1,5 vuoden seurustelun jälkeen mies kertoi ettei ole tuntenut MITÄÄN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miehenä ollut parissa pidemmässä suhteessa, joissa en kummassakaan ollut koskaan varsinaisesti rakastunut kumppaniini (olen ollut myös kahdessa pitkässä suhteessa, joissa todellakin olin romanttisesti rakastunut). Ei kai siinä sen kummempaa ole, joissain elämäntilanteissa sellainen turvallinen, perusvarma ja kädenlämpöinen kumppani on just sopiva; voi jakaa kulut, vastuut jne., eikä riitojakaan juuri synny kun toiseen suhtautuu enemmänkin kaverina. Eihän ne mitään loppuelämän suhteita ole, mutta tarvitseeko ollakaan? Kyllä sellainen oikeasti sopiva nainen tulee sitten vastaan, kun siihen on itse valmis. 

Eli sinullako ei ollut koko aikana yhtään mitään tunteita? Ei edes toverillisia tai muita lämpimiä tunteita? Ja ilmoitit tämän naisille milloin?

Älä nyt hulluja ehdottele. Jos totuuden laukoo, tyssää palvelut. Totuus laukaistaan kun uusi pimu on löytynyt ja lähtöplääni suunniteltu. 

Älkää nyt naislumihiutaleet esittäkö näin yllättyneitä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höps. Ei pidä paikkaansa. Tiedän useita pitkään yhdessä olleita pariskuntia, joilla edelleen juttu lentää ja toisesta ollaan kiinnostuneita. Se että itse olet narsistinen tai muuten tunnevammainen, etkä kykene olemaan muista kiinnostunut alun innostuksen jälkeen, ei tarkoita että muilla olisi näin. Tiedän leskimiehiä, joille se vaimo oli se muusa ja kuningatar ja tärkein asia maailmassa.

Vaiko ehkä sittenkin enemmän kaveri, ystävä ja seuralainen, jota ilman elämä vain tuntuu yksinäiseltä? Saat ystäviesi elämän kuulostamaan lähinnä henkilöpalvonnalta.

Toisin kuin kuvittelet, en ole tunnevammainen. Olen vain kiinnostuneempi ihmismielestä ja psykologiasta, joten keskustelu junassa sattumanvaraisen vierustoverin kanssa on minulle arvokkaampi kuin puolisoni kanssa, jonka ajatusmaailman tunnen jo kuin omat taskuni.

 

Miksi sitten olet puolisosi kanssa, jos hänet tunnet jo läpikotaisin, etkä hänestä tai hänen seurastaan enää pidä? Noh, eipä tarvitse vastata, tämä keskustelu kertoo sen kyllä, hyväksikäyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Olit vain reikä. Otan osaa.

Ehkä muutakin. Rahapussi.

Vierailija kirjoitti:

Miehetkö sitten kuvittelevat, että naisetkin vain esittävät kiinnostunutta ja ihastunutta, ja että kaikki alun koreografiat ovat pelkkää kylmää teatteria molemmilta osapuolilta?

Eivät. Mutta ymmärtävät, että uutuudenviehätys kestää vain hetken. Mikä ei minusta tarkoita, että suhteen täytyy päättyä siihen. Ihminen tarvitsee elämänkumppanin, ei elinikäistä palvonnan kohdetta.

Minä taas en edes harkitse suhdetta ihmiseen, jolla ei ole edellytyksiä olla ihaninta ikinä ja palvontani kohde vielä vuosikymmenten kuluttuakin.  

Kysynkin ap'ltä, haluaako mies erota kun noin sanoo? Miksi on ollut naisensa kanssa 1,5v tuntematta mitään koko aikana? Onhan tuo hirveän pahasti sanottu.

Toinen kysymys, että rakastaako ap miestä, vai muuten vaan roikkuu suhteessa ikään kuin paremman puutteessa?

Onko hän psykopaatti?

Taitaa olla vauvapalstan ulisijamies, joka kuvittelee itsestään liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia. Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelimeensa tai mihin hyvänsä muuhun.

Sepä se. Kukaan ei ole loputtoman kiinnostunut kuulemaan toisen arkipäiväisistä asioista. Siksi ei ole olemassa vain hyviä ja vain kelvottomia miehiä. Pikemminkin on niitä, jotka jaksavat näytellä vähän pidempään ja niitä, jotka eivät jaksa näytellä juuri nimeksikään.

Kukaan nainen ei ole miehelle prinsessa, jumalatar ja muusa kuin pienen hetken. Miten naisille on niin mahdotonta tätä ymmärtää? Miehet hyvin harvoin olettavat, että heidän naisensa ovat heistä hautaan asti hullaantuneita.

Miehetkö sitten kuvittelevat, että naisetkin vain esi

Et itse vain ymmärrä palvonnan sekä rakkauden eroa. Elämänkumppanius tietysti voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, voihan koirakin olla elämänkumppani. Mutta on todella törkeää käyttää toista ihmistä omiin tarpeisiinsa, vähintään rehellinen pitäisi toiselle olla, ja etsiä kaltaisensa joka hyväksyy rakkaudettomuuden. Mutta kunniallinen käytös taitaa olla kaltaisillesi liikaa vaadittua...

Vierailija kirjoitti:

Suomessa esiintyy paljon aleksitymiaa, eli (yleensä) mies ei tunnista tunteitaan. Täällä yksi sellaisen vaimo, tulihan se järkytyksenä mutta sen kanssa elää kun on muuten mukava ja ahkera mies. 

No huh huh. Ei kannata ottaa autistia... Ihan on mukavakin. Voi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Asiaa voi katsoa laajemminkin. Suuressa osassa maailmaa nimittäin suku järjestää sen Ritvan. Tai Riston. Tunteet sitten syttyvät jos ovat syttyäkseen, mutta yhdessä kuitenkin ollaan.

No olipa hieno veivaus sinulla!

Väitätkö tosiaan, että ap:n miesystävä onkin Prem Singh New Delhistä? Tilattu ehkä postimyynnistä?

Eikö ne lähtenytkään sinne asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemattomien kanssa keskustelu arvokkaampaa kuin oman puolison... Apua millainen olet, säälin niin kovasti puolisoasi, oikein tunnen myötätunnonpiston rinnassa hänen vuokseen. Näin itsekin psykologiasta kiinnostuneena suosittelen sinulle vahvasti terapiaa.

:) Tiesin näitten pahoittelujen olevan tulossa. Ne vain menevät hukkaan, koska olemme onnellisia puolisoni kanssa. Hän tuntee minun ajatteluni ja minä hänen.

Sinua kehottaisin edes pienen hetken miettimään sitä, mikä kenestäkään ihmisestä ihmisestä voisi tehdä niin arvokkaan, että hän olisi ansainnut jonkun jakamattoman ja täyden huomion ja rakkauden? Mikä sinussa itsessäsi on niin erityistä? Minussa ei nimittäin ole mitään sellaista. Siksi en ole illuusion vallassa, että jonkun pitäisi ajatella minun olevan millään tavalla spesiaali. En myöskään ole riippuvainen kenenkään rakkaudesta. Lapsi tietenkin on, mutta aikuisen ei tarvitse. Olen jo saanut tarvitsemani rakkauden silloin kun sitä oikeasti tarvitsin. Nyt haluan keskittyä rakastamaan ja ymmärtämään luomakuntaa ja elämää sen kaikissa muodoissa. Puolisoni luonnollisesti on yksi osa luomakuntaa.

Miehet on niin tunnevammaisia että saattavat jopa päättää suhteen jos nainen ilmaiseen rakkautta tai sitoutumishaluja. 

Lopulta mies haluaa naisesta vaan talouden jakajaa ja reikää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehetkö sitten kuvittelevat, että naisetkin vain esittävät kiinnostunutta ja ihastunutta, ja että kaikki alun koreografiat ovat pelkkää kylmää teatteria molemmilta osapuolilta?

Eivät. Mutta ymmärtävät, että uutuudenviehätys kestää vain hetken. Mikä ei minusta tarkoita, että suhteen täytyy päättyä siihen. Ihminen tarvitsee elämänkumppanin, ei elinikäistä palvonnan kohdetta.

Minä taas en edes harkitse suhdetta ihmiseen, jolla ei ole edellytyksiä olla ihaninta ikinä ja palvontani kohde vielä vuosikymmenten kuluttuakin. 

No voi! Sinua ehkä lapsettaa vielä. Kukaan ei nimittäin tiedä tunteitaan vuosien, saatikka vuosikymmenten kuluttua. 

Meillä on huomenna 20v hääpäivä ja suhde on hyvä edelleen. Se vain on muuttanut muotoaan ajan saatossa. Siitä ihanuudesta ikinä, tai palvonnasta en puhuisi. Mutta meillä on hyvä näin ja haluamne vanheta yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijien katkerista asenteista voi päätellä miksi ovat katkeroituneet.

Toki kaikki vikahan on tietenkin miehissä.

No tuskinpa nämä naiset ovat pakottaneet näitä miehiä suhteeseen ja käskeneet valehdella. Sen myönnän kyllä, että naiset ovat liian hyväuskoisia ja heille täytyisi opettaa paremmin, miten tunnistaa aidosti rakastava mies sekä millaisia enimmistö miehistä oikeasti on.

Luentoja, jopa tunteja kestäviä monologeja, aiheesta tai kirjoittaa kirja

Mies jatkaa tyytyväisenä kun sai pillut ja ei jäänyt mihinkään lapsiloukkuunkaan. Ihailen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se varmasti jotain tuntee, jos on yhtään keskiverto kaveri.

Tuollaisia sanotaan, kun halutaan jollain tapaa kostaa jotain. Paras keino satuttaa toista, ettei yhteinen aika merkinnyt mitään ja jatkaa elämäänsä. Sellainen satuttaa.

Tunnekylmien persoonallisuushäiriöisten tapa toimia. Kun tuon ymmärtää niin osaa nousta sen yläpuolelle. Ikävintä on toki tajuta että oli mieleltään sairas ja valheellinen ihmisen muotoinen.

.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten olet puolisosi kanssa, jos hänet tunnet jo läpikotaisin, etkä hänestä tai hänen seurastaan enää pidä? Noh, eipä tarvitse vastata, tämä keskustelu kertoo sen kyllä, hyväksikäyttäminen.

Tuon selvemmin tuskin voisit enää sanoja toisen suuhun laittaa. Se, että tunnen puolisoni läpikotaisin, ei tarkoita etten pitäisi hänestä tai hänen seurastaan. Miten viitsitkin.

Sanoin sen sijaan, että keskustelu ventovieraan kanssa on mielenkiintoisempi kuin oman puolison. Mitä mielenkiintoista on siinä, että kysyt jotakin mihin voisit yhtä hyvin toisen puolesta vastata, noin karrikoiden? 

Vai mahdatko tunnekuohuissasi vain pelätä, että et oikeasti olekaan oman kumppanisi mielestä aidosti maailmankaikkeuden kiinnostavin... ;)

 

Näinhän se on. Olen löytänyt hyväksi tavaksi sen, että tutustuessa katsoo, miten mies reagoi keskusteluun ja varsinkin jos kertoo omia ajatuksiaan tai näkemyksiään.

Kyseleekö jatkokysymyksiä tai vastaako siihen mitä sanoo, kuunteleeko oikeasti,

vai selittääkö vain omia asioitaan, kommentoi asioita vähättelevästi tai negatiivisesti, tai on jopa täysin hiljaa ynähdyksiä lukuunottamatta.

Jos mies vain esittelee itseään, niin yrittää vain saada sinut tykkäämään hänestä.

Ei hän silloin yritä luoda toimivaa parisuhdetta tai kiintymystä sinua kohtaan.

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia.

Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelime

 

Näinhän se on. Olen löytänyt hyväksi tavaksi sen, että tutustuessa katsoo, miten mies reagoi keskusteluun ja varsinkin jos kertoo omia ajatuksiaan tai näkemyksiään.

Kyseleekö jatkokysymyksiä tai vastaako siihen mitä sanoo, kuunteleeko oikeasti,

vai selittääkö vain omia asioitaan, kommentoi asioita vähättelevästi tai negatiivisesti, tai on jopa täysin hiljaa ynähdyksiä lukuunottamatta.

Jos mies vain esittelee itseään, niin yrittää vain saada sinut tykkäämään hänestä.

Ei hän silloin yritä luoda toimivaa parisuhdetta tai kiintymystä sinua kohtaan.

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia.

Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelimeen....

Pimpin takia mies seurusteleekin. Turha väittää jotain muuta.