1,5 vuoden seurustelun jälkeen mies kertoi ettei ole tuntenut MITÄÄN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, rehellisyysen puuska voi tulla koska tahansa.

Juu niin voi. Uskomatonta kuitenkin että joku voi elää 1,5 tai 2 vuotta epärehellisesti ja vedättää toista joka on aidosti mukana. Kukaan normaali ihminen ei kyllä sellaiseen pysty eikä sellaista tee. Jotain viiraa ja pahasti.

Te naiset ette vaan tajuu koska saatte koska tahansa sormia napsauttamalla seksiä rajattomasti. Me joudutaan tekee tollasta vakipillun takia. Tää maa tarvii halvat bordellit.

 

Sun ajattelutapa on sairas. Tsekkaas tämä jos uskallat: pari nuorta miestä kertoo, miten uskoontultuaan tajusivat, että itselleen ja vain omalle nautinnolle eläminen ei ole oikein eikä edes tee onnelliseksi.

https://w

Mitäs sitten tehdään, jos jonkun muun onnellisuuden vuoksi eläminen ei sekään tee onnelliseksi?

Moni on sitä mieltä, että elämässä pitää olla 'La Causa' eli joku päämäärä tai jonkun ylläpitäminen päämääränä, mutta itse olen kyllä lähinnä enemmänkin kaivannut vaihtelua elämään ja päämääriin.

Kuka sanoo, että pitää elää jonkun muun onnellisuuden vuoksi?

Hanki vain vaihtelua, mutta älä huijaa tai tarpeettomasti loukkaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miehenä ollut parissa pidemmässä suhteessa, joissa en kummassakaan ollut koskaan varsinaisesti rakastunut kumppaniini (olen ollut myös kahdessa pitkässä suhteessa, joissa todellakin olin romanttisesti rakastunut). Ei kai siinä sen kummempaa ole, joissain elämäntilanteissa sellainen turvallinen, perusvarma ja kädenlämpöinen kumppani on just sopiva; voi jakaa kulut, vastuut jne., eikä riitojakaan juuri synny kun toiseen suhtautuu enemmänkin kaverina. Eihän ne mitään loppuelämän suhteita ole, mutta tarvitseeko ollakaan? Kyllä sellainen oikeasti sopiva nainen tulee sitten vastaan, kun siihen on itse valmis. 

Näin moni mies tuntuu ajattelevan. Vika onkin siinä, että sille toiselle osapuolelle ei kerrota ja sitten kylmästi petetään ja jätetään jopa kokonainen perhe, kun se ns oikea tulee vastaan. Ihan vinkkinä, että myös yksin voi olla, jos ei ole vielä valmis. Placeholderien pitäminen ei ole aidosti hyvän ja kunnollisen miehen merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin suhde alkoi mennä vikaan, kun miestä ei kiinnostanutkaan alkaa tutustua enemp

Näinhän se on. Olen löytänyt hyväksi tavaksi sen, että tutustuessa katsoo, miten mies reagoi keskusteluun ja varsinkin jos kertoo omia ajatuksiaan tai näkemyksiään. Kyseleekö jatkokysymyksiä tai vastaako siihen mitä sanoo, kuunteleeko oikeasti, vai selittääkö vain omia asioitaan, kommentoi asioita vähättelevästi tai negatiivisesti, tai on jopa täysin hiljaa ynähdyksiä lukuunottamatta. Jos mies vain esittelee itseään, niin yrittää vain saada sinut tykkäämään hänestä. Ei hän silloin yritä luoda toimivaa parisuhdetta tai kiintymystä sinua kohtaan.

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia. Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelime

Ja sillä hetkellä kun se äkillisesti loppuu, pitää osata lähteä samantien.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miehenä ollut parissa pidemmässä suhteessa, joissa en kummassakaan ollut koskaan varsinaisesti rakastunut kumppaniini (olen ollut myös kahdessa pitkässä suhteessa, joissa todellakin olin romanttisesti rakastunut). Ei kai siinä sen kummempaa ole, joissain elämäntilanteissa sellainen turvallinen, perusvarma ja kädenlämpöinen kumppani on just sopiva; voi jakaa kulut, vastuut jne., eikä riitojakaan juuri synny kun toiseen suhtautuu enemmänkin kaverina. Eihän ne mitään loppuelämän suhteita ole, mutta tarvitseeko ollakaan? Kyllä sellainen oikeasti sopiva nainen tulee sitten vastaan, kun siihen on itse valmis. 

Tämähän on ihan sopiva järjestely jos olet kertonut asian ja nainenkin ajattelee samoin. Muussa tapauksessa olet sairas hyväksikäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miehenä ollut parissa pidemmässä suhteessa, joissa en kummassakaan ollut koskaan varsinaisesti rakastunut kumppaniini (olen ollut myös kahdessa pitkässä suhteessa, joissa todellakin olin romanttisesti rakastunut). Ei kai siinä sen kummempaa ole, joissain elämäntilanteissa sellainen turvallinen, perusvarma ja kädenlämpöinen kumppani on just sopiva; voi jakaa kulut, vastuut jne., eikä riitojakaan juuri synny kun toiseen suhtautuu enemmänkin kaverina. Eihän ne mitään loppuelämän suhteita ole, mutta tarvitseeko ollakaan? Kyllä sellainen oikeasti sopiva nainen tulee sitten vastaan, kun siihen on itse valmis. 

Tästä juliste niin nuorille kuin vanhemmille naisille muistuttamaan miehen mielenmaisemasta. Kuka vaan käy kädenlämpöiseen lempeen kunhan palvelut pelaavat. Samalla sitä Oikeaa palvelijaa odotellessa.

Freesiä rehellisyyttä. En siis dissaa, vaan musta tää on ok, kunhan tää kädenlämpöinen kodinhengetärkin tietää missä mennään ja osaa odottaa fuduja. 

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Olen löytänyt hyväksi tavaksi sen, että tutustuessa katsoo, miten mies reagoi keskusteluun ja varsinkin jos kertoo omia ajatuksiaan tai näkemyksiään. Kyseleekö jatkokysymyksiä tai vastaako siihen mitä sanoo, kuunteleeko oikeasti, vai selittääkö vain omia asioitaan, kommentoi asioita vähättelevästi tai negatiivisesti, tai on jopa täysin hiljaa ynähdyksiä lukuunottamatta. Jos mies vain esittelee itseään, niin yrittää vain saada sinut tykkäämään hänestä. Ei hän silloin yritä luoda toimivaa parisuhdetta tai kiintymystä sinua kohtaan.

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia. Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelimeensa tai mihin hyvänsä muuhun.

Sepä se. Kukaan ei ole loputtoman kiinnostunut kuulemaan toisen arkipäiväisistä asioista. Siksi ei ole olemassa vain hyviä ja vain kelvottomia miehiä. Pikemminkin on niitä, jotka jaksavat näytellä vähän pidempään ja niitä, jotka eivät jaksa näytellä juuri nimeksikään.

Kukaan nainen ei ole miehelle prinsessa, jumalatar ja muusa kuin pienen hetken. Miten naisille on niin mahdotonta tätä ymmärtää? Miehet hyvin harvoin olettavat, että heidän naisensa ovat heistä hautaan asti hullaantuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Olen löytänyt hyväksi tavaksi sen, että tutustuessa katsoo, miten mies reagoi keskusteluun ja varsinkin jos kertoo omia ajatuksiaan tai näkemyksiään. Kyseleekö jatkokysymyksiä tai vastaako siihen mitä sanoo, kuunteleeko oikeasti, vai selittääkö vain omia asioitaan, kommentoi asioita vähättelevästi tai negatiivisesti, tai on jopa täysin hiljaa ynähdyksiä lukuunottamatta. Jos mies vain esittelee itseään, niin yrittää vain saada sinut tykkäämään hänestä. Ei hän silloin yritä luoda toimivaa parisuhdetta tai kiintymystä sinua kohtaan.

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia. Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelimeensa tai mihin hyvänsä muuhun.

Sepä se. Kukaan ei ole loputtoman kiinnostunut kuulemaan

Höps. Ei pidä paikkaansa. Tiedän useita pitkään yhdessä olleita pariskuntia, joilla edelleen juttu lentää ja toisesta ollaan kiinnostuneita. Se että itse olet narsistinen tai muuten tunnevammainen, etkä kykene olemaan muista kiinnostunut alun innostuksen jälkeen, ei tarkoita että muilla olisi näin. Tiedän leskimiehiä, joille se vaimo oli se muusa ja kuningatar ja tärkein asia maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Olen löytänyt hyväksi tavaksi sen, että tutustuessa katsoo, miten mies reagoi keskusteluun ja varsinkin jos kertoo omia ajatuksiaan tai näkemyksiään. Kyseleekö jatkokysymyksiä tai vastaako siihen mitä sanoo, kuunteleeko oikeasti, vai selittääkö vain omia asioitaan, kommentoi asioita vähättelevästi tai negatiivisesti, tai on jopa täysin hiljaa ynähdyksiä lukuunottamatta. Jos mies vain esittelee itseään, niin yrittää vain saada sinut tykkäämään hänestä. Ei hän silloin yritä luoda toimivaa parisuhdetta tai kiintymystä sinua kohtaan.

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia. Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelimeensa tai mihin hyvänsä muuhun.

Sepä se. Kukaan ei ole loputtoman kiinnostunut kuulemaan

Miehille heterosuhteet ovat helpompia, he ovat saamapuolella, joten heterosuhde soljuu kivasti siinä muun elämän taustalla lisäarvoa tuoden. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miehenä ollut parissa pidemmässä suhteessa, joissa en kummassakaan ollut koskaan varsinaisesti rakastunut kumppaniini (olen ollut myös kahdessa pitkässä suhteessa, joissa todellakin olin romanttisesti rakastunut). Ei kai siinä sen kummempaa ole, joissain elämäntilanteissa sellainen turvallinen, perusvarma ja kädenlämpöinen kumppani on just sopiva; voi jakaa kulut, vastuut jne., eikä riitojakaan juuri synny kun toiseen suhtautuu enemmänkin kaverina. Eihän ne mitään loppuelämän suhteita ole, mutta tarvitseeko ollakaan? Kyllä sellainen oikeasti sopiva nainen tulee sitten vastaan, kun siihen on itse valmis. 

Eli sinullako ei ollut koko aikana yhtään mitään tunteita? Ei edes toverillisia tai muita lämpimiä tunteita? Ja ilmoitit tämän naisille milloin?

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia. Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelimeensa tai mihin hyvänsä muuhun.

Sepä se. Kukaan ei ole loputtoman kiinnostunut kuulemaan toisen arkipäiväisistä asioista. Siksi ei ole olemassa vain hyviä ja vain kelvottomia miehiä. Pikemminkin on niitä, jotka jaksavat näytellä vähän pidempään ja niitä, jotka eivät jaksa näytellä juuri nimeksikään.

Kukaan nainen ei ole miehelle prinsessa, jumalatar ja muusa kuin pienen hetken. Miten naisille on niin mahdotonta tätä ymmärtää? Miehet hyvin harvoin olettavat, että heidän naisensa ovat heistä hautaan asti hullaantuneita.

Miehetkö sitten kuvittelevat, että naisetkin vain esittävät kiinnostunutta ja ihastunutta, ja että kaikki alun koreografiat ovat pelkkää kylmää teatteria molemmilta osapuolilta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tuntea? Naiset ja niitten tunteilut... huoh...

       Oletko pahemmanlaatuinen autisti, vai miksi et tunne mitään ?

Tästä juliste niin nuorille kuin vanhemmille naisille muistuttamaan miehen mielenmaisemasta. Kuka vaan käy kädenlämpöiseen lempeen kunhan palvelut pelaavat. Samalla sitä Oikeaa palvelijaa odotellessa.

Freesiä rehellisyyttä. En siis dissaa, vaan musta tää on ok, kunhan tää kädenlämpöinen kodinhengetärkin tietää missä mennään ja osaa odottaa fuduja. 

Osaa odottaa fuduja ja myös itse on valmiudessa antamaan fudut heti kun ei oikein nappaa.

Kaverini kertoi ettei ihastunut edes alussa mieheensä. Pohti meille kavereille, kannattaako jatkaa. No kannatti hänestä, siihen päätyi lopulta. Kun oli miehellä ns. hyvä ammatti. Naimisiinkin menivät ja lapsi tuli.

Itse en pystyisi. Tarvitsen itse voimakkaampia tunteita ollakseni toisen kanssa vakavissani yhdessä. Kaveri aikoo olla loppuelämän kyseisen miehen kanssa ja elää tavallista perhe-elämää järkisuhteessa. Surullista.

En tiedä, tietääkö mies tästä ollenkaan itse. Tuskin, kun nainen julkisesti väittänyt heti tunteneensa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Höps. Ei pidä paikkaansa. Tiedän useita pitkään yhdessä olleita pariskuntia, joilla edelleen juttu lentää ja toisesta ollaan kiinnostuneita. Se että itse olet narsistinen tai muuten tunnevammainen, etkä kykene olemaan muista kiinnostunut alun innostuksen jälkeen, ei tarkoita että muilla olisi näin. Tiedän leskimiehiä, joille se vaimo oli se muusa ja kuningatar ja tärkein asia maailmassa.

Vaiko ehkä sittenkin enemmän kaveri, ystävä ja seuralainen, jota ilman elämä vain tuntuu yksinäiseltä? Saat ystäviesi elämän kuulostamaan lähinnä henkilöpalvonnalta.

Toisin kuin kuvittelet, en ole tunnevammainen. Olen vain kiinnostuneempi ihmismielestä ja psykologiasta, joten keskustelu junassa sattumanvaraisen vierustoverin kanssa on minulle arvokkaampi kuin puolisoni kanssa, jonka ajatusmaailman tunnen jo kuin omat taskuni.

Itse on pysty edes seksiä harrastamaan jos en tunne mitään

N35

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kertoi ettei ihastunut edes alussa mieheensä. Pohti meille kavereille, kannattaako jatkaa. No kannatti hänestä, siihen päätyi lopulta. Kun oli miehellä ns. hyvä ammatti. Naimisiinkin menivät ja lapsi tuli.

Itse en pystyisi. Tarvitsen itse voimakkaampia tunteita ollakseni toisen kanssa vakavissani yhdessä. Kaveri aikoo olla loppuelämän kyseisen miehen kanssa ja elää tavallista perhe-elämää järkisuhteessa. Surullista.

En tiedä, tietääkö mies tästä ollenkaan itse. Tuskin, kun nainen julkisesti väittänyt heti tunteneensa jotain.

No, sentään aikoo viettää loppuelämän kyseisen miehen kanssa. Tunnen miehen, jolla ihan sama tarina kuin sinun tuntemallasi naisella, hän oli kovasti vain halunnut sen perheen perustaa. Hän vuosien aikana kuitenkin alkoi tuntemaan rakkautta naistansa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle mies kertoi onneksi jo 4 kk seurustelun jälkeen. Kertoi odotelleensa, että tunteet tulisivat, ja oli puhunut pehmeitä siihen saakka ilmeisesti ihan vain lämpimikseen.

Pidin aika tulikivenkatkuisen puheenvuoron, että yleensä suhteeseen aletaan silloin kun niitä tunteita on, eikä vain oteta tuolta jotain Ritvaa ja aleta odottelemaan, että milloinkas ne tunteet syttyy. 

Kyllä miehet voi. Ritvalla jollain muunnimisellä jos vain on se siellä alhaalla. Jos on vaikka lisäksi rahaa ja luottotiedot, aina parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höps. Ei pidä paikkaansa. Tiedän useita pitkään yhdessä olleita pariskuntia, joilla edelleen juttu lentää ja toisesta ollaan kiinnostuneita. Se että itse olet narsistinen tai muuten tunnevammainen, etkä kykene olemaan muista kiinnostunut alun innostuksen jälkeen, ei tarkoita että muilla olisi näin. Tiedän leskimiehiä, joille se vaimo oli se muusa ja kuningatar ja tärkein asia maailmassa.

Vaiko ehkä sittenkin enemmän kaveri, ystävä ja seuralainen, jota ilman elämä vain tuntuu yksinäiseltä? Saat ystäviesi elämän kuulostamaan lähinnä henkilöpalvonnalta.

Toisin kuin kuvittelet, en ole tunnevammainen. Olen vain kiinnostuneempi ihmismielestä ja psykologiasta, joten keskustelu junassa sattumanvaraisen vierustoverin kanssa on minulle arvokkaampi kuin puolisoni kanssa, jonka ajatusmaailman tunnen jo kuin omat taskuni.

 

Tuntemattomien kanssa keskustelu arvokkaampaa kuin oman puolison... Apua millainen olet, säälin niin kovasti puolisoasi, oikein tunnen myötätunnonpiston rinnassa hänen vuokseen. Näin itsekin psykologiasta kiinnostuneena suosittelen sinulle vahvasti terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkä onneton edes epäillyt mitään vaikka mies ei koskaan sanonut rakastavansa sinua?

Kai nyt jotain jokainen sentään tuntee jollei rakkautta ellei ole ihan psykopaatti hyväksikäyttäjä? Silloinkin varmaan tumtisi nautintoa toisen huiputtamisesta?

JSS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lankaan siinä, että mies aidosti kuunteli, kysyi kysymyksiä ja muisti kertomieni asioiden yksityiskohtia. Sitten se äkillisesti vain loppui ja mies alkoi keskittyä läsnäollessani puhelimeensa tai mihin hyvänsä muuhun.

Sepä se. Kukaan ei ole loputtoman kiinnostunut kuulemaan toisen arkipäiväisistä asioista. Siksi ei ole olemassa vain hyviä ja vain kelvottomia miehiä. Pikemminkin on niitä, jotka jaksavat näytellä vähän pidempään ja niitä, jotka eivät jaksa näytellä juuri nimeksikään.

Kukaan nainen ei ole miehelle prinsessa, jumalatar ja muusa kuin pienen hetken. Miten naisille on niin mahdotonta tätä ymmärtää? Miehet hyvin harvoin olettavat, että heidän naisensa ovat heistä hautaan asti hullaantuneita.

Miehetkö sitten kuvittelevat, että naisetkin vain esittävät kiinnostunutta ja ihastunutta, ja että kaikki alun koreografiat ovat pelkkää kylmää teatteria molemmilta osapuolilta?

Eivät. Mutta ymmärtävät, että uutuudenviehätys kestää vain hetken. Mikä ei minusta tarkoita, että suhteen täytyy päättyä siihen. Ihminen tarvitsee elämänkumppanin, ei elinikäistä palvonnan kohdetta.