten voisit työllistyä sinne sijaisuuksia tekemään ilman alan koulutustakin.
Pienten lasten kanssa on helppo tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta kliseeltä, mutta kumminkin totta. Ylös sohvalta ja koita etsiä sosiaalisia kontakteja. Elä jämähdä näyttöjen ja niiden "älylaitteiden" ääreen, käytä vain silloin niitä kun ihan oikeasti tarvitset.
Sosiaalisia kontakteja tulee automaattisesti ja väkisin jos ap pääsisi koulutukseen tai erityisesti töihin. Niihin kannattaa tähdätä ensisijaisesti, ei etsiä lähiön baarista päiväkaljoittelijoita seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Miten olisi lastenhoitoala? Se on hoitoalaa, mutta ei siellä tarvitse kaiken mennä oikein. Pk-seudun päiväkodeissa on järjetön työvoimapula joten voisit työllistyä sinne sijaisuuksia tekemään ilman alan koulutustakin.
Pienten lasten kanssa on helppo tulla toimeen.
Ei toimisi. Stressaantuisin tuollaisesta hyvin paljon ja todennäköisesti tulisi alanvaihto eteen nopeasti.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, lähtisin opiskelemaan. Onko mahdollisuutta käydä ammatinvalintapsykologilla?
Olenkin pohtinut ammattikoulua, mutta ala ei ole vielä varma.
AP
Mitä aloja olet pohtinut? :)
Jotain asentajan hommia olen miettinyt esim. ict-asentaja, sähkäri, automaatio jne. Katselin myös laborantin koulutusta.
Tuntuu vaan vaikealta kun Suomen tilanne on mikä on ja on jatkuva epävarmuus työllistymisestä..
AP
Totta, ajat ovat vaikeat, mutta mua vähän lohduttaa se, että olemme lukuisat ihmiset samassa veneessä - ja nyt voisikin olla otollinen aika keskittyä opiskeluihin, kun työllistyminen on haastavaa. Jos ei muuta, saat ainakin hetkeksi tekemistä ja pääsisit oppimaan uutta. Voisi piristää mieltäkin, ja on on täytettä CV:hen.
Kukaan ei tiedä tulevaisuudesta, ei edes seuraavasta hetkestä. Jotain on loppujen lopuksi vain yritettävä, jos muutosta kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Miten olisi lastenhoitoala? Se on hoitoalaa, mutta ei siellä tarvitse kaiken mennä oikein. Pk-seudun päiväkodeissa on järjetön työvoimapula joten voisit työllistyä sinne sijaisuuksia tekemään ilman alan koulutustakin.
Pienten lasten kanssa on helppo tulla toimeen.
Ei toimisi. Stressaantuisin tuollaisesta hyvin paljon ja todennäköisesti tulisi alanvaihto eteen nopeasti.
AP
Mistä tiedät että stressaantuisit? Onko sinulla kokemusta aikuisiältä lasten kanssa olemisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta kliseeltä, mutta kumminkin totta. Ylös sohvalta ja koita etsiä sosiaalisia kontakteja. Elä jämähdä näyttöjen ja niiden "älylaitteiden" ääreen, käytä vain silloin niitä kun ihan oikeasti tarvitset.
Sosiaalisia kontakteja tulee automaattisesti ja väkisin jos ap pääsisi koulutukseen tai erityisesti töihin. Niihin kannattaa tähdätä ensisijaisesti, ei etsiä lähiön baarista päiväkaljoittelijoita seuraksi.
Jep, tämä on nyt prioriteetti 1 eli kouluun pääseminen. Tuntuu vaan niin absurdilta kun lähettää ja lähettää työhakemuksia ja haastatteluihin pääsee vain harvoin..
AP
Kirjasto voisi olla sinulle sopiva paikka. Pääsisitkö sinne työkokeiluun? Sinulla on jo yliopistotutkinto, saisitko opiskeltua lisäksi kirjasto- ja informaatiopalvelualan opinnot?
Nyt kannattaa ennen kaikkea nöyrtyä. Ei pidä odottaa että kukaan tässä ajassa maksaa rahapalkkaa! Työ on itseisarvo ja työtä on meidän tehtävä. Jos et pääse ilmaistöihinkään kysy voitko päästä pientä korvausta vastaan johonkin vaikka kassalle tai hyllyttämään. Iso-britanniassa on jo arkipäivää että työntekijät MAKSAVAT siitä että saavat työkokemusta!