Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen työtön, kotiin syrjäytynyt ja täysin yksin, Voiko tästä enää nousta?
10.03.2025 |
Olen 30M ja en tee muuta kuin istun koneella päivät pitkät ja käyn kävelylenkillä.. Pävittäin samat rutiinit toistuu kun kuulen muiden menevän töihin ja illalla palaavat kotiin kun minä taas vaan istuskelen ja luen nettiä. Olin tyhmä ja opiskelin aikoinaan hyödyttömän maisteritutkinnon pehmeästä alasta ja en vaan saa töitä millään, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla ja olen lähettänyt paljon hakemuksia, edes vuokrafirmojen kautta en pääsi hanttihommiin.. Olen hyvin hiljainen ja askeettinen henkilö, eikä minulla ei ole sosiaalista elämää tai verkostoja ollenkaan, puhumattakaan harrastuksista. En uskalla aloittaa harrastuksia tai mennä uusiin ryhmiin kun hiljaisuuteni, epävarmuuteni ja kömpelöyteni pidetään outona ja varmasti haukutaan pelleksi. Lisäksi kaikki kontaktointi ja suunnitteleminen on vaikeaa minulle.
En oikein tiedä mitä voisi tehdä kun tuntuu, että en itse kykene saamaan muutosta aikaiseksi.. Olen miettinyt ammattikouluun menoa, mutta en ollenkaan ole varma työllistyvistä aloista, jotka sopisivat luonteeseeni ja itsensä markkinoiminen on aina ollut minulle ongelma..
Ai niin, en ole myöskään koskaan seurustellut tai pitänyt naista kädestä. En tosin ole varma haluanko ylipäätään edes seurustella. Sosiaalisen piirin saaminen olisi nyt tärkein tavoite työllistymisen jälkeen. Mitä minun kannattasisi tehdä? Vai voinko tehdä mitään?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen tekstisi luettua koin empatiaa kohtaasi. Nyt kun lukee vastauksiasi niin ainut ajatus on, että miksi olet aloittanut tämän keskustelun kun mikään ei kelpaa. Ei kelpaa vapaaehtoistyö, jossa kohtaat muita elämässä sivuraiteille päätyneitä, ei kelpaa koulutus, jossa voisi työllistyä, ei kelpaa harrastukset, ei kelpaa niin mikään. Mitä sä haluat? Mikä on sun tekstisi pohjimmainen tarkoitus?
Koska rajoitteita on aikalailla ja pitäisi aloittaa elämänmuutosta järkevästi. Ja kyllä olen pohtinut ammattitutkintoa, joka työllistäisi mutta pitäisi myös kestää sitä työtä psyykkisesti. Hoitoala ei sopisi kun menisin helposti lukkoon ja sekoilisin.
AP
Mitä nämä sun rajoitteet on? Olet eristänyt itse itsesi johonkin huoneeseen ja kuvittelet, että kaikilla mu
Jep, nimenomaan siksi emme tule pois kuplistamme kun vastassa ovat kaltaisesi hullut, jotka haukkuvat itsekkäiksi ja kaatavat omat ongelmansa muiden niskaan. Pidä sinä vaan se työpaikka, minä pidän hyvinvointini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen on pehmeän alan maisterintutkinto? Naistutkimusta, sivuaineena filosofiaa ja uskonnontutkimusta? Voit kertoa, ei se haittaa mitenkään, mutta valottaisi hieman tilannettasi.
Sinun olisi hyvä päästä ihmisten pariin. Mitä kauemmin eristäydyt vapaaehtoisesti, sitä vetäytyneemmäksi tulet. Valitettavasti valitsit huonon hetken aktivoitumiseen, nyt on vaikeaa hyvilläkin yksilöillä. Aika kauan odotit, 10 vuotta vai?
Yhteiskuntatieteellinen ilman mitään oikeus- tai talousjuttuja. Ja joo, lähes kaikki asiat kaduttaa elämässä. Lukion jälkeen jäin hyvin yksinäiseksi, vain muutama tuttu löytyy, mutta heidät näen vain harvoin..
AP
Konalan jauhelihamies maisteri- ja nuorennustvistillä? Silläkin oli 2023 voimakas ihmispelko ja mikään ei käy, mutta unohti sen ongelman 2024 ja on 2025 jo aivan lapamato, joka ei jaksa enää edes trollata.
Vierailija kirjoitti:
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Hoitoala on yksi suuri virhe eli siinä mielessä sopisit siihen joukkoon mainiosti. Mutta yleisesti ottaen alana paska ja eettisesti ongelmallinen. Pysy vaan siinä mitä olet valinnut, eli se oma tutkintosi. Katsele vähän muitakin mahdollisuuksia, kuin palkkatyötä. Voit esimerkiksi hakea apurahaa, jos haluat kirjoittaa kirjan aiheesta, tai järjestää jonkun muun hankkeen, jne. Vaihtoehtoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja sieltä on vaikea "nousta", koska "korjattavaa" on niin paljon, että se vaikuttaa kuin pitäisi kyetä vuoren yli kipuamaan, mikä voi lannistaa jo heti alkuunsa. Ja kun asiat ovat jo kertaalleen (tai moneenkin kertaan) menneet pieleen, ei jaksa uskoa, että uudestaan yrittämällä saavuttaisi sen enempää. Toivoa ei ole.
Mutta ap, tosiasia on se, että jos muutosta haluat, jotain täytyy tehdä. Kaikesta siitä, mitä haluat/mistä haaveilet, mistä tuntuu juuri nyt nykytilanteessasi helpoimmalta lähteä liikkeelle? Tärkeintä olisi, että liikahdat johonkin suuntaan. Äläkä ehkä ajattele sitä nykytilanteesta "nousemisena". Ei sun tarvitse esittää yhtään sen jaksavampaa tai etevämpää kuin olet. Riitää, jos saat ryömittyä etapista toiseen. Jossain vaiheessa voi sitten alkaa tuntua, että jaksatkin nousta jaloillesi. Ehkä vielä jonain päivänä jopa juoksetkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen tekstisi luettua koin empatiaa kohtaasi. Nyt kun lukee vastauksiasi niin ainut ajatus on, että miksi olet aloittanut tämän keskustelun kun mikään ei kelpaa. Ei kelpaa vapaaehtoistyö, jossa kohtaat muita elämässä sivuraiteille päätyneitä, ei kelpaa koulutus, jossa voisi työllistyä, ei kelpaa harrastukset, ei kelpaa niin mikään. Mitä sä haluat? Mikä on sun tekstisi pohjimmainen tarkoitus?
Koska rajoitteita on aikalailla ja pitäisi aloittaa elämänmuutosta järkevästi. Ja kyllä olen pohtinut ammattitutkintoa, joka työllistäisi mutta pitäisi myös kestää sitä työtä psyykkisesti. Hoitoala ei sopisi kun menisin helposti lukkoon ja sekoilisin.
AP
Mitä nämä sun rajoitteet on? Olet eristänyt itse itsesi
Päin vastoin. Isossa osassa työpaikoista käkkii luusereita, jotka epäilevät ja vihaavat korkeakoulutettuja ja hyvin suoriutuvia. Se ettei sinua palkata paskalaariin ei tarkoita mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntouttava työtoiminta olisi sinulle hyväksi, kun valitset hyvän paikan.
Meillä on yksi kaltaisesi kolmekymppinen mies, joka oli kymmenen vuotta vain kotona, ja hän on edennyt hurjasti kun alkoi käymään kuntouttavassa.
Monilla ihmisillä on paljon pahempiakin ongelmia kuin sinulla, mutta kuntouttava työtoiminta on hyvä paikka aloittaa epäsyrjäytyminen, eli pääsee mukaan työyhteisöön ja saa sosiaalisia kontakteja, ja "oppii olemaan" taas ihmisten kanssa ylipäätään. Saa mielekästä, jopa merkityksellistä tekemistä, ja vaihtelua ja rytmiä elämään, alkaa viikonloputkin tuntua kivalta kun on viikolla ollut vähän töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on pehmeän alan maisterintutkinto? Naistutkimusta, sivuaineena filosofiaa ja uskonnontutkimusta? Voit kertoa, ei se haittaa mitenkään, mutta valottaisi hieman tilannettasi.
Sinun olisi hyvä päästä ihmisten pariin. Mitä kauemmin eristäydyt vapaaehtoisesti, sitä vetäytyneemmäksi tulet. Valitettavasti valitsit huonon hetken aktivoitumiseen, nyt on vaikeaa hyvilläkin yksilöillä. Aika kauan odotit, 10 vuotta vai?
Yhteiskuntatieteellinen ilman mitään oikeus- tai talousjuttuja. Ja joo, lähes kaikki asiat kaduttaa elämässä. Lukion jälkeen jäin hyvin yksinäiseksi, vain muutama tuttu löytyy, mutta heidät näen vain harvoin..
AP
Ok, kiitos tiedosta. Ja totta kai tästä on täysin mahdollista nousta, sitä ei saa epäillä, mutta se taitaisi vaatia sellaisia neuvoja, joita en osaa antaa, pahoittelen. Muuta kuin tuo jollain keinolla ihmisten pariin hakeutuminen, se vaan vaikueutu, mitä kauemmin annat itsesi eristäytyä. Kaikenlaiset aktivointipalvelut hakevat ihmisiä nykyään ainakin 30 v. asti liikkeelle, mutta niitä ei kai ole enää sitä vanhemmille kovin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on pehmeän alan maisterintutkinto? Naistutkimusta, sivuaineena filosofiaa ja uskonnontutkimusta? Voit kertoa, ei se haittaa mitenkään, mutta valottaisi hieman tilannettasi.
Sinun olisi hyvä päästä ihmisten pariin. Mitä kauemmin eristäydyt vapaaehtoisesti, sitä vetäytyneemmäksi tulet. Valitettavasti valitsit huonon hetken aktivoitumiseen, nyt on vaikeaa hyvilläkin yksilöillä. Aika kauan odotit, 10 vuotta vai?
Yhteiskuntatieteellinen ilman mitään oikeus- tai talousjuttuja. Ja joo, lähes kaikki asiat kaduttaa elämässä. Lukion jälkeen jäin hyvin yksinäiseksi, vain muutama tuttu löytyy, mutta heidät näen vain harvoin..
AP
Ei ongelmasi ole tekemisesi ja tekemättä jättämisesi, vaan tuo mielialasi. Laita se kuntoon ja suhtaudu positiivisesti mahdollisuuksiisi.
Minä olen käynit haastiksissa ja töissäkin paskapaikoissa, eikä se ole sen arvoista. Luota siihen, että koulutuksesi kautta avautuu sinulle hyvä ja sopiva paikka, oli se sitten palkkatyö tai jotakin muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Hoitoala on yksi suuri virhe eli siinä mielessä sopisit siihen joukkoon mainiosti. Mutta yleisesti ottaen alana paska ja eettisesti ongelmallinen. Pysy vaan siinä mitä olet valinnut, eli se oma tutkintosi. Katsele vähän muitakin mahdollisuuksia, kuin palkkatyötä. Voit esimerkiksi hakea apurahaa, jos haluat kirjoittaa kirjan aiheesta, tai järjestää jonkun muun hankkeen, jne. Vaihtoehtoja on.
Hoitoalalle pääsisi töihin, vaikka on ihan kiva aukko CV:ssä. Siellä ei ole olla nirsoja työntekijöiden suhteen, eikä mikään riistoala kuitenkaan.
Ap:lle tekisi tosi hyvää päästä ihmisten ilmoille asap, ja hoitoalalla ja siihen opiskellessa näin kävisi. Ei kannata ajatella negatiivisesti, miksi ei käy tämä ja tuo ala. Kaikkeen tottuu ja oppii pitämään.
Pahin virhe, mitä ap voi tehdä, on jäädä nykytilaan ja ikuiseen työttömyyteen. Tosi raastavaa tulee olemaan loppuelämä tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sinä, lähtisin opiskelemaan. Onko mahdollisuutta käydä ammatinvalintapsykologilla?
Suomessa ei kyetä minkäänlaiseen innovatiiviseen toimintaan, mitä tuiee palveluiden kehittämiseen tai työpaikkojen luontiin, joten täällä tuskin pääset etenemään mihinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulosta kliseeltä, mutta kumminkin totta. Ylös sohvalta ja koita etsiä sosiaalisia kontakteja. Elä jämähdä näyttöjen ja niiden "älylaitteiden" ääreen, käytä vain silloin niitä kun ihan oikeasti tarvitset.
Ajat ovat huonot tällä hetkellä palkkatyössä olevillakin. Ei se välttämättä lohduta, mutta ajattele miten paljon pahempi tilanteesi voisi olla vaikka velkavankeudessa, kun optimistisena menit ottamaan ison lainan parempina aikoina. Siihen päälle vielä muutama lapsi ja joka päivä taistelua että selviää edes perusarjesta.
Uskon että sinulla on mahdollisuudet parempaan kun vain annat itsellesi aikaa ja pikku hiljaa kasvatat itseluottamusta. Kannattaa aloittaa pienistä askelista, esim. opetella jokin uusi taito itsenäisesti tai tehdä vapaaehtoistyötä vaikka eläinsuojelun parissa. Kunhan teet edes jotain kehittävää, niin se on jo hyvä alku ja vaikutat mielenkiintoisemmalta myös potentiaalisten kavereiden silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kyetä minkäänlaiseen innovatiiviseen toimintaan, mitä tuiee palveluiden kehittämiseen tai työpaikkojen luontiin, joten täällä tuskin pääset etenemään mihinkään
Jos kaikki odottavat että "tuo luo sen työpaikan" ja "tuo tekee sen ja sen" niin eihän kukaan tee mitään. Yksilön kannattaa itse rakentaa oma elämänsä niihin puitteisiin, missä on. Tiedän esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, jotka viljelevät kaiken ruokansa itse ja käyttävät työttömyyskorvauksen elämiseen, harjoittavat kansalaisvaikuttamista ja vapaaehtoistyötä, tekevät ammattiaan sivutoimisesti tuon ohella, jne.
Duunarmentaliteetti on orjamentaliteetti. Jos tulee työväenluokasta, voi olla vaike ymmärtää, että elämä on tosiasiassa hyvin villiä, eikä tarvitse odottaa jotain pomoa ilmestyväksi, jotta voi ottaa askeleita eteenpäin ja tehdä mielekkäitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta kliseeltä, mutta kumminkin totta. Ylös sohvalta ja koita etsiä sosiaalisia kontakteja. Elä jämähdä näyttöjen ja niiden "älylaitteiden" ääreen, käytä vain silloin niitä kun ihan oikeasti tarvitset.
Olen kovasti yrittänyt päästä myös pahesita eroon, mutta tämä nettiaddiktion on, kuten varmaan ymmärrät, äärimmäisen hankalaa.. Olen sentään päässyt herkuista eroon jo aikoja sitten ja liikun.
On todella vaikeaa keksiä mikä olisi hissukalle sopiva paikka tavata ihmisiä..
AP
Otsikosta jo arvasin, että ap on mies. Miksköhän naiset eivät samalla tavalla yleensä syrjäydy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei kyetä minkäänlaiseen innovatiiviseen toimintaan, mitä tuiee palveluiden kehittämiseen tai työpaikkojen luontiin, joten täällä tuskin pääset etenemään mihinkään
Jos kaikki odottavat että "tuo luo sen työpaikan" ja "tuo tekee sen ja sen" niin eihän kukaan tee mitään. Yksilön kannattaa itse rakentaa oma elämänsä niihin puitteisiin, missä on. Tiedän esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, jotka viljelevät kaiken ruokansa itse ja käyttävät työttömyyskorvauksen elämiseen, harjoittavat kansalaisvaikuttamista ja vapaaehtoistyötä, tekevät ammattiaan sivutoimisesti tuon ohella, jne.
Duunarmentaliteetti on orjamentaliteetti. Jos tulee työväenluokasta, voi olla vaike ymmärtää, että elämä on tosiasiassa hyvin villiä, eikä tarvitse odottaa jotain pomoa ilmestyväksi, jotta voi ottaa askeleita eteenpäin ja tehdä mielekkäitä asioita.
Suomessa on Euroopan korkeimpia työttömyysprosentteja koska mitään innovatiivista ei osata luoda. En lukenut tekstiäsi alkuunkaan
Järjestöt saavat täyden palkkatuen sinun palkkaamiseksi eli hae johonki opiskelualaasi liittyvään järjestöön hommiin.