Aggressiiviset ja väkivaltaiset lapset päiväkodissa
Onko kokemuksia? Mitä heille voi tehdä? Tai ylipäötään tilanteelle?
Kun haen lasta päiväkodin sisätiloista, todistan usein yhden lapsen hyökkäyksiä muita lapsia tai aikuisia kohtaan. On tahallista korvaan karjumista, vaatteiden/tavaroiden piilottamista tai rikkomista, piirustusten tuhrimista/repimistä, tönimistä tai lyömistä. Lisäksi on yrittänyt lyödä muita vanhempia jne.
Mitä asialle voisi tehdä että lasten tai työntekijöiden ei tarvitsisi elää pelossa? Yhteydenotot johtajaan eivät ole auttaneet ja näen että henkilökunta tekee parhaansa niillä resursseilla jotka heillä on.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa ei ole noita äärimmäisiä väkivaltatapauksia, mutta en yhtään epäile etteikö tietyillä alueilla Suomessa niitä olisi. Väkivaltaisia lapsia on sattunut omallekin kohdalle vuosien saatossa ja kiinni olen joutunut pitämään minäkin. Mutta tilanne, jossa lapset kaatavat lelukorin aina uudestaan ja katsovat sekä nauravat kun opettaja/hoitaja sen aina joutuu keräämään, niin miten tuollainen dynamiikka syntyy? Miten ei missään vaiheessa ole asetettu käyttäytymisraameja lapsille ryhmässä? Onko kyse siitä, että ei osata vai onko jo luovutettu? En ymmärrä. En minä antaisi lapsen kohdella itseäni noin, en varmasti. Seuraus tulisi välittömästi, ja se odottaisi niin pitkään kuin se olisimahdollista toteuttaa, mutta varmaa onettä seuraus tulisi lapsille. Ja sellainen että muistavat sen. Kyllä pedagogisia keinoja on, jos niitä osaa käyttää. Eivät lapset minun silmilleni hypi. Joku tolkkuhan se täytyy olla.
Tarhantäti
Kyllä ryhmässä astetaan rajat, mutta lapsi vain nauraa päälle, haukkuu, sylkee, juoksee karkuun ja vähät välittää. Ja täällä palstallakin jo vanhemmat valittaa, kun lapseen ei saisi koskea. Ryhmässä on jo laitettu sakset ym piiloon kaappeihin turvallisuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku käytöshäiriö lapsella on. Taustalla voi olla jotain erityisyyttä eikä olla osattu puuttua oikealla tavalla ja/tai sitten ei ole saanut tarvitsemiaan tukitoimia kotoa tai muualta.
Kyllä tuohon on pakko puuttua. Ei voi jatkua noin. Mun tytön eskariryhmässä oli tuollainen poika ja repi mun tyttöä hiuksista monta kertaa ja kiusasi muitakin. Itsensäkin uhkasi t@ppaa ja oli laitoksessa. Tämä siis jo eskari-iässä. Äitinsä kanssa juteltiin muutamasti niin siitä tiedän ne im- jutut. Nyt tämä samainen poika on 15 ja voin sanoa että siitä pojasta luetaan vielä lehdestä eikä mistään hyvästä asiasta. Hän ei selvästikään saanut oikeita tukitoimia. Ei kotona eikä muuallakaan. Ei tommonen pompottelu laitoksesta toiseen ja rankat lääkitykset taida toimia noin pienillä ainakaan positiivisesti.
Voithan ap sinäkin tehdä lasun? Jos tämä lapsi saisi tarvitsemansa avun ajoissa.
Ei se lasu mitään auta. Meilläkin on näitä lapsia ja ovat jo lastensuojelun piirissä. Ei silti tipu päiväkotiin edes avustajaa, vaikka tällainen lapsi vie yhden ryhmän aikuisen täysin.
Mutta muistakaapa äänestää seuraavissa vaaleissa heitä, jotka ovat sitä mieltä, että inkluusio hittoon.
Awww miten naivia, kuvitella että joku puolue tekisi jotain varhaiskasvatuksen hyväksi. Voin kertoa sinulle, että mitään muutosta emme tule näkemään kentällä, oli vallassa sitten minkälainen kokoonpano tahansa. Syy: Raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa ei ole noita äärimmäisiä väkivaltatapauksia, mutta en yhtään epäile etteikö tietyillä alueilla Suomessa niitä olisi. Väkivaltaisia lapsia on sattunut omallekin kohdalle vuosien saatossa ja kiinni olen joutunut pitämään minäkin. Mutta tilanne, jossa lapset kaatavat lelukorin aina uudestaan ja katsovat sekä nauravat kun opettaja/hoitaja sen aina joutuu keräämään, niin miten tuollainen dynamiikka syntyy? Miten ei missään vaiheessa ole asetettu käyttäytymisraameja lapsille ryhmässä? Onko kyse siitä, että ei osata vai onko jo luovutettu? En ymmärrä. En minä antaisi lapsen kohdella itseäni noin, en varmasti. Seuraus tulisi välittömästi, ja se odottaisi niin pitkään kuin se olisimahdollista toteuttaa, mutta varmaa onettä seuraus tulisi lapsille. Ja sellainen että muistavat sen. Kyllä pedagogisia keinoja on, jos niitä osaa käyttää. Eivät lapset minun silmilleni hypi. Joku tolkkuhan se täytyy olla.
Tarhantäti
Kyllä ryhmässä astetaan rajat, mutta lapsi vain nauraa päälle, haukkuu, sylkee, juoksee karkuun ja vähät välittää. Ja täällä palstallakin jo vanhemmat valittaa, kun lapseen ei saisi koskea. Ryhmässä on jo laitettu sakset ym piiloon kaappeihin turvallisuuden takia.
Eläimille eläinten olot. Miksi lelukori oli saatavilla alunpitäenkin kun eivät osanneet niitä käyttää?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään voi tehdä. Lapsia yleensä pitää kasvattaa. Jos se jää välistä niin on jo myöhäistä.
Kyllä voi, antaa kunnolla selkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku käytöshäiriö lapsella on. Taustalla voi olla jotain erityisyyttä eikä olla osattu puuttua oikealla tavalla ja/tai sitten ei ole saanut tarvitsemiaan tukitoimia kotoa tai muualta.
Kyllä tuohon on pakko puuttua. Ei voi jatkua noin. Mun tytön eskariryhmässä oli tuollainen poika ja repi mun tyttöä hiuksista monta kertaa ja kiusasi muitakin. Itsensäkin uhkasi t@ppaa ja oli laitoksessa. Tämä siis jo eskari-iässä. Äitinsä kanssa juteltiin muutamasti niin siitä tiedän ne im- jutut. Nyt tämä samainen poika on 15 ja voin sanoa että siitä pojasta luetaan vielä lehdestä eikä mistään hyvästä asiasta. Hän ei selvästikään saanut oikeita tukitoimia. Ei kotona eikä muuallakaan. Ei tommonen pompottelu laitoksesta toiseen ja rankat lääkitykset taida toimia noin pienillä ainakaan positiivisesti.
Voithan ap sinäkin tehdä lasun? Jos tämä lapsi saisi tarvitsemansa avun ajoissa.
Ei se lasu mitään auta. Meilläkin on näitä lapsia ja ovat jo lastensuojelun piirissä. Ei silti tipu päiväkotiin edes avustajaa, vaikka tällainen lapsi vie yhden ryhmän aikuisen täysin.
Mutta muistakaapa äänestää seuraavissa vaaleissa heitä, jotka ovat sitä mieltä, että inkluusio hittoon.
Awww miten naivia, kuvitella että joku puolue tekisi jotain varhaiskasvatuksen hyväksi. Voin kertoa sinulle, että mitään muutosta emme tule näkemään kentällä, oli vallassa sitten minkälainen kokoonpano tahansa. Syy: Raha.
Mutta muutos saisi tulla siihen, että jokainen maksaa päivähoidosta. Nyt suuri osa saa hoidon ilmaiseksi. Ja jos vanhempi on kotona, kyllä lapselle riittää hoitopäivän pituudeksi max. 6 tuntia. Kesäpäivystys vain oikeasti hoitoa tarvitseville. Edelleen riittäisi, että ryhmässä yksi opettaja ja kaksi hoitajaa. Nyt hoitaja on tiukilla kun kaksi opettajaa on palavereissä, keskusteluissa, sak-ajalla. Ei he ehdi ryhmässä olemaan niin kun lastenhoitaja. Mutta kun halutaan, että kaikki on korkeakoulutettuja. Ja tulos ei ole ainakaan parantunut.
mun mielestä on jotain erityispäiväkoteja lapsille, joilla on todettu jotain häiriökäyttäytymistä tai kehitysviivästymää. Niissä on henkilöstömitoitus korkea eli on paljon hoitajia. Mutta luulisin, että jollain pienillä paikkakunnilla, joissa on vain 1-2 päiväkotia, ei tällaista mahdollisuutta ole eli kaikki lapset on samassa ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia.
Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?
Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt.
Kaverivanhemmuus, lapselle ei haluta tuottaa pettymystä eikä kestetä lapsen itkua ja huutoa. Nyt lapset ottaneet kotona vallan ja kun se ei toimi hoidossa ja koulussa niin tapellaan sitä vastaan.
Ja myös nykyajan lastenhoidon kulttuuri. Kaikki ns. voimakeinot on kitketty käytöstä. En ole lapsen fyysisen rankaisemisen puolella. Kivun tuottaminen lapselle opettaa lapselle tuottamaan kipua muille samoissa tilanteissa. Tämän keinon tilalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään toimivaa ratkaisua haastavamman lapsen kanssa.
Miten sanoittamalla voi lapselle selittää, että lyöminen on väärin mikäli lapsi ei ymmärrä puhetta tai on kykenemätön kuuntelemaan? Jos lapsen perusluonne on erittäin riehakas ja kärsimätön, jää tällaisen kanssa aika yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia.
Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?
Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt.
Kaverivanhemmuus, lapselle ei haluta tuottaa pettymystä eikä kestetä lapsen itkua ja huutoa. Nyt lapset ottaneet kotona vallan ja kun se ei toimi hoidossa ja koulussa niin tapellaan sitä vastaan.
Ja myös nykyajan lastenhoidon kulttuuri. Kaikki ns. voimakeinot on kitketty käytöstä. En ole lapsen fyysisen rankaisemisen puolella. Kivun tuottaminen lapselle opettaa lapselle tuottamaan kipua muille samoissa tilanteissa. Tämän keinon tilalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään toimivaa ratkaisua haastavamman lapsen kanssa.
Miten sanoittamalla voi lapselle selittää, että lyöminen on väärin mikäli lapsi ei ymmärrä puhetta tai on kykenemätön kuuntelemaan? Jos lapsen perusluonne on erittäin riehakas ja kärsimätön, jää tällaisen kanssa aika yksin.
Ei voikkaan. Sanoittaminen on turhaa ellei sen rinnalla kulje seuraus. Lapsi oppii kyllä käyttäytymään kun hänen huonosta käytöksestä seuraa hänelle jotakin tarpeeksi ikävää. Ei pääse saliin, ei saa tiettyjä leluja, mikä se milloinkin on mitä lapsi haluaa tehdä ja missä hän on laittanut ranttaliksi. Seurauksen täytyy olla myös tuntuva. Ja samanaikaisesti tietysti lasta kehutaan kun hän tekee asioita oikein.
No mitä ne tekee vankilassa väkivaltaisille vangeille, silittää päätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia.
Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?
Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt.
Kaverivanhemmuus, lapselle ei haluta tuottaa pettymystä eikä kestetä lapsen itkua ja huutoa. Nyt lapset ottaneet kotona vallan ja kun se ei toimi hoidossa ja koulussa niin tapellaan sitä vastaan.
Ja myös nykyajan lastenhoidon kulttuuri. Kaikki ns. voimakeinot on kitketty käytöstä. En ole lapsen fyysisen rankaisemisen puolella. Kivun tuottaminen lapselle opettaa lapselle tuottamaan kipua muille samoissa tilanteissa. Tämän keinon tilalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään toimivaa ratkaisua haastavamman lapsen kanssa.
Miten sanoittamalla voi lapselle selittää, että lyöminen on väärin mikäli lapsi ei ymmärrä puhetta tai on kykenemätön kuuntelemaan? Jos lapsen perusluonne on erittäin riehakas ja kärsimätön, jää tällaisen kanssa aika yksin.
Ei voikkaan. Sanoittaminen on turhaa ellei sen rinnalla kulje seuraus. Lapsi oppii kyllä käyttäytymään kun hänen huonosta käytöksestä seuraa hänelle jotakin tarpeeksi ikävää. Ei pääse saliin, ei saa tiettyjä leluja, mikä se milloinkin on mitä lapsi haluaa tehdä ja missä hän on laittanut ranttaliksi. Seurauksen täytyy olla myös tuntuva. Ja samanaikaisesti tietysti lasta kehutaan kun hän tekee asioita oikein.
Tuo toimii joihinkin lapsiin. Miten niiden kanssa, joita lelut eivät kiinnosta? Sellainen lapsi, joka haluaa liikkua ja touhuta aivan koko ajan? Eihän häntä saa köyttää mihinkään eikä pakolla ei saa pitää kiinni. Monesti tällainen lapsi istutetaan television tai tabletin ääreen kotona ja vaikka se toimii, ei ole mielestäni hyvä ratkaisu. Päiväkodissa ei voi tätä keinoa käyttää. Se on uuvuttavaa sekä muille lapsille että hoitajalle. Siihen nykyajan pitäisi keksiä toimiva keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku käytöshäiriö lapsella on. Taustalla voi olla jotain erityisyyttä eikä olla osattu puuttua oikealla tavalla ja/tai sitten ei ole saanut tarvitsemiaan tukitoimia kotoa tai muualta.
Kyllä tuohon on pakko puuttua. Ei voi jatkua noin. Mun tytön eskariryhmässä oli tuollainen poika ja repi mun tyttöä hiuksista monta kertaa ja kiusasi muitakin. Itsensäkin uhkasi t@ppaa ja oli laitoksessa. Tämä siis jo eskari-iässä. Äitinsä kanssa juteltiin muutamasti niin siitä tiedän ne im- jutut. Nyt tämä samainen poika on 15 ja voin sanoa että siitä pojasta luetaan vielä lehdestä eikä mistään hyvästä asiasta. Hän ei selvästikään saanut oikeita tukitoimia. Ei kotona eikä muuallakaan. Ei tommonen pompottelu laitoksesta toiseen ja rankat lääkitykset taida toimia noin pienillä ainakaan positiivisesti.
Voithan ap sinäkin tehdä lasun? Jos tämä lapsi saisi tarvitsemansa avun ajoissa.
Ei se lasu mitään auta. Meilläkin on näitä lapsia ja ovat jo lastensuojelun piirissä. Ei silti tipu päiväkotiin edes avustajaa, vaikka tällainen lapsi vie yhden ryhmän aikuisen täysin.
Mutta muistakaapa äänestää seuraavissa vaaleissa heitä, jotka ovat sitä mieltä, että inkluusio hittoon.
Awww miten naivia, kuvitella että joku puolue tekisi jotain varhaiskasvatuksen hyväksi. Voin kertoa sinulle, että mitään muutosta emme tule näkemään kentällä, oli vallassa sitten minkälainen kokoonpano tahansa. Syy: Raha.
Mutta muutos saisi tulla siihen, että jokainen maksaa päivähoidosta. Nyt suuri osa saa hoidon ilmaiseksi. Ja jos vanhempi on kotona, kyllä lapselle riittää hoitopäivän pituudeksi max. 6 tuntia. Kesäpäivystys vain oikeasti hoitoa tarvitseville. Edelleen riittäisi, että ryhmässä yksi opettaja ja kaksi hoitajaa. Nyt hoitaja on tiukilla kun kaksi opettajaa on palavereissä, keskusteluissa, sak-ajalla. Ei he ehdi ryhmässä olemaan niin kun lastenhoitaja. Mutta kun halutaan, että kaikki on korkeakoulutettuja. Ja tulos ei ole ainakaan parantunut.
Juuri näin. Ei se korkeakoulu tee hyvää lastenhoitajaa/lastentarhanopettajaa. Älyttömiä nämä tutkintovaatimukset Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia.
Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?
Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt.
Kaverivanhemmuus, lapselle ei haluta tuottaa pettymystä eikä kestetä lapsen itkua ja huutoa. Nyt lapset ottaneet kotona vallan ja kun se ei toimi hoidossa ja koulussa niin tapellaan sitä vastaan.
Ja myös nykyajan lastenhoidon kulttuuri. Kaikki ns. voimakeinot on kitketty käytöstä. En ole lapsen fyysisen rankaisemisen puolella. Kivun tuottaminen lapselle opettaa lapselle tuottamaan kipua muille samoissa tilanteissa. Tämän keinon tilalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään toimivaa ratkaisua haastavamman lapsen kanssa.
Miten sanoittamalla voi lapselle selittää, että lyöminen on väärin mikäli lapsi ei ymmärrä puhetta tai on kykenemätön kuuntelemaan? Jos lapsen perusluonne on erittäin riehakas ja kärsimätön, jää tällaisen kanssa aika yksin.
Ei voikkaan. Sanoittaminen on turhaa ellei sen rinnalla kulje seuraus. Lapsi oppii kyllä käyttäytymään kun hänen huonosta käytöksestä seuraa hänelle jotakin tarpeeksi ikävää. Ei pääse saliin, ei saa tiettyjä leluja, mikä se milloinkin on mitä lapsi haluaa tehdä ja missä hän on laittanut ranttaliksi. Seurauksen täytyy olla myös tuntuva. Ja samanaikaisesti tietysti lasta kehutaan kun hän tekee asioita oikein.
Tuo toimii joihinkin lapsiin. Miten niiden kanssa, joita lelut eivät kiinnosta? Sellainen lapsi, joka haluaa liikkua ja touhuta aivan koko ajan? Eihän häntä saa köyttää mihinkään eikä pakolla ei saa pitää kiinni. Monesti tällainen lapsi istutetaan television tai tabletin ääreen kotona ja vaikka se toimii, ei ole mielestäni hyvä ratkaisu. Päiväkodissa ei voi tätä keinoa käyttää. Se on uuvuttavaa sekä muille lapsille että hoitajalle. Siihen nykyajan pitäisi keksiä toimiva keino.
Ulos ensimmäisenä, sisälle viimeisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku käytöshäiriö lapsella on. Taustalla voi olla jotain erityisyyttä eikä olla osattu puuttua oikealla tavalla ja/tai sitten ei ole saanut tarvitsemiaan tukitoimia kotoa tai muualta.
Kyllä tuohon on pakko puuttua. Ei voi jatkua noin. Mun tytön eskariryhmässä oli tuollainen poika ja repi mun tyttöä hiuksista monta kertaa ja kiusasi muitakin. Itsensäkin uhkasi t@ppaa ja oli laitoksessa. Tämä siis jo eskari-iässä. Äitinsä kanssa juteltiin muutamasti niin siitä tiedän ne im- jutut. Nyt tämä samainen poika on 15 ja voin sanoa että siitä pojasta luetaan vielä lehdestä eikä mistään hyvästä asiasta. Hän ei selvästikään saanut oikeita tukitoimia. Ei kotona eikä muuallakaan. Ei tommonen pompottelu laitoksesta toiseen ja rankat lääkitykset taida toimia noin pienillä ainakaan positiivisesti.
Voithan ap sinäkin tehdä lasun? Jos tämä lapsi saisi tarvitsemansa avun ajoissa.
Meillä on ollut vastaavanlainen lapsi sijoitettuna. Hän ei ollut meillä kuin vähän aikaa, koska oli vaaraksi muille lapsille ja lemmikeille. Joutui laitokseen, josta kuulemani mukaan vielä myöhemmin ainakin toiseen laitokseen. Sen koommin en ole kuullut, mutta en ihmettelisi, jos vielä kolmanteenkin. Hän oli tosiaan eskarilainen meille tullessaan. Oli hyvin surullista, että jo noin pienen kanssa oli mennyt pieleen kaikki mahdollinen, ja muutosta tuskin luvassa koskaan. Niitä "oikeita tukitoimia" kun ei puissa kasva. Käytännössä hänkin olisi luultavasti tarvinnut jonkun erittäin pätevän ammatti-ihmisen olemaan 24/7 vieressään ohjaamassa ajattelua ja toimintaa. Huostaanotto heti vauvana olisi saattanut olla ainoa pelastus, mutta silloin ei kukaan ulkopuolinen kaikista ongelmista tiennyt.
Millaisia asioita tällaisella tavalla käyttäytyvän pienen lapsen taustalla ja kotona on.
Siellä on todennäköisesti vaikeasti mielenterveysongelmainen vanhempi kotona, joka ei reagoi lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan, tuokin sankari on poika.
Ainahan ne on.
Useimmiten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei valitettavasti johtaja eikä johtajan pomo voi mitään kuten ei koulussakaan. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen, vaikka hänen todellinen psyykkinen kuntonsa olisi niin huono, että päiväkotiryhmä olisi hänelle huonoin mahdollinen paikka. Usein näilll lapsilla jo isot tuen prosessit meneillään, mutta kaikki virallinen tapahtuu niin hitaasti, että vakavaa vahinkoa ehtii tapahtua. Varhaiskasvatus on pääsääntöisesti laadukasta ja monenlaisia arjen keinoja on käytössä. Ne eivät valitettavasti riitä, henkilökohtaisia avustajia ei saada tai he eivät ole tarpeeksi koulutettuja. Osalla vanhemmat kieltävät tilanteen täysin, osalla vanhemmat myös aivan hädissään siitä, että ammattiapua tai hetkellistä sairaalapaikkaa ei ole saatavilla. Päiväkodeissa on tällä hetkellä TODELLA sairaita lapsia.
Kysymys kuuluukin, miksi jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi noin huonosti?
Ja miksi se on voimakkaasti yleistynyt.
Kaverivanhemmuus, lapselle ei haluta tuottaa pettymystä eikä kestetä lapsen itkua ja huutoa. Nyt lapset ottaneet kotona vallan ja kun se ei toimi hoidossa ja koulussa niin tapellaan sitä vastaan.
Ja myös nykyajan lastenhoidon kulttuuri. Kaikki ns. voimakeinot on kitketty käytöstä. En ole lapsen fyysisen rankaisemisen puolella. Kivun tuottaminen lapselle opettaa lapselle tuottamaan kipua muille samoissa tilanteissa. Tämän keinon tilalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään toimivaa ratkaisua haastavamman lapsen kanssa.
Miten sanoittamalla voi lapselle selittää, että lyöminen on väärin mikäli lapsi ei ymmärrä puhetta tai on kykenemätön kuuntelemaan? Jos lapsen perusluonne on erittäin riehakas ja kärsimätön, jää tällaisen kanssa aika yksin.
Miksi sitten lapset tuottavat yhä enemmän kipua toisilleen vaikka ruumiillinen kuritus on käytössä enää vain vähemmistössä perheistä?
Vierailija kirjoitti:
No mitä ne tekee vankilassa väkivaltaisille vangeille, silittää päätä?
Vankeja ei koske lastenoikeudet joten vartija voi ottaa vangista kiinni ja jopa antaa pamppua ja laittaa eristykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsia joilla täysin kehittymätön impulssikontrolli. Ei kyetä istumaan paikoilla, ei syömään rauhassa, ei kuuntelemaan saati seuraamaan ohjeita, ei kyetä odottamaan omaa vuoroa , jonotttamisesta puhumattakaan. Ihme katkeamatonta kovaäänistä pölötystä tulee suusta ja välillä vaan suoraa kiljumista ja huutoa täysillä. Jatkuvaa juoksentelua , ravaamista ympäri huonetta. Lepohetkellä mahdottomuus pysyä paikalla ja rauhoittua kuuntelemaan satua koska hauskempaa nipistellä kavereita ja riehua. Ulkoilussa lukuisia sitkeitä yrityksiä kiivetä aidan yli.
Näitä muutama esim eskariryhmässä ilman minkäänlaista avustajaa, niin onnea vaan arkeen opelle ja hoitsuille ja mujille lapsille.
Ja tuo rauhattomuus selittyy pitkälti nykylapsilla sillä, että vanhemmat eivät jaksa keskittyä kasvatukseen vaan antavat älylaitteen lapselle. Kännykkä ja ruudun tuijottaminen ei oikeasti tee mitään hyvää kehittyvän lapsen aivoille. Kun oppii siihen, että kaikki hoituu nopeasti ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään, niin ei silloin opi minkäänlaista kärsivällisyyttä. Nykylapset eivät osaa rauhoittua. Eikä niitä siihen opeteta, koska vanhemmat eivät jaksa/halua kasvattaa lasta. Kuinka monta kertaa olette esim. julkisilla paikoilla todistaneet juurikin tuota, että esim. kaupassa ei osata jonottaa tai huudetaan ja kiljutaan kurkku suorana julkisissa. Ei siis naureta tai puhuta normaalisti, vaan oikeasti kiljutaan niin että korviin sattuu. Samaan aikaan vanhempi ei puutu käytökseen mitenkään. Kaikki lähtee siitä, että lapset tarvitsevat rajoja ja kuria. Jos niitä ei aseta lapselle, se oppii kyllä, että saa tehdä mitä haluaa ilman seuraamuksia. Toki esim. ylivilkkaita lapsia on ollut aina, mutta kouluissakin oli erityisluokat. Ja nehän toimivat hyvin, koska se takasi oppirauhan kaikille. Nykyään sanotaan, että kaikilla on oikeus varhaiskasvatukseen, mutta kyllähän kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen. Sitten on toki vanhempia, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta uupuvat, kun sitä apua ei tule mistään muualta.
Minun sukulainen lopetti varhaiskasvatuksen erityisopettajana juuri sen takia, koska se tilanne oli ihan toivoton. On niin paljon huonosti käyttäytyviä lapsia, joille ei saa antaa mitään kurinpalautusta - et saa edes sanoa tiukasti mitään, tai ottaa lapsesta kiinni. Ei hän jaksanut tehdä töitä lasten kanssa, koska hän ei pystynyt millään tavalla auttamaan niitä ongelmallisia lapsia. Ja hänkin sanoi, että nämä tapaukset ovat tikittäviä aikapommeja. Kun ne pystyvät jo pienenä lapsena ties minkälaisiin kamaliin tekoihin (esim. kuristavat toisia tai peittävät toisen suun ja nenän niin, ettei toinen pysty hengittämään), niin odottakaas vain kun saavuttavat murrosiän ja aikuisuuden. Minusta on käsittämätöntä, että joku 8-vuotias haluaa - ja edes tietää - satuttaa toista niin, että toinen ei saa henkeä. Ja pelottavinta on se, että noilla lapsilla ei ole mitään omatuntoa. He saattavat oikeasti laittaa toisen hengenvaaralliseen tilanteeseen, ja sen jälkeen vain kohauttavat olkiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Lapsen rankaiseminen tai kiinnipitely on lasun paikka (tai opettajan tapauksessa potkujen paikka). Ei se ole sattumaa, että valitaan lapsen rauhoittaminen ruudun avulla, koska se on ainoa sallittu keino millä lapsi on mahdollista saada rauhoittumaan.
Onko sulla mitään käsitystä kuinka moni työntekijä pitää lasta kiinni todella kovaa. Siitä ei vaan puhuta ryhmän tai päiväkodin ulkopuolelle. Vai että potkut sille opelle? Niitähän viuhuisi ilmassa sakeana jos niin olisi. Tervetuloa Koilliselle alueelle Helsinkiin
Ei puhuta koska ei haluta vaikeuksia itselle eikä työkavereille. Kotien seinien sisällä monilla on myös todella kovat otteet mutta ei siitäkään huudella lähipiirin ulkopuolelle.
Jos lapsi vaaraksi itselleen tai muille, joutuu silloin pitämään kiinni. Mutta näistä kerrotaan aina vanhemmille. Ja tottakai viimeiseen asti sitä vältellään. Aina ei ole mahdollista. Mutta uskokaa vaan, ettei siitä kasvattaja nauti sen enempää kuin lapsikaan.
Saako lapseen koskea vain sen takia jos lapsi rikkoo sääntöjä? Esim. jos lapsi ei suostu pysymään määrätyssä paikassa tai pysymään poissa jostain tietystä paikasta?
Ja entä retket? Saako retkellä lapsesta pitää kiinni vasta sitten, jos lapsi esim. on jäämässä auton tai polkupyörän alle?
Yleensä retkilllä lapset kulkevat parijonossa, aikuiset joidenkin lapsien kanssa. Tottakai lapseen saa ja pitää koskea, jos tilanne on sellainen. Mutta ei retkille lähdetä sellaisen ryhmän kanssa, jos turvallisuus ei ole taattu. Eli jos on lapsi, joka voi yllättäen juosta auton alle ja lähteä karkuun niin ei voi lähteä päiväkodin pihasta pois. Henkilökunnan tehtävä on aina arvioida, mitä voidaan tehdä niin että se on jokaiselle turvallista.
Siinä rikotaan varhaiskasvatussuunnitelmaa jos ei mennä suunnitelman mukaisille retkille. Ja ihan jokainen pieni lapsi (erityisesti alle 3-vuotias) on sellainen, että voi yllättäen juosta auton alle tai lähteä karkuun.
Todella huolestuttavaa jos joissain kunnissa tai päiväkodeissa on lähdetty siihen, ettei lasta edes voi ottaa kädestä kiinni muuta kuin jossain ääritilanteessa ja valtavan byrokratian siivittelemänä. Laki ei tuollaiseen sekoiluun velvoita.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta kovin aggressiiviselta vielä
Korvaan huutamalla voi aiheuttaa pysyvän kuulovaurion.
Pysyvän vamman tuottaminen on tiedätkö aika vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku käytöshäiriö lapsella on. Taustalla voi olla jotain erityisyyttä eikä olla osattu puuttua oikealla tavalla ja/tai sitten ei ole saanut tarvitsemiaan tukitoimia kotoa tai muualta.
Kyllä tuohon on pakko puuttua. Ei voi jatkua noin. Mun tytön eskariryhmässä oli tuollainen poika ja repi mun tyttöä hiuksista monta kertaa ja kiusasi muitakin. Itsensäkin uhkasi t@ppaa ja oli laitoksessa. Tämä siis jo eskari-iässä. Äitinsä kanssa juteltiin muutamasti niin siitä tiedän ne im- jutut. Nyt tämä samainen poika on 15 ja voin sanoa että siitä pojasta luetaan vielä lehdestä eikä mistään hyvästä asiasta. Hän ei selvästikään saanut oikeita tukitoimia. Ei kotona eikä muuallakaan. Ei tommonen pompottelu laitoksesta toiseen ja rankat lääkitykset taida toimia noin pienillä ainakaan positiivisesti.
Voithan ap sinäkin tehdä lasun? Jos tämä lapsi saisi tarvitsemansa avun ajoissa.
Meillä on ollut vastaavanlainen lapsi sijoitettuna. Hän ei ollut meillä kuin vähän aikaa, koska oli vaaraksi muille lapsille ja lemmikeille. Joutui laitokseen, josta kuulemani mukaan vielä myöhemmin ainakin toiseen laitokseen. Sen koommin en ole kuullut, mutta en ihmettelisi, jos vielä kolmanteenkin. Hän oli tosiaan eskarilainen meille tullessaan. Oli hyvin surullista, että jo noin pienen kanssa oli mennyt pieleen kaikki mahdollinen, ja muutosta tuskin luvassa koskaan. Niitä "oikeita tukitoimia" kun ei puissa kasva. Käytännössä hänkin olisi luultavasti tarvinnut jonkun erittäin pätevän ammatti-ihmisen olemaan 24/7 vieressään ohjaamassa ajattelua ja toimintaa. Huostaanotto heti vauvana olisi saattanut olla ainoa pelastus, mutta silloin ei kukaan ulkopuolinen kaikista ongelmista tiennyt.
Abortointi aikanaan olisi ollut PARAS pelastus!
Meidän päiväkodissa ei ole noita äärimmäisiä väkivaltatapauksia, mutta en yhtään epäile etteikö tietyillä alueilla Suomessa niitä olisi. Väkivaltaisia lapsia on sattunut omallekin kohdalle vuosien saatossa ja kiinni olen joutunut pitämään minäkin. Mutta tilanne, jossa lapset kaatavat lelukorin aina uudestaan ja katsovat sekä nauravat kun opettaja/hoitaja sen aina joutuu keräämään, niin miten tuollainen dynamiikka syntyy? Miten ei missään vaiheessa ole asetettu käyttäytymisraameja lapsille ryhmässä? Onko kyse siitä, että ei osata vai onko jo luovutettu? En ymmärrä. En minä antaisi lapsen kohdella itseäni noin, en varmasti. Seuraus tulisi välittömästi, ja se odottaisi niin pitkään kuin se olisimahdollista toteuttaa, mutta varmaa onettä seuraus tulisi lapsille. Ja sellainen että muistavat sen. Kyllä pedagogisia keinoja on, jos niitä osaa käyttää. Eivät lapset minun silmilleni hypi. Joku tolkkuhan se täytyy olla.
Tarhantäti