Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen työtön, kotiin syrjäytynyt ja täysin yksin, Voiko tästä enää nousta?
10.03.2025 |
Olen 30M ja en tee muuta kuin istun koneella päivät pitkät ja käyn kävelylenkillä.. Pävittäin samat rutiinit toistuu kun kuulen muiden menevän töihin ja illalla palaavat kotiin kun minä taas vaan istuskelen ja luen nettiä. Olin tyhmä ja opiskelin aikoinaan hyödyttömän maisteritutkinnon pehmeästä alasta ja en vaan saa töitä millään, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla ja olen lähettänyt paljon hakemuksia, edes vuokrafirmojen kautta en pääsi hanttihommiin.. Olen hyvin hiljainen ja askeettinen henkilö, eikä minulla ei ole sosiaalista elämää tai verkostoja ollenkaan, puhumattakaan harrastuksista. En uskalla aloittaa harrastuksia tai mennä uusiin ryhmiin kun hiljaisuuteni, epävarmuuteni ja kömpelöyteni pidetään outona ja varmasti haukutaan pelleksi. Lisäksi kaikki kontaktointi ja suunnitteleminen on vaikeaa minulle.
En oikein tiedä mitä voisi tehdä kun tuntuu, että en itse kykene saamaan muutosta aikaiseksi.. Olen miettinyt ammattikouluun menoa, mutta en ollenkaan ole varma työllistyvistä aloista, jotka sopisivat luonteeseeni ja itsensä markkinoiminen on aina ollut minulle ongelma..
Ai niin, en ole myöskään koskaan seurustellut tai pitänyt naista kädestä. En tosin ole varma haluanko ylipäätään edes seurustella. Sosiaalisen piirin saaminen olisi nyt tärkein tavoite työllistymisen jälkeen. Mitä minun kannattasisi tehdä? Vai voinko tehdä mitään?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori vielä. Jos ei opintotukea ole jäljellä, niin hae lupaa opiskella työttömyystuella. Sitten ammatinvalintapsykologille etsimään uusi ala
Amikseen saisin opintotukea normaalisti, koekakouluihin ei enää. Ja ammattikoulua tässä pohdiskelen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moten et ole työllistynyt pehmeällä maisteritutkinnolla vaikka lähes kaikki sellaisen suorittaneet työllistyivät ihan hyvin Helsingissä?
Niin no, tuskin olet mitään maisterintutkintoa suorittanut :D
Höpö höpö.
"Korkea koulutustaso ei enää suojaa työttömyydeltä suurissa kaupungeissa."
https://www.iltalehti.fi/talous/a/71d5c1c3-5e61-445c-a3a2-9cb5145675c3
Työttömiä korkeakoulutettuja on jo enemmän kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvulla.
https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20140190
Suomessa on ennätysmäärä työttömiä korkeakoulutettuja
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomessa-on-ennatysmaara-tyottomia-…
Ap:n vastauksista paistaa läpi yhteiskunnan alhaisimman pohjaliejun mätä katku. Mikään ei kelpaa, kaikki pitäisi jonkun muun tehdä puolesta.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Toivottavasti ap olet provo. Jos ei niin suositan itsesi lopettamista.
Minäpä tiedän. Mene yliopistoon. Samalla kun saat muutamaksi vuodeksi tekemistä, niin saat hyvän ammatin ja todennäköisesti sen jälkeen hyväpalkkaisen työn. Kaiken lisäksi yliopistossa saat ystäviä ja sitäpaitsi siellä on naisia ihan pilvin pimein, joten on mistä valita.
Nyt mietit vaan mikä ala kiinnostaa ja hakupaperit menemään!
Nousta minne? Elämäähän se tuokin on. Tee mitä haluat ja nauti siitä, mitä sinulla on. Paljon vapautta, aikaa, tilaa voida hyvin. Työelämässä olet heittopussi, silmätikku ja pomon pahan olon purkamisen kohde. Hölmö ajatus, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Saatat olla parhaassa mahdollisessa paikassa koko maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpä tiedän. Mene yliopistoon. Samalla kun saat muutamaksi vuodeksi tekemistä, niin saat hyvän ammatin ja todennäköisesti sen jälkeen hyväpalkkaisen työn. Kaiken lisäksi yliopistossa saat ystäviä ja sitäpaitsi siellä on naisia ihan pilvin pimein, joten on mistä valita.
Nyt mietit vaan mikä ala kiinnostaa ja hakupaperit menemään!
Häh? Minullahan on jo maisteritutkinto. Olen pohtinut amikseen menoa, sillä silloin saisin opintotukea.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen tekstisi luettua koin empatiaa kohtaasi. Nyt kun lukee vastauksiasi niin ainut ajatus on, että miksi olet aloittanut tämän keskustelun kun mikään ei kelpaa. Ei kelpaa vapaaehtoistyö, jossa kohtaat muita elämässä sivuraiteille päätyneitä, ei kelpaa koulutus, jossa voisi työllistyä, ei kelpaa harrastukset, ei kelpaa niin mikään. Mitä sä haluat? Mikä on sun tekstisi pohjimmainen tarkoitus?
Koska rajoitteita on aikalailla ja pitäisi aloittaa elämänmuutosta järkevästi. Ja kyllä olen pohtinut ammattitutkintoa, joka työllistäisi mutta pitäisi myös kestää sitä työtä psyykkisesti. Hoitoala ei sopisi kun menisin helposti lukkoon ja sekoilisin.
AP
Herkälle ei kyllä ole suomessa mitään työyhteisöjä, vaikka itse työ olisikin ihan mukavaa ja siedettävää. Joka paikassa on joku hirveä tantta tai kusipää erkki.
Sinuna keskittyisin nyt vaan nostamaan omaa mielialaasi niissä puitteissa, missä elät ja kartoittamaan mahdollisuuksiasi, mitä tehdä ja miten tuottaa lisäarvoa itesllesi ja mahdollisesti muille ympärilläsi, mutta se ei ole tärkeintä. Sitten kun sinulla on parempi fiilis ja nautit elämästäsi, näet enemmän mahdollisuuksia ja olet vetovoimaisempi itsekin.
Hyvä elämä ei ole välttmäättä sitä, että kulkee kapeaa polkua palkkaorjana ja synnyttää 2,5 lasta ydinperheeseen. Tuo on vaan resepti. Hyvä elämä voi olla ihan hyvin vaikka asketismia ja erilaisten filosofioiden tutkimista, sen oman alan asioiden pohdiskelua ja niiden pohdintojen jakamista, jne. Se ettei sinulle makseta osaamisestasi ei tarkoita sitä, etteikö sinulla olisi osaamista ja sillä arvoa - se tarkoittaa sitä, ett yhetisöllä ei ole varaa maksaa. Voit silti toteuttaa ammattiasi ja identiteettiäsi, ja tuoda sitä kautta hyvinvointia ympärillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy maksullisissa naisissa niin piristyt varmasti ja masis katoaa.
Esimerkiksi eräs juutalainen lääkäri perusti vankilaolosuhteissa "vastaanoton" muille vangeille ja paransi heitä kuuntelemalla heitä sekä juottamalla heille vettä. Ja se oikeasti toimi. Kun tuomio loppui, hän oli aloittanut kirjan kirjoittamisen tästä ihmeellisestä touhusta ja pyysi, että saisi kirjoittaa sen loppuun vankilassa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten voi tuoda omaa arvoaan yhteiskuntaan ja yhteisöihin siitä huolimatta, maksaako kukaan siitä palkkaa vai ei. Se on ammatillista integriteettiä ja vastuullisuutta. Jos sinä olet koulutettu korkeammalle kuin lähipiirisi, kukaan ei ehkä osaa johtaa sinua tai tiedä, mistä maksaa sinulle. Mutta sinä tiedät arvosi ja osaamisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen tekstisi luettua koin empatiaa kohtaasi. Nyt kun lukee vastauksiasi niin ainut ajatus on, että miksi olet aloittanut tämän keskustelun kun mikään ei kelpaa. Ei kelpaa vapaaehtoistyö, jossa kohtaat muita elämässä sivuraiteille päätyneitä, ei kelpaa koulutus, jossa voisi työllistyä, ei kelpaa harrastukset, ei kelpaa niin mikään. Mitä sä haluat? Mikä on sun tekstisi pohjimmainen tarkoitus?
Koska rajoitteita on aikalailla ja pitäisi aloittaa elämänmuutosta järkevästi. Ja kyllä olen pohtinut ammattitutkintoa, joka työllistäisi mutta pitäisi myös kestää sitä työtä psyykkisesti. Hoitoala ei sopisi kun menisin helposti lukkoon ja sekoilisin.
AP
Mitä nämä sun rajoitteet on? Olet eristänyt itse itsesi johonkin huoneeseen ja kuvittelet, että kaikilla muilla on helppoa? Jos sen kerran tulisit sieltä omalta mukavuusalueeltasi pois niin huomaat, että myös muilla on ongelmia ja silti joudutaan käymään töissä ja elämään elämää. Jos olet tosiaan noin itsekeskeinen, että luulet muita kiinnostavan sun sosiaaliset outoudet niin kannattaa se sun kuplasi puhkaista. Ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta sun outoutesi, jokaiselle on se yhtä outo vastapari töissä, harrastuksissa ja kaikkialla muuallakin.
Tuolla asenteella ei voi. Sinun pitää joko hyväksyä se, että joudut tekemään jonkin verran epämieluisia asioita, tai se, että kaikki pysyy ennallaan. Ainoa jota voit muuttaa on sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele LVI-asentajaksi. Tai maalämpökaivojen poraajaksi tai aurinkopaneeliasentajaksi tai asiantuntijaksi. Tai vanhustenhoitajaksi.
Tai perusta firma ja ryhdy tekemään vaikka julkisivujen puhdistusta.
En ole siinä mielessä herkkä, että välittäisin vanhoista tantoista tai erkeistä, heidät en noteeraa enkä peräänny. Ongelma on vaan jos on hyvin nopeatempoinen, vastuullinen tehtävä, jossa täytyy mennä oikein ja jossa ei ole hirveästi varaa virhesiiin, niin siksi en sopisi hoitoalalle. Ja kyllä, tuo lukeminen on yksi tärkeä juttu minulle, enkä jahtaa materiaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys paikalliseen klubitaloon.
Sieltä saat ilmaiseksi ohjausta. On myös ilmaista tai erittäin halpaa yhteistä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen tekstisi luettua koin empatiaa kohtaasi. Nyt kun lukee vastauksiasi niin ainut ajatus on, että miksi olet aloittanut tämän keskustelun kun mikään ei kelpaa. Ei kelpaa vapaaehtoistyö, jossa kohtaat muita elämässä sivuraiteille päätyneitä, ei kelpaa koulutus, jossa voisi työllistyä, ei kelpaa harrastukset, ei kelpaa niin mikään. Mitä sä haluat? Mikä on sun tekstisi pohjimmainen tarkoitus?
Koska rajoitteita on aikalailla ja pitäisi aloittaa elämänmuutosta järkevästi. Ja kyllä olen pohtinut ammattitutkintoa, joka työllistäisi mutta pitäisi myös kestää sitä työtä psyykkisesti. Hoitoala ei sopisi kun menisin helposti lukkoon ja sekoilisin.
AP
Mitä nämä sun rajoitteet on? Olet eristänyt itse itsesi johonkin huoneeseen ja kuvittelet, että kaikilla mu
Noh, olen lähettänyt valtavasti työhakemuksia, enkä pääse yksinkertaisiin työtehtäviin. Ihan hyvä todiste luuseriudestani. Suurin osa ihmisistä eivät kuitenkaan istu kotona ja pelkää kaikkea.
AP
Kuntouttava?
Sillä on huono maine mielestäni sitä dissataan ihan turhaan.
Olin itse tosi huonona ennen sitä. Oikeasti kaikkea pelkäävä ja itsemurhaa hautova ihmisraunio. No en mä mihinkään työelämään sieltä ole kuntoutunut mutta oon saanut rohkeutta ja uskallan jopa puolustaa itseeni ja puhua itseni kanssa.
Olen vaan havaitsevani tossa sunkin tekstissä kovasti epävarmuutta ja arkuutta.
On tosin ihan tuurista kiinni mimmoiseen paikkaan joutuu, omaani oon tyytyväinen ja on siellä niitä parejakin muodostunut ja ollut ihana nähdä kun elämän murjomat ihmiset uskaltautuu vähän ulos kuorestaan ja saa ryhtiä.
Tsemppiä sulle!
Millainen on pehmeän alan maisterintutkinto? Naistutkimusta, sivuaineena filosofiaa ja uskonnontutkimusta? Voit kertoa, ei se haittaa mitenkään, mutta valottaisi hieman tilannettasi.
Sinun olisi hyvä päästä ihmisten pariin. Mitä kauemmin eristäydyt vapaaehtoisesti, sitä vetäytyneemmäksi tulet. Valitettavasti valitsit huonon hetken aktivoitumiseen, nyt on vaikeaa hyvilläkin yksilöillä. Aika kauan odotit, 10 vuotta vai?
Olisiko kuntouttava työtoiminta mitään? Moni käy siellä opettelemassa sosiaalisuutta. Ei millään tavalla outoa tai paheksuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n vastauksista paistaa läpi yhteiskunnan alhaisimman pohjaliejun mätä katku. Mikään ei kelpaa, kaikki pitäisi jonkun muun tehdä puolesta.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Toivottavasti ap olet provo. Jos ei niin suositan itsesi lopettamista.
Ei tarvitse olla ilkeä.
Tuossa on paljon hyvää kun hän esim miettii millä alalla pärjää, minkälainen persoona on ja pitää rutiineista kiinni, käy lenkillä jne. Nuorikin on, mutta ehtinyt opiskella ja yrittää.
Tarviis tsemppausta ja tukea mutta tällä kansalla on tapana polkea jo maassa olevaa vielä enemmän.
En sinänsä ihmettele kun itsetunto on täysin viety ja arka kaiken suhteen kun tämä on se vallitseva asenne työttömiä kohtaan.
Koska rajoitteita on aikalailla ja pitäisi aloittaa elämänmuutosta järkevästi. Ja kyllä olen pohtinut ammattitutkintoa, joka työllistäisi mutta pitäisi myös kestää sitä työtä psyykkisesti. Hoitoala ei sopisi kun menisin helposti lukkoon ja sekoilisin.
AP